Julkaistu: 23.2.2015

Kuluttajien luottamus ja epäluottamus ennakoivat tulevaa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Tara Junes on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014.

Maailmalla kerätään säännöllisesti tietoja kuluttajien luottamuksesta ja tulevaisuuden aikomuksista. Tiedoilla on merkitystä tulevan talouskehityksen ja kulutuksen ennakoinnissa.

Kansantalouden tilasta kertovat taloudelliset tunnusluvut, kuten kotitalouksien kulutus tai bruttokansantuote, julkaistaan aina tarkasteluajankohtaan nähden tietyllä viiveellä. Vallitsevan taloustilanteen arvioimiseen ja tulossa olevien käännekohtien ennakoimiseen on saatavilla epäsuoria yritys- ja kotitaloustiedonkeruisiin perustuvia indikaattoreita, jotka tiivistävät informaatiota laajasta joukosta taloudellisia muuttujia. Yksi tällainen indikaattori on kuluttajien luottamusindikaattori.

Kysely- ja haastattelututkimuksilla kerätään tietoa kuluttajien mielialoista maailmanlaajuisesti kuukausittain. Tarkasteluissa nousee esille kaksi tärkeää kysymystä: 1) Voiko kuluttajien mielipiteiden avulla ennustaa yksityisen kulutuksen kehitystä? 2) Sisältyykö kuluttajien mielipiteisiin jotain sellaista tietoa tulossa olevista kulutuksen muutoksista, jota ei ole saatavilla muista lähteistä? Tässä artikkelissa perehdyn ensimmäiseen kysymykseen yksinkertaisten aikasarjakuvioiden avulla.

Kuluttajien aikomukset ovat kiinnostaneet jo pitkään

Kuluttajien mielipiteet ja arviot taloudellisesta tilanteesta ovat kiinnostaneet taloustutkijoita ja analyytikkoja jo pitkään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Michiganin yliopistossa kuluttajien mielipiteitä mittaava tutkimus The Michigan Survey of Consumer Attitudes and Behaviour tehtiin ensimmäisen kerran jo 1940-luvun loppupuolella. Toinen tunnettu yhdysvaltalainen kuluttajien mielipiteitä mittaava tutkimus on Conference Board -järjestön kyselytutkimus. (Ludvigson 2004.)

Myös Euroopassa kuluttajien mielipidetutkimuksilla on pitkä historia. Euroopan komission yhdenmukaistama ja ylläpitämä suhdannesurvey-ohjelma the Joint Harmonised EU Programme of Business and Consumer Surveys käynnistettiin vuonna 1961. Kuluttajien mielipiteitä on tiedusteltu vuodesta 1972 alkaen. Kaikissa komission suhdannesurvey-ohjelmaan kuuluvissa kuluttajien mielipiteitä mittaavissa tutkimuksissa esitetään kuukausittain samat 14 kysymystä, jotka käsittelevät kotitalouden taloudellista tilannetta, yleistä taloudellista tilannetta, säästämistä ja rahankäyttöä kestokulutustavaroihin. (DG-ECFIN 2014a.)

Tammikuussa 2014 Euroopan komission suhdannesurvey-ohjelmaan osallistuivat kaikki 28 Euroopan unionin jäsenvaltiota ja neljä unionin ehdokasmaata (DG-ECFIN 2014a). Suomessa kuluttajien arvioita ja mielipiteitä talouden tilasta tutkineen Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin tiedot kerättiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1987. Lokakuussa 1995 kuluttajabarometrista tuli osa suhdannesurvey-ohjelmaa, ja tiedonkeruu muutettiin kuukausittain tapahtuvaksi. (Tilastokeskus 2014.)

Barometrikyselyille on tyypillistä, että tutkimuskuukauden tunnusluvut ovat käytettävissä hyvin nopeasti tiedonkeruun päättymisen jälkeen. Esimerkiksi Euroopan komission talous- ja raha-asioiden osasto (DG-ECFIN) julkaisee kaikkien suhdannesurvey-ohjelmaan kuuluvien maiden tiedot kaksi työpäivää ennen tutkimuskuukauden päättymistä. Suomessa tiedonkeruu tehdään suunnilleen kuukauden kahden ensimmäisen työviikon aikana, ja tutkimustulokset julkaistaan tutkimuskuukauden 27. päivä.

Sivun alkuun

Luottamusindikaattori kertoo kotitalouksien taloudesta ja yleisestä taloustilanteesta

Euroopan komission suhdannesurvey-ohjelmaan kuuluvissa maissa kuluttajien luottamusindikaattori koostuu neljästä talouden tilaa tulevaisuudessa mittaavasta osatekijästä. Luottamusindikaattori on keskiarvo kotitalouden omaa taloudellista tilannetta, kunkin maan taloustilannetta, työttömyysodotuksia ja kotitalouden säästämismahdollisuuksia kuvaavista saldoluvuista. Kaikki kyseiset saldoluvut mittaavat tilannetta vuoden kuluttua tähän hetkeen verrattuna. Saldoluvut lasketaan kysymyksistä, joissa jokaisessa vastausvaihtoehtoja on viisi asteikolla erittäin pessimistisestä erittäin positiiviseen.

Luottamusindikaattorin kuten kaikkien saldolukujen teoreettinen minimiarvo on −100 ja teoreettinen maksimiarvo 100. Saldolukujen ääriarvoja ei kuitenkaan koskaan ole saavutettu, sillä esimerkiksi minimiarvo −100 tarkoittaisi sitä, että kaikki vastaajat olisivat valinneet viisiportaisen vastausasteikon negatiivisimman vastausvaihtoehdon. Suhdannesurvey-ohjelmaan kuuluvissa maissa luottamusindikaattori on saanut korkeimman arvonsa 30,8 Hollannissa maaliskuussa 2000 ja alhaisimman arvonsa -83,3 Kreikassa lokakuussa 2011 (DG-ECFIN 2014b).

Sivun alkuun

Onko luottamusindikaattorista hyötyä yksityisen kulutuksen ennustamisessa?

Kuluttajien luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen muutosten välistä riippuvuussuhdetta on tutkittu paljon. Yksityisen kulutuksen muutosten ja kuluttajien talousluottamuksen onkin usein todettu riippuvan toisistaan samanaikaisesti (ks. Carroll ym. 1994; Deés & Brinca 2011). Taloudellisten näkymien heikentyessä on luontevaa, että kuluttajat pidättäytyvät suurista hankinnoista ja antavat pessimistisiä vastauksia survey-tutkimusten kysymyksiin.

Samanaikainen kuluttajien luottamuksen ja yksityisen kulutuksen välinen riippuvuussuhde ei kuitenkaan riitä talousennusteita laadittaessa. Kuluttajien luottamusindikaattorin tehokas hyödyntäminen taloudellisen tilan ennustamiseksi edellyttää, että luottamusindikaattorissa tapahtuvien muutosten tulisi ennakoida muutoksia yksityisessä kulutuksessa. Lisäksi voidaan kysyä, onko luottamusindikaattorista yksin hyötyä kulutusmuutosten ennakoimisessa, vaikka huomioon otettaisiinkin joukko muita taloudellisia tunnuslukuja (kuten työttömyys, palkat ja varallisuus).

Useissa tutkimuksissa on havaittu kuluttajien luottamuksen korreloivan selvästi yksityisen kulutuksen muutosten kanssa. Hyvin usein korrelaatio on suurimmillaan silloin, kun kuluttajien luottamusindikaattoria viivästetään yksityiseen kulutukseen nähden (ks. esimerkiksi Deés & Brinca 2011). Toisin sanottuna, kuluttajien luottamus tällä hetkellä on yhteydessä tulossa oleviin yksityisen kulutuksen muutoksiin.

Ilman matemaattista mallinnusta ei voida kuitenkaan tehdä päätelmiä siitä, sisältyykö luottamusindikaattoriin jotain sellaista tietoa talouden tulevasta tilasta tai kulutuksen muutoksista, jota ei voida saada muista lähteistä. Tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että kuluttajien luottamusindikaattori lähinnä tiivistää tietoa muista makrotaloudellisista muuttujista eikä itsessään merkittävästi paranna yksityisen kulutuksen ennusteita (Smith 2009; Djerf & Takala 1997). Poikkeuksena ovat taloudellisesti epävarmat ajanjaksot, kuten laskusuhdanteet ja kansainväliset kriisit, jolloin luottamuksella näyttäisi olevan suurempi vaikutus yksityisen kulutuksen muutoksiin (Deés & Brinca 2011).

Luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen välistä riippuvuutta selitetäänkin usein kotitalouksien tulo- tai varallisuusodotusten epäsuoran vaikutuksen avulla. Kun odotukset tuloista tai varallisuudesta ovat positiiviset, myös kulutukseen uskalletaan käyttää enemmän rahaa. Täten kuluttajien vahva luottamus talouteen voi hyvinkin ennakoida kasvavaa rahankäyttöä yksityiseen kulutukseen. Tällainen yhteys kulutuksen ja talousluottamuksen välillä on hyvinkin mahdollista, jos kotitaloudet reagoisivat kasvaneeseen tulotasoonsa kasvattamalla herkästi kulutustaan tai kuluttaisivat aina tietyn osan tuloistaan.

Sivun alkuun

Kuluttajien luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen välinen korrelaatio vaihtelee maittain

Kuviossa 1 on esitetty kuluttajien luottamusindikaattorin aikasarja Suomessa vuoden 1995 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2014 ensimmäiseen neljännekseen saakka. Kuvioon on piirretty myös kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutuksen volyymin muutos edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna.

Kuvio 1. Kuluttajien luottamusindikaattori Suomessa ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos neljänneksittäin. Saldoluku (vasen asteikko). Prosenttia (oikea asteikko)

Lähde: DG-ECFIN 2014a. Eurostat 2014.

Molemmat tarkasteltavat aikasarjat ovat kausitasoitettuja, yksityinen kulutus on lisäksi työpäiväkorjattu. Luottamusindikaattorin asteikko on kuviossa vasemmalla pystyakselilla ja yksityisen kulutuksen vuosimuutoksen asteikko oikealla pystyakselilla. Akseleiden asteikoinnit on valittu siten, että aikasarjojen väliset riippuvuussuhteet tulevat parhaiten esille. Itse aikasarjojen arvoista ei ole tarkoitus tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että luottamusindikaattorin saldoluku 25 ennustaisi 6 prosentin kasvua yksityisessä kulutuksessa. Huomio tulee kiinnittää aikasarjoissa tapahtuviin muutoksiin ja niiden suuntiin.

Kuvion 1 perusteella voidaan esittää, että Suomessa luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen välinen samanaikainen riippuvuussuhde on melko vahva. Aikasarjojen välinen riippuvuus on kuitenkin vahvimmillaan, kun luottamusindikaattoria viivästetään yhdellä vuosineljänneksellä yksityiseen kulutukseen verrattuna. Toisin sanottuna, yksityisen kulutuksen kehitys tarkasteltavalla vuosineljänneksellä korreloi edellisen neljänneksen kuluttajien luottamuksen kanssa.

Aivan täydelliseltä Suomen aikasarjojen välinen riippuvuus ei kuvion 1 perusteella vaikuta, mutta esimerkiksi vuoden 2008 loppupuolen finanssikriisistä seurannutta kulutuksen laskua edelsi selvä lasku kuluttajien luottamuksessa. Vuodesta 2012 alkaen sekä kuluttajien luottamus että yksityisen kulutuksen kehitys on vaihdellut vuosineljänneksestä toiseen vailla selkeää nousevaa tai laskevaa trendiä.

Yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista on Saksa. Kuviossa 2 on esitetty kuluttajien luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos Saksassa. Saksalaisten kuluttajien luottamus painottui tarkastellulla aikavälillä indikaattorin negatiiviselle asteikolle. Kuluttajat siis odottavat useimmiten taloudellisen tilan keskimäärin heikkenevän seuraavan vuoden kuluessa. Suomessa kuluttajien luottamusindikaattori on saanut negatiivisia arvoja ainoastaan finanssikriisin syvimpinä vuosina.

Kuvio 2. Kuluttajien luottamusindikaattori Saksassa ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos neljänneksittäin. Saldoluku (vasen asteikko). Prosenttia (oikea asteikko)

Lähde: DG-ECFIN 2014a. Eurostat 2014.

Vaikka saksalaiset kuluttajat ovat keskimäärin suomalaisia kuluttajia pessimistisempiä, korreloi myös Saksan kuluttajien luottamus selvästi yksityisen kulutuksen muutosten kanssa. Korrelaatiokertoimilla mitattuna aikasarjojen välinen riippuvuus ei ole Saksassa niin voimakasta kuin Suomessa, mutta myös Saksassa riippuvuus on vahvimmillaan kun luottamusindikaattoria viivästetään yhdellä neljänneksellä. Toki Saksankin aineistolla riippuvuus aikasarjojen välillä on toisinaan olematonta, esimerkiksi vuosien 2007–2009 aikana yksityinen kulutus on välillä kasvanut ja sitten taas supistunut, vaikka kuluttajien luottamus on ollut kyseisenä aikana koko ajan laskussa.

Kuluttajien luottamuksen ja yksityisen kulutuksen riippuvuusvertailussa parhaimpien eurooppalaisten maiden joukkoon sijoittuu Espanja (kuvio 3). Espanjalaisten kuluttajien luottamus on erittäin hyvä indikaattori yksityisen kulutuksen kehityksen suhteen. Samanaikainen korrelaatio luottamuksen ja kulutuksen muutosten välillä on lähes 85 prosenttia. Kun luottamusindikaattoria viivästetään yhdellä yksiköllä, on korrelaatio yksityisen kulutuksen kanssa lähes 90 prosenttia.

Kuvio 3. Kuluttajien luottamusindikaattori Espanjassa ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos neljänneksittäin. Saldoluku (vasen asteikko). Prosenttia (oikea asteikko)

Lähde: DG-ECFIN 2014a. Eurostat 2014.

Espanjan aikasarjassa näyttäisi olevan ainoastaan yksi ajankohta, jossa yksityisen kulutuksen kehitys on selvästi vastakkainen kuluttajien luottamusindikaattorin kanssa. Vuonna 2011 yksityinen kulutus alkoi supistua, vaikka kuluttajien luottamus kasvoi samaan aikaan. Toki Espanjassakin taloustilanteen ajatellaan yleisesti keskimäärin hieman heikkenevän, sillä kuluttajien luottamusindikaattori on saanut positiivisia arvoja ainoastaan 2000-luvun taitteessa.

Kaikkialla Euroopassa kuluttajien luottamusindikaattori ei ennakoi kovin hyvin yksityisen kulutuksen tulevia muutoksia. Esimerkiksi Itävallassa muutokset yksityisessä kulutuksessa jopa edeltävät muutoksia kuluttajien luottamuksessa (kuvio 4).

Kuvio 4. Kuluttajien luottamusindikaattori Itävallassa ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos neljänneksittäin. Saldoluku (vasen asteikko). Prosenttia (oikea asteikko)

Lähde: DG-ECFIN 2014a. Eurostat 2014.

Kun Itävallassa yksityinen kulutus kääntyi laskuun vuonna 2006, kuluttajien luottamus jatkoi vielä nousuaan vuoden 2007 toiselle neljännekselle asti. Myös finanssikriisistä toipuminen ilmenee Itävallassa ensin yksityisen kulutuksen aikasarjassa ja vasta sitten kuluttajien luottamuksessa. Aikasarjojen välinen korrelaatio on alle 20 prosenttia, kun luottamusindikaattoria viivästetään yhdellä vuosineljänneksellä yksityiseen kulutukseen nähden. Sen sijaan, kun kuluttajien luottamuksen aikasarjaa edistetään yhdellä neljänneksellä yksityiseen kulutukseen verrattuna, niin aikasarjojen välinen korrelaatio on noin 40 prosenttia.

Kuviossa 5 on esitetty 28 Euroopan unionin jäsenvaltion yhteinen luottamusindikaattori ja yksityisen kulutuksen aikasarja. EU-tason luottamusindikaattorin laskennassa jokaisen jäsenvaltion luottamusindikaattori painotetaan kyseessä olevan valtion yksityisen kulutuksen suhteella koko EU- tason yksityiseen kulutukseen. Esimerkiksi vuonna 2014 Saksan kuluttajien luottamusindikaattorin paino EU-estimaatissa oli 18,7 prosenttia. Suomen luottamusindikaattorin paino kyseisenä vuonna oli 0,9 prosenttia. (DG-ECFIN 2014.)

Kuvio 5. Kuluttajien luottamusindikaattori Euroopan unionissa (EU-28) ja yksityisen kulutuksen vuosimuutos neljänneksittäin. Saldoluku (vasen asteikko). Prosenttia (oikea asteikko)

Lähde: DG-ECFIN 2014a. Eurostat 2014.

Euroopan unionissa luottamusindikaattori ennakoi yksityisen kulutuksen kehitystä melko hyvin. Aikasarjojen välinen samanaikainen korrelaatio on yhtä hyvä kuin Espanjan aikasarjojen välillä, eli noin 86 prosenttia. Myös luottamusindikaattorin vuosineljänneksellä viivästetty korrelaatio yksityisen kulutuksen muutosten kanssa on noin 86 prosenttia. Viime vuosina luottamuksen ennustekyky on kuitenkin ollut hieman heikompi kuin esimerkiksi vuoden 2009 alussa, jolloin kuluttajien luottamus alkoi parantua selvästi ennen yksityisen kulutuksen kasvua. Esimerkiksi vuonna 2011 yksityinen kulutus alkoi supistua jo ennen kuin kuluttajien luottamus kääntyi laskuun.

Sivun alkuun

Kuluttajien luottamusindikaattori auttaa kulutuksen ja talouden käänteiden ennustamisessa

Tässä artikkelissa esitettyjen aikasarjavertailujen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien luottamusindikaattori korreloi kotitalouksien yksityisen kulutuksen muutosten kanssa Suomessa ja lähes kaikissa tarkastelun kohteena olleissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Artikkelissa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, mistä korrelaatio johtuu. Tähän sinänsä mielenkiintoiseen kysymykseen vastaaminen edellyttäisi pidemmälle vietyä matemaattista mallinnusta, joka jää jatkotutkimuksen tehtäväksi. On hyvinkin mahdollista, että myös Suomessa korrelaatio selittyy esimerkiksi epäsuorien tulo- ja varallisuusodotusten avulla.

Kuukausittain julkistettava tieto kuluttajien mielialoista herättää aina kiinnostusta talousalan lehdissä, sillä kuten artikkelissa on osoitettu, luottamusindikaattori ennakoi kiitettävästi yksityisen kulutuksen kehitystä. Indikaattoria käytetäänkin usein taloudellisen tilanteen arviointiin ja käännekohtien ennustamiseen. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella, voisiko kuluttajien luottamusindikaattorin avulla ennakoida myös muiden makrotaloudellisten muuttujien, kuten bruttokansantuotteen, kehitystä.

Suomalaisten kuluttajien luottamus on vuodesta 2012 alkaen vuorotellen vahvistunut ja heikentynyt vailla selkeää nousevaa tai laskevaa trendiä. Tätä artikkelia kirjoitettaessa kuluttajien luottamus oli heikentynyt kahtena peräkkäisenä kuukautena indikaattorin arvoon -0,7 (syyskuu 2014).

Sivun alkuun

Lähteet

Carroll, Christopher D. & Fuhrer, Jeffrey C. & Wilcox, David W. 1994. Does Consumer Sentiment Forecast Household Spending? If So, Why? The American Economic Review, Vol. 84, No.5.

Dées, Stéphane & Brinca, Pedro Soares 2011. Consumer Confidence as a Predictor of Consumption Spending: Evidence for the United States and the Euro Area. European Central Bank, Working Paper Series No 1349, June 2011.

DG-ECFIN 2014a. A User Manual to the Joint Harmonised EU Programme of Business and Consumers Surveys. http://ec.europa.eu/economy_finance/db_indicators/surveys/documents/bcs_user_guide_en.pdf.

DG-ECFIN 2014b. Press release for Business and Consumer Surveys. http://ec.europa.eu/economy_finance/db_indicators/surveys/documents/2014/esi_2014_10_en.pdf.

Djerf, Kari & Takala, Kari 1997. Macroeconomy and Consumer Sentiment: Performance of the Finnish Consumer Barometer after Ten Years. Bank of Finland Discussion Paper 20/97.

Ludvigson, Sydney C. 2004. Consumer Confidence and Consumer Spending. Journal of Economic Perspectives, Vol. 18, No 2.

Smith, Bradford M. 2009. Forecasting utility of UK Consumer Sentiment Indexes in Real Time: Do Consumer Sentiment Surveys Improve Consumption Forecasts in Real Time? University of Richmond – Department of Economics Honors Papers.

Tilastokeskus 2014. Laatuseloste: Kuluttajabarometri. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/kbar/2014/08/kbar_2014_08_2014-08-27_laa_001_fi.html.

Päivitetty 23.2.2015