Pienituloisuus on pitkittynyt Suomessa 2000-luvulla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.

Tilastot kertovat, että suhteellinen pienituloisuus on yleistynyt Suomessa sitä mukaan kun tuloerot ovat kasvaneet. Viimeisimpien tietojen mukaan Suomessa oli pari vuotta sitten noin 700 000 pienituloista. Vuosituhannen vaiheessa pienituloisia oli 200 000 vähemmän. Tässä artikkelissa paneudutaan pienituloisuuden dynamiikkaan liittyviin kysymyksiin: kuinka pysyvää pienituloisuus on ja onko pienituloisuuden kestossa tapahtunut vuosien varrella muutoksia?

Pienituloisuustarkastelut pohjautuvat yleensä vuositason otospohjaisiin poikkileikkausaineistoihin, eikä niiden pohjalta voida tehdä pienituloisuuden kestoon ja pysyvyyteen liittyviä arvioita. Tiedonkäyttäjiä kiinnostaa nykyisin kuitenkin yhä enemmän staattisten pienituloisuustietojen lisäksi myös ilmiön dynamiikkaan liittyvät kysymykset. Näitä asioita on mahdollista selvittää koko väestön kattavien rekisteripohjaisten tulonjakoaineistojen pohjalta, joissa henkilöiden sijoittumista tulojakaumassa voidaan seurata usean vuoden ajan. Tämän artikkelin pitkittyneen pienituloisuuden tarkastelut on tehty koko väestön kattavien tulonjaon kokonaistilaston aineistojen pohjalta, joita on tällä hetkellä saatavilla vuosilta 1995−2011. Pienituloisuus määritellään Euroopan unionin antaman suosituksen mukaan, jossa pienituloisuuden raja on 60 prosenttia mediaanituloista.

Hämmennystä pienituloisuustietojen käyttäjissä saattaa aiheuttaa se, että rekisteritietoihin pohjautuvan kokonaistilaston antama kuva pienituloisten määrästä ja pienituloisuusriskistä poikkeaa jonkin verran otokseen perustavan tulonjakotilaston virallisista pienituloisuustiedoista. Kuvioissa 1 ja 2 on kuvattu keskeisimpiä pienituloisuusindikaattoreita tulonjakotilaston ja tulonjaon kokonaistilaston pohjalta. Kuviosta 1 voidaan hyvin havaita, että tulonjakotilaston pienituloisten lukumäärä on pienempi kuin rekisteripohjaisen tulonjaon kokonaistilaston antama tieto. Esimerkiksi tulonjakotilaston pienituloisten lukumäärä oli vuonna 2011 noin 700 000 henkilöä, kun vastaava tieto tulonjaon kokonaistilaston mukaan oli lähes 90 000 henkilöä suurempi.

Kuvio 1. Pienituloisten lukumäärät tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta

 

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Kuvio 2. Pienituloisuusriski tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Vastaavanlainen ero voidaan havaita väestön pienituloisuusriskissä, jota on kuvattu kuviossa 2. Tulonjakotilastossa väestön pienituloisuusriski vuonna 2011 oli 13,2 prosenttia ja tulonjaon kokonaistilastossa 15 prosenttia. Sen sijaan pienituloisuusrajat ovat tulonjako- ja tulonjaon kokonaistilastoissa käytännössä samat (kuvio 3).

Kuvio 3. Pienituloisuusrajat tulonjakotilastossa ja tulonjaon kokonaistilastossa vuosina 1995−2011. Pienituloisuusraja 60 % ekvivalentista mediaanitulosta, € vuodessa (vuoden 2011 rahassa)

Lähteet: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Erot johtuvat tilastoaineistojen tulokäsite- ja tulonkäyttöyksikköeroista. Rekisteripohjaisesta tulonjaon kokonaistilastosta mm. puuttuu eräitä pienituloisuuden kuvauksen kannalta oleellisia tuloeriä, joista merkittävimpiä ovat haastatteluin kerättävät kotitalouksien väliset tulonsiirrot. Tulonjakotilaston tulokäsitteestä puolestaan puuttuvat myyntivoitot, jotka ovat mukana tulonjaon kokonaistilaston tuloissa.

