EU:n maaseutuindikaattorien ja kaupunki-indikaattorien tiedonkeruut on yhdistetty

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Yrjö Palttila on erikoissuunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä ja toimii EU:n maaseutu- ja kaupunki-indikaattorien Suomen hankkeiden projektipäällikkönä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.

Euroopan komissio ja 28 EU:n jäsenvaltiota sekä EFTA-maat Norja ja Sveitsi tuottavat eurooppalaisia maaseutuindikaattoreita ja kaupunki-indikaattoreita EU:n aluepolitiikan taustatiedoiksi. Vuosina 2014−2015 toteutettavassa tiedonkeruussa kerätään sekä maaseutuindikaattorien että kaupunki-indikaattorien muuttujat samassa hankkeessa. Tiedon vertailtavuudessa ja laadussa on kuitenkin vielä parantamisen varaa.

OECD käynnisti 1990-luvun alkupuolella kansainvälisten maaseutuindikaattorien laatimisen (OECD 1994). NUTS 3 -alueiden1 (Suomessa maakunnat) luokitteluun perustuvat maittaiset tiedot vietiin OECD:n verkkotietokantaan, jota ei kuitenkaan enää ole päivitetty. Vuonna 2003 indikaattorit siirtyivät Euroopan komission vastattaviksi.

EU:n maaseutuindikaattoreita (Rural Development Indicators) on kerätty neuvoston asetuksen (EY) 1698/2005 perusteella. Tietotarpeiden taustalla on maaseudun kehittämisen kolmas toimintalinja, joka koskee elämänlaadun parantamista ja taloudellisen toiminnan monipuolistamista maaseudulla. Komission asetuksen (EY) 1974/2006 liitteessä VIII on listattu kolmannen toimintalinjan indikaattorit. Uudet EU-asetukset ovat työn alla. Suomesta Tilastokeskus on ollut alusta asti mukana kehittämässä komission maaseutuindikaattoreita.

Vuonna 1999 pilottihankkeena (European Commission 2000) käynnistyneen EU:n kaupunki-indikaattorit (Urban Audit Indicators) -hankkeen tavoitteena on kerätä kansainvälisesti vertailukelpoisia tilastotietoja eri aihealueilta ja eri aluetasoilta Euroopan suurista yli 250 000 asukkaan ja keskisuurista 50 000−250 000 asukkaan kaupungeista. Tietoja kerätään hallinnollisista kaupungeista, kaupunkiseuduista ja kaupunkien osa-alueista. Vuonna 2003 EU:n kaupunki-indikaattorit -hankkeen koordinointi siirtyi kansallisten tilastovirastojen vastuulle.

EU:n aluepolitiikan päämääränä on Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen koheesio ts. kasvun ja työllisyyden parantaminen. Eurooppa 2020 -kasvustrategia tähtää korkeaan työllisyyteen ja tuottavuuteen sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Indikaattorihankkeissa tuotettuja tietoja käytetään muun muassa kolmen vuoden välein julkaistavien ns. koheesioraporttien (Euroopan komissio 2010) lähdeaineistona.

Indikaattorit kattavat useita aihealueita

Euroopan tilastoviraston Eurostatin ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten tilastovirastojen toimesta on aiemmin toteutettu maaseutuindikaattorien tiedonkeruut vuosina 2006 ja 2011. NUTS 3 -alueiden tietoja kerätään nyt kansallisten tilastovirastojen toimesta kolmatta kertaa. EU:n maaseutuindikaattorien aihealueet on lueteltu taulukossa 1. Vuonna 2006 kansalliset tilastovirastot keräsivät noin 170 muuttujan tiedot, jotka ovat vuodesta 2000 alkavia vuosittaisia aikasarjoja.

Taulukko 1. EU:n maaseutuindikaattorien aihealueet

1. Väestörakenne
2. Muuttoliike
3. Luonnollinen väestönmuutos
4. Työmarkkinat
5. Taloudellinen toiminta
6. Turismi
7. Inhimillinen pääoma
8. Maatilat
9. Liikenneyhteydet
10. Palvelujen saavutettavuus
Aihealue Sosiaalinen hyvinvointi on jätetty pois.

EU:n kaupunki-indikaattorien aihealueet on lueteltu taulukossa 2. Vuosina 2012−2013 toteutettavassa viidennessä tiedonkeruussa muuttujia on noin 200. Laaja-alaisissa tiedonkeruissa tietoja on kerätty kolmen vuoden välein. Vuosittain kerättävät avainmuuttujat on otettu mukaan tiedonkeruuseen, jotta tietoja saataisiin aiempaa nopeammin käyttöön. Pääosan indikaattorihankkeiden tiedoista keräävät kansalliset tilastovirastot. Osa tiedoista kerätään keskitetysti Eurostatin toimesta.

Taulukko 2. EU:n kaupunki-indikaattorien aihealueet

1. Väestörakenne
2. Kansalaisuus
3. Asuntokuntarakenne
4. Asuminen
5. Terveys
6. Rikollisuus
7. Työmarkkinat
8. Taloudellinen toiminta
9. Tuloerot ja köyhyys
10. Koulutus
11. Väestön koulutustaso
12. Ilmasto ja maantiede
13. Ilmanlaatu ja melu
14. Vesihuolto
15. Jätehuolto
16. Liikenne
17. Kulttuuri ja vapaa-aika
18. Turismi
Aihealueiden Ilmasto ja maantiede sekä Ilmanlaatu ja melu tiedot Eurostat kerää keskitetysti.
Aihealueet Vaaleihin osallistuminen, Kunnallistalous, Internetin käyttö ja Informaatiosektori on jätetty pois.

Vuosien 2010−2011 aikana EU:n maaseutu- ja kaupunki-indikaattorien tietosisältö tarkistettiin. Sellaisia muuttujia, joista ei ole saatavissa tietoja riittävän kattavasti, tai joiden kansainvälinen vertailtavuus ei ole riittävän hyvä, karsittiin pois (maaseutuindikaattoreista aihealue sosiaalinen hyvinvointi ja kaupunki-indikaattoreista useita aihealueita) (ks. taulukot 1 ja 2). Pyrkimyksenä oli parantaa tietojen laatua, ja vähentää kansallisten tilastovirastojen vastausrasitetta.

Sivun alkuun

Maaseutu- ja kaupunki-indikaattoreiden alueluokitukset on linkitetty toisiinsa

EU:n maaseutuindikaattoreissa käytettävässä OECD:n/Eurostatin NUTS 3 -tason alueluokituksessa ja LAU 2 -tason2(Suomessa kunnat) kaupunkimaisuusasteessa käytetään samoja väestöntiheyden ja väkiluvun raja-arvoja maaseudun ja kaupungin rajaamisessa. Lisäksi EU:n kaupunki-indikaattorien kaupunkien valintakriteerit ovat samat kuin kaupunkimaisuusasteen tiheään asuttujen kuntien määrittelykriteerit.

EU:n maaseutuindikaattorien tietoja kerätään NUTS 3 -aluetasolla. Kunkin maan NUTS 3 -alueet luokitellaan OECD:n/Eurostatin alueluokituksen (European Commission 2010) mukaan kolmeen luokkaan: kaupunkialueet, välialueet ja maaseutualueet3.

Harvan asutuksen vuoksi Suomen NUTS 3 -alueet ovat niin laajoja, että niitä on vaikea luokitella pelkästään joko kaupunkialueeksi tai maaseutualueeksi. Suomen maakunnissa on sekä tiheään asuttuja kaupunkeja että harvaan asuttua maaseutua. Kansainvälisen vertailtavuuden takia ei ole kuitenkaan mahdollista käyttää pienempiä alueita, koska monissa maissa tietoja ei ole saatavissa tarkemmalla aluetasolla kuin NUTS 3.

Esimerkkinä alueluokituksesta on kuviossa 1 esitetty työllisyysasteen muutos 27 EU-maassa vuosina 2008−2010. Kunkin maan NUTS 3 -alueet on jaettu kolmeen luokkaan. Lähes kaikkien maiden kaikissa aluetyypeissä työllisyysaste on heikentynyt tarkasteluajanjakson aikana.

Kuvio 1. Työllisyysasteen muutos vuosina 2008–2010 OECD:n/Eurostatin alueluokituksen mukaan 27 EU-maassa

15–64-vuotiaiden (Suomessa 18–64-vuotiaiden) työllisten osuus kaikista saman ikäisistä.

Kaikissa maissa ei ole kaikkia aluetyyppejä.

Lähde: Eurostat.

Vuosien 2010−2011 aikana EU:n kaupunki-indikaattorien kaupunkien valintakriteerit tarkistettiin: Euroopan komission yhdessä OECD:n kanssa kehittämän uuden määrittelyn mukaan kaupungin keskustan väkimäärän tulee pääsääntöisesti olla vähintään 50 000 asukasta. Keskustaan luetaan yhtenäinen alue, jolla väestöntiheys on vähintään 1 500 asukasta neliökilometrillä. Vähintään puolet kaupungin asukkaista tulee asua näin rajatulla keskusta-alueella. Maan eri osien keskukset kuten Kuopio Itä-Suomessa on ohjeistettu otettavaksi mukaan, vaikka ne eivät kriteereitä täyttäisikään. Mukana olevien kaupunkien lukumäärä on kasvanut reilusta 300:sta yli 800:aan. Myös kaupunkiseutujen (Larger Urban Zone, LUZ)4 rajaukset käytiin läpi.

EU:n kaupunki-indikaattoreissa Suomesta ovat mukana kaikki yli 100 000 asukkaan kaupungit. Kohdejoukko käsittää työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2009 Kaupunkipoliittisen periaatepäätöksen mukaiset suuret kaupunkiseudut. Jo aiemmin mukana olleiden Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun lisäksi nyt hankkeeseen osallistuvat uusina kaupunkeina Espoo, Vantaa, Lahti, Kuopio ja Jyväskylä.

Kuviossa 2 on esitetty korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15−64-vuotiaista eräissä EU:n kaupungeissa ajanjaksoilla, jotka käsittävät vuodet 2003−2006 ja 2007−2009. Tietokannasta ei ole saatavissa tarkkoja viitevuosia. Muun muassa yliopistokaupungeissa korkea-asteen suorittaneiden osuudet ovat korkeita, kun yliopistoista valmistuneita on jäänyt opiskelupaikkakunnalleen töihin.

Kuvio 2. Korkea-asteen suorittaneiden osuus 15-64-vuotiaista eräissä EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungeissa

Unescon kansainvälisen ISCED-koulutusluokituksen asteet 5 ja 6.

Lähde: Eurostat.

Kaupunkimaisuusasteen (Degree of Urbanisation) määrittelyt on uusittu vuonna 2012 (Eurostat 2012). LAU 2 -alueet luokitellaan väestöntiheyden mukaan kolmeen luokkaan: tiheään asutut kunnat, välialueen kunnat ja harvaan asutut kunnat. Kaupunkimaisuusasteen tiheään asutut kunnat on määritetty samoiksi kuin EU:n kaupunki-indikaattorien kaupungit, jotta näistä kaupungeista olisi saatavissa paremmin tietoja. Kaupunkimaisuusastetta käytetään muun muassa EU:n otospohjaisissa työvoimatutkimuksessa (Labour Force Survey, LFS) ja elinolotutkimuksessa (Survey on Income and Living Conditions, SILC).

Sivun alkuun

Tietojen saatavuudessa ja vertailtavuudessa on puutteita

Indikaattoreiden edellyttämiä tietoja ei ole saatavissa kattavasti kaikista maista eikä kaikilta aihealueilta. EU:n maaseutuindikaattorien tiedonkeruiden ongelmana on ollut otosaineistojen pieni otoskoko, joka ei aina riitä edes NUTS 3 -tason aluetarkkuuteen. Esimerkiksi EU:n työvoimatutkimuksen otoskoko on ollut 17 EU:n jäsenmaassa riittävä NUTS 3 -alueita varten, mutta 10 jäsenmaassa on päästy vain NUTS 2 -tasolle (Suomessa suuralueet).

Vuosina 2007−2008 toteutetulla EU:n kaupunki-indikaattorien tiedonkeruukierroksella useissa maissa yli neljäsosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joita ei ollut mahdollista tuottaa ollenkaan. Romaniassa peräti 60 prosenttia keskuskaupunkien tiedoista ei ollut saatavissa. Suomessa kymmenesosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joita ei ollut mahdollista tuottaa.

Myös eri maiden tilastoissa käytetyt luokitukset, määrittelyt ja menetelmät poikkeavat toisistaan, ja eroja on maiden sisälläkin. Esimerkiksi Britannia koostuu Englannin lisäksi kolmesta osittain itsehallinnollisesta alueesta: Pohjois-Irlanti, Skotlanti ja Wales. Joittenkin tilastojen laatimistavat poikkeavat toisistaan eri alueilla, ja joittenkin tilastojen tietoja ei ole saatavilla kaikilta alueilta. Saksan 16 osavaltiossa on kussakin oma tilastovirastonsa, joilla on omat tilastointikäytäntönsä. Sveitsin kantoneissa toimii kussakin oma aluetilastovirastonsa.

Eri maissa tietolähteet voivat olla hyvinkin erilaisia, ja tietojen estimointitarve vaihtelee aihealueittain ja maittain. Saman aihealueen tiedot kerätään toisissa maissa koko väestön kattavista hallinnollisista rekistereistä ja toisissa maissa otokseen pohjautuvilla tutkimuksilla4. Kaikilla kansallisilla tilastovirastoilla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta käyttää julkisen hallinnon rekistereitä. EU:n tilastolain meneillään olevassa uudistamisessa pyritään siihen, että jäsenmaiden tilastovirastoilla olisi pääsy- ja käyttöoikeus julkisen hallinnon rekistereihin.

EU:n maaseutu- ja kaupunki-indikaattorihankkeiden yksi keskeinen tietolähde on lakisääteiset väestö- ja asuntolaskennat. Esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa väestö- ja asuntotiedot saadaan vuosittain rekisterien kokonaisaineistoista, eikä tarvetta estimoinneille ole. Italiassa puolestaan kymmenen vuoden välein tehtävät kyselyihin pohjautuvat väestölaskennat ovat olleet ainoita väestötietojen lähteitä, ja vuosittaiset tiedot on pitänyt estimoida.

Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa myös koulutusta, tuloja, työmarkkinoita ja yrityksiä koskevat tiedot saadaan eri rekistereihin pohjautuvista kokonaisaineistoista (United Nations Economic Commission for Europe 2007). Rekisteripohjaiset tiedot soveltuvat erityisen hyvin pienempien alueiden kuten kaupunkien osa-alueiden tarkasteluihin.

Suurin osa EU-maista käyttää työmarkkinoita koskevien tietojen lähteenä otospohjaista EU:n työvoimatutkimusta. EU:n maaseutuindikaattoreita varten monissa maissa NUTS 2 -aluetason tiedot on pitänyt estimoida NUTS 3 -aluetasolle käyttämällä lisäinformaationa esimerkiksi väestölaskentojen tietoja, mikä on vaatinut lisäresursseja.

Vuosina 2007−2008 toteutetulla EU:n kaupunki-indikaattorien tiedonkeruukierroksella Espanjassa, Kyproksella, Saksassa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Virossa yli viidesosa keskuskaupunkien tiedoista oli sellaisia, joitten tuottaminen vaati estimointia. Espanjassa lähes 70 prosenttia keskuskaupunkien tiedoista oli estimaatteja.

Jotta eri maiden tiedot olisivat keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia, pitäisi käyttää samoja estimointimenetelmiä. Useiden tilastoaihealueiden käytäntöjen yhtenäistäminen on suuritöistä. Eurostat on teetättänyt indikaattorihankkeita varten estimointeja ulkopuolisilla konsulteilla estimointimenetelmien yhtenäistämiseksi ja Eurostatin tilastotietokantojen puuttuvien tietojen paikkaamiseksi.

EU-maiden kansalliset tilastovirastot ovat suhtautuneet varauksellisesti epävirallisten estimaattien laadintaan, koska tilastovirastojen tehtävänä on tuottaa vain virallista tilastotietoa, eikä estimoitujen tietojen laatu ole aina riittävän hyvä. Esimerkiksi työmarkkinamuuttujien estimaattien huono laatu voi olla myös poliittinen riski estimaattien laatijalle, jos esimerkiksi työttömyysluvut osoittautuvat virheellisiksi.

Euroopan tilastojärjestelmän (European Statistical System, ESS), jonka muodostavat Eurostat, EU:n jäsenmaiden sekä Islannin, Norjan ja Liechtensteinin tilastovirastot, tavoitteena on tilastoluokitusten ja tutkimusmenetelmien yhtenäistäminen. Tavoitteiden toteutuminen koko Euroopan laajuudessa vie kuitenkin aikaa. Suomesta indikaattorihankkeiden puitteissa Eurostatille toimitetut estimoidut tiedot ovat olleet peräisin sellaisista virallisista otospohjaisista tilastoista kuten työvoimatutkimuksesta.

Sivun alkuun

Indikaattoreita käytetään EU:n aluepolitiikassa

Eurostat vastaa tietojen jakelusta käyttäjille ja julkaisujen tuottamisesta. Jäsenmaiden suorittaman laatukontrollin jälkeen tiedonkeruiden tulokset viedään Eurostatin maaseutuindikaattorit ja kaupunki-indikaattorit -tietokantoihin maittain vertailukelpoisina indikaattoreina. Maaseudun sosioekonomisten indikaattorien avulla voidaan vertailla maiden erityyppisiä alueita. Kaupunki-indikaattoreiden avulla kaupungit voivat verrata itseään muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ja tunnistaa toimenpiteitä vaativia parannustarpeita. Osassa tietokantojen tauluista on mahdollista laatia kuvioita ja karttoja verkkosivuston työvälineillä.

Mikäli halutaan tehdä kansainvälisiä vertailuja eri maiden alueiden ja kaupunkien välillä, pitäisi kerätyn tiedon olla Eurostatin tietokannoissa mahdollisimman ajantasaista ja kattavaa sekä riittävillä taustatiedoilla varustettua. Maaseutuindikaattoreiden tietokantaan tiedot on viety vuosittain, mutta taustatietoja puuttuu. Tietokantaan ei ole viety kaikkia kerättyjä tietoja, ja joidenkin maiden tietoja puuttuu.

Kaupunki-indikaattoreiden tietokantaan tiedot on viety kolmen vuoden jaksoissa (esimerkiksi 2010−2012), eikä tarkkaa viitevuotta ole aina merkitty. Myös muita taustatietoja puuttuu. Tietokantaan on jäänyt aukkoja, koska useista maista on ollut saatavissa vain osa tiedoista. Lisäksi jotkut maat ovat välillä jättäneet jonkun vuoden tiedot kokonaankin toimittamatta. Ongelmallista on ollut, että kansallisista tilastovirastoista Eurostatille toimitetuissa tiedoissa on ollut paljon viivettä.

Euroopan komissio on julkaissut indikaattoreihin perustuvia raportteja. Vuosittain julkaistaan laaja raportti EU:n maaseutualueiden tilastollisesta ja taloudellisesta kehityksestä (European Commission 2012). Raportti sisältää tilastollisen kuvauksen maaseutualueista pääosin OECD:n/Eurostatin alueluokituksen mukaisina taulukoina ja kuvioina, mutta myös kaupunkimaisuusastetta on käytetty. EU:n kaupunki-indikaattorien kulloisenkin tiedonkeruun tuloksia ja kaupunkien tyypittelyjä on esitetty tutkimuslaitosten konsortioiden toimesta tehdyissä Euroopan kaupunkien tila -raporteissa (European Commission 2010). Kerättyjä tietoja on käytetty myös Eurostatin alueellisissa tilastovuosikirjoissa.

Sivun alkuun

Tavoitteet on osittain saavutettu

Indikaattorihankkeiden tavoitteena on ollut kerätä kansainvälisesti vertailukelpoisia tilastotietoja eri aihealueilta Euroopan alueilta ja kaupungeista EU:n aluepolitiikan käyttöön. Tiedonkeruut on pyritty saamaan vakaammalle pohjalle jättämällä pois muuttujia, joiden saatavuus tai vertailtavuus eri maissa ei ole riittävän hyvä. Näin on pyritty vähentämään sellaisten tietojen keruuta, joita ei voida Eurostatin tietokannoissa käyttää.

Eri maissa on erilaisia tilastointikäytäntöjä, ja tiedot valmistuvat eri aikoihin. Kansalliset tilastovirastot ovat jättäneet tietoja toimittamatta. Eurostatilla on ollut viiveitä toimitettujen tietojen viemisessä tietokantoihin. Koska tietokantoihin ei ole viety taustatietoja, ei ole mahdollista tietää mitkä tiedot ovat estimaatteja, ja mitkä tiedot ovat peräisin rekistereistä. Myös tarkan viitevuoden puuttuminen kaupunki-indikaattoreiden tietokannasta vaikeuttaa kaupunkien keskinäistä vertailua. Euroopan mittakaavassa tehtävä tilastointikäytänteiden yhtenäistäminen ja uusien jakelutekniikoiden käyttöönotto parantanee tulevaisuudessa Eurostatin tietokantojen käytettävyyttä.

Eri alueiden kehitystä olisi helpompi vertailla ja tiedonkeruiden resurssitarve pienenisi, mikäli maaseutu- ja kaupunkialueille käytettäisiin pääosin samaa muuttujalistaa. Kuitenkin esimerkiksi maatiloja koskevat tiedot voitaisiin kerätä vain maaseutualueilta. Kansainvälisissä vertailuissa käytettävien aluejakojen yhtenäistäminen on luonut paremmat puitteet tiedonkeruiden toteuttamiselle.

Sivun alkuun

Lähteet:

Euroopan komissio 2010. Sijoituksia Euroopan tulevaisuuteen. Viides kertomus taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta.

European Commission 2000. The Urban Audit. Towards the Benchmarking of Quality of Life in 58 European Cities.

European Commission 2010. Second state of European Cities Report.

European Commission 2010. Eurostat regional yearbook 2010.

European Commission 2012. Rural Development in the EU. Statistical and Economic Information Report 2012.

Eurostat 2012. The new Degree of Urbanisation. RAMON.

Eurostat. Rural Development, Urban Audit ja Degree of Urbanisation verkkosivut ja -tietokannat:

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/rural_development/introduction,

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/region_cities/city_urban,

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/degree_urbanisation/introduction.

OECD 1994. Creating rural indicators for shaping territorial policy.

United Nations Economic Commission for Europe 2007. Register-based statistics in the Nordic countries.

1 NUTS on Euroopan tilastovirasto Eurostatin hierarkkinen alueluokitus. Suomessa NUTS-luokituksen taso 1 vastaa jakoa Manner-Suomeen ja Ahvenanmaahan. NUTS 2 -taso vastaa kansallista suuraluejakoa ja NUTS 3 maakuntajakoa.

2 LAU (Local administrative unit) on paikallinen hallinnollinen yksikkö. Suomessa LAU 1 -tason muodostavat seutukunnat ja LAU 2 -tason kunnat.

3 OECD:n / Eurostatin alueluokituksessa määritetään ensin vähintään 5 000 asukasta käsittävät yhtenäiset alueet, joissa väestötiheys on vähintään 300 asukasta neliökilometrillä, kaupunkialueiksi. Muut alueet ovat maaseutua. Toisessa vaiheessa NUTS 3 -alueet (Suomessa maakunnat) luokitellaan maaseudulla asuvan väestön osuuden mukaan maaseutualueeksi (predominantly rural), välialueeksi (intermediate) ja kaupunkialueeksi (predominantly urban). Mikäli NUTS 3 -alueella sijaitsee vähintään 500 000 asukkaan kaupunki, luetaan alue aina kaupunkialueeksi, ja mikäli NUTS 3 -alueella on vähintään 200 000 asukkaan kaupunki, luetaan alue välialueeksi.

4 Otostutkimuksissa perusjoukosta (esimerkiksi Suomen kaikki työikäiset) poimitaan otantamenetelmillä pienempi otosjoukko, josta kerätyistä havainnoista tehdään matemaattisilla menetelmillä arvioita eli estimaatteja perusjoukon ominaisuuksista. Mitä paremmin otosjoukko edustaa perusjoukkoa, mitä suurempi otosjoukko on ja mitä suurempaa perusjoukon väestöryhmää tarkastellaan, sitä luotettavampia alueille laaditut estimaatit ovat.

Päivitetty 9.12.2013