Pienituloisuus on pitkittynyt Suomessa 2000-luvulla

  1. Pitkittynyt pienituloisuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä
  2. Yhä useampi suomalainen on pitempään pienituloinen
  3. Sekä nuorten että ikääntyneiden pienituloisuus on syventynyt
  4. Pienituloisuus kasvava ongelma viisikymmentä vuotta täyttäneiden työikäisten keskuudessa?
  5. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.

Tilastot kertovat, että suhteellinen pienituloisuus on yleistynyt Suomessa sitä mukaan kun tuloerot ovat kasvaneet. Viimeisimpien tietojen mukaan Suomessa oli pari vuotta sitten noin 700 000 pienituloista. Vuosituhannen vaiheessa pienituloisia oli 200 000 vähemmän. Tässä artikkelissa paneudutaan pienituloisuuden dynamiikkaan liittyviin kysymyksiin: kuinka pysyvää pienituloisuus on ja onko pienituloisuuden kestossa tapahtunut vuosien varrella muutoksia?

Pienituloisuustarkastelut pohjautuvat yleensä vuositason otospohjaisiin poikkileikkausaineistoihin, eikä niiden pohjalta voida tehdä pienituloisuuden kestoon ja pysyvyyteen liittyviä arvioita. Tiedonkäyttäjiä kiinnostaa nykyisin kuitenkin yhä enemmän staattisten pienituloisuustietojen lisäksi myös ilmiön dynamiikkaan liittyvät kysymykset. Näitä asioita on mahdollista selvittää koko väestön kattavien rekisteripohjaisten tulonjakoaineistojen pohjalta, joissa henkilöiden sijoittumista tulojakaumassa voidaan seurata usean vuoden ajan. Tämän artikkelin pitkittyneen pienituloisuuden tarkastelut on tehty koko väestön kattavien tulonjaon kokonaistilaston aineistojen pohjalta, joita on tällä hetkellä saatavilla vuosilta 1995−2011. Pienituloisuus määritellään Euroopan unionin antaman suosituksen mukaan, jossa pienituloisuuden raja on 60 prosenttia mediaanituloista.

Hämmennystä pienituloisuustietojen käyttäjissä saattaa aiheuttaa se, että rekisteritietoihin pohjautuvan kokonaistilaston antama kuva pienituloisten määrästä ja pienituloisuusriskistä poikkeaa jonkin verran otokseen perustavan tulonjakotilaston virallisista pienituloisuustiedoista. Kuvioissa 1 ja 2 on kuvattu keskeisimpiä pienituloisuusindikaattoreita tulonjakotilaston ja tulonjaon kokonaistilaston pohjalta. Kuviosta 1 voidaan hyvin havaita, että tulonjakotilaston pienituloisten lukumäärä on pienempi kuin rekisteripohjaisen tulonjaon kokonaistilaston antama tieto. Esimerkiksi tulonjakotilaston pienituloisten lukumäärä oli vuonna 2011 noin 700 000 henkilöä, kun vastaava tieto tulonjaon kokonaistilaston mukaan oli lähes 90 000 henkilöä suurempi.

Kuvio 1. Pienituloisten lukumäärät tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta

 

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Kuvio 2. Pienituloisuusriski tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Vastaavanlainen ero voidaan havaita väestön pienituloisuusriskissä, jota on kuvattu kuviossa 2. Tulonjakotilastossa väestön pienituloisuusriski vuonna 2011 oli 13,2 prosenttia ja tulonjaon kokonaistilastossa 15 prosenttia. Sen sijaan pienituloisuusrajat ovat tulonjako- ja tulonjaon kokonaistilastoissa käytännössä samat (kuvio 3).

Kuvio 3. Pienituloisuusrajat tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta, € vuodessa (vuoden 2011 rahassa)

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Erot johtuvat tilastoaineistojen tulokäsite- ja tulonkäyttöyksikköeroista. Rekisteripohjaisesta tulonjaon kokonaistilastosta mm. puuttuu eräitä pienituloisuuden kuvauksen kannalta oleellisia tuloeriä, joista merkittävimpiä ovat haastatteluin kerättävät kotitalouksien väliset tulonsiirrot. Tulonjakotilaston tulokäsitteestä puolestaan puuttuvat myyntivoitot, jotka ovat mukana tulonjaon kokonaistilaston tuloissa.

