Suomen päästöjen vähentämistavoitteet ja -velvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

EU:n ilmastotavoitteet ja lainsäädäntö Pariisin sopimuksen toimeenpanossa

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjänsä kaudella 2021-2030. Paketti sisältää myös muita energia- ja ilmastotavoitteita kuten uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden lisäämisen.

EU:n yhteiset ja jäsenmaakohtaiset päästövähennysvelvoitteet on määritelty tarkemmin erillisissä säädöksissä yleiseen päästökauppaan (ETS1) kuuluville päästöille (EU-tason toimi), päästökaupan ulkopuolisille eli taakanjakosektorin päästöille (jäsenmaakohtaiset velvoitteet) ja maankäyttösektorille. Taakanjakosektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmitys, työkoneet, maatalous, liikenne, jätehuolto, F-kaasut sekä yleiseen päästökauppaan (ETS1) kuulumattomat teollisuus- ja energiantuotantolaitokset.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin ja siihen liittyvän yksityiskohtaisemman lainsäädännön hyväksymisen jälkeen EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet eurooppalaisessa ilmastolaissa tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin, eli vähentämään nettopäästöjään vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:lla ja sen jäsenmailla on yhteinen kansallisesti määritelty panos (engl. nationally determined contribution, NDC) Pariisin sopimukselle. EU:n ja sen jäsenmaiden edistymistä yhteisessä päästövähennystavoitteessa seurataan Pariisin sopimukselle valmisteltavissa kaksivuotisraporteissa (biennial transparency report, BTR).

EU seuraa taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin velvoitteiden toimeenpanoa viisivuotiskausittain (2021–2025 ja 2026–2030). Kyseisten viisivuotiskausien tilinpito raportoidaan vuosina 2027 ja 2032. Tiedot tarkastetaan EU:n toimesta.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti rajoittaa EU:n päästökauppaan kuuluvia päästöjä. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa EU-tason vähennysvelvoitteiden täyttymistä. Koko EU:n yhteinen, yleisen päästökauppasektorin (ETS1) vähennystavoite on 62 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästökauppa kattaa suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset ja Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen. Vuonna 2024 päästökaupan päästöt Suomessa olivat 13,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne vähenivät 14 % edellisvuodesta. Päästökaupan päästöistä 74 % muodostui energiasektorilla ja 26 % teollisuusprosesseista inventaarion mukaisesti luokiteltuna.

EU:n taakanjakoasetus (2018/842) ja sitä muuttavat (2023/857) ja täytäntöönpanevat säädökset (2023/1319) määrittelevät päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen eli ns. taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet. Vuodesta 2025 lähtien asteittain käyttöön otettava fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa (ETS2) kattaa taakanjakosektorin päästöjä ja sen tarkoituksena on edesauttaa jäsenmaiden taakanjakovelvoitteiden saavuttamista.

Kaikille jäsenmaille on määritetty taakanjakosektorin päästöille vuotuiset päästökiintiöt, ja ne on vahvistettu vuosille 2021-2025. Vuosien 2026-2030 päästökiintiöiden vahvistaminen on käynnissä ja ne tulevat perustumaan vuoden 2025 inventaariolähetyksen tarkastettuihin tietoihin. Suomen maakohtainen päästövähennysvelvoite vuonna 2030 on 50 % vuoden 2005 tasosta. Vuoden 2024 ennakkotieto Suomen taakanjakosektorin päästöistä on 25,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., mikä on 0,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. kyseiselle vuodelle määritettyä päästökiintiötä korkeampi. Kyseiset tiedot perustuvat 15.12.2025 julkistettuihin ennakollisiin päästötietoihin.

Kuluvan viisivuotiskauden päästökiintiöt ja vuosien 2021-2024 taakanjakosektorin päästöt on esitetty oheisessa taulukossa. Taakanjakosektorin päästöt lasketaan inventaarion kokonaispäästöarvion (ilman maankäyttösektoria (LULUCF)) ja Energiaviraston julkaisemien todennettujen päästökauppatietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO₂-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana. Esitetyissä luvuissa ei ole otettu huomioon energiaunionin ja ilmastotoimien hallintomalliasetukseen liittyvää kesällä 2024 voimaan tullutta täytäntöönpanoasetuksen muutosta 2024/1281.

Sisältöä ladataan

Mikäli taakanjakosektorin päästöt ylittävät päästökiintiöt, voivat jäsenmaat käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteen toteuttamiseen. Taakanjakoasetuksen toteutukseen vaikuttaa myös LULUCF-asetuksen velvoitteiden toteuttaminen.

EU:n LULUCF-asetukset eli maankäyttösektoria (land use, land use change and forestry -sektori) koskevat asetukset määrittelevät miten maankäyttösektorin päästöt ja poistumat huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030.

Ensimmäisellä viisivuotisella kaudella 2021–2025 mukaan kunkin jäsenmaan maankäyttösektorin päästöt eivät saa ylittää poistumia (nk. ”no debit” sääntö) (LULUCF-asetus (841/2018)). Kyseisen säännön seurannassa maankäyttösektorin päästöt ja poistumat jaetaan maankäyttöä kuvaaville tilinpitoluokille inventaarion päästölaskennasta poikkeavalla tavalla. Metsitetty maa ja metsäkatoalue -tilinpitoluokkien nettopäästöt/poistumat vaikuttavat täysmääräisesti velvoitteeseen. Hoidettu metsämaa -luokan (pois lukien metsitys inventaarion tietoihin verrattuna) velvoitteeseen vaikuttava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia komission delegoidussa asetuksessa (268/2021) määritettyyn jäsenmaakohtaiseen metsien vertailutasoon. Lisätietoa metsien vertailutasosta Suomen osalta löytyy Luken teemasivulta.

