Linnuntieltä oikeille teille

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Jaana Huhta on suunnittelija ja Topias Pyykkönen yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Työmatkan pituuden voi laskea monella tavalla. Tilastokeskuksessa työllisten työmatkaa on ryhdytty laskemaan kilometreinä teitä pitkin yhdistämällä työssäkäyntitilaston työllisiä koskeviin tietoihin Liikenneviraston tieverkostotietoja. Uusi tilastoaineisto kertoo, että työmatkan pituus vaihtelee asuinalueen, sukupuolen, toimialan, tulotason ja iän mukaan.

Tilastokeskuksessa on ensimmäistä kertaa laskettu työllisille henkilöille työpaikan ja asuinpaikan väliset etäisyydet teitä pitkin (Piela 2013). Työmatkalaskelmissa on käytetty vuoden 2010 työssäkäyntitilaston rekisteripohjaista kokonaisaineistoa. Jatkossa työmatkojen pituutta koskevat tiedot pyritään päivittämään vuosittain.

Uusissa työmatkalaskelmissa työssäkäyntitilaston rekistereihin on yhdistetty Liikenneviraston vuoden 2013 Digiroad-aineisto, joka kattaa Suomen koko tieverkoston. Mukana ovat sekä yksityiset että yleiset tiet. Laskennassa etsittiin lyhin reitti työllisen kodista tämän työpaikalle tieverkon toiminnallisuusluokan hierarkiaa hyödyntäen. (Vrt. oheinen tietolaatikko.)

Tässä artikkelissa analysoimme työmatkojen pituuksia uuden aineiston valossa. Työmatkalla tarkoitetaan jatkossa, ilman erillistä mainintaa, teitä pitkin laskettuja matkoja. Vertailemme työmatkojen pituutta taustamuuttujien (esim. ikä, sukupuoli) sekä erilaisten alueluokitusten (esim. kaupunki-maaseutu, maakunta) mukaan. Tässä artikkelissa työmatkoiksi mielletään lähinnä päivittäin tai useana päivänä viikossa tehtävät työmatkat.

Teitä pitkin mitatut matkat on laskettu vuosille 2008 ja 2010. Artikkelissamme pääasiallinen tarkasteluvuosi on 2010. Aluevertailuissa on käytetty vuoden 2013 kuntaluokitusta.

Työmatkan pituutta kuvaavana keskilukuna käytämme ensisijaisesti mediaania. Koska suurin osa työmatkoista on verrattain lyhyitä, antavat keskiarvo ja mediaani hyvin erilaisen arvon keskimääräisestä työmatkasta. Lisäksi hajonta voi olla ryhmien sisällä hyvinkin suurta.

Työmatkan pituutta voi mitata monella tavalla

Työmatkan pituutta voidaan mitata monella tavalla. Yksi tapa on laskea, paljonko matkantekoon kuluu aikaa vuorokaudessa. Työmatka-aikoja on tutkittu muun muassa Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa, jonka mukaan työllisillä miehillä kului työmatkaan keskimäärin 25 minuuttia vuorokaudessa ja naisilla kolme minuuttia vähemmän (Tilastokeskus, ajankäyttö 2009–2010). Asukasbarometri 2010:n mukaan työmatkojen keskimääräinen kesto oli 22 minuuttia (Strandell 2011).

Aiemmin on ollut mahdollista tarkastella työpaikan ja asuinpaikan välistä etäisyyttä lineaarisesti eli linnuntietä pitkin. Linnuntietä laskettavan työmatkan pituus on määritelty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja ympäristöhallinnon kokoaman yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmän (YKR) pohjalta. Näistä lähteistä yhdistetty tieto työmatkan keskimääräisestä pituudesta on saatavilla Findikaattori-palvelusta (www.findikaattori.fi). Palvelusta löytyy työmatkatietoja vuosilta 1990–2010.

Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat puolestaan tutkineet työmatkoja ja etätyötä laajojen haastattelututkimusten avulla (esim. Helminen ym. 2003). Esimerkiksi ympäristöhallinnon ja Tilastokeskuksen toteuttamassa Asukasbarometrissä on tutkittu suomalaisten työmatkatietoja yli 10 000 asukkaan taajamissa (Strandell 2011).

Sivun alkuun

Valtaosa työmatkoista on verraten lyhyitä

Vuonna 2010 työssäkäyntitilaston aineistossa oli yhteensä noin 2 330 000 työllistä. Työmatka tietä pitkin voitiin laskea 90 prosentille eli noin 2,1 miljoonalle henkilölle. Vuonna 2010 kaikkien työmatkojen mediaanipituus oli 7,4 kilometriä mikä tarkoittaa, että kaikista työmatkoista puolet oli alle 7,4 kilometrin matkoja – ja puolet tätä pidempiä (taulukko 1).

