Hyvin koulutetuilla pisimmät työurat

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012.

Suomalaisten elinikä pitenee, mutta työvuosien määrä ei kasva samassa tahdissa. 1990-luvun lama lyhensi sekä naisten että miesten keskimääräistä työuraa usealla vuodella. Naisten työurat ovat pidentyneet enemmän kuin miesten.

Vuodesta 1970 Suomen väkiluku on kasvanut 0,7 miljoonalla ja työllisten määrä 0,3 miljoonalla. Tällä hetkellä työikäinen väestö kuitenkin vähenee 13 000–14 000 hengen vuosivauhtia, vaikka maahanmuutto tuo joka vuosi 15 000 hengen muuttovoiton. Ilman maahanmuuttoa työikäinen väestö vähenisi vuosittain 25 000 hengellä (ks. Markus Rapon artikkeli tässä numerossa).

Taloudelliset suhdanteet vaikuttavat melko paljon keskimääräiseen työuran aloittamisikään. Ennen 1990-luvun lamaa sekä naiset että miehet aloittivat työuransa keskimäärin 19-vuotiaina, mutta lamavaihe nosti aloittamisikää jopa 6–7 vuodella. 1990-luvun jälkipuoliskolla keskimääräinen työhönmenoikä nousi 22 ikävuoteen.

Vuoden 2005 jälkeen naisten keskimääräinen aloittamisikä oli jonkin aikaa 19 vuotta, mutta se nousi vuoden 2009 taantuman jälkeen 20 ikävuoteen. Miesten työura on alkanut keskimäärin yli 21-vuotiaana koko 2000-luvun ajan.

Lastenhoito vähentää naisten työssäoloa selvästi ikävuosien 25–40 välillä, mutta sen jälkeen naiset osallistuvat työelämään enemmän kuin miehet aina 60 vuoden ikään saakka. Muista kuin lastenhoitosyistä työelämän ulkopuolella olevien 21–60-vuotiaiden naisten osuus on 3–4 ja miesten 4–5 prosenttia.

Työuransa loppupäässä olevista voi ottaa esimerkiksi vuonna 1950 syntyneet. Tuona vuonna syntyi runsaat 98 000 lasta. Vuonna 2010 he olivat 60-vuotiaita, ja noin 80 prosenttia heistä oli elossa ja asui Suomessa. Kuolleisuus ja maastamuutto ovat siis pienentäneet syntymäkohorttia 19 500 hengellä. Jäljellä olevasta joukosta 44 500 eli 57 prosenttia oli työssä.

Työssäkäynti vähenee jyrkästi 60 ikävuoden jälkeen: 61-vuotiaista on töissä enää 49 ja 62-vuotiaista 43 prosenttia. 63 vuoden ikäisistä töissä on enää 28 prosenttia.

Tarkastelen artikkelissani työurien kehitystä ja siihen vaikuttavia seikkoja (ks. myös Myrskylä 2010, Myrskylä 2011, Myrskylä 2012a, Myrskylä 2012b). Kiinnitän artikkelissani huomiota erityisesti 1990-luvun alun laman työurien pituutta lyhentävään vaikutukseen. Suhdanteiden ohella työuriin on vaikuttanut koulutustason nousu, joka on pidentänyt myös vanhempiin ikäryhmiin kuuluvien työuria. Tarkastelen työurien pituuksia väestölaskenta- ja työssäkäyntitilastojen avulla (ks. tietolaatikko).

Naisten työhön osallistuminen alkoi lisääntyä 1970-luvulla

Vuosina 1970–2010 työllisten miesten määrä kasvoi vain 5 prosentilla, kun taas työllisten naisten määrä kasvoi 43 prosentilla. Neljän viime vuosikymmenen aikana työllisten kokonaismäärän kasvusta 86 prosenttia on naisten osuutta. Vuonna 1970 naisten työstä poistumisikä oli keskimäärin 54 vuotta, ja sen jälkeen se on noussut kaiken aikaa – 1990-luvun alun lama-aikaa lukuun ottamatta. Naiset poistuvat työelämästä keskimäärin 61 vuoden iässä, miehet lähes vuotta nuorempina.

Vuonna 1970 miesten työllisyys oli parempi kuin naisten: 30–45-vuotiaista miehistä oli töissä peräti 90 prosenttia. Samana vuonna miesten keskimääräinen työstä poistumisikä oli 63 vuotta.

Naisten työllisyys lisääntyi tasaisesti 1990- luvun alkuun saakka, mutta miesten työllisyys aleni. Lamavaihe alensi sekä naisten että miesten työllisyyttä 10–15 prosenttiyksiköllä lähes kaikissa ikäluokissa. Nykyisin työllisiä naisia on lähes saman verran kuin työllisiä miehiä.