Hoidettu viljelysmaa - ja hoidetut ruohikkoalueet -luokkien ja hoidettujen kosteikkojen vastaava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia vuosien 2005–2009 kyseisten alueiden keskimääräiseen päästö/poistumatasoon. Hoidettujen kosteikkojen mukaanotto velvoitteen laskentaan on vapaaehtoista vuosien 2021–2025 osalta. Rakennetun maan päästöt vaikuttavat velvoitteeseen, kun kyseessä on maankäytön muutos jostakin tilinpitoluokasta rakennetuksi maaksi.

Jos sektori tuottaa tilinpitolaskennan perusteella nettopoistumia ensimmäisellä viisivuotiskaudella, niitä voidaan hyödyntää taakanjakoasetuksen velvoitteen toimeenpanossa tietyissä rajoissa. Jos sektori tuottaa laskennallisia nettopäästöjä, niitä voidaan kompensoida tietyin säännöin sen jälkeen, kun taakanjakoasetuksen ylijääneet yksiköt on ensin hyödynnetty ja lisäksi varmistettu, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä poistumia. Jos nettopäästöjä ei saada katettua LULUCF-asetuksen joustoilla tai hankkimalla LULUCF-ylijäämäyksiköitä toiselta EU:n jäsenmaalta, ne lisäävät taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitetta.

Asetuksen 2023/839 mukaisesti toisella viisivuotisella velvoitekaudella 2026–2030 käytetään maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaariossa raportoituja päästö- ja poistumatietoja ensimmäisen viisivuotiskauden tilinpitoluokkien sijaan. Jäsenmaiden LULUCF-sektoreiden poistumien ja päästöjen summalle asetettu yhteinen EU-tason tavoite vuodelle 2030 on −310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettonielu. Lisäksi asetuksessa määritellään jäsenvaltioiden tavoitteet vuodelle 2030 ja jäsenvaltiokohtainen vuosien 2026–2029 kumulatiivinen velvoite.

LULUCF-asetuksen toimeenpanon ja vaatimustenmukaisuuden (compliance) ensimmäinen varsinainen tarkastus tehdään vuonna 2027. Se koskee vuosien 2021–2025 maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien laskentaa ja raportointia sekä LULUCF-asetuksen mukaista tilinpitoa ja raportointia ensimmäisen viisivuotisen kauden osalta.

Kansalliset päästövähennystavoitteet

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomella on vuodelle 2035 kansallinen hiilineutraaliustavoite, joka sisällytettiin vuonna 2022 ilmastolakiin. Ilmastolakiin on sisällytetty myös seuraavat kansalliset päästövähennystavoitteet verrattuna vuoden 1990 tasoon: 60 % vähennys vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja vähintään 90 %, mutta tavoitellen 95 % vähennystä vuoteen 2050 mennessä. Ympäristöministeriön johdolla vuosittain valmistellussa valtioneuvoston ilmastovuosikertomuksessa eduskunnalle tarkastellaan yleistä kasvihuonekaasujen päästökehitystä ja suunniteltujen toimien riittävyyttä suhteessa kansallisiin ilmastotavoitteisiin ja Suomen EU-velvoitteisiin.

Tietojen tarkentuminen

Kasvihuonekaasujen inventaarion päästö- ja poistumaluvut tarkentuvat koko aikasarjan osalta joka vuosi, koska inventaariossa tehdään jatkuvasti parannuksia ottaen huomioon inventaarion kansainvälisten tarkastusten suositukset ja päästölaskentamenetelmien tieteellisen perustan kehittyminen. Laskentamuutokset kuvataan vuosittain YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Samanaikaisesti julkistetussa tilaston tiedotteessa esitettävät Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaiset ennakkotiedot vuosien 1990–2024 päästöistä ja poistumista on laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Tämän katsauksen ennakkotiedot perustuvat yksityiskohtaisempaan lähtöaineistoon ja laskentamenetelmiin kuin toukokuussa 2025 julkistettu pikaennakko.

Nyt julkistetut ennakolliset kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria vuodelle 2024 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. (0,9 %) korkeammat. Ennakkotietojen mukainen maankäyttösektorin nettopäästö vuodelle 2024 on 3,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. pienempi kuin toukokuussa julkistettu pikaennakkotieto. Ennakon laskenta perustuu pikaennakon laskentaa tarkempiin tietoihin, minkä lisäksi päästö- ja poistumaestimaatteja on tarkennettu laskentauudistuksin. Laskentaan otettiin käyttöön mm. uudet, laajempaan mittausaineistoon perustuvat puuston biomassamallit, joiden avulla valtakunnan metsien inventointitiedot muunnetaan puuston biomassaksi. Lisätietoa maankäyttösektorin tuloksista ja laskentauudistuksista löytyy Luken tiedotteesta.

Inventaariotiedot tarkentuvat maaliskuussa 2026 EU:lle tehtävään raportointiin. Esimerkiksi maataloussektorin päästöt päivittyvät, kun vuoden 2024 väkilannoitemäärät saadaan laskentaan lähtötiedoiksi. Viralliset inventaariotiedot julkistetaan tietokantajulkistuksena 13.3.2026 (kts. ajantasaiset tilaston tietokantataulut).