Julkaistu: 26.2.2014

Ajankäyttöpäiväkirjan täyttöopastus käyntihaastattelussa vai puhelimessa?

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Paavo Väisänen on eläkkeellä Tilastokeskuksen tietotekniikka- ja menetelmäpalvelut -yksikön yliaktuaarin toimesta. Artikkeli on laadittu kirjoittajan Tilastokeskuksessa työssä olon aikana. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Puhelimella tehtävät haastattelut tulevat paljon halvemmiksi kuin käyntihaastattelut. Puhelinhaastattelujen etuna on myös yleensä käyntihaastatteluja pienempi vastauskato. Puhelin- tai käyntiopastettujen päiväkirjojen välillä ei tehdyn vertailun perusteella havaittu laatueroja.

Ajankäyttötutkimuksessa selvitetään henkilöiden ja perheiden ajankäyttöä. Tutkimusaiheina ovat mm. työaika, kotityöt, nukkuminen, ruokailu, vapaa-ajan harrastukset ja näihin toimintoihin liittyvä tietokoneen käyttö ja toimintopaikat (Pääkkönen & Hanifi 2011, 8−9).

Haastattelututkimukset ovat kalliita ja tilastolliseen tutkimukseen käytettävissä olevia resursseja on supistettu. Erityisen kalliiksi tulevat käyntihaastattelut. Ajankäyttötutkimus on monivaiheinen tutkimus, jossa kotitaloutta koskevassa haastattelussa kerätään taustatietoja kotitaloudesta ja selvitetään kotitalouden rakenne. Seuraavassa vaiheessa haastatellaan kotitalouden jäsenet ja opastetaan päiväkirjan pitäminen. Tutkimuksen tärkein aineisto muodostuu henkilön pitämistä päiväkirjoista. Päiväkirjaa pidetään kahtena päivänä, joista toinen oli arkipäivä ja toinen viikonlopun päivä.

Aikaisemmat ajankäyttötutkimukset vuosilta 1979, 1987−1988, ja 1999−2000 on tehty käyntihaastatteluina. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa kävi selväksi että käytettävissä olevat varat eivät riittäisi aiotun suuruiseen otoskokoon, jos tehdään pelkästään käyntihaastatteluja, jolloin puolet haastatteluista päätettiin tehdä puhelinhaastatteluina. Kotitalouden valinta puhelin- tai käyntihaastattelun tehtiin satunnaistamalla. Otoskoko oli 4 499 kotitaloutta, joihin kului 11 504 henkilöä ja 9 987 tutkimuksen kohteena olevaa 10 vuotta täyttänyttä henkilöä (Väisänen 2011).

Päiväkirjan täyttö opastettiin tutkimukseen osallistuneille haastattelun yhteydessä. Ennen tutkimuksen tiedonkeruun aloittamista arvioitiin, että puhelimitse tehdyn opastuksen avulla täytetyt ajankäyttöpäiväkirjat ovat laadultaan huonompia kuin käyntihaastattelujen yhteydessä saadun opastuksen seurauksena laaditut. Aikaisemmissa tutkimuksissakin oli tehty puhelinhaastatteluja henkilöille, jotka eivät halunneet käyntihaastattelua, mutta olivat kuitenkin halukkaita osallistumaan tutkimukseen ja pitämään päiväkirjaa. Tällöin valikoituminen puhelinhaastatteluihin ei ole satunnaista, vaan päätöksen haastattelutavasta tekee kohteena oleva kotitalous ja henkilö.

Haastattelutavan valinnan satunnaistaminen antaa mahdollisuuden vertailla haastattelutavan vaikusta päiväkirjan täyttämiseen. Vertailuun otettiin mukaan ne kotitalouksiin kuuluvat henkilöt, joiden arvottu ja toteutunut haastattelutapa oli sama. Heitä oli vastanneista henkilöistä 72 prosenttia. Puhelinhaastattelu oli kuitenkin kohteena olevan henkilön kannalta sopivampi vaihtoehto, sillä käyntihaastatteluun arvottujen kotitalouksien henkilöistä 62 prosenttia tehtiin arvotun mukaisesti, kun puhelinhaastatteluissa vastaava osuus oli 87 prosenttia. Haastattelutavan valikoituminen haastateltavan mieltymysten mukaisesti vaikuttaa myös vertailuryhmän koostumukseen, josta henkilöitä on poistunut muulla kuin satunnaisprosessilla.