Taulukko 1. Työmatkojen mediaanipituudet asuinmaakunnittain vuonna 2010. Kilometrejä

Maakunta 2013 Työmatkan
mediaanipituus (km)
Uusimaa 9,8
Pirkanmaa 8,1
Kanta-Häme 7,5
Koko maa 7,4
Kymenlaakso 7,0
Varsinais-Suomi 6,9
Pohjois-Pohjanmaa 6,5
Keski-Suomi 6,4
Päijät-Häme 6,2
Pohjois-Savo 5,8
Pohjois-Karjala 5,7
Etelä-Karjala 5,6
Etelä-Pohjanmaa 5,4
Pohjanmaa 5,4
Satakunta 5,2
Lappi 4,9
Etelä-Savo 4,8
Ahvenanmaa - Åland 4,7
Keski-Pohjanmaa 4,0
Kainuu 3,7

Taulukossa on käytetty vuoden 2013 aluejakoluokitusta.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntilasto.

Kuviossa 1 on kuvattu kumulatiiviset osuudet teitä pitkin kuljettaville työmatkoille sekä työmatkojen määrä kilometriluokittain. Kaikista teitä pitkin mitatuista työmatkoista 80 prosenttia oli alle 22 kilometrin matkoja. Alle kymmenen kilometrin työmatka oli 59 prosentilla. Kuvaavaa on, että 68 prosenttia työmatkoista oli keskiarvoa lyhyempiä.

Kuvio 1. Työmatkat kilometriluokittain vuonna 2010. Määrä ja kumulatiivinen prosentti

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Sivun alkuun

Kotiosoitteessa työskentelevistä yli 70 prosenttia on miehiä

Tässä tarkastelussa lasketuista työmatkoista on poistettu ne henkilöt, joiden työmatka oli enemmän kuin 200 kilometriä. Vastaavaa rajausta on aiemmin käyttänyt muun muassa Suomen ympäristökeskus (Strandell 2011; Findikaattori-palvelu). Yli 200 kilometrin ylittävät matkat saattavat toki olla päivittäin mahdollisia, mutta näissä tapauksissa käytetään usein erilaisia työaikajärjestelyjä, esimerkiksi etätyömahdollisuutta tai kakkosasuntoa, joista ei aineistossamme ole tietoja.1

Työssäkäyntitilaston aineistossa todella pitkiä yli 200 kilometrin pituisia työmatkoja oli noin kahdella prosentilla (38 000 henkilöä). Heistä yli 10 prosenttia toimi rakennusalalla ja yli seitsemän prosenttia tie- ja vesiliikenteen toimialoilla. Enemmistö pitkämatkalaisista (64,3 prosenttia) oli miehiä.

Henkilöliikennetutkimuksen 2010–2011 mukaan etätyötä teki keskimäärin runsaat 100 000 henkilöä päivässä, mutta vain 25 000 etätyöskenteli päivittäin. Kaikkien ainakin joskus etätyötä tekevien työmatkojen keskipituus oli 20 kilometriä ja muiden ansiotyötä tekevien 15 kilometriä. Myös kakkosasunnon haltijoiden työmatkapituuksia on tutkittu, mutta niiden on havaittu olevan samaa luokkaa kuin muidenkin. Toisaalta kakkosasunnon haltijoiden on havaittu tekevän selvästi enemmän työasiamatkoja. (Liikennevirasto.)

Lähes 60 000 henkilöllä (2,8 prosenttia) työmatkaa ei käytännössä ole eli he työskentelevät kotiosoitteessaan. Nämäkin matkat lasketaan työmatkoiksi, mutta työmatka on tällöin nolla kilometriä. Kannattaa huomioida, että vaikka varsinainen työmatka jäisikin nollaan kilometriin, voi työhön sisältyä paljon muuta matkustamista.

Kotiosoitteessaan työskentelevistä 87,4 prosenttia toimi yrittäjinä. Näin ollen yrittäjien työmatkan mediaanipituus on alle kilometrin, kun se palkansaajilla on 8,3 kilometriä. Kotiosoitteessaan työskentelevien yleisimmät toimialat olivat maa- ja metsätalouden toimialat (maatalousyrittäjät) sekä rakentamisen ja tie- ja taksiliikenteen toimialat. Rakentamisen ja liikenteen toimialoilla on useita pieniä yrityksiä, joilla ei ole erikseen toimipaikkaa yrittäjän kodin ulkopuolella. Nämä toimialat ovat miesvaltaisia, ja kotiosoitteessa työskentelevistä yli 70 prosenttia olikin miehiä.

