Subjektiivisen hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy epävarmuustekijöitä ja tulkinnallisuutta
- Subjektiivisen hyvinvoinnin sisältö
- Subjektiivisiin hyvinvointikysymyksiin vastaaminen
- Merkityksellinen elämä on monitulkintainen kysymys
- Vastaajan käsitykset ja käytetty vastausskaala vaikuttavat vastauksiin
- Maidenväliset vertailut edellyttävät tiedonkeruumenetelmien harmonisointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Maidenväliset vertailut edellyttävät tiedonkeruumenetelmien harmonisointia
Subjektiivisen hyvinvoinnin käsite on määritelty yksilön sisäisesti kokemiksi arvioiksi ja tiloiksi, jota ei voi objektiivisilla tekijöillä suoraan arvioida. Tämä testausprosessi osoitti, että subjektiivisen hyvinvoinnin mittaaminen on hyvin vaikeaa. Vaikka suurimpaan osaan kysymyksistä onkin intuitiivisesti helppo vastata ja kysymykset vaikuttavat valideilta, ilmiön mittaamiseen liittyy paljon virhemahdollisuuksia, jotka ovat yhteydessä vastausskaalan käyttöön ja vastaamistapaan. Schwarz & Strack (1999) korostavat vastaamisen kontekstisidonnaisuutta ja kognitiivisia prosesseja, jotka vaikuttavat vastaamiseen monella tavalla. Vastaamiseen voi vaikuttaa vastaajan persoonallisuus, mieliala, kulttuuriset normit, lähiajan tapahtumat, vuodenaika tai sää. Osan näistä tekijöistä on sanottu katoavan keskiarvoihin isoissa otoksissa, mutta erityisesti kulttuuriset tekijät vastaamistyyleissä tulee ottaa huomioon maidenvälisissä vertailuissa (OECD 2011; Oishi 2010). Bjørnskov (2010) muistuttaa, että jopa pienet muutokset kysymysten sanamuodoissa saattavat aiheuttaa rakenteellisia säröjä dataan ja muuttaa tuloksia dramaattisesti. Myös kysymysten paikka haastattelulomakkeella, vastausskaala ja pohjustus vaikuttavat tuloksiin. Hän vertailee yleisesti vertailukelpoisina pidettyjen Gallup World Pollin (GWP) ja World Values Surveyn (WVS) subjektiivisten mittareiden korrelaatioita objektiivisiin mittareihin ja toteaa, että korrelaatiot eroavat huomattavasti ja ovat ristiriidassa keskenään. Bjørnskovin (2010) mukaan GWP:n ja WVS:n elämäntyytyväisyyskysymykset mittaavat kahta eri käsitettä.
Tällaiset epävarmuustekijät ovat hallittavissa ehkä paremmin muussa sosiaalitutkimuksessa, mutta viralliset tilastot julkaistaan hyvin suoraviivaisella tavalla. Marja Alastalo (2005) toteaa, että julkisuudessa mielipidetiedustelujen tuloksia uutisoitaessa mainitaan ainoana virhelähteenä otantaan liittyvä "virhemarginaali". Otantaan liittyvä virhe näyttää hallittavissa olevalta, koska se pystytään kuvaamaan numeerisena. "Gallupjournalismin uskottavuus kärsisi, jos taulukon alareunassa otannan virhemarginaalin ohella tehtäisiin varaus, että tulokset pitävät paikkansa muutaman kymmenen prosentin tarkkuudella riippuen siitä kuinka onnistunut kysymysmuotoilu on." (Mt., 183.)
Lomaketestausten tulosten perusteella voidaan usein suositella parempia kysymysmuotoiluja tai vastausluokkia, mikäli siihen on mahdollisuus. EU-komission asetusteksti ei anna paljon liikkumavaraa tässä suhteessa, mutta perusteellisempia operationaalisia määritelmiä voi aina pyytää helpottamaan kysymysten muotoilua. Toisaalta ilmiöalueen ongelmat liittyvät kontekstiin ja tiedonkeruukäytäntöihin ja -menetelmiin, jolloin niiden harmonisointi on tärkeää, mikäli halutaan kansallisesti laadukkaita aikasarjoja tai tehdä maidenvälisiä vertailuja. Tiedonkeruukäytännöt ja -menetelmät tulisi aina ottaa huomioon suhteessa kerättyyn sisältöön. Subjektiivisen hyvinvoinnin kohdalla ei ole yhdentekevää, missä vaiheessa lomaketta osio esitetään, sillä tiedetään, että kysymysjärjestyksellä on dramaattisia vaikutuksia tuloksiin.
