Julkaistu: 26.2.2014
Haastatella vai ei, kas siinä pulma
- Asumistapa vaikuttaa tutkimukseen osallistumiseen
- Rakenneuudistuksella laitospalveluista yksilöllisiä palveluja
- Haastattelija ei etukäteen tiedä kykeneekö otokseen valittu osallistumaan haastatteluun
- Avo- ja laitospalvelujen välinen rajanveto on vaikeaa
- Myös vanhusten elinoloista on saatava tietoja
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Haastattelija ei etukäteen tiedä kykeneekö otokseen valittu osallistumaan haastatteluun
Haastattelujen kannalta on ongelmallista, että yksityisasunnossa asuminen ei nykyään ole itsenäisen kotitalouden merkki. Ihminen voi asua yksin, vaikka ei pysty huolehtimaan itsestään. Monien kotonaan yksin asuvien vanhusten luona käy hoitaja useitakin kertoja päivässä tai joku omainen huolehtii hänestä. Asuinrakennuksissa on kirjoilla entistä enemmän ympärivuorokautisen hoidon piirissä tai omaishoidossa olevia sairaita tai muusta syystä taloudellisesti ja sosiaalisesti epäitsenäisiä henkilöitä. Heidät poimitaan otoksiin, haastattelijat tavoittelevat heitä ja toteutumattomat haastattelut ilmenevät tilaston laatuindikaattoreissa kato-osuuksien kasvuna.
Laitoshoitoa koskeva lainsäädäntö on säilynyt ennallaan, mutta tavoitteiden ja suositusten mukaisesti laitoksissa asuvien asiakkaiden määrä on vähentynyt (Väyrynen 2013). Erilaiset hoivan ja holhouksen muodot yleistyvät laitosten ulkopuolella. Joissakin kunnissa aikaisemmin vanhainkodiksi määritelty rakennus onkin nimetty asumispalveluyksiköksi, jolloin asukkaat siirtyvät hallintopäätöksellä kertaheitolla laitosväestöstä kotitalousväestöön. Tästä syystä kotitalousväestöksi määritellään rekistereiden perusteella aikaisempaa enemmän taloudellisesti ja sosiaalisesti epäitsenäisiä henkilöitä ja kotitalouksia.
Tästä puolestaan seuraa, että tutkimuksen vastauskato kasvaa. Vastauskatoa ei lisää sellainen otokseen osunut henkilö, joka on siirretty laitokseen pysyvästi – hänet merkitään "ylipeitoksi" eli otosjoukkoon kuulumattomaksi. Sen sijaan sellainen asuinrakennuksessa asuva otoshenkilö, joka on täysin ulkopuolisen avun varassa ja kykenemätön antamaan haastattelua, merkitään kadoksi. Tutkimuksia tehtäessä eteen tulee myös taloudellisen holhouksen alaisia täysin terveitä vastaajia, joilla ei ole omaa taloutta.
Tilastontekijä miettii, voitaisiinko jo perusjoukkoa määriteltäessä vetää rajaa itsenäisten ja epäitsenäisten kotitalouksien välille. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole sellaista otantakehikoksi sopivaa tietojärjestelmää, jonka avulla voitaisiin etukäteen tunnistaa tutkimukseen tarvittava taloudellisesti itsenäisten kotitalouksien perusjoukko.
Päivitetty 26.2.2014