Tulonkäyttöyksikön eroilla on vaikutuksensa kahden tilaston antamaan kuvaan pienituloisuuden tasosta. Tulonjakotilastossa tulonkäyttöyksikkönä on haastatteluihin pohjautuva kotitalous, johon kuuluvilla henkilöillä on yhteinen ruokatalous tai jotka muuten käyttävät tulojaan yhdessä. Rekisteripohjaisessa tulonjaon kokonaistilastossa tulonkäyttöyksikkö on rekisteritietoihin pohjautuva asuntokunta, joka koostuu samassa asunnossa vakinaisesti asuvista henkilöistä. Kumpikin tilasto kuitenkin antaa yhtenevän kuvan pienituloisuudessa viime vuosina tapahtuneista muutoksista.

Vaikka kahdet pienituloisuusluvut saattavat aiheuttaa sekaannusta tiedonkäyttäjien keskuudessa, voidaan tulonjaon kokonaistilaston käyttämistä pienituloisuuden kuvaamisessa puolustaa sillä, että se on ainoa luotettava tietolähde syventää pienituloisuusilmiön kuvausta esimerkiksi pienituloisuuden keston ja toistuvuuden osalta.

Pitkittynyt pienituloisuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä

Euroopan tilastoviraston Eurostatin määritelmän mukaan henkilö on pitkittyneesti pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen talouteen tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Talous on pienituloinen silloin kun talouden ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Ekvivalentti mediaanitulo on käytettävissä oleva rahatulo/kulutusyksikkö.

Määritelmän mukaisesti Suomessa oli vuonna 2011 noin 489 300 pitkittyneesti pienituloista henkilöä. Pitkittynyt pienituloisuus on yleistynyt Suomessa merkittävästi runsaan vuosikymmenen aikana: esimerkiksi vuonna 1998 pitkittyneesti pienituloisia oli vain 230 000 henkilöä eli 260 000 vähemmän kuin nykyisin. Pitkittyneesti pienituloisten osuus asuntoväestöstä oli 9,3 prosenttia vuonna 2011, kun se vuonna 1998 oli 4,5 prosenttia. Pitkittynyt pienituloisuus on siis kaksinkertaistunut Suomessa kolmessatoista vuodessa.

Naisilla pitkittynyt pienituloisuus on jonkin verran yleisempää kuin miehillä. Pitkittyneesti pienituloisia naisia oli 269 400 vuonna 2011, mikä on 124 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 1998 (kuvio 4). Pitkittyneesti pienituloisten naisten suhteellinen osuus kaikista asuntoväestön naisista on nykyisin 10 prosenttia, kun se vuonna 1998 oli puolet pienempi (5,2 %). Nykyisin siis joka kymmenes asuntoväestöön kuuluva nainen on Suomessa pitkittyneesti pienituloinen. Pitkittyneesti pienituloisia miehiä oli 219 900 vuonna 2011, mikä on 135 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 1998. Pitkittyneen pienituloisuuden riski oli miehillä 8,5 prosenttia vuonna 2011, kun se vuonna 1998 oli neljän prosentin (3,9 %) luokkaa.

Kuvio 4. Pienituloisten ja pitkittyneesti pienituloisten lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998−2011

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Nykyisin pienituloisista yhä useampi on pitkittyneesti pienituloinen verrattuna aikaisempaan: kun vuonna 1998 pienituloisista naisista oli noin 45 prosenttia pitkittyneesti pienituloisia, oli vastaava osuus vuonna 2011 lähes parikymmentä prosenttiyksikköä suurempi, eli 63 prosenttia. Miehillä vastaava osuus kasvoi 40 prosentista 60 prosenttiin. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Pitkittyneesti pienituloisten osuus pienituloisista sukupuolen mukaan vuosina 1998−2011. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto; Tulonjaon kokonaistilasto.

Sivun alkuun

Yhä useampi suomalainen on pitempään pienituloinen

Tarkastelen seuraavaksi pienituloisuuden esiintymistä pitemmän kuin neljän vuoden aikana ja asetan pienituloisuuden seurantaväliksi kuusi vuotta. Koska tulonjaon kokonaistilaston aineistoja on saatavilla tällä hetkellä vuosille 1995−2011, voidaan ensimmäinen kuuden vuoden seurantajakso muodostaa vuoden 2000 asuntoväestölle, jonka pienituloisuutta tarkastellaan vuosina 1995−2000. Viimeisin kuuden vuoden jakso voidaan muodostaa vuoden 2011 asuntoväestölle, jolloin vastaavat tarkasteltavat vuodet ovat 2006−2011.