Puhelin- ja käyntihaastatteluja verrattiin erilaisin laatukriteerein. Eräs tärkeä laatua mittaava indikaattori on vastausaktiivisuus, jota mitattiin vastanneiden osuudella otoksesta. Päiväkirjojen täyttöä kuvaava indikaattoreita ovat episodien lukumäärä, toissijaisen toiminnon määrä ja toiminnon puuttuminen. Näitä indikaattoreita tarkasteltiin henkilön ominaisuuksia kuvaavien tietojen mukaan.

Tilastokeskuksen tekemä ajankäyttötutkimus noudatti Euroopan tilastoviraston Eurostatin julkaisemia ohjeita. Tutkimusajanjakso muodostui 52 viikosta, joille kotitaloudet arvottiin siten, että kullekin viikolle tuli kohteiksi yhtä monta kotitaloutta. Henkilö piti päiväkirjaa kahtena päivänä ja päiväkirjan pitäminen alkoi kello neljä ja päättyi vastaavana ajankohtana seuraavana päivänä. Kotitalouden tutkimusviikko ja -päivät valittiin satunnaisprosessilla. Kotitalouden kaikkien jäsenten tuli pitää päiväkirjaa samoina päivinä. Tähän selvitykseen rajattiin mukaan osajoukko, jossa toteutunut ja arvottu haastattelutapa oli sama. Katoa koskevat laskelmat on tehty sisältymistodennäköisyyspainolla, joka oli mahdollista laskea myös vastauskadolle. Episodien lukumäärät, toissijainen toiminto sekä erittelemätön toiminto on laskettu kalibroiduilla painoilla, jotka koskivat saatuja päiväkirjoja (Väisänen 2011).

Osallistuminen tutkimukseen on aktiivisempaa puhelin- kuin käyntihaastatteluissa

Yleisimmin käytetty otantatutkimusten laatua mittaava indikaattori on vastausaktiivisuus, jota mitataan vastauskadon ja vastanneiden osuudella otoksesta. Tietojenkeruu alkoi kotitaloushaastattelulla, johon osallistui 58 prosenttia käyntihaastatteluihin ja 62 prosenttia puhelinhaastatteluihin valituista kotitalouksista. Tutkimuksesta kieltäytyneiden kotitalouksien osuus oli käyntihaastattelussa 28 prosenttia ja puhelinhaastattelussa 24 prosenttia. Puhelin- ja käyntihaastatteluun arvotuissa kotitalouksista sama osuus, 14 prosenttia, jäi tavoittamatta tai muuten pois tutkimuksesta.

Kun henkilöä ei tavoitettu henkilöhaastattelua varten, haastattelijan oli mahdollista kerätä perustiedot joltakin toiselta perheenjäseneltä eli voitiin käyttää sijaisvastaajaa. Sijaisvastaajia oli käyntihaastatteluissa 4 prosenttia ja puhelinhaastatteluissa 11 prosenttia. Päiväkirjat jätettiin vain kotitaloushaastatteluun osallistuneille kotitalouksille, joiden haastattelussa tavoittamatta jääneet henkilöt saivat myös päiväkirjat täytettäväksi. Vain yhtenä päivänä päiväkirjaa täyttäneitä henkilöitä oli vähän. Jos päiväkirja pidettiin, niin yleensä siihen täytettiin molemmat tutkimuspäivät.

Kokonaiskuvan saamiseksi vastauskadon ja saatujen päiväkirjojen osuuksissa tulee ottaa huomioon myös kotitalouskatoon kuuluneet henkilöt, vaikka heille ei voitukaan jättää päiväkirjaa täytettäväksi. Laskelmissa on kotitalouskadoksi jääneelle merkitty kaksi päiväkirjapäivää ja lisäksi on laskettu osuudet, joissa toteutuneet ja arvotut haastattelutavat ovat samat. Molemmat päiväkirjat palautti käyntihaastatteluun arvotuista ja käymällä haastatelluista henkilöistä 33 prosenttia ja puhelinhaastatteluun arvotuista 38 prosenttia.