Sivun alkuun

Keskimääräiset työmatkat ovat pidentyneet

Vuonna 2010 kaikkien työmatkojen mediaanipituus oli 7,4 kilometriä mikä tarkoittaa, että kaikista työmatkoista puolet oli alle 7,4 kilometrin matkoja – ja puolet tätä pidempiä. Vuonna 2008 mediaani oli 7,1 kilometriä. Vuonna 2010 teitä pitkin kuljettavan työmatkan keskipituus oli puolestaan 15,9 kilometriä, kun se kaksi vuotta aiemmin oli 15,5 kilometriä. Henkilöliikennetutkimuksessa 2010–2011 on keskimääräiseksi työmatkaksi vuorokaudessa saatu lähestulkoon sama luku: 16,0 kilometriä (Liikennevirasto). Asukasbarometrin 2010 mukaan työmatkojen keskipituus oli hieman lyhyempi eli 13,7 kilometriä (Strandell 2011).

Työmatkat ovat näiden kaikkien tutkimusten mukaan pidentyneet 2000-luvun aikana. Työmatkojen pituuden kasvua selittää elinkeinorakenteen muutos ja alkutuotannon työpaikkojen vähentyminen. Työmarkkinoiden alueelliseen erilaistumiseen on vaikuttanut merkittävästi yleinen seutuistumiskehitys, joka tarkoittaa toiminnallisesti monipuolisten, suurten ja keskisuurten, kaupunkiseutujen kasvua ja niiden roolin korostumista yhdyskuntajärjestelmässä (Jolkkonen 2003). Lisäksi yhä useammalla on käytössään oma auto, ja sillä ollaan valmiita ajamaan töihin entistä pidempiä matkoja (Huhta & Pyykkönen 2013).

Sivun alkuun

Kotikunnassaan työskentelevällä voi olla pidempi työmatka kuin naapurikuntaan pendelöivällä

Työmatkaliikenteestä käytetään usein käsitettä pendelöinti. Pendelöinnillä eli sukkuloinnilla tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Asuinalue voi olla esimerkiksi kunta, seutukunta tai kunnan osa-alue. Vuonna 2010 kolmasosa työllisistä työskenteli oman asuinkuntansa ulkopuolella (Huhta & Pyykkönen 2013; ks. taulukko 2).

Taulukko 2. Pendelöivien työllisten osuus asuinmaakunnittain vuonna 2010. Prosenttia

Maakunta 2013 Pendelöiviä
työllisistä (%)
Uusimaa 41
Pirkanmaa 35
Kanta-Häme 41
Koko maa 33
Kymenlaakso 21
Varsinais-Suomi 38
Pohjois-Pohjanmaa 22
Keski-Suomi 24
Päijät-Häme 35
Pohjois-Savo 24
Pohjois-Karjala 26
Etelä-Karjala 23
Etelä-Pohjanmaa 25
Pohjanmaa 31
Satakunta 28
Lappi 19
Etelä-Savo 17
Ahvenanmaa - Åland 48
Keski-Pohjanmaa 19
Kainuu 18

Taulukossa on käytetty vuoden 2013 aluejakoluokitusta.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntilasto.

Etenkin kuntien päättäjät ja virkamiehet ovat kiinnostuneita kuntarajat ylittävästä pendelöinnistä mm. koska työpaikkojen ja työllisten suhteesta lasketaan kunnan työpaikkaomavaraisuusaste, jota on ehdotettu uuden valtionosuusjärjestelmän kriteeriksi (Valtiovarainministeriö 2013). Kunnat kilpailevat sekä työpaikoista että työllisestä väestöstä – "hyvistä veronmaksajista".

Vuonna 2010 eri kuntaan pendelöivien työmatkan mediaanipituus oli koko maassa 23,1 kilometriä. Asuinkunnassaan työskentelevien työmatkojen mediaanipituus oli huomattavasti lyhyempi: 3,9 kilometriä. Toki on myös mahdollista, että asuinkunnassaan työskentelevän työmatka on pidempi kuin naapurikuntaan pendelöivän.

Eri kuntiin pendelöivien työmatkojen mediaaneissa oli suuria eroja. Kauimpaa saavuttiin töihin Rovaniemelle, jonne yli puolen kuntarajan takaa pendelöivän matka ylitti 115 kilometriä. Asiaa selventää vilkaisu karttaan: kuntarajan takaa Rovaniemen keskustaan on pitkä matka melkein mistä tahansa naapurikunnasta. Kaukaa matkattiin myös Mikkeliin (mediaani 62,9 km), Kouvolaan (56,4 km) ja Raaheen (53,7 km). Kuntaliitokset vähentävät pendelöivien määriä, mutta pidentävät jäljelle jääneiden pendelöijien työmatkojen keskipituuksia, vaikka henkilöiden työmatkat pysyisivätkin ennallaan.

