Eri viranomaisten ja organisaatioiden käyttämät aluejaot eivät nykyisellään aina kohtaa. Suomen ympäristökeskuksen, Tilastokeskuksen ja Maanmittauslaitoksen tutkijat esittävät toimintasuosituksissaan Suomeen pienaluejakoa ongelman ratkaisemiseksi.

”Yhtenäinen pienaluejako on käytännöllinen keino vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Kun myös kuntaa pienemmistä alueista on saatavilla yhtenäistä valtakunnallista tietoa, voidaan päätöksiä kohdentaa nykyistä vaikuttavammin.”, sanoo erikoistutkija Ville Helminen Suomen ympäristökeskuksesta.

Kuntataso ei aina riitä alueellisten erojen tunnistamiseen

Alueelliset erot eivät aina näy kuntien välisessä vertailussa. Väestörakenne, rakentaminen, palvelujen saavutettavuus ja alueiden kehitys voivat vaihdella paljon saman kunnan sisällä. Siksi päätöksenteko tarvitsee luotettavaa tietoa myös kuntia pienemmiltä alueilta.

Tutkijoiden esittämässä mallissa jokainen kunta jaettaisiin yhteisten periaatteiden mukaan pienempiin tilastoalueisiin. Yhteinen pienaluejako helpottaisi eri aineistojen yhdistämistä ja alueiden vertailua samalla karttapohjalla.

Pienalueet eivät korvaisi kaupunginosia arjessa, vaan ne toisivat niiden rinnalle yhtenäisen tavan tarkastella kuntia pienempiä alueita koko maassa. Esimerkiksi yksi kaupunginosa voisi koostua useasta pienalueesta. Näin alueita koskevaa tilastotietoa voidaan julkaista tietosuojan kannalta turvallisesti riittävällä tarkkuudella.

Pienalueet muodostavat yhteisen tietopohjan

Yhteinen aluejako palvelisi esimerkiksi kuntia, valtionhallintoa, hyvinvointialueita, yrityksiä ja tutkijoita. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi palveluverkon suunnittelussa, rakentamisen seurannassa, tutkimuksessa ja ennakoinnissa. Valtakunnallinen pienaluejako vähentäisi kustannuksia sekä tiedon tuotannossa että käyttäjille, kun eri toimijat voisivat hyödyntää yhteistä tietopohjaa.

Pienaluejako parantaisi myös tiedon jatkuvuutta. Kun aluejakoa ylläpidetään pitkäjänteisesti, alueiden kehitystä voidaan seurata, vaikka kuntarajat muuttuvat tai alueiden väestö kasvaa tai vähenee. Pienistä perusyksiköistä voitaisiin ehdotetussa mallissa myös muodostaa eri tarpeisiin sopivia suurempia alueita.

Käyttöönotto vaatii selkeät vastuut

Toimintasuosituksessa tutkijat peräänkuuluttavat pienaluejaon käyttöönottoon selkeää vastuunjakoa, lainsäädännöllistä perustaa ja pysyvää ylläpitoa.

Kyse olisi yhteisestä tietorakenteesta, joka vähentäisi päällekkäistä työtä ja parantaisi aluetiedon käytettävyyttä. Hankkeissa kehitetty ensimmäinen koko maan kattava pienalueaineisto saadaan testikäyttöön vuoden 2026 aikana.

Pienaluejakoa on pilotoitu Euroopan unionin rahoittamassa Rakentamisen paikkatiedot tilastoinnissa (GSFIBU) -projektissa. Valtakunnallisen pienaluejaon käyttöönottoa koskevat suositukset on koottu hankkeen toimintasuosituksiin. Pilotissa käytetty pienaluemalli perustuu Eurostatin rahoittamissa aiemmissa hankkeissa tehtyyn työhön.

Linkit

Toimintasuositus: Uusi yhtenäinen pienaluejako vahvistaa aluetiedon perustan (helda.helsinki.fi, pdf)

Rakentamisen paikkatiedot tilastoinnissa (GSFIBU) -projekti (syke.fi)

Lisätietoja

Suomen ympäristökeskuksessa erikoistutkija Ville Helminen, 029 525 1166, etunimi.sukunimi@syke.fi

Maanmittauslaitoksessa tutkimusryhmäpäällikkö Panu Muhli, 029 531 5113, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi

Tilastokeskuksessa johtava asiantuntija Rina Tammisto, 029 551 3574, etunimi.sukunimi@stat.fi