Eläkevastuiden määrä riippuu laskelmissa käytetystä diskonttokorosta

Eläkevastuut tarkoittavat rahamäärää, joka riittäisi kyseiseen hetkeen mennessä karttuneiden eläkkeiden kustantamiseen diskontattuna nykyarvoon. Työeläkejärjestelmän eläkevastuiden määrä riippuu ratkaisevasti laskelmissa käytetystä diskonttokorosta: reaalisella yhden prosentin diskonttokorolla eläkevastuut olivat 1010,9 miljardia euroa eli 425 % suhteessa bruttokansantuotteeseen ja reaalisella kolmen prosentin diskonttokorolla 708,0 miljardia euroa eli 297 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Työeläkevarojen määrä oli rahoitustilinpidon mukaan 224,7 miljardia euroa vuoden 2020 lopussa. Rahastointiaste eli eläkevarojen ja eläkevastuun suhde oli 27 %.

Eläkelisätaulu täydentää rahoitustilinpitoa

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistuksessa (EKT 2010) eläkevastuiden tilastointia laajennettiin ”ydintilinpidon” ulkopuolisella eläkelisätaululla, joka sisältää tiedot kaikista sosiaalivakuutukseen kuuluvista eläkevastuista. Vuoden 2020 tiedot on julkaistu kaikkien EU-maiden osalta Eurostatin sivustolla. Suomen tapauksessa uutta tilastotietoa olivat yllä mainitut lakisääteisen työeläkejärjestelmän eläkevastuut, jotka eivät sisälly rahoitustilinpitoon, mutta jotka tilastoidaan eläkelisätaulussa. Tietoa työeläkejärjestelmän eläkevastuista on julkaistu myös Eläketurvakeskuksen raporteissa Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat.

Lakisääteisen työeläkejärjestelmän lisäksi eläketaulu sisältää tiedot vapaaehtoisten työntekoon perustuvien lisäeläkejärjestelmien eläkevastuista, jotka sisältyvät jo nyt rahoitustilinpidossa vakuutuslaitosten ja vapaaehtoisten eläkerahastojen eläkevastuuseen. Vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelmien eläkevastuiden määrä kuvaa vakuutusteknistä vastuuvelkaa. Se oli vuoden 2020 lopussa 9,1 miljardia euroa eli 4 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Eläkelisätaulu kuvaa sosiaalivakuuttamiseksi luokiteltuja eläkkeitä. Kansaneläkelaitoksen (Kela) kansan- ja takuueläkkeet luokitellaan kansantalouden tilinpidossa sosiaaliavuksi, joka ei sisälly eläkelisätauluun. Keskeisenä erona sosiaalivakuutuksen ja sosiaaliavun välillä on, että sosiaaliavun tapauksessa eläkkeet maksetaan eläkkeensaajille riippumatta siitä osallistuvatko he järjestelmään suorittamalla eläkemaksuja.

Laskettaessa lakisääteisen työeläkejärjestelmän karttuneita eläkevastuita on lähtökohtana kuvitteellinen tilanne, jossa vakuutetuille maksetaan kaikki tarkasteltavaan hetkeen mennessä karttuneet eläkkeet, mutta uusia eläkkeitä ei kartu. Eläkevastuiden määrä ei kuvaa eläkejärjestelmän kestävyyttä. Käsite kuvaa tulevaisuuden eläkemenoja eli eläkkeensaajille maksettavia eläkkeitä, joiden määrään vaikuttavat työtulojen ja karttumaprosenttien lisäksi muun muassa elinajanodotteet ja muut laskentamallin oletukset. Työeläkejärjestelmän tuloja eli eläkemaksuja ja työeläkevarojen tuottoja ei oteta huomioon laskelmassa.

Pitkälle tulevaisuuteen ulottuvissa laskemissa taustaoletuksilla, kuten diskonttokorolla sekä väestö- ja talouskehityksellä on merkittävä vaikutus lopputuloksiin. Lopputulosten herkkyys diskonttokorko-oletukseen nähden on tuotu esiin julkistamalla lopputulokset yllä mainituilla kolmella reaalisella korolla.