Vuonna 2010 naiset saavuttivat 50 prosentin työllisyysasteen keskimäärin 20-vuotiaina ja miehet 21-vuotiaina. Tässä ikävaiheessa varusmiespalvelu alentaa miesten työllisyysastetta. Perhevapaiden vuoksi naiset saavuttavat työllisyyden huipputason kymmenisen vuotta myöhemmin kuin miehet.

Sivun alkuun

Lama-ajat lyhentävät työuria

1990-luvun laman jälkeen työuran aloitus myöhentyi joka vuosi lähes vuodella, mutta 2000-luvun alun "pieni taantuma" pysäytti laskun 3–4 vuodeksi. Vuosien 2005–2007 ripeä talouskasvu varhensi varsinkin naisten työuran aloittamisikää aina 19 ikävuoteen saakka, kun taas miesten aloitusikä jäi 21 vuoteen. Vuoden 2009 taantuman seurauksena sekä naisten että miesten aloittamisikä myöhentyi vuodella.

Sota-aikana syntyneet ikäluokat olivat 1990-luvun laman alkaessa täyttäneet jo 50 vuotta, minkä vuoksi työttömiksi joutuneiden oli miltei mahdoton palata takaisin työmarkkinoille. Ikääntyneille työttömille avattiin ns. eläkeputki, joka johti työttömyyseläkkeelle 500 päivän työttömyysjakson jälkeen – jopa 20 prosenttia ikäluokista käytti tätä mahdollisuutta.

Suurimmat sodan jälkeiset eli vuosina 1945–1949 syntyneet ikäluokat olivat 45–48- vuotiaita lamavuonna 1993, ja niihin kuuluneiden työllisyysaste putosi humauksessa noin 15 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi vuonna 1949 syntyneet pysyivät noin kymmenen vuotta tällä alentuneella työllisyystasolla ja alkoivat vähitellen siirtyä eläkkeelle. Työllisyysasteen alentuminen vähensi näiden kohorttien työvuosikertymää usealla vuodella.

Laman alkaessa 1950-luvulla syntyneiden työllisyysasteet olivat jopa korkeampia kuin suurten ikäluokkien. Osa näihin ikäluokkiin kuuluvista oli laman alkaessa 40-vuotiaita, ja nuorimmat olivat hieman yli 30-vuotiaita. Lamakausi romahdutti myös 1950-luvulla syntyneiden työllisyysasteita 15 prosenttiyksikköä.

1950-luvullakin syntyneet ikäluokat olivat nykyisiin verrattuna hyvin suuria eli yli 80 000 hengen ikäluokkia, ja vain osa niihin kuuluneista pääsi palaamaan työttömyyden jälkeen takaisin työmarkkinoille. Hekään eivät myöhemmin saavuttaneet lamaa edeltänyttä työllisyyden tasoa.

Vanhimmilla 1950-luvulla syntyneillä oli laman alkuvaiheessa eläkeikään vielä 20 ja nuorimmilla jopa 30 vuotta, joten paine päästä takaisin töihin oli suuri. Jossakin määrin paluu onnistuikin, sillä esimerkiksi vuonna 1955 syntyneiden työllisyysaste nousi seitsemässä vuodessa seitsemällä prosenttiyksiköllä – se "korvasi" noin puolet lamasta johtuneesta työllisyysasteen pienenemisestä.

Vuonna 1960 syntyneet saavuttivat 44-vuotiaina 83 prosentin työllisyystason ja paransivat asemiaan 13 prosenttiyksikköä lama-aikaan verrattuna. Tällöin he saavuttivat tason, jolla olivat olleet 15 vuotta aikaisemmin 30-vuotiaina. 1960-luvun ikäluokkien työllisyysasteet jatkavat kasvuaan, eikä lopullista tasoa ole vielä saavutettu. Vuoden 2009 taantuma kuitenkin pienensi nuorempienkin kohorttien työllisyyttä noin 5 prosenttiyksiköllä.

1950-luvulla ja 1960-luvun alussa syntyneet eivät ole laman jälkeen saavuttaneet samaa erittäin hyvää työllisyystasoa, jollainen suurilla ikäluokilla oli parhaimmillaan.

Sivun alkuun

Hyvä koulutus lisää työvuosien määrää

Ennen sotaa ja sodan aikana syntyneet ikäluokat aloittivat työelämässä nykyisiä ikäluokkia nuorempina, koska suhteellisen harvat jatkoivat opiskelua perusasteen jälkeen. Perusasteen jälkeinen koulutus alkoi yleistyä 1950-luvulla, jolloin lukioiden ja ammattikoulujen suorittaminen nopeasti yleistyi.

Kuviossa 1 on naisten ja miesten työllisyysasteet koulutusasteen mukaan 1-vuotisikäryhmittäin pelkän perusasteen käyneiden joukossa sekä keskiasteen ja korkean asteen tutkinnon suorittaneilla. Vain perusasteen suorittaneista naisista on 50 ikävuoden jälkeen enimmillään töissä 65 prosenttia.

Kuvio 1. Naisten ja miesten työllisyysaste koulutusasteen ja iän mukaan vuonna 2010.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilastot.

Vain perusasteen suorittaneiden naisten työllisyysaste pysyy lastenhoidon vuoksi alle 50 prosentin aina 35 vuoden ikään saakka. Perusasteen suorittaneiden miesten työllisyys on samassa iässä noin 15 prosenttiyksikköä runsaampaa. Vain perusasteen suorittaneiden naisten ja miesten välinen ero kuitenkin katoaa noin 50 vuoden iässä, jolloin naisten työllisyys on parempi kuin miesten. Ylemmillä koulutusasteilla naisten työllisyys ylittää miesten työllisyyden hieman yli 40 vuoden iässä.

Lasten hankkiminen siis pudottaa naisten työllisyysasteita 5–20 prosenttiyksikköä miehiä pienemmäksi, ja tätä vaihetta kestää jopa parikymmentä vuotta.

Keskiasteen suorittaneista naisista (ammattikoulu tai pelkkä ylioppilastutkinto) suurin osa on töissä jo ennen 20 vuoden ikää, mutta miesten työllisyys ylittää 50 prosentin tason vasta 21 vuoden iässä. Miesten työllisyysaste ylittää naisten työllisyyden 24 vuoden iässä, jolloin naisia alkaa jäädä äitiyslomille ja hoitovapaille. Keskiasteen suorittaneiden naisten työllisyys ylittää uudelleen miesten tason 42 vuoden iässä ja pysyy miehiä korkeampana aina eläkeikään saakka.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden joukossa naiset ovat miehiä enemmän töissä 22–26-vuoden iässä, mutta sen jälkeen naisten työllisyys alenee noin 5 prosenttiyksikköä miehiä pienemmäksi yli 40 vuoden ikään saakka. Tästä iästä lähtien korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden naisten työllisyys on miehiä parempi yli 60 vuoden ikään saakka.

Miksi naisten työllisyys sitten on miesten työllisyyttä parempi noin 45 ikävuoden jälkeen, vaikka perhevapaat vähenevät? Tärkein syy lienee se, että suureksi osaksi palvelualoilla toimivat naiset ovat taloudellisilta suhdannevaihteluilta paremmin turvassa kuin vaikkapa vientiteollisuudessa ja rakentamisessa työskentelevät miehet. Paras suoja työttömyydeltä on työpaikka julkisella sektorilla eli sosiaali- ja terveyspalveluissa ja opetuksessa, joissa työskentelevistä valtaosa on naisia. Naisten ja miesten väliset toimialoittaiset erot ovat samat kaikissa ikäryhmissä.

Vuoden 2009 taantuma lisäsi miesten työttömyyttä paljon enemmän kuin naisten. Lisäksi miesten työt saattavat olla kuluttavampia kuin naisten, koska ainakin työkyvyttömyyseläkeläisten osuus on miesten joukossa suurempi kuin naisten joukossa, ja työttömyysputkeenkin joutuu enemmän miehiä kuin naisia.

Vuoden 2010 työllisyysasteiden mukaan laskien perusasteen suorittaneille naisille kertyy 22,7, keskiasteella 32,7 ja ylemmällä korkea-asteella 38 työvuotta. Perusasteen suorittaneille miehille kertyy 2,7 työvuotta enemmän kuin naisille, keskiasteen suorittaneille 0,7 vuotta vähemmän ja ylemmän korkea-asteen suorittaneille saman verran kuin naisille.

Pelkän perusasteen suorittaneelle 18-vuotiaalle miehelle kertyy keskimäärin 25 ja naiselle 23 työvuotta. Keskiasteen tutkinto nostaa miesten työvuosiodotetta yli kuudella ja naisten kymmenellä vuodella. Ammattikorkeakoulu tai yliopiston alempi korkeakoulututkinto nostaa työvuodet vielä miltei neljä vuotta pidemmäksi kuin keskiasteen suorittaneilla. Ylempi korkeakoulututkinto (ml. tutkijakoulutus) lisää miesten työvuosia kahdella ja naisten yhdellä vuodella. Pelkän perusasteen ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden miesten työvuosien ero on lähes 13 vuotta ja naisten 15 vuotta.

Tämä tarkastelu osoittaa, että pitkään opiskellut on keskimäärin pitempään työelämässä kuin pelkän perusasteen suorittanut. Syynä voi olla se, että paremmin koulutetuilla on vakaammat työsuhteet, jolloin työttömyysjaksoja tai muita katkoja kertyy vähemmän. Lisäksi vähemmän koulutetuilla on enemmän työuraa lyhentäviä työkyvyttömyyseläkkeitä kuin pitempään opiskelleilla. Huonosti koulutetut tulevat viimeksi työmarkkinoille ja poistuvat sieltä ensimmäisinä.

Koska maahanmuuttajien koulutuksesta ei saada kattavasti tietoja, heitä ei ole kuviossa 1 luokiteltu koulutustason mukaan. Nuoret maahanmuuttajamiehet ovat hieman enemmän töissä kuin vain peruskoulun suorittaneet suomalaismiehet, ja maahanmuuttajanaisten työhön osallistuminen on lähes samalla tasolla kuin peruskoulun suorittaneiden suomalaisnaisten.

Kuviosta 2 käy selvästi ilmi, miten huonosti koulutetut kärsivät työttömyydestä enemmän kuin hyvin koulutetut. Peruskoulun varaan jäänyt mies voisi nykytyöttömyyden vallitessa odottaa urallaan noin 6 työttömyysvuotta ja nainenkin 5,5 vuotta. Korkean asteen tutkinto laskee työttömyysvuosien odotearvon sekä miehillä että naisilla noin kolmasosaan. Kaikilla koulutustasoilla naisten työttömyys on hieman vähäisempää kuin miesten.

Kuvio 2. 18-vuotiaan työ- ja työttömyysvuosien odote koulutusasteen mukaan vuonna 2010. Vuotta.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilastot.

Vastaava ilmiö koskee 55-vuotiaita (kuvio 3). Vuoden 2010 tiedoilla vain perusasteen koulutuksen saaneella naisella ja miehillä on edessä keskimäärin 4,4 työvuotta. Sekä naisella että miehellä työttömyyttä olisi odotettavissa yksi vuosi. Keskiaste lisää miesten työuraa 0,5:lla ja naisten 1,2:lla vuodella. Alempi korkea-aste kasvattaa miesten työuraa 1,4:llä ja naisten 0,9 vuodella. Ylempi korkea-aste kasvattaa molempien uraa vielä vuodella. Koulutusasteen noustessa myös työttömyys lyhenee suoraviivaisesti. Tämä tarkoittanee sitä, että korkeasti koulutetut työlliset joutuvat ns. työttömyysputkeen paljon harvemmin kuin huonommin koulutetut.

Kuvio 3. 55-vuotiaan työ- ja työttömyysvuosien odote koulutusasteen mukaan vuonna 2010. Vuotta.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilastot.

Sivun alkuun

Työuran aloitusikä aikaistuu ja päättämisikä myöhentyy

1990-luvun laman vuoksi 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden kohorttien työllisyys ei koskaan saavuttanut suurten ikäluokkien tasoa. Laman seurauksena työllisten osuus putosi pysyvästi noin 10–15 prosenttiyksikköä, jolloin kaikkien kohorttien työvuosien määrä väheni. Eniten lamakausi alensi vanhimpien ikäluokkien työvuosikertymää. Suurten ikäluokkien työllisyys ei elpynyt lainkaan laman jälkeen. Mitä nuorempi kohortti oli 1990-luvun lamavaiheessa, sitä enemmän työllisyysaste elpyi lamavaiheen jälkeen.

Nykyisin 30–50-vuotiaista miehistä on töissä 80 prosenttia, mutta ennen lamaa senikäisistä miehistä oli töissä yli 90 prosenttia. Naisille lamasta aiheutui pienempi muutos, koska naisten työllisyys parani 1970- ja 1980- lukujen ajan ja miltei saavutti miesten työllisyyden vuonna 1990. Lama-aika heikensi niin naisten kuin miestenkin työllisyyttä selvästi, mutta laman jälkeen naisten työllisyys on parantunut nopeammin kuin miesten ja on jo ohittanut miesten tason.

Vieläkin joka viidennen miehen ja joka kymmenennen naisen koulutus jää pelkän peruskoulun varaan. Enemmistö jatkokoulutusta vaille jääneistä työllistyy ilman koulutustakin, mutta kouluttamattomien työurat sisältävät paljon katkoja ja työttömyyttä, joten kertyvien työvuosien määrä jää paljon pienemmäksi kuin koulutetuilla.