Myös tilastojen tulkitsijan tulisi olla tietoinen tilastojen takana olevasta "metatiedosta". EU-tasolla tulisi subjektiivisen hyvinvoinnin tuloksia arvioitaessa kiinnittää huomiota maiden käytäntöihin ja kaikkeen siihen metatietoon, joka maiden tiedonkeruista on saatavissa. Nämä asiat koskevat subjektiivisen hyvinvoinnin -osion sijaintia lomakkeella, osion kysymysjärjestystä, tiedonkeruumenetelmiä ja kysymysten yhteydessä luettavia johdantotekstejä. Perusteellisesti kuvatut tiedonkeruun prosessit eivät suinkaan vähennä tiedon laatua, vaan antavat tiedon käyttäjille mahdollisuuden arvioida sitä, ja näin ne lisäävät ymmärrystä monimutkaisen tiedon luonteesta.
Lähteet:
Alastalo, Marja 2005. Metodisuhdanteiden mahti. Lomaketutkimus suomalaisessa sosiologiassa 1947−2000. Tampere: Vastapaino.
Bjørnskov, Christian 2010. How Comparable are the Gallup Worl Poll Life Satisfaction Data? Journal of Happiness Studies (2010) 11.
European Union 2012. Commission Regulation (EU) No 62/2012 of 24 January 2012. Official Journal of the European Union.
Eurostat 2012. Description of SILC Secondary Target Variables. Version 5 − March 2012. Eurostat, European Commission.
Eurostat 2011a. Kyselylomakeluonnos (Proposal for a Corresponding Questionnaire). EU:n Tulo- ja Elinolotilastot (EU-SILC) 2013 − Hyvinvointia koskeva moduuli. Eurostat, Euroopan Komissio.
Eurostat 2011b. Proposal for a Corresponding Questionnaire. 2013 EU-SILC Module on Well-Being. Eurostat, European Commission.
Kallio-Peltoniemi, Merja 2012a. EU-SILCin 2013 subjektiivista hyvinvointia mittaavan moduulin testaus. Lomaketestaukset -sarja 2/2012. Julkaisematon. Tilastokeskus, SurveyLaboratorio.
Kallio-Peltoniemi, Merja 2012b. Validating measurements of subjective well-being in EU-SILC − experiences from pre-test in Statistics Finland. Presentation at RC33 Eighth International Conference on Social Science Methodology, July 2012.
OECD 2011. How's Life?: Measuring well-being, OECD Publishing. http://dx.doi.org/10.1787/9789264121164-en.
OECD 2012. Guidelines on the Measurement of Subjective Well-Being. Draft Paper I. February 2012, OECD.
Oishi, Shigehiro 2010. Culture and Well-Being: Conceptual and Methodological Issues. Teoksessa: Ed Diener & Daniel Kahneman & John Helliwell, (toim.) International Differences in Well-Being. New York: Oxford University Press.
Schwarz, Norbert & Strack, Fritz 1999. Reports of Subjective Well-Being: Judgemental Processes and Their Methodological Implications. Teoksessa: Daniel Kahneman & Ed Diener & Norbert Schwarz (toim.) Well-Being − The Foundations of Hedonic Psychology. New York: Sage.
Stiglitz, Joseph E. & Sen, Amartya & Fitoussi Jean-Paul 2009. Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/documents/rapport_anglais.pdf.
Sudman, Seymour & Bradburn, Norman M. & Schwarz, Norbert 1996. Thinking About Answers. The Application of Cognitive Processes to Survey Methodology. San Francisco: Jossey-Bass Publishers.
van der Zouwen, Johannes & Dijkstra, Wil 2002. Testing Questionnaires Using Interaction Coding. Teoksessa: D. Maynard & H. Houtkoop-Steenstra & N. Schaeffer & J. van der Zouwen (toim.) Standardization and Tacit Knowledge: Interaction and Practise in the Survey Interview. New York: John Wiley & Sons.
Willis, Gordon 1994. Cognitive Interviewing and Questionnaire Design: a Training Manual. Working Paper Series 7. U.S. Department of Health and Human Services: National Center for Health Statistics, Office of Research and Methodology.
–––––––
1 Tulo- ja elinolotutkimuksen kokonaisotos oli 12 603 henkilöä, hyvinvointikysymyksissä vastaajien määrä oli 9 718.
Päivitetty 11.3.2013