Tulonkäyttöyksikön eroilla on vaikutuksensa kahden tilaston antamaan kuvaan pienituloisuuden tasosta. Tulonjakotilastossa tulonkäyttöyksikkönä on haastatteluihin pohjautuva kotitalous, johon kuuluvilla henkilöillä on yhteinen ruokatalous tai jotka muuten käyttävät tulojaan yhdessä. Rekisteripohjaisessa tulonjaon kokonaistilastossa tulonkäyttöyksikkö on rekisteritietoihin pohjautuva asuntokunta, joka koostuu samassa asunnossa vakinaisesti asuvista henkilöistä. Kumpikin tilasto kuitenkin antaa yhtenevän kuvan pienituloisuudessa viime vuosina tapahtuneista muutoksista.

Vaikka kahdet pienituloisuusluvut saattavat aiheuttaa sekaannusta tiedonkäyttäjien keskuudessa, voidaan tulonjaon kokonaistilaston käyttämistä pienituloisuuden kuvaamisessa puolustaa sillä, että se on ainoa luotettava tietolähde syventää pienituloisuusilmiön kuvausta esimerkiksi pienituloisuuden keston ja toistuvuuden osalta.

Pitkittynyt pienituloisuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä

Euroopan tilastoviraston Eurostatin määritelmän mukaan henkilö on pitkittyneesti pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen talouteen tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Talous on pienituloinen silloin kun talouden ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Ekvivalentti mediaanitulo on käytettävissä oleva rahatulo/kulutusyksikkö.

Määritelmän mukaisesti Suomessa oli vuonna 2011 noin 489 300 pitkittyneesti pienituloista henkilöä. Pitkittynyt pienituloisuus on yleistynyt Suomessa merkittävästi runsaan vuosikymmenen aikana: esimerkiksi vuonna 1998 pitkittyneesti pienituloisia oli vain 230 000 henkilöä eli 260 000 vähemmän kuin nykyisin. Pitkittyneesti pienituloisten osuus asuntoväestöstä oli 9,3 prosenttia vuonna 2011, kun se vuonna 1998 oli 4,5 prosenttia. Pitkittynyt pienituloisuus on siis kaksinkertaistunut Suomessa kolmessatoista vuodessa.

Naisilla pitkittynyt pienituloisuus on jonkin verran yleisempää kuin miehillä. Pitkittyneesti pienituloisia naisia oli 269 400 vuonna 2011, mikä on 124 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 1998 (kuvio 4). Pitkittyneesti pienituloisten naisten suhteellinen osuus kaikista asuntoväestön naisista on nykyisin 10 prosenttia, kun se vuonna 1998 oli puolet pienempi (5,2 %). Nykyisin siis joka kymmenes asuntoväestöön kuuluva nainen on Suomessa pitkittyneesti pienituloinen. Pitkittyneesti pienituloisia miehiä oli 219 900 vuonna 2011, mikä on 135 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 1998. Pitkittyneen pienituloisuuden riski oli miehillä 8,5 prosenttia vuonna 2011, kun se vuonna 1998 oli neljän prosentin (3,9 %) luokkaa.

Kuvio 4. Pienituloisten ja pitkittyneesti pienituloisten lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998−2011

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Nykyisin pienituloisista yhä useampi on pitkittyneesti pienituloinen verrattuna aikaisempaan: kun vuonna 1998 pienituloisista naisista oli noin 45 prosenttia pitkittyneesti pienituloisia, oli vastaava osuus vuonna 2011 lähes parikymmentä prosenttiyksikköä suurempi, eli 63 prosenttia. Miehillä vastaava osuus kasvoi 40 prosentista 60 prosenttiin. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Pitkittyneesti pienituloisten osuus pienituloisista sukupuolen mukaan vuosina 1998−2011. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 9.12.2013