Manner-Suomessa lyhyimmät sisäänpendelöijien työmatkamediaanit olivat Kauniaisissa (10,3 km), Mustasaaressa (11,8 km) ja Raisiossa (11,9 km). Ainakin Kauniaisten ja Raision osalta suhteellisen matalaa työmatkamediaania selittää kuntien pieni pinta-ala. Mustasaareen pendelöitäneen eniten kunnan keskukseen eli Sepänkylään, joka on hyvin lähellä Vaasaa.

Sivun alkuun

Työmatkan pituus vaihtelee asuinpaikan mukaan

Erityisen voimakkaasti työmatkan pituuteen vaikuttaa asuin- ja työpaikan kaupunki- tai maaseutumaisuus. Kaupungeissa asuvien työmatkat ovat keskimääräistä lyhyempiä, mutta kaupunkeihin voidaan tulla kaukaakin töihin. Sen sijaan harvaan asutuilla alueilla etäisyydet ovat pitkiä, mutta mahdollisuudet asua työpaikan läheisyydessä saattavat olla paremmat kuin kaupungissa. Yhdyskuntarakenteen alueiden erot tulevatkin parhaiten esiin arkiympäristön usein toistuvissa matkoissa (Liikennevirasto).

Kuviossa 2 on esitetty työmatkojen mediaanipituus suuralueittain ja alueluokittain (ks. oheinen tietolaatikko alueluokituksesta). Työmatkan pituuteen ei näytä vaikuttavan niinkään se, millä suuralueella tai missä maakunnassa henkilö asuu, vaan se, minkä tyyppisellä alueella hän asuu. Kaupunkialueilla tehdään lyhyempiä työmatkoja kuin kaupungin kehysalueella riippumatta siitä, sijaitseeko kaupunki Etelä- tai Pohjois-Suomessa.

Kuvio 2. Manner-Suomen työmatkojen mediaani alueluokittain ja suuralueittain vuonna 2010

Kuviossa ei ole huomioitu alueluokaltaan tuntemattomia työmatkoja (337 kpl).

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Työpaikkojen keskittyminen kaupunkien keskusta-alueelle näkyy lyhyinä työmatkoina sisemmillä kaupunkialueilla ja vastaavasti pidempinä työmatkoina kaupunkien reuna-alueilla. Sisemmällä kaupunkialueella työmatkojen mediaanipituus (5,6 km) oli alle koko maan tason. Kaupungin kehysalueella työmatkan mediaanipituus (12,7 km) puolestaan ylitti reilusti koko maan tason. Sen sijaan ydinmaaseudulla työmatkojen mediaanipituus (7,6 km) oli koko maan tasolla.

Ainoa merkittävästi muista poikkeava suuralue on Helsinki-Uudenmaan alue, missä työmatkat olivat muuta maata pidempiä asuinalueesta (kaupunki-maaseutu) riippumatta. Myös Etelä-Suomen harvaan asutulla maaseudulla (käsittää Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat) oli keskimääräistä pidemmät työmatkat. Pendelöinti pääkaupunkiseudulle näkyy erityisesti kaupungin kehysalueilta ja ulommalta kaupunkialueelta tehtävissä matkoissa. Kaupungin kehysalueen mediaanimatka oli Uudenmaan alueella lähes yhdeksän kilometriä koko maata suurempi.

Koko maan tasolla mediaania lyhyempiä työmatkoja tekivät maaseudun paikalliskeskuksissa, kaupunkialueilla ja ydinmaaseudulla asuvat. Sen sijaan harvaan asutulla maaseudulla, kaupungin kehysalueilla ja kaupungin läheisillä maaseuduilla tehtiin koko maan mediaania pidempiä työmatkoja.

Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla työmatkat ovat joko hyvin lyhyitä tai pitkiä. Harvaan asutulla maaseudulla 68 prosenttia ja ydinmaaseudulla 59 prosenttia työmatkoista olivat lyhyitä työmatkoja (0–5,1 km). Ulommalta ja sisemmältä kaupunkialueelta tehtiin muita enemmän keskipitkiä matkoja (5,1–10,6 km) ja kaupunkien kehysalueilta ja kaupunkien läheiseltä maaseudulta pitkiä matkoja (yli 10,6 km). (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Työmatkojen pituus kvintiileittäin alueluokan mukaan vuonna 2010. Prosenttia

Kuviossa ei ole huomioitu alueluokaltaan tuntemattomia työmatkoja (337 kpl).