Tulevaisuuden työurien kannalta koulutustason nousu lupaa hyvää: työhön osallistuminen lisääntyy ja työelämästä poistutaan myöhemmin (kuvio 4). Edelliseen lamakauteen verrattuna työelämästä poistuminen on myöhentynyt jo 4–5 vuodella.

Kuvio 4. Naisten ja miesten keskimääräinen työn aloittamis- ja lopettamisikä vuosina 1987–2010.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilastot.

Suuret ikäluokat ovat jatkaneet työelämässä pidempään kuin edeltäneet ikäluokat. Suurten ikäluokkien keskimääräinen työllisyysaste putoaa 50 prosentin alle hieman 60-vuotispäivien jälkeen, kun taas esimerkiksi vuonna 1935 syntyneet poistuivat työelämästä keskimäärin 55-vuotiaina. Lähes puolet työuransa lopettaneista siirtyy eläkkeelle, mutta monien matka eläkkeelle kulkee joko sairausjakson tai työttömyysputken kautta. Työuran lopettamisen ja eläkkeen alkamisen väliin jää keskimäärin yhden vuoden mittainen "siirtymäkausi".

 

Lähteet:

Myrskylä, Pekka 2010. Taantuma ja työttömyys. Työ ja yrittäjyys 57/2010. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Myrskylä, Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ ja yrittäjyys 12/2011. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Myrskylä, Pekka 2012a. Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ ja yrittäjyys 1/2012. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Myrskylä, Pekka 2012b. Hukassa. Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA Analyysi 19. Elinkeinoelämän valtuuskunta.

_________________________

Sivun alkuun

Työurien pituuslaskelmat perustuvat työssäkäyntitilaston työssäolotietoihin

Työuran keskimääräinen pituus määritellään kunkin ikäluokan työllisyysasteiden avulla. Ikäryhmittäiset työllisyysasteet ilmaisevat samalla keskimääräisen aloittamisiän ja keskimääräisen lopettamisiän eli sen iän, jossa puolet ikäluokasta on töissä. Kun jonkin ikäryhmän työllisyysaste vähennetään sadasta, saadaan selville niiden osuus, jotka ovat sillä hetkellä työllisen työvoiman ulkopuolella.

Kun perusasteen suorittaneista miehistä on 30 vuoden iässä 60 prosenttia töissä, niin 40 prosenttia ikäluokasta ei ole työllisessä työvoimassa vaan esimerkiksi työttömänä, opiskelemassa, työkyvyttömyyseläkkeellä, perhevapaalla tai varusmiespalveluksessa. Ikäluokalle kertyy työvuosia 30 vuoden iässä 0,6 vuotta.

Tässä artikkelissa työikäisiksi luokitellaan 18–64-vuotiaat. Edellä mainittujen syiden vuoksi harva yltää maksimaaliseen 47 vuoden pituiseen työuraan.

Työuran alkupisteen määrittely on hankalaa, koska useimmilla on monia aloituksia (pätkätöitä) ennen varsinaisen työuran alkua. Osa työllisistä tekee koko elämänsä pätkätöitä. Suurin osa opiskelijoista on töissä jo opiskeluaikana, ja työssä oleva opiskelija luetaan työssäkäyntitilastossa aina työlliseksi.

Työuran päättymishetki on yleensä selväpiirteisempi kuin aloittamishetki. Kuitenkin vain puolet työllisistä siirtyy työstä suoraan eläkkeelle; puolella työn päättymisen ja eläkkeen alkamisen väliin jää keskimäärin noin vuoden mittainen sairaus- tai työttömyysjakso. Nuorimmat siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle suoraan peruskoulusta ja loput työuran eri ikävaiheissa. Lisäksi eläkkeelle siirtyy myös kotitalouksissa olleita, opiskelijoita ja pitkäaikaistyöttömiä.

Kohorttikohtaisten työurien laskemista vaikeuttaa se, että yksityiskohtaisia työssäkäyntitietoja saadaan ensimmäisen kerran vasta vuodelta 1970. Esimerkiksi vuonna 1945 syntyneet olivat tuolloin 25-vuotiaita, joten heidänkin työurastaan jää alkuvaihe tuntemattomaksi. Vuonna 1952 syntyneet on ensimmäinen kokonainen kohortti, jota voidaan tarkastella väestölaskenta- ja työssäkäyntilastojen avulla. Vuonna 1970 he olivat 18-vuotiaita ja saavuttavat 65 vuoden iän vuonna 2017, jolloin tästä kohortista saadaan kattavat tiedot.

Päivitetty 4.6.2012