Kuuden vuoden tarkastelussa pienituloisuus on määritelty seuraavasti: Toisen ääripään luokituksessa muodostavat henkilöt, jotka ovat eläneet pienituloisiksi luokitelluissa asuntokunnissa joka vuosi kuuden vuoden aikana. Toisen ääripään muodostavat ne henkilöt, jotka eivät ole kertaakaan kuuden vuoden aikana eläneet pienituloisessa asuntokunnassa. Väliin jäävä väestö muodostaa kaksi ryhmää: Toistuvasti pienituloisiin luetaan ne henkilöt, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin talouksiin 3−5 vuotena kuuden vuoden aikana. Ohimenevästi pienituloisia ovat taas ne, jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kuuden vuoden aikana yhtenä tai kahtena vuonna.

Analyysin tulokset on esitetty kuvioissa 6 ja 7. Niistä voi hyvin havaita, että pienituloisuus on selvästi syventynyt 2000-luvulla. Kun vuonna 2000 joka vuosi kuuden vuoden ajan pienituloisiksi luokiteltuja oli vajaat 90 000 henkilöä, heitä oli kymmenisen vuotta myöhemmin runsaat 220 000 henkilöä. Myös toistuvasti pienituloisuutta kokeneiden määrä oli samaan aikaa kasvanut merkittävästi, runsaasta 360 000 henkilöstä 520 000 henkilöön.

Kuvio 6. Pienituloisten henkilöiden lukumäärät kuuden vuoden seurantajaksoissa pienituloisuuden intensiteetin mukaan vuosina 2000−2011

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Kuvio 7. Pienituloisuusintensiteetin kehitys kuuden vuoden seurantajaksoissa vuosina 2000−2011. Vuosi 2000=100

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Ohimenevästi pienituloisten määrä on pysynyt koko 2000-luvun ajan jotakuinkin ennallaan noin 740 000 henkilössä.

Toisessa ääripäässä eli kokonaan pienituloisuuden välttäneitä on väestöstä valtaosa. Vuonna 2000 heitä oli noin 3,9 miljoonaa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin luku oli vajaat satatuhatta henkilöä pienempi.

Sivun alkuun

Sekä nuorten että ikääntyneiden pienituloisuus on syventynyt

Köyhyystilastoista ilmenee että pienituloisuus liittyy tiettyihin elämänvaiheisiin. Tämä pitää paikkansa myös pitemmän aikavälin pienituloisuustarkasteluissa. Pienituloisuus ja sen intensiteetti voimistuvat toisaalta juuri kotoaan poismuuttaneiden nuorten ja toisaalta ikääntyneimpien eläkeikäisten keskuudessa. Ohimenevä tai toistuva pienituloisuus on tyypillistä etenkin 20−25-vuotiaiden keskuudessa. Ilmiötä luonnollisesti selittää se, että tämän ikäiset nuoret ovat yleensä muuttaneet vanhempiensa kotoa omiin talouksiinsa joko opiskelun tai muun syyn takia. (Kuviot 8 ja 9.)

Kuvio 8. Asuntoväestön rakenne pienituloisuuden intensiteetin ja iän mukaan vuonna 2011. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Kuvio 9. Pienituloisuutta pysyvästi tai toistuvasti kokeneen väestön osuus asuntoväestöstä kuuden vuoden seurantajaksoissa iän ja sukupuolen mukaan vuosina 2000 ja 2011. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Ikääntyneempien eläkeikäisten keskuudessa pienituloisuuden yleistyminen ja pitkittyminen selittyy sillä, että eläkkeelle jäädessä ihmisten tulotaso yleensä alenee. Myös perherakenteisiin liittyvät tekijät kuten leskeksi jääminen selittää pienituloisuuden yleistymistä sitä enemmän, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kysymys. Kuviossa 9 tämä ilmenee erityisesti ikääntyneiden naisten korkeana pienituloisuusriskinä. Myös sillä, että iäkkäämpien eläkeläisten eläkkeet ovat yleensä matalampia verrattuna nuorempien eläkeläisten eläkkeisiin, on vaikutusta iäkkäämpien muita korkeampaan pitkittyneen pienituloisuuden riskiin.

Kuviossa 9 on kuvattu pitkittyneen pienituloisuuden riskiä nimenomaan pysyväisluonteista pienituloisuutta kokeneiden keskuudessa henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan vuosina 2000 ja 2011. Pysyväisluonteisesti pienituloisiksi on tässä tarkastelussa määritetty se osa asuntoväestöä, joka on elänyt pienituloisissa asuntokunnissa kuuden vuoden ajan joko pysyvästi tai toistuvasti. Tämä merkitsee siis sitä, että henkilö on tullut määritellyksi pienituloiseksi vähintään kolmena vuotena kuuden vuoden ajanjaksolla.

Kuviosta 9 käy ilmi jo edelläkin todettu havainto, että pysyvän tai toistuvan pienituloisuuden riski on lisääntynyt runsaassa vuosikymmenessä nimenomaan 20−25-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Lisäksi muutos on näissä ikäluokissa ollut miehillä suurempaa kuin naisilla. Pysyväisluonteisen pienituloisuuden riski on lisääntynyt merkittävästi myös yli 75-vuotiaiden miesten keskuudessa. Ainoa väestöryhmä, jossa jatkuvan tai toistuvan pienituloisuuden riski ei ole juurikaan pahentunut vuosina 2000−2011, ovat 68−74 vuoden iässä olevat miehet.

Edellä mainittujen ikäluokkien muita ikäluokkia parempi menestyminen tässä tarkastelussa on havaittavissa myös kuviosta 10, jossa on kuvattu pienituloisuuden kokonaan välttäneiden osuutta väestöstä vuosina 2000 ja 2011. Pienituloisuuden kokonaan välttäneiden osuus on vähentynyt vuosina 2000−2011 etenkin 75 vuotta täyttäneiden miesten keskuudessa.

Kuvio 10. Pienituloisuuden kokonaan välttäneen väestön osuus kuuden vuoden seurantajaksoissa asuntoväestöstä iän ja sukupuolen mukaan vuosina 2000 ja 2011. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Sivun alkuun

Pienituloisuus kasvava ongelma viisikymmentä vuotta täyttäneiden työikäisten keskuudessa?

Tässä artikkelissa on ilmennyt, että pienituloisuus on ollut yleistä etenkin nuorten ja ikääntyneiden eläkeläisten keskuudessa. Nuorten pienituloisuus ei ainakaan toistaiseksi ole ollut yhteiskuntapoliittisesti suuri ongelma, koska opintojen päätyttyä opiskelijat ovat ennemmin tai myöhemmin siirtyneet ansiotöihin ja pois pienituloisten joukoista. Jatkossakin kouluttautuneet ja tutkinnon suorittaneet nuoret löytävät todennäköisesti lähes entiseen tapaan paikkansa työelämässä, eikä pienituloisuus tule olemaan heidän ongelmansa. Yhteiskuntapoliittiseksi haasteeksi jää syrjäytyneisyyskierteeseen joutuneista nuorista huolehtiminen. Koulutusta vaille jäänyt nuori jää usein pysyvästi pienituloiseksi.

Tulevaisuuden pienituloisten ongelmaryhmäksi on muodostumassa 50 vuotta ylittäneiden työikäisten ryhmä. Pitkittynyt ja alati heikentyvä työmarkkinatilanne on jo aiheuttanut ongelmia keski-iän ylittäneille. Pitkittynyt pienituloisuus on ollut jo viime vuosina etenkin 50−60-vuotiaiden keskuudessa lievässä kasvussa (Kuvio 9).

Yli viisikymppisten työikäisten työmarkkina-aseman vahvistaminen tulee olemaan tulevaisuudessa yhteiskuntapoliittinen haaste, sillä vaikka varttuneemmilla työikäisiltä työhaluja ja työkykyjä sekä töihin sitoutumista löytyy yllin kyllin, työantajilta näyttää puuttuvan näinä taloudellisesti heikkoina aikoina haluja heitä työllistää. Ja ilman töitä ja niistä saatavia ansioita ihminen löytää itsensä työttömyystilastojen lisäksi pienituloisuustilastoista.

Sivun alkuun

Lähteet:

Tilastokeskus. Tulonjakotilasto. http://tilastokeskus.fi/til/tjt/index.html.

Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto. http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/index.html.

Päivitetty 9.12.2013