Etusivu > Tilastot > Aikuiskoulutukseen osallistuminen > 2000 > Aikuiskoulutustutkimus 2000, laatuseloste

Aikuiskoulutustutkimus 2000, laatuseloste

Katoanalyysi

Kato voidaan jakaa yksikkö- ja erä- eli osittaiskatoon. Yksikkökato tarkoittaa, että otoshenkilöltä ei saada lainkaan haastattelua esimerkiksi kieltäytymisen tai tavoittamattomuuden takia. Yksikkökatoa voidaan korjata painokertoimien avulla. Eräkadolla taas tarkoitetaan kysymyskohtaista katoa. Tällöin haastattelu on saatu, mutta joissakin kysymyksissä esiintyy puutteita esimerkiksi haastattelun keskeytymisen tai vastaushaluttomuuden vuoksi.

Aikuiskoulutustutkimus 2000:n aineisto koostuu kahdesta eri otoksesta: 18- 64-vuotiaista ja 65-79-vuotiaista. Sen vuoksi myös katoa tarkastellaan erikseen näissä ryhmissä. Katoanalyysin pääpaino on 18 - 64-vuotiaiden ryhmässä, joka on myös vertailukelpoinen aikaisempien aikuiskoulutustutkimusotosten kanssa.

Kadon jakaantumista tutkitaan eri taustamuuttujien suhteen ja verrataan aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin. Taustamuuttujiksi on valittu sukupuoli, ikä, koulutusaste, kuntaryhmä sekä asuinlääni. Kadon syytä tarkastellaan jakamalla katotapaukset kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin.

Aineiston edustavuutta tarkastellaan tutkimalla kadon rakennetta eri taustamuuttujien mukaan muodostetuissa ryhmissä sekä vertailemalla vastaajien jakauman rakennetta perusjoukkoon.

Yksikkökato 18-64-vuotiaiden otoksessa

Otos

Brutto-otoksen koko 18 - 64-vuotiailla oli 4 700 henkilöä. Kun brutto-otoksesta poistettiin perusjoukkoon kuulumattomat, eli ns. ylipeitto, saatiin lopulliseksi otokseksi 4 605 henkilöä. Ylipeittoon laskettiin kuuluvaksi rekisterin viimeisen päivityksen jälkeen kuolleet (7 tapausta), koko tutkimuksen referenssiajan ulkomailla olleet (13 tapausta), laitosväestö (10 tapausta), vakavasti sairaat henkilöt (36 tapausta), henkilöt, joita ei voitu haastatella kielen vuoksi (26 tapausta) sekä kolme sellaista tapausta, jossa vastauksia ei saatu tietokonevikojen takia.

Otoksen alipeittoon voidaan katsoa kuuluvaksi esimerkiksi henkilöt, jotka olivat muuttaneet Suomeen rekisterin päivittämisen jälkeen. Alipeittoon kuuluvien määrä voidaan arvioida väestötietoihin sisältyvien muuttotietojen pohjalta. Koska otoksen poiminnan ja tiedonkeruun välinen aika oli kohtuullisen lyhyt, ei alipeitolla ole olennaista vaikutusta otoksen peittävyyteen.

Kato suurempi kuin aikaisemmissa aikuiskoulutustutkimuksissa

Saatujen haastattelujen määrä oli 18 - 64-vuotiaiden otoksessa 3 422. Vastausosuudeksi tuli näin ollen 74 prosenttia, mikä on kahdeksan prosenttiyksikköä matalampi kuin vuosien 1990 ja 1995 aikuiskoulutustutkimuksissa.

Kato-osuuden kasvua pyrittiin ehkäisemään kiinnittämällä haastattelijoiden työohjeissa huomiota vastaajien motivointikysymyksiin, laatimalla haastattelijoita varten erillinen tutkimusesite yhteydenottotilanteiden avuksi sekä panostamalla haastattelijakoulutuksessa haastattelujen käytännöntilanteiden hallintaan. Lisäksi haastattelijoiden oma kenttäjohto organisoi haastattelijaryhmien toimintaa myös erityisesti kadonestotoimien kehittämiseen. Katojen suureneminen on yleinen ilmiö tämän päivän kysely- ja haastattelututkimuksissa.

Vastausosuus suurin nuorilla ja korkeasti koulutetuilla

Nuorilta saatiin hyväksyttyjä haastatteluja suhteellisesti useammin kuin vanhemmilta (taulukko 1). Vastausosuus oli suurin 18 - 24-vuotiaiden ryhmässä (79 %) ja toiseksi suurin 25 - 34-vuotiailla (76 %). Kolmen vanhimman ikäluokan vastausosuudet olivat likimain yhtä suuret, noin 73 prosenttia.

Korkea-asteen koulutuksen saaneet osallistuivat tutkimukseen useammin kuin matalammin koulutetut. Suurinta kato oli pelkän perusasteen suorittaneiden keskuudessa, joista lähes kolmannes kieltäytyi, jäi tavoittamatta tai muusta syystä haastattelematta.

Taulukko 1. Aikuiskoulutustutkimus 2000:n vastausosuus, kato ja otos eräiden taustamuuttujien mukaan (18 - 64-vuotias väestö)

	Vastausosuus %	Kato     %	Otos      n
Sukupuoli
Mies	74	26	2 339
Nainen	75	25	2 267
Ikä
18 - 24-vuotiaat	79	21	611
25 - 34-vuotiaat	76	24	915
35 - 44-vuotiaat	73	27	1 118
45 - 54-vuotiaat	73	27	1 171
55 - 64-vuotiaat	73	27	791
Koulutusaste
Perusaste	68	32	1 451
Keskiaste	76	24	1 896
Korkea-aste	78	22	1 259
Kuntaryhmä 1)
Kaupunkimainen	70	30	2 883
Taajaan asuttu	79	21	740
Maaseutumainen	83	17	981
Asuinlääni 1)
Etelä-Suomen lääni	69	31	1 877
Länsi-Suomen lääni 2)	76	24	1 640
Itä-Suomen lääni	82	18	523
Oulun lääni	80	20	389
Lapin lääni	79	21	175
Yhteensä	74	26	4 605

¹⁾ Ko. muuttujien suhteen n=4 603, koska kahden vastaajan asuinpaikka oli haastatteluhetkellä ulkomailla

²⁾ Ml. Ahvenanmaa

Miesten ja naisten välillä ei kadon suuruudessa ole havaittavissa eroja. Naisten vastausosuus oli 75 prosenttia, miesten prosenttiyksikön verran alhaisempi.

Otokseen kuuluvien aikuisten asuinpaikan taajama-asteen (kuntaryhmän) mukaan tarkasteltuna kato oli suurinta kaupunkimaisissa kunnissa asuvien keskuudessa, joiden kato oli 30 prosenttia ja vastausosuus 70 prosenttia. Maaseutumaisissa kunnissa asuvien vastausosuus oli yli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi eli 83 prosenttia.

Maantieteellisesti kato oli suurinta Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. Suhteessa eniten hyväksyttyjä haastatteluja saatiin Itä-Suomen läänissä ja toiseksi eniten Oulun läänissä. Myös Lapin läänin vastausosuus oli selkeästi keskimääräistä korkeampi.

Vastausosuudet laskeneet tasaisesti kaikissa ryhmissä

Aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin verrattaessa havaitaan vastausosuuksien laskeneen suhteellisen tasaisesti kaikissa taustamuuttujien luokissa (taulukko 2). Kato oli suurinta samoissa ryhmissä kuin viisi vuotta aiemmin, mutta nyt katotapauksia oli enemmän. Kadon rakenne on pysynyt suurin piirtein samanlaisena, eikä siirtymiä eri taustamuuttujien luokkien välillä juurikaan ollut.

Taulukko 2. Vuosien 2000, 1995 ja 1990 aikuiskoulutustutkimusten vastausosuudet eräiden taustamuuttujien mukaan (18 - 64-vuotias väestö)

	Aikuiskoulutustutkimusten vastausosuudet
	2000       %	1995      %	1990      %
Sukupuoli
Mies	74	82	82
Nainen	75	83	82
Ikä
18 - 24-vuotiaat	79	87	85
25 - 34-vuotiaat	76	84	81
35 - 44-vuotiaat	73	80	81
45 - 54-vuotiaat	73	80	80
55 - 64-vuotiaat	73	80	83
Koulutusaste
Perusaste	68	76	79
Keskiaste	76	84	84
Korkea-aste	78	88	84
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen	70	80	78
Taajaan asuttu	79	85	82
Maaseutumainen	83	87	89
Yhteensä	74	82	82

Miehillä ja naisilla olivat vastausosuudet laskeneet täsmälleen yhtä paljon; kahdeksan prosenttiyksikköä. Erittäin tasainen vastausosuuksien lasku oli havaittavissa myös eri ikäluokkien välillä. Kaikkein alhaisimman vastausosuuden vuoden 1995 tutkimuksessa saaneen ikäluokan (55 - 64-vuotiaat) osuus oli yhtä suuri kuin vuoden 2000 tutkimuksessa kaikkein suurimman vastausosuuden omaavilla, 18 - 24-vuotiailla.

Myös pohjakoulutuksen eri luokissa oli vastausosuuksien lasku selkeä, mutta suhteellisen tasainen.

Ainut kadon rakenteen muutos aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin nähden löytyi kohdehenkilöiden asuinkunnan taajama-asteen tarkastelussa. Vastausosuuksien lasku oli suurinta kaupunkimaisissa kunnissa, joissa asuvien vastausosuus oli vuonna 2000 peräti kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuonna 1995. Maaseutumaisissa kunnissa vastausosuus laski neljän prosenttiyksikön verran. Toisin sanoen vastaamattomuus oli yleistynyt kaupungeissa enemmän kuin maaseudulla.

Seuraavaksi kadon vinoutta tutkitaan kahdessa suurimmassa katoryhmässä eli pelkän perusteen suorittaneilla sekä kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla.

Kato jakautui suurimmissa katoryhmissä samoin kuin koko otoksessa

Kato ei ollut vinoutunut suurimmissa katoryhmissä verrattuna koko otoksen katoon (taulukko 3). Esimerkiksi kaupunkimaisissa kunnissa asuvalla nuorimmalla ikäluokalla vastausosuus oli aivan yhtä korkea kuin samalla ikäluokalla otoksessa keskimäärin. Ainut suurempi poikkeama oli pelkän perusasteen suorittaneiden ryhmässä 35 - 44-vuotiailla, joiden kato oli suhteellisesti suurempi (-10) kuin saman ikäisillä koko otosta (-1) tarkasteltaessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki poikkeamat sopivat 95 %:n luottamusvälin sisälle, eivätkä näin ollen aiheuta hankaluuksia aineiston analysoinnissa.

Taulukko 3. Kadon jakaantuminen koko otoksessa, pelkän perusasteen suorittaneilla sekä kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla, poikkeamat keskimääräisestä vastausosuudesta (18 - 64-vuotias väestö)

	Koko otos	Perusaste	Kaupunkimainen
	Poikkeama %-yksikköä	Poikkeama %-yksikköä	Poikkeama %-yksikköä
Sukupuoli
Mies	0	1	-1
Nainen	1	0	1
Ikä
18 - 24-vuotiaat	5	6	9
25 - 34-vuotiaat	2	1	1
35 - 44-vuotiaat	-1	-10	-2
45 - 54-vuotiaat	-1	0	-3
55 - 64-vuotiaat	-1	0	-1
Koulutusaste
Perusaste	-6		-7
Keskiaste	2		2
Korkea-aste	4		5
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen	-4	-5
Taajaan asuttu	5	2
Maaseutumainen	9	12
Ryhmän keskimääräinen vastausosuus	74	68	70

 

Kieltäytyminen kadon yleisin syy

Kieltäytyminen oli selvästi yleisempi kadon syy kuin se, ettei kohdehenkilöä tavoitettu. Katotapauksista reilu neljä viidesosaa (82 %) oli haastattelusta kieltäytyneitä. Kohdehenkilön tavoittamattomuus oli syynä 18 prosenttiin katotapauksista (taulukko 4).

Todennäköisyys sille, että kadon syy oli kohdehenkilön tavoittamattomuus pienenee iän myötä. Yli kolmannes 18 - 24-vuotiaiden katotapauksista johtui siitä, ettei kohdehenkilöä ollut tavoitettu. Tavoittamattomien osuus 35 - 44-vuotiaiden kadosta oli vajaa viidennes, ja 55 - 64-vuotiailla vain seitsemän prosenttia kadosta johtui henkilön tavoittamattomuudesta.

Kadon jakaantuminen kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin vaihteli myös maantieteellisesti. Eniten tavoittamattomia oli Lapin läänissä, kolmasosa katotapauksista johtui henkilön tavoittamattomuudesta. Kieltäytymisiä oli eniten Oulun läänissä, missä taas tavoittamattomien osuus oli ainoastaan 13 prosenttia.

Tavoittamattomuus oli kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla hivenen useammin kadon syynä kuin taajaan asuttujen kuntien ja maaseutumaisten kuntien asukkailla. Sukupuolen ja koulutusasteen mukaan tarkasteltuna eivät erot kadon jakaantumisessa olleet tilastollisesti merkitseviä.

Taulukko 4. Katotapausten jakaantuminen kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin eräiden taustamuuttujien mukaan (18-64-vuotias väestö)

	Kadon syy
	Kieltäytyminen	Ei tavoitettu	Yhteensä
	%	%	%
Sukupuoli
Mies	80	20	100
Nainen	84	16	100
Ikä
18 - 24-vuotiaat	66	34	100
25 - 34-vuotiaat	75	25	100
35 - 44-vuotiaat	81	19	100
45 - 54-vuotiaat	87	13	100
55 - 64-vuotiaat	93	7	100
Koulutusaste
Perusaste	82	18	100
Keskiaste	81	19	100
Korkea-aste	84	17	100
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen	80	20	100
Taajaan asuttu	88	12	100
Maaseutumainen	89	11	100
Asuinlääni
Etelä-Suomen lääni	81	19	100
Länsi-Suomen lääni 1)	85	15	100
Itä-Suomen lääni	84	16	100
Oulun lääni	87	13	100
Lapin lääni	67	33	100
Yhteensä	82	18	100

¹⁾ Ml. Ahvenanmaa

 

Aikaisempia aikuiskoulutustutkimuksia suuremmat katoluvut johtuvat nimenomaan kieltäytyneiden määrän kasvusta (taulukko 5). Kieltäytyneiden osuus otoksesta oli kasvanut edellisistä tutkimuksista seitsemän prosenttiyksikköä ja oli 21 prosenttia. Osuus oli kasvanut hyvin tasaisesti kaikissa taustamuuttujien luokissa. Sen sijaan tavoittamattomien osuus oli säilynyt lähes ennallaan.

Taulukko 5. Kieltäytyneiden ja tavoittamattomien osuudet otoksesta, vuosien 2000, 1995 ja 1990 aikuiskoulutustutkimusten vertailu (18-64-vuotias väestö)

	Aikuiskoulutus- tutkimus 2000		Aikuiskoulutus- tutkimus 1995		Aikuiskoulutus- tutkimus 1990
	Kieltäytyminen	Ei tavoitettu	Kieltäytyminen	Ei tavoitettu	Kieltäytyminen	Ei tavoitettu
	%	%	%	%	%	%
Sukupuoli
Mies	21	5	14	5	13	5
Nainen	21	4	15	3	15	3
Ikä
18 - 24-vuotiaat	14	7	8	4	10	5
25 - 34-vuotiaat	18	6	11	4	13	5
35 - 44-vuotiaat	22	5	16	4	15	5
45 - 54-vuotiaat	23	4	16	4	17	3
55 - 64-vuotiaat	25	2	19	2	15	2
Koulutusaste
Perusaste	26	6	20	4	17	5
Keskiaste	19	4	12	4	12	4
Korkea-aste	18	4	9	3	13	3
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen	24	6	16	5	17	5
Taajaan asuttu	18	2	12	3	15	3
Maaseutumainen	15	2	11	1	9	2
Yhteensä	21	5	14	4	14	4

 

Haastateltujen ja perusjoukon vertailu

Seuraavassa aineiston laatua tarkastellaan vertailemalla haastateltuja ja otosta perusjoukkoon. Vertailussa käytetään kahta ristiintaulukkoa (taulukot 6 ja 7), joissa ensimmäisessä aineisto ja perusjoukko on jaoteltu sukupuolen ja maakunnan mukaisiin ja jälkimmäisessä ikäluokan ja koulutusasteen mukaisiin luokkiin.

Maakunnan ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna otos, vastanneet ja perusjoukko vastaavat hyvin toisiaan (taulukko 6). Suurin yksittäinen poikkeama haastateltujen ja perusjoukon väliltä löytyy Uudenmaan maakunnasta, jossa ero on vajaa kolme prosenttiyksikköä. Tämä johtuu, kuten edellä on esitetty, eteläisen Suomen keskimääräistä suuremmasta kadosta. Pohjoisen ja itäisen Suomen aikaisemmin havaitut muuta Suomea korkeammat vastausosuudet eivät aiheuta ongelmia aineiston laadun suhteen, sillä poikkeamat haastateltujen ja perusjoukon välillä ovat pieniä.

Otos vastaa hyvin perusjoukkoa - missään taustamuuttujan luokassa ei ole havaittavissa edes prosenttiyksikön suuruista eroa.

Taulukko 6. Haastatellut, otos ja perusjoukko maakunnan ja sukupuolen mukaan (18-64-vuotias väestö)

Maakunta	Miehet			Naiset			Yhteensä
	Haasta- tellut	Otos	Perus-   joukko	Haasta- tellut	Otos	Perus-   joukko	Haasta- tellut	Otos	Perus-  joukko
	%	%	%	%	%	%	%	%	%
Uusimaa	11,5	13,0	12,9	12,2	13,1	13,5	23,6	26,1	26,4
Varsinais-Suomi	4,0	4,1	4,3	4,6	4,4	4,3	8,7	8,5	8,6
Satakunta	2,2	2,2	2,3	2,7	2,5	2,2	4,9	4,6	4,5
Kanta-Häme	1,2	1,4	1,6	1,5	1,6	1,5	2,7	3,0	3,1
Pirkanmaa	4,9	4,8	4,4	3,7	3,9	4,3	8,6	8,8	8,7
Päijät-Häme	2,0	2,1	1,9	1,8	1,7	1,9	3,7	3,8	3,8
Kymenlaakso	1,8	1,8	1,9	1,9	1,8	1,7	3,7	3,6	3,6
Etelä-Karjala	0,9	1,2	1,4	1,5	1,5	1,3	2,4	2,6	2,6
Etelä-Savo	1,7	1,6	1,6	1,7	1,5	1,5	3,4	3,1	3,2
Pohjois-Savo	2,8	2,5	2,5	2,7	2,5	2,3	5,4	5,0	4,8
Pohjois-Karjala	1,7	1,5	1,7	2,0	1,7	1,6	3,7	3,2	3,2
Keski-Suomi	2,6	2,5	2,5	2,8	2,7	2,5	5,3	5,2	5,0
Etelä-Pohjanmaa	2,1	1,9	1,8	1,7	1,6	1,8	3,8	3,5	3,6
Pohjanmaa	1,9	1,7	1,6	1,5	1,5	1,6	3,4	3,2	3,2
Keski-Pohjanmaa	0,9	0,7	0,7	0,6	0,6	0,6	1,4	1,4	1,3
Pohjois-Pohjanmaa	4,1	3,7	3,5	3,0	3,0	3,3	7,2	6,7	6,8
Kainuu	1,2	1,0	0,9	0,8	0,8	0,8	2,0	1,8	1,7
Lappi	2,1	2,1	1,9	2,0	1,7	1,8	4,1	3,8	3,7
Itä-Uusimaa	0,8	0,8	0,9	0,7	0,9	0,8	1,6	1,7	1,7
Ahvenanmaa	0,2	0,2	0,3	0,2	0,2	0,2	0,4	0,4	0,5
Yhteensä	50,5	50,8	50,5	49,5	49,2	49,5	100,0	100,0	100,0

Korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ovat haastateltujen joukossa hivenