Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2021 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria kasvoivat 0,3 % edellisvuoteen verrattuna. Päästöt ovat laskeneet 33 % vertailuvuodesta 1990 ja 44 % vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2021 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa.

Maankäyttösektori on ollut Suomessa merkittävä nettonielu. Ennakon tietojen mukaan maankäyttösektorin hiilinielu muuttui vuonna 2021 ensimmäisen kerran nettopäästöksi, 0,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Maankäyttösektorin nettopäästön huomioon ottaminen kokonaispäästöissä merkitsisi 48,9 miljoonan tonnin CO₂-ekv. päästöjä vuonna 2021.

Kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain 1990-2021* (GWP=AR5, *ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Kokonaispäästöt (ilman maankäyttösektoria) jaetaan EU-raportoinnissa päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin. Muutokset vuoteen 2020 nähden ovat erisuuntaiset näissä sektoreissa, päästökaupan päästöt ovat kasvaneet 4 % ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähentyneet 2 %.

Päästökaupan ja taakanjakosektorin päästöt 2013-2021* (GWP=AR5, *ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan inventaarion kokonaispäästöarvion (ilman LULUCF) ja Energiaviraston julkaisemien todennettujen päästökauppatietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO₂-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.

Energia

Energiasektori on suurin kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa muodostaen ennakkotiedon mukaan 72 % (34,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021. Sen merkittävimmät päästölähteet ovat energiateollisuus, kotimaan liikenne sekä teollisuus ja rakentaminen. Energiasektorin päästöt olivat vuonna 2021 edellisvuoden tasolla. Energian kokonaiskulutus palautui lähes 2019 vuoden tasolle nousten edellisvuodesta 7 % (energiatilastojen tiedote 14.12.2022).

Edellisvuoteen verrattuna energiasektorin päästöt laskivat eniten tieliikenteessä (0,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.), missä nestemäisten liikennepolttoaineiden (moottoribensiini ja diesel) bio-osuus kasvoi merkittävästi ollen 17 % energiasisällöstä laskettuna. Hiilen käytön päästöt kasvoivat kaikkiaan 1,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta, mikä näkyi erityisesti energiateollisuuden päästöissä. Turpeen, öljyn ja maakaasun käytön vähentyessä energiateollisuudessa päästöt kasvoivat kuitenkin yhteensä vain 0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Teollisuuden ja rakentamisen päästöt kasvoivat 0,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Päästöt ovat puolittuneet vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan.

Vuonna 2021 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 16,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne kasvoivat 2 % edellisvuodesta. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 2 % ollen 17,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Näihin lukuihin ei sisällytetä kotimaan lentoliikenteen CO₂-päästöjä.

Puupolttoaineilla katettiin 30 % energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2021, ja ne ovat olleet Suomen käytetyin energianlähde vuodesta 2012 lähtien aikasarjan 1990-2021 aikana (energiatilastojen tiedote). Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta.

IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO₂-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO₂:ta ei raportoida inventaariossa.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt (ml. F-kaasut) muodostivat noin 11 % (5,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021 ja ne kasvoivat 6 % (0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edeltävästä vuodesta. Teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt olivat 3,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne kasvoivat 11 % edellisvuoteen nähden. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 4 % ollen 1,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat kasvaneet 3 % (0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.).

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vähenivät lähes 22 % vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2021 mineraaliteollisuuden päästöt kasvoivat 7 % edellisvuodesta, mikä johtui mm. sementin- ja kalkintuotantomäärien noususta. Metalliteollisuuden päästöt kasvoivat lähes viidenneksen teräksen tuotannon kasvun myötä. Kemianteollisuuden päästöt laskivat 5 % lähinnä vedyntuotannon päästöjen 8 % laskun vuoksi.

F-kaasuilla (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF₆) on korvattu Montrealin pöytäkirjalla rajoitettuja otsonia tuhoavia ja kasvihuoneilmiötä voimistavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa ja -sovelluksissa, mikä on ollut suurin syy F-kaasupäästöjen nopeaan kasvuun vuoden 1990 tasosta. Päästöt olivat korkeimmillaan vuonna 2008, minkä jälkeen mm. EU:n F-kaasuasetus (N:o 517/2014) ja EU:n moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä annettu MAC-direktiivi (2006/40/EY) ovat vaikuttaneet vuotojen vähentymiseen sekä matalamman GWP-arvon kylmäaineisiin siirtymiseen ja näin ollen myös päästöjen kasvun taittumiseen.

Ennakkotietojen mukaan F-kaasujen päästöt muodostavat 2 % kokonaispäästöistä (0,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2021 ja ne laskivat 5 % vuoteen 2020 verrattuna. Kaupan kylmä- ja jäähdytyslaitteiden käytön sekä ajoneuvojen ilmastointilaitteiden päästöt laskivat eniten. Kylmä- ja ilmastointilaitteet muodostavat yli 90 % F-kaasujen päästöistä.

Maatalous

Ennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä noin 13 % (6,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) muodostui maataloudesta vuonna 2021. Sektorin päästöt vähentyivät lähes prosentin vuoden 2020 tasosta. Maatalouden päästöjen pieneen laskuun vuosien 2020 ja 2021 välillä vaikutti etenkin kasvintähteistä peräisin olevien N₂O-päästöjen vähentyminen huonomman sadon vähentäessä kasvien niittojäännöksen mukana maahan tulevan typen määrää. Pieni lasku nautojen ja sikojen lukumäärässä pienensi päästöjä osaltaan. Pellon kulotuksen aiheuttamat ennestäänkin marginaaliset päästöt ovat käytännössä loppuneet viljelijätukien täydentäviä ehtoja koskevan asetusmuutoksen ja sängen polttokiellon johdosta vuoden 2021 alusta alkaen.

Maatalouden päästöt ovat vähentyneet 12 % vuoteen 1990 verrattuna. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt peltojen maaperän N₂O-päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Myös kotieläinmäärien laskusta seurannut pelloille levitetyn lannan vähentyminen on alentanut peltojen maaperäpäästöjä. Toisaalta orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on osaltaan vaikuttanut maataloussektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Seuraavassa julkistuksessa lähtötietojen päivityksen myötä maataloussektorilla tarkentuvat turvepohjaisten viljelys- ja ruohikkoalueiden N₂O-päästöt ja turkiseläimiin sekä lampaisiin liittyvät päästöt.

Jäte

Jätesektorin päästöjen osuus oli 4 % (1,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2021 ja päästöt vähentyivät 4 % vuoden 2020 tasosta. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 65 % vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF)

Ennakkotietojen mukaan maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin eli LULUCF-sektorin hiilinielu oli nettopäästölähde vuonna 2021, koska sen päästöt ylittivät poistumat eli eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän 0,9 miljoonalla tonnilla CO₂-ekv. Metsämaa-maankäyttöluokan päästöjen ja poistumien summa eli nettonielu oli noin −8,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., puutuotevaraston −3,1 miljoonaa tonnia CO₂ ja viljelysmaa-luokan nettopäästö 8,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Vuoden 2021 sektorin päästöjen ja poistumien summa, 0,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv oli 10,1 miljoonaa tonnia suurempi kuin edellisvuoden päästöjen ja poistumien summa −9,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Maankäyttösektorin muuttumiseen nettonielusta nettopäästölähteeksi vaikuttivat korkealla tasolla toteutuneet hakkuut ja käynnissä olevassa valtakunnan metsien 13. inventoinnissa (VMI13) havaitun puuston kasvun laskun huomiointi laskennassa. Runkopuun vuotuinen tilavuuskasvu oli 107,8 miljoonaa kuutiometriä VMI12:n mukaan (2014–2018) ja 103,2 miljoonaa kuutiometriä VMI13 kolmen ensimmäisen vuoden mittausten perusteella tehdyn arvion mukaan (2017 to 2021) (Luonnonvarakeskus 2022). Tämän uusimman VMI13:n kasvuarvion vaikutus näkyy metsämaa-maankäyttöluokan puuston hiilivaraston kertymässä vuodesta 2014 lähtien, koska vuosien 2014–2016 kasvu on saatu interpoloimalla edellisen inventoinnin, VMI12:n, keskivuoden 2013 kasvun ja VMI13:sta peräisin olevan vuoden 2017 kasvun välillä. Lisäksi ojitettujen turvepohjaisten metsien maaperän orgaanisen aineksen ja karikkeen päästöjen nouseva trendi vaikuttaa metsien nettopoistumia eli hiilinielua pienentävästi.

Ero vuosien 2020 ja 2021 maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien summassa johtuu etenkin puuston hiilivaraston pienemmästä kertymästä vuonna 2021, jota edellisvuotta 11 %:ia suuremmat hakkuut vähensivät. Vuosille 2018–2021 on käytetty samaa VMI13:n mittausaineistoon perustuvaa puuston kasvua.

Ennakkotiedon mukaan puuston kokonaispoistuma¹ kasvoi vuodesta 2020 vajaan prosentin, ollen 92 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuukertymä kasvoi 11 % vuodesta 2020 76 miljoonaa kuutiometriin (SVT: Hakkuukertymä ja puuston poistuma). Luken mukaan edeltävän viisivuotisjakson keskimääräiset hakkuumäärät ylittyivät 5 prosentilla eli 3,8 miljoonalla kuutiometrillä. Metsämaan puustobiomassan hiilivarastosta poistui hiiltä 119 miljoonaa tonnia hiilidioksidina ilmaistuna eli 10 % (noin 11 miljoonaa tonnia) enemmän kuin edeltävänä vuonna. Metsämaan puuston nielu lasketaan biomassan kasvun ja poistuman erotuksena. Vuoden 2021 puustobiomassan kasvuarvioksi laskettiin 134 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka on sama kuin edelliselle kolmelle vuodelle tässä julkistuksessa lasketut vuosittaiset kasvut.

Kivennäis- ja turvemaan yhteenlaskettu maaperän hiilen varastonmuutosten summa metsämaalla, sisältäen myös karikkeen varastonmuutokset, oli noin 3,9 miljoonan hiilidioksiditonnin nettopäästö. Menetelmäuudistus ojitettujen suometsien maaperän ja karikkeen hiilen varastojen laskennassa tuotti suuremmat päästöarviot turvemaille etenkin aikasarjan lopussa verrattuna edellisissä julkistuksissa käytettyyn laskentatapaan. Kivennäismaiden maaperän ja karikkeen (mukaan lukien kuollut puu) yhteenlasketun hiilivaraston muutokset eli nettopoistumat olivat vuonna 2021 −4,2 miljoonaa CO₂-tonnia eli 21 % edellisvuotta pienemmät ja turvemaiden vastaavat nettopäästöt olivat 8,1 miljoonaa CO₂-tonnia eli 4 % edellisvuotta suuremmat. Ojitettujen suometsien metaani- ja typpidioksidipäästöt, yhteensä 2,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv, olivat lähes samat vuonna 2021 kuin edeltävänä vuonna.

Puutuotteiden hiilinielu vuonna 2021 oli ennakkotiedon mukaan −3,1 miljoonaa tonnia CO₂. Nielu kasvoi 1,8 miljoonaa tonnia CO₂ vuodesta 2020 johtuen puutuotteiden tuotantomäärien, etenkin sahatavaran ja sellun tuotantomäärien kasvusta (Metsäteollisuus ry, 2022).

Viljelysmaan päästöt vuonna 2021 olivat 8,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv, joista 6,7 miljoonaa tonnia oli peräisin orgaanisista maista eli turvepelloilta ja 1,2 miljoonaa tonnia kivennäismaista. Päästöt olivat 0,3 miljoonaa tonnia eli 4 % pienemmät kuin vuonna 2020 johtuen päästöjen vähentymisestä kivennäismaapelloilta. Kuitenkin yleisesti ottaen kivennäismaapeltojen päästöjä on kasvattanut viime vuosina erityisesti tavanomaista alemmat viljelykasvien satotasot, mistä johtuen kasvintähteinä maahan päätyvän hiilen määrä on ollut pienempi. Tavanomaista lämpimämmät kasvukaudet ovat myös lisänneet orgaanisen aineksen hajotusta ja siten maaperästä aiheutuvia päästöjä.

Ruohikkoalueiden nettopäästöt vuonna 2021 olivat 0,7 miljoonaa tonnia CO₂, mikä tarkoittaa alle prosentin laskua edellisvuodesta. Kivennäismaiden nettopoistumat (eli nielu) olivat 0,03 miljoonaa tonnia ja orgaanisten eli turvepohjaisten maiden nettopäästöt olivat 0,8 miljoonaa tonnia. Ko. ruohikkoalueet ovat pääosin hylättyjä peltoja.

Viimeaikaisissa maastomittauksissa havaittu puuston kasvun pienentyminen metsämaalla on huomioitu aikasarjassa taaksepäin, kuten myös ojitettuja suometsiä koskeva menetelmäuudistus maaperän ja karikkeen hiilivarastojen muutosten laskentaan. Lisäksi laskennassa on otettu käyttöön puuston kasvun lähteenä valtakunnan metsien inventoinnin pysyvien koealojen puuston kasvu aikaisemman, kertakoealoilta kairaten arvioidun kasvun sijaan. Lisätietoja Muutokset edelliseen julkistukseen -otsikon alta ja Luken tiedotteesta.

¹Puuston kokonaispoistumalla tarkoitetaan metsän elävästä puustosta poistunutta tai poistettua runkopuuta eli teollisuuspuuksi, kotitarvesahaukseen ja energiakäyttöön päätynyttä puuta, hakkuiden yhteydessä metsään jäävää hukkapuuta eli latvusta ja muuta hukkapuuta ja luonnollisesti kuollutta puustoa eli luonnonpoistumaa.

Epäsuorat CO₂-päästöt

Energiasektorilla haihtumapäästöistä sekä teollisuusprosesseissa ja tuotteiden käytöstä muodostuvista haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (NMVOC) ja metaanista (CH₄) lasketut epäsuorat hiilidioksidipäästöt sisältyvät Suomen kokonaispäästöihin. Niiden osuus kokonaispäästöistä oli vain 0,1 % (0,06 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2021.

Päästöjen yhteismitallistaminen

Vuoden 2021 kokonaispäästöistä (ilman LULUCF) hiilidioksidin osuus oli 79 %, dityppioksidin (ilokaasun) 9 %, metaanin 10 % ja F-kaasujen 2 %.

Sisältöä ladataan

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m²) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen.

IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) mukaisia GWP(100) -kertoimia käytetään vuoden 2021 tietojen raportoinnista (inventaariolähetys 2023) lähtien EU-raportoinneissa EU:n energiaunionin ja ilmastotoimien hallintomalliasetuksen (2018/1999) mukaisesti. Pariisin sopimuksen mukaisessa inventaarioraportoinnissa niitä käytetään vuoden 2024 lähetyksestä lähtien. Tämän julkistuksen tiedot on esitetty viidennen arviointiraportin mukaisia kertoimia käyttäen, mutta Tilastokeskus julkistaa toistaiseksi tiedot myös neljännen arviointiraportin (AR4) mukaisilla GWP-kertoimilla tietokantatauluissa koko aikasarjan 1990-2021 osalta.

Muutokset edelliseen julkistukseen

Kasvihuonekaasujen inventaarion päästö- ja poistumaluvut tarkentuvat koko aikasarjan osalta joka vuosi, koska inventaariossa tehdään jatkuvasti parannuksia ottaen huomioon inventaarion kansainvälisten tarkastusten suositukset ja päästölaskentamenetelmien tieteellisen perustan kehittyminen. Laskentamuutokset kuvataan vuosittain YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Tässä katsauksessa esitettävät Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaiset vuosien 1990–2021 päästö- ja poistumatiedot on laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Nämä, varsinaisen inventaarion mukaiset tiedot perustuvat yksityiskohtaisempaan lähtöaineistoon kuin toukokuussa julkaistu pikaennakko, jota laadittaessa kaikki tarvittavat tiedot eivät ole vielä käytössä.

Nyt julkistetut kokonaispäästöt ilman LULUCF-sektoria vuodelle 2021 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. (0,6 %) korkeammat. Suurin syy muutokseen on tarkennukset, joita on tehty polttoaineiden kokonaiskulutusmääriin energiasektorilla.

Uusimman julkistuksen mukainen LULUCF- eli maankäyttösektorin nettopäästö vuodelle 2021 on 1,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. pienempi kuin toukokuussa julkaistu pikaennakkotieto. Tämän ennakon laskenta perustuu pikaennakon laskentaa tarkempiin tietoihin, minkä lisäksi tässä uusimmassa julkistuksessa käytettiin osin uusia menetelmiä kuten ojitettujen turvemaapohjaisten suometsien karike-, kuolleen puun ja maaperän orgaanisen hiilen varastomuutosten arvioinnissa.

Viimeaikaisissa maastomittauksissa havaittu puuston kasvun pienentyminen on huomioitu aikasarjassa taaksepäin, kuten myös ojitettuja suometsiä koskeva menetelmäuudistus maaperän ja karikkeen hiilivarastojen muutosten laskentaan. Menetelmäuudistus ojitettujen suometsien maaperän ja karikkeen hiilen varastojen laskennassa tuotti suuremmat päästöarviot turvemaille etenkin aikasarjan lopussa verrattuna edellisissä julkistuksissa käytettyyn laskentatapaan. Uusi menetelmä huomioi aiempaa paremmin erilaiset hiilen virrat eri varastoihin. Päästöjen kasvava trendi suometsien maaperän ja karikkeen hiilivarastoista johtuu etenkin lämpenevän ilmaston turpeen hajoamista lisäävästä vaikutuksesta.

Lisäksi inventaariolaskennassa on otettu käyttöön puuston kasvun lähteenä valtakunnan metsien inventoinnin pysyvien koealojen puuston kasvu aikaisemman, kertakoealoilta kairaten arvioidun kasvun sijaan. Myös tämä uudistus on toteutettu takautuvasti aikasarjaan. Lisätietoja on saatavilla Luken tiedotteesta.

Suomen päästöjen vähentämistavoitteet ja -velvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Tässä katsauksessa kuvataan Suomen voimassa olevia päästövähennysvelvoitteita, siltä osin kuin kyseisten velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tuottamiin tietoihin. Velvoitteisiin ja toimeenpanoon on tulossa muutoksia EU:n kiristyneiden päästötavoitteiden myötä.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomella on vuodelle 2035 nykyisen hallitusohjelman mukainen kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelta 2019, jonka toteutumista seurataan kasvihuonekaasuinventaarion tietojen perusteella. Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite on sisällytetty myös vuonna 2022 uudistettuun ilmastolakiin. Ilmastolakiin on sisällytetty myös seuraavat kansalliset päästövähennystavoitteet verrattuna vuoden 1990 tasoon: 60 % vähennys vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja vähintään 90 %, mutta tavoitellen 95 % vähennystä vuoteen 2050 mennessä.

EU:n ilmastotavoitteet ja lainsäädäntö Pariisin sopimuksen toimeenpanon alkaessa

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjänsä kaudella 2021-2030. Paketti sisältää myös muita energia- ja ilmastotavoitteita kuten uudistuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden lisäämisen.

EU:n yhteiset ja jäsenmaakohtaiset päästövähennysvelvoitteet on määritelty tarkemmin erillisissä säädöksissä päästökauppaan kuuluville päästöille (EU-tason toimi), päästökaupan ulkopuolisille päästöille (jäsenmaakohtaiset velvoitteet) ja maankäyttösektorille. Maankäyttösektorille ei ole aikaisemmin ollut vastaavia EU-velvoitteita.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin ja siihen liittyvän yksityiskohtaisemman lainsäädännön hyväksymisen jälkeen EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin, eli vähentämään päästöjään vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n kansallisesti määritelty panos (engl. nationally determined contribution, NDC) Pariisin sopimuksen alla on päivitetty vastaamaan tätä vähintään 55 % EU:n ja sen jäsenmaiden yhteistä, sitovaa päästövähennystavoitetta. 55 % tavoite on myös sisällytetty EU:n eurooppalaiseen ilmastolakiin vuodelta 2021.

EU:n komissio ehdotti kesällä 2021 Fit for 55-paketissaan muutoksia EU:n ilmasto- ja energiapakettiin kuuluvaan lainsäädäntöön, jotta vähintään 55 % päästöjen vähennystavoitteeseen päästäisiin vuoteen 2030 mennessä. Ehdotuksista on sittemmin neuvoteltu, ja päätöksiä on saatu sovittua, mutta uusi lainsäädäntökokonaisuus ei ole vielä valmis. Näin ollen tässä katsauksessa esitettyyn lainsäädäntöön on tulossa muutoksia.

EU seuraa taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin velvoitteiden toimeenpanoa viisivuotiskausittain (2021–2025 ja 2026–2030). Kyseisten viisivuotiskausien inventaariotietoihin perustuva tilinpito raportoidaan vuosina 2027 ja 2032. Tiedot tarkastetaan EU:n toimesta.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti rajoittaa EU:n päästökauppaan kuuluvia päästöjä. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa EU-tason vähennysvelvoitteiden täyttymistä. Koko EU:n yhteinen päästökauppasektorin vähennystavoite on 43 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Komission Fit for 55-paketin mukainen tavoite olisi 61 %. Lisäksi paketissa ehdotetaan päästökaupan laajentamista uusille aloille.

EU:n taakanjakoasetus (842/2018) määrittelee päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Voimassa olevan asetuksen mukaan Suomen maakohtainen päästövähennysvelvoite on 39 % vuoden 2005 tasosta. Velvoitetta tullaan kuitenkin tiukentamaan. EU:n Fit for 55 -paketin mukainen päästövähennysvelvoite Suomelle olisi 50 %.

Kaikille jäsenmaille on määritetty vuotuiset päästöallokaatiot (tavoitepolku). Vuosien 2021 ja 2022 osalta päästöallokaatiot tulevat olemaan komission alkuperäisen toimeenpanoasetuksen (EU (2126/2020) mukaiset. Vuoden 2021 ennakkotieto Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä on 27,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., mikä on 1,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. kyseiselle vuodelle määritettyä päästöallokaatiota alhaisempi. Tavoitepolku 2023-2030 tulee kiristymään valmistelussa olevan toimeenpanoasetuksen mukaisesti jatkossa, vuosien 2021 ja 2022 toteutuneiden päästöjen tason huomioiden.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voivat jäsenmaat käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteen toteuttamiseen. Taakanjakoasetuksen toteutukseen vaikuttaa myös LULUCF-asetuksen velvoitteiden toteuttaminen.

Maankäyttösektoria koskevan LULUCF-asetuksen (841/2018) mukaan kunkin jäsenmaan maankäyttösektorin päästöt eivät saa ylittää poistumia (nk. ”no debit” sääntö). Kyseisen säännön seurannassa maankäyttösektorin päästöt ja poistumat jaetaan maankäyttöä kuvaaville tilinpitoluokille inventaarion päästölaskennasta poikkeavalla tavalla. Metsitetty maa ja metsäkatoalue -tilinpitoluokkien nettopäästöt/poistumat vaikuttavat täysmääräisesti velvoitteeseen. Hoidettu metsämaa -luokan (pois lukien metsitys inventaarion tietoihin verrattuna) velvoitteeseen vaikuttava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia komission delegoidussa asetuksessa (268/2021) määritettyyn jäsenmaakohtaiseen metsien vertailutasoon.

Hoidettu viljelysmaa - ja hoidetut ruohikkoalueet -luokkien ja hoidettujen kosteikkojenvastaava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia vuosien 2005–2009 kyseisten alueiden keskimääräiseen päästö/poistumatasoon. Hoidettujen kosteikkojen mukaanotto velvoitteen laskentaan on vapaaehtoista vuosien 2021–2025 osalta. Rakennetun maan päästöt vaikuttavat velvoitteeseen, kun kyseessä on maankäytön muutos jostakin tilinpitoluokasta rakennetuksi maaksi. Mikäli tilityskauden päästöt ylittävät poistumat voidaan niitä kompensoida tietyin säännöin sen jälkeen, kun taakanjakoasetuksen ylijääneet yksiköt on ensi hyödynnetty ja lisäksi varmistettu, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä poistumia.

LULUCF-asetuksen mukaan maankäyttösektorin poistumat eivät saa ylittää päästöjä, kun kyseiset tiedot on laskettu asetuksen mukaisia tilinpitoluokkia käyttäen. Jos sektori tuottaa nettopoistumia, voi niitä hyödyntää taakanjakoasetuksen velvoitteen toimeenpanossa. Jos sektori on päästölähde, lisäävät päästöt vastaavalla määrällä taakanjakosektorin päästöjenvähennysvelvoitetta, jos ei käytetä muita LULUCF-asetuksen joustoja. LULUCF-asetuksen mukaisia tilinpitoluokkia ja joustoja on kuvattu tarkemmin LULUCF-asetuksessa ja siitä yllä olevassa kuvauksessa.

Asetuksen toimeenpanon ensimmäinen varsinainen tarkistus tehdään vuonna 2027 ja koskee vuosien 2021–2025 päästöjä ja poistumia. Marraskuussa 2022 saatiin aikaan alustava päätös LULUCF-asetuksen uudistuksen sisällöstä osana EU:n komission Fit for 55-lainsäädäntöehdotuspaketin jatkokäsittelyä. Tämän mukaan ensimmäinen viisivuotiskausi eli 2021–2025 toteutettaisiin yllä kuvatun, alkuperäisen LULUCF-asetuksen mukaisesti. Kaudella 2026–2030 käytettäisiin maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaariossa raportoituja päästö- ja poistumatietoja alkuperäisen asetuksen tilinpitoluokkien sijaan. Lisäksi sovittiin jäsenmaiden LULUCF-sektoreiden poistumien ja päästöjen summalle yhteinen −310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin EU-tason tavoite vuodelle 2030.