Suurin vaikutus saatujen päiväkirjojen määrään oli kotitalouskadolla, johon kuului 56 prosenttia käyntihaastatteluun ja 42 prosenttia puhelinhaastatteluun arvotuista henkilöistä, joilla arvottu ja toteutunut haastattelutapa oli sama (ks. taulukko). Käyntihaastattelussa miehistä 32 prosenttia ja naisista 37 prosenttia palautti molemmat päiväkirjat. Puhelinhaastattelussa päiväkirjojen palautusosuudet olivat suuremmat, sillä miehistä 37 prosenttia ja naisista 43 prosenttia palautti molemmat päiväkirjat. Näihin osuuksiin on laskettu mukaan myös kotitalouskatoon kuuluvat henkilöt.

Taulukko. Päiväkirjojen palautus puhelin- ja käyntihaastattelun mukaan henkilöille, joiden arvottu ja toteutunut haastattelutapa on sama. Prosenttia

 

Käyntihaastattelu, % Puhelinhaastattelu, %
Molemmat päivät saatu 32,6 38,2
1. päivä saatu 0,8 0,9
2. päivä saatu 0,2 0,2
Molemmat päivät puuttuvat 9,1 15,0
Henkilöhaastattelukato 1,4 3,4
Henkilö kuului kotitalouskatoon1 55,9 42,4
100,0 100,0

1 Estimoidut arvot osajoukolle, jossa toteutuneet ja arvotut haastattelutavat ovat samoja

Lähde: Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus.

Kun rajoitutaan tarkastelemaan haastatteluun osallistuneita, havaitaan, että käyntihaastatteluissa opastettujen päiväkirjojen palautusosuus oli suurempi kuin puhelimella haastatelluissa kotitalouksissa. Tämä voi johtua haastattelijan ja päiväkirjanpitäjän välisestä vuorovaikutuksesta, ja motivointi päiväkirjan pitämiseen saattaa onnistua paremmin henkilökohtaisessa tapaamisessa. Toinen selitys korkeampaan päiväkirjaa pitäneiden osuuteen on käyntihaastattelujen suurempi kotitalouskato, jolloin tutkimusaineistosta on valikoitunut pois henkilöitä, jotka eivät todennäköisesti olisi osallistuneet myöskään päiväkirjan pitämiseen.

Sivun alkuun

Haastattelu- ja opastustapa eivät vaikuta episodien lukumäärään

Episodi muodostuu ajanjaksosta, jolloin toiminta pysyy samana. Kun toiminto vaihtuu, alkaa uusi episodi. Episodin määrittelyyn voidaan ottaa mukaan myös vaatimus, että toissijainen toiminto ja toiminnon paikka pysyvät samoina. Tässä selvityksessä episodit määriteltiin päätoiminnoittain. Toimintoluokitus vaikuttaa myös episodien lukumäärään siten, että yksityiskohtainen luokitus tuottaa enemmän episodeja kuin karkeampi luokitus, jossa samankaltaisia toimintoja on luokiteltu yhdeksi toimintoluokaksi.

Episodien määrä kuvastaa päiväkirjan täyttämisen intensiteettiä ja havaitsematta jäävää vastauskatoa. Esimerkiksi kun henkilö matkustaa työstä kotiin ja pysähtyy kotimatkalla kauppaan ostoksille ja unohtaa kaupassakäynnin päiväkirjaa täyttäessään, niin todellinen episodien määrä on suurempi kuin päiväkirjaan on merkitty. Episodien määrä laatuindikaattorina on ongelmallinen, koska siihen vaikuttavat henkilön ominaisuudet ja tavat sekä päivän luonne kuten, onko kyseessä työpäivä vai vapaapäivä. Työssäolo on luokiteltu yhdeksi toiminnoksi, vaikka työtehtävät sinänsä voivat vaihdella paljonkin. Tästä syystä työpäivinä on keskimäärin vähemmän episodeja kuin vapaapäivinä.

Kun episodi määriteltiin päätoiminnon perusteella, niiden lukumäärä oli käyntihaastattelussa opastetuissa päiväkirjoissa 26,8 ja puhelinhaastattelussa opastetuissa päiväkirjoissa 26,9. Naisten päiväkirjoissa oli keskimäärin 29 episodia, mikä on viisi episodia enemmän kuin miesten päiväkirjoissa. Episodien keskiarvoissa ei ollut eroja haastattelutavan mukaan tarkasteltuna.

Kahdesta kirjanpitopäivästä jälkimmäinen oli yleensä vastauskadon, episodien lukumäärän ja puuttuvan tiedon määrällä mitattuina laadullisesti heikompi. Jälkimmäisessä päivässä oli keskimäärin kaksi episodia vähemmän kuin ensimmäisessä, jossa oli 28 episodia. Ensimmäisessä ja toisessa päivässä episodien määrä oli riippumaton haastattelutavasta. Päätoiminnon kanssa samaan aikaan tapahtunutta toimintoa oli keskimäärin 156 minuuttia (keskivirhe 4,6 minuuttia) käyntihaastatteluissa ja 178 minuuttia (keskivirhe 5,6 minuuttia) puhelinhaastatteluissa. Haastattelutapaa muuttaneiden henkilöiden episodein määrä oli 26,6, kun käyntihaastattelu oli vaihdettu puhelinhaastatteluun ja 27,2, kun puhelinhaastattelu oli vaihdettu käyntihaastatteluun.

Sivun alkuun

Tuntematon toiminto on yhtä yleistä kummallakin haastattelu- ja opastustavalla

Päiväkirjoissa saattoi olla ajanjaksoja, jolloin toimintoa ei ollut merkitty. Päiväkirjoissa esiintyvän erittelemättömän toiminnon määrää voidaan käyttää laatuindikaattorina. Aineiston käsittelyvaiheessa korvattiin erittelemätöntä toimintoa nukkumisella, kun se oli pääteltävissä päiväkirjan muista tiedosta. Esimerkiksi aamulla päiväkirjamerkinnät oli aloitettu heräämisen jälkeen ja ajanjakso neljästä heräämiseen oli merkitsemättä.

Jos päiväkirjan pitäminen oli illalla jäänyt kesken, niin puuttuvan nukkumaan menon ajankohdaksi merkittiin tilastollisella mallilla laskettu arvo. Sijaistetut tiedot eivät ole mukana puhelin- ja käyntihaastattelujen välisessä laatuvertailussa. Erittelemättömän toiminnon keskiarvo oli käyntihaastatteluissa 15 minuuttia, jonka 95 prosentin luottamusväli on 11,5−18,3 minuuttia ja puhelinhaastatteluissa 11 minuuttia, jonka luottamusväli on 7,49−13,8 minuuttia. Päiväkirjoja, joissa tuntematonta toimintoa esiintyi, oli 12 prosenttia aineistosta ja niille lasketut keskiarvot olivat 107 minuuttia käyntihaastatteluissa ja 104 minuuttia puhelinhaastatteluissa. Näiden kesiarvojen keskivirheet ovat vastaavasti 9 ja 12 minuuttia. Havaitaan, että keskiarvojen ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että puhelin- tai käyntihaastatteluilla opastettujen päiväkirjojen laadussa ei ollut merkittäviä eroja, mutta puhelinhaastattelun etuna oli pienempi kokonaiskato. Lisäksi puhelinhaastattelut pienentävät tiedonkeruukustannuksia käyntihaastatteluihin verrattuna.

Sivun alkuun

Lähteet:

Pääkkönen, Hannu & Hanifi Riitta. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Elinolot 2011. Helsinki Tilastokeskus.

Tilastokeskus. Ajankäyttötutkimus. http://tilastokeskus.fi/til/akay/index.html.

Väisänen, Paavo 2011. Ajankäyttötutkimuksen 2009−2010 otanta-asetelma ja painotus. Teoksessa: Hannu Pääkkönen & Riitta Hanifi. Ajankäytön muutokset 2000-luvulla. Elinolot 2011. Helsinki Tilastokeskus.

Päivitetty 26.2.2014