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Sivun alkuun

Työmatkat mutkittelevat Järvi-Suomessa

Tiematkojen ja linnuntiematkojen välinen suhde vaihtelee jonkin verran maakunnittain tarkasteltuna. Tietä pitkin kuljettu matka on Suomessa keskimäärin 1,28 kertaa niin pitkä kuin sama matka mitattuna kahden pisteen välisenä lineaarisena etäisyytenä.

Tiematkojen pituus suhteessa linnuntiematkoihin kasvaa osin luonnollisista syistä etenkin Järvi-Suomen maakunnissa Pohjois-Savossa (1,34) ja Keski-Suomessa (1,33). Näissä maakunnissa reittien suunnittelussa on täytynyt ottaa huomioon enemmän vesistöjä kuin esimerkiksi Kanta-Hämeessä (1,25) ja Päijät-Hämeessä (1,26).

Teitä pitkin kuljetut työmatkat olivat lähinnä lineaarisia matkoja Uudellamaalla (1,25). Tiematkojen ja linnuntiematkojen välinen suhde on suurempi lyhyillä työmatkoilla kuin pitkillä. Lyhyt työmatka voi muodostua pääväylää pitkin helposti hyvinkin paljon pidemmäksi linnuntiehen tai henkilön oikeasti valitsemiin oikoreitteihin verrattuna. Myös hyvin kattava tieverkko pienentää suhdelukua. Uudellamaalla työmatkojen mediaanipituudet olivat maakunnittain tarkasteltuina pisimmät.

Saaristoalueiden, esimerkiksi Ahvenanmaan, työmatkojen laskennassa oli erityisiä haasteita. Kaikissa saarissa ei ole ollenkaan laskennassa huomioitavia teitä, joten osan saaristolaisten tiematkoista jäi puuttuviksi.

Sivun alkuun

Miehen työmatkakilometri on naisen 820 metriä

Uusi tilastoaineisto kertoo, että työmatkan pituus vaihtelee työllisen asuinalueen ja toimialan lisäksi myös mm. sukupuolen, iän, elämäntilanteen, tulotason ja koulutuksen mukaan.

Vuonna 2010 teitä pitkin mitattujen työmatkojen mediaanipituus oli miehillä 8,2 kilometriä (keskiarvo 17,9 km) ja naisilla 6,7 kilometriä (keskiarvo 14 km). Miehet tekivät siten enemmän pitkiä työmatkoja kuin naiset. Mediaanipituuksia vertailemalla voidaan todeta, että miehen työmatkakilometri oli naisen 820 metriä. Haastattelututkimuksen mukaan miesten työmatkat olivat keskimäärin 5,6 kilometriä pitempiä kuin naisten (Strandell 2011).

Pisimpiä työmatkoja tekivät 30–39-vuotiaat miehet (työmatkan mediaanipituus 9,2 kilometriä). Myös naisilla oli pitkiä työmatkoja juuri kolmikymppisinä (8,1 km). Suurin ero sukupuolten työmatkojen pituudessa oli nuorimmilla työllisillä (18–29-vuotiaat): miesten työmatkan mediaanipituus (7,9 km) oli 1,6 kilometriä naisten työmatkan mediaania pidempi. Yli 60-vuotiaiden työmatkat olivat keskimääräistä lyhyempiä sukupuolesta riippumatta: miehillä keskimäärin 6,1 kilometriä ja naisilla 5,0 kilometriä.

Henkilöliikennetutkimuksen mukaan erot miesten ja naisten kokonaismatkasuoritteissa (km/vrk) ovat vähentyneet, sillä talouksien kakkosautot ja naisten autoilu ovat lisääntyneet. Tutkimuksen mukaan autollisten työmatkasuoritteet olivat vuorokaudessa 11,5 kilometriä. (Liikennevirasto.) Työssäkäyntitilastossa auton omistavien työmatkojen mediaanipituus oli 8 kilometriä (keskiarvo 16,6 km) vuonna 2010, kun taas autottomien matkan mediaanipituus oli 5 kilometriä (keskiarvo 12,1 km).

Sivun alkuun

Perheelliset ja hyvätuloiset matkaavat pisimpään

Perheellisillä miehillä työmatkan mediaanipituus oli 8,7 kilometriä ja naisilla 7,1 kilometriä. Yksin asuvien työmatkat jäivät perheellisiä lyhyemmiksi: naisten mediaanimatka oli 4,9 kilometriä ja miesten 6,6 kilometriä.

Koko maan tasolla tarkasteltuna pisimmät työmatkat olivat 1–2 lapsen vanhemmilla (mediaani 7,8 km). Lapsettomien (6,9 km) ja useamman kuin kahden lapsen vanhempien (7,4 km) työmatkojen mediaanipituudet olivat hieman lyhyempiä. Lapsiperheiden muutto kehyskuntiin lisää pendelöintiä ja työmatkan pituutta. Maakunnittain tarkasteltuna lapsiluvun mukaiset mediaanit vaihtelivat kuitenkin jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa lapsettomien työmatkat olivat pidempiä kuin lapsiperheellisillä.

Myös henkilön tuloilla ja koulutustasolla on yhteys työmatkojen pituuteen. Ansiotason kasvaessa myös työmatkojen pituudet kasvavat. Pienituloisimpien ja suurituloisimpien työmatkojen mediaanipituudet erosivat yli viidellä kilometrillä. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Työmatkan mediaanipituus valtionveronalaisten tulojen mukaan €/vuosi vuonna 2010.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Mitä korkeampi koulutus henkilöllä on, sitä pidempi on työmatka. Pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneiden työmatkan pituus oli keskimäärin 6,5 kilometriä ja ylemmän korkeakouluasteen suorittaneiden työmatka oli keskimäärin 8,5 kilometriä. Tutkijakoulutusasteen suorittaneiden keskimääräinen työmatka oli kuitenkin noin 600 metriä lyhyempi kuin ylemmän korkeakouluasteen suorittaneilla. Pisin työmatkan mediaanipituus oli alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneilla: 8,6 kilometriä.

Sivun alkuun

Aineiston ongelmia ja jatkotutkimustarpeita

Rekisteripohjaiset kokonaisaineistot tarjoavat ainutlaatuisen tietovarannon työmatkojen ja työmatkaajien analysointiin. Analyysiohjelmien kehittyessä voidaan paikkatietoja hyödyntää yhä monipuolisemmalla tavalla eri ilmiöiden kuvailemisessa. Aineiston vahvuutena ovat kattavuuden lisäksi muun muassa aikasarjat ja alueellinen tarkkuus. Lisäksi henkilöihin voidaan liittää useita eri taustamuuttujia, kuten ikä, sukupuoli ja koulutus. Teitä pitkin laskettavia rekisteripohjaisia työmatkoja voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi suunnittelussa ja päätöksenteossa. Toisaalta on myös tunnistettava aineiston ominaispiirteet, rajoitteet sekä mahdolliset virhelähteet.

Työmatkojen pituuksiin henkilökohtaisena valintana vaikuttavat hyvin monet työmarkkinoihin, yksilöön, yhdyskuntarakenteeseen ja jopa suhdanteisiin liittyvät seikat, joiden pohjalta päädytään yleensä erilaisiin kompromisseihin. Työpaikkojen ja asuinalueiden rakentaminen toistensa läheisyyteen tuottavat varmasti jonkin verran lisää ihan lyhyitä työmatkoja, samoin kuin kaupunkikeskustojen tiivistäminen. Uusi raideyhteys saattaa pidentää työmatkoja, kun yhä useampi päättää muuttaa kauemmas radan varteen. Myös lapsiperheiden hakeutuminen keskusta-alueiden reunamille pidentää työmatkoja. Työmatkan pituuden ja sujuvuuden kipurajat määrittävät erilaisia yksilöllisiä ratkaisuja: Vaihdetaanko työpaikkaa tai asuinpaikkaa? Siirrytäänkö etätöihin?

Kaikilla työllisillä ei ole vakituista toimipaikkaa, jossa he työskentelevät ja johon heidät voitaisiin tilastollisesti yhdistää. Tällaisia henkilöitä ovat mm. vuokratyöntekijät, tietyillä toimialoilla työskentelevät ja liikkuvaa työtä tekevät. Tilaston laadintavaiheessa joudutaan ratkaisemaan erilaisten päättelysääntöjen avulla henkilön työpaikka vain asuinkunnan tasolla. Puuttuvia työmatkatietoja oli aineistossa vuonna 2010 yhteensä 219 000 henkilöllä eli noin yhdeksällä prosentilla työllisistä.

Arjen näkökulmasta samanpituiset matkat eivät välttämättä toteudu tasavertaisesti. Omalla autollaan kulkevalle 20 kilometriä saattaa tuntua ikuisuudelta Helsingin ruuhkissa, mutta sujua yhdessä hujauksessa Rovaniemellä.

Luonnollinen seuraava askel työmatkojen tutkintaan on rekisteriperusteisten työmatkojen aikalaskenta. Tehtävässä on kuitenkin vielä haasteita erilaisten parametrien osalta, esimerkiksi tieosuuksien ruuhkaisuuden vaikutus läpimenoaikoihin. Uraauurtavaa tutkimusta matka-aikojen laskennassa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on toteutettu Aalto-yliopiston MetropAccess-hankkeessa (MetropAccess 2013). Myös työssäkäyntialueiden laadintaan voitaisiin soveltaa teitä pitkin laskettuja työmatkoja hallinnollisten pendelöintivolyymien sijaan. Lisäksi, etenkin pääkaupunkiseudulla, voitaisiin laskea vaihtoehtoisia työmatkoja kevyenliikenteen väyliä pitkin.

 

Pääkaupunkiseudun työmatkat
 Pääkaupunkiseudun asukkaiden työmatkojen mediaanipituuksia voidaan tutkia myös osa-aluetasolla. Oheisessa kartassa pääkaupunkiseudun osa-alueet värittyvät viuhkamaisesti keskusta-alueelta seudun reunoille päin.
Työmatkat pitenevät siirryttäessä mihin tahansa suuntaan poispäin Helsingin keskusta-alueelta.
Lyhyimmät työmatkojen mediaanipituudet (alle 8,5 km) ovat alueella, joka ulottuu pohjoisessa Pirkkolaan ja Oulunkylään, lännessä Tapiolaan ja idässä Herttoniemeen. Pisimmät työmatkat ovat pääkaupunkiseudun reuna-alueilla, joista on pitkä etäisyys Helsingin keskustaan. Kuitenkin esimerkiksi Vantaalla sijaitsevan Korson työmatkoista 44 prosenttia oli kotikaupungin sisäisiä. Kartassa näkyvät harmaalla ne osa-alueet Vantaalla, joista tehtiin alle 50 työmatkaa.

 

Työmatkan pituuden laskemisen käsitteitä ja työkaluja
Lineaarinen etäisyys asuinpaikan ja työpaikan välillä voidaan laskea Pythagoraan lauseella suoraviivaisesti kahden pisteen mukaan. Tällöin saadaan selville niin sanottu linnuntie-etäisyys: suorin mahdollinen reitti.
Kun henkilöltä kysytään hänen työmatkansa pituutta, käyttää hän yleensä määrittelyyn etäisyyttä teitä pitkin laskettuna. Työmatkat teitä pitkin olivat Suomessa vuonna 2010 keskimäärin 1,28 kertaa niin pitkiä kuin linnuntie-etäisyydet.
Kaikilla kiinteistöillä, esimerkiksi virastoilla, omakotitaloilla sekä teollisuuskiinteistöillä, on yksilöivä rakennustunnus.
Työ- ja asuinrakennuksilla on myös karttakoordinaatit, joiden perusteella on voitu laskea suoraviivaisia linnuntie-etäisyyksiä.
Henkilöiden asuinpaikka määräytyy väestötietojärjestelmän mukaisesti. Väestötietojärjestelmässä on rekisteröitynä muun muassa henkilöiden itsensä ilmoittamat osoitetiedot.
Työssäkäyntitilastossa yhdistetään työlliset toimipaikkoihin, joilla on tarkka sijaintiosoite.
Työ- ja asuinpaikan välisen etäisyyden laskemiseen teitä pitkin on käytetty Liikenneviraston Suomen tieverkoston kattavaa vuoden 2013 Digiroad-aineistoa, jossa ovat mukana sekä yksityiset että yleiset (valtion ja kuntien) tiet. Laskennassa on etsitty lyhintä reittiä kotipisteestä työpaikkapisteeseen tieverkon toiminnallisuusluokan hierarkiaa hyödyntäen. Käytetty menetelmä painottaa korkeampia teiden toiminnallisuusluokkia, esimerkiksi pääväyliä. Tällöin valituksi ei välttämättä tule lyhin reitti.
Pienellä osalla työllisistä on nollan kilometrin työmatka eli työpaikka ja asuinpaikka sijaitsevat samassa paikassa.
Yli nollan, mutta alle 300 metrin työmatkojen mittaamisessa ei käytetä tieverkostotietoja vaan asuinpaikan ja työpaikan lineaarista etäisyyttä.

 

Paikkatietoihin perustuva alueluokitus
 Alueiden kaupunki- tai maaseutumaisuutta on hankala kuvata hallinnollisten alueluokitusten mukaan. Kuntaliitosten myötä kuntien pinta-alat suurenevat, ja niitä on yhä vaikeampi luokitella yksiselitteisesti kaupunkeihin tai kaupunkimaisiin kuntiin ja maaseutumaisiin kuntiin.
Suomen ympäristökeskus on yhteistyössä Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kanssa pyrkinyt paikkaamaan tätä ongelmaa kehittämällä uuden kuntarajoista riippumattoman, paikkatietoihin pohjaavan alueluokituksen (ks. Helminen ym. 2013). Paikkatietoihin perustuvan luokituksen avulla pystytään aiempaa tarkemmin erottelemaan kaupunkialueet maaseutumaisista alueista, sillä luokituksen muodostamisessa käytetty aineisto ei ole riippuvainen hallinnollisista alueluokituksista.
Luokituksessa alueet on jaoteltu kaupunki- ja maaseutualueisiin sekä näiden alaluokkiin.
Kaupunkialueet on määritelty rajaamalla yli 15 000 hengen keskustataajamat ja näiden lähitaajamat. Nämä puolestaan on luokiteltu aluetehokkuuden mukaan edelleen sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen ja kaupungin kehysalueeseen.
Maaseutualueiden luokittelu on tehty kaupunkialueiden tunnistamisen jälkeen:
  • Maaseudun paikalliskeskukset tunnistetaan väestöntiheyden, työpaikkojen ja väestön määrän sekä aluetehokkuuden perusteella.
  • Kaupungin läheisen maaseudun tunnistaminen perustuu jo rajattuihin kaupunkialueisiin ja mm. kaupunkeihin suuntautuvaan työssäkäyntiliikenteeseen.
  • Ydinmaaseudulle on tyypillistä maatalousvaltaisuus sekä suhteellisen suuri etäisyys keskuksiin.
  • Harvaan asuttu maaseutu on harvaan asuttua aluetta, jonka yleisin maankäyttöluokka on suo tai metsä.

Sivun alkuun

Lähteet:

Digiroad. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos. http://blogs.helsinki.fi/saavutettavuus/metropaccess-digiroad/.

Findikaattori-palvelu. Saatavissa: http://www.findikaattori.fi/fi/70.

Helminen, Ville & Nurmio, Kimmo & Rehunen, Antti & Ristimäki, Mika & Oinonen, Kari & Tiitu, Maija & Kotavaara, Ossi & Antikainen, Harri & Rusanen, Jarmo 2013. Kaupungin-maaseudun alueluokitus. Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet. Suomen ympäristökeskus, SYKE. http://www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus.

Helminen, Ville & Ristimäki, Mika & Oinonen, Kari 2003.  Etätyö ja työmatkat Suomessa. Suomen ympäristö SY 611. Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40503/SY_611.pdf?sequence=1.

Huhta, Jaana & Pyykkönen, Topias 2013. Kolmasosa työssäkäyvistä pendelöi. http://www.tilastokeskus.fi/tup/vl2010/art_2013-04-11_001.html.

Jolkkonen, Arja & Jolkkonen, Ari & Soininen, Tiina 2003. Pitkät työmatkat ja työn kuormittavuus. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 140.

Liikennevirasto. Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lr_2012_henkiloliikennetutkimus_web.pdf.

MetropAccess 2013. Saavutettavuuslaskentaa autoilijan näkökulmasta: MetropAccess-Digiroad. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos.

Piela, Pasi 2013. Enabling a national road and street database in population statistics: Commuting distances for all employed persons and other accessibility statistics. Proceedings of the European Forum for Geostatistics 2013 Conference. Julkaistaan myöhemmin: http://www.nsi.bg/efgs2013/.

Strandell, Anna 2011. Asukasbarometri 2010 - Asukaskysely suomalaisista asuinympäristöistä. SY31/2011. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=404033&lan=fi&clan=fi.

Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus. ISSN=1799-5639. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/index.html.

Työmatkaliikkuminen. HLT faktakortti 1 - tammikuu 2007. http://www2.liikennevirasto.fi/hlt20042005/tyomatkaliikkuminen.pdf.

Valtiovarainministeriö. Tiedote 18/2013. Selvitysmies Arno Miettinen: Uuden valtionosuusjärjestelmän tulee olla selkeä ja kannustava. http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20130212Selvit/name.jsp.

 

1 Etätöitä tehtäneen ainakin osin korkea-asteen koulutuksen ja ohjelmistojen suunnittelun toimialoilla: heidän osuutensa yli 200 kilometrin työmatkaajista oli 4,2 prosenttia. Yrittäjien osuus yli 200 kilometrin työmatkalaisista oli 3,9 prosenttia.

 

Päivitetty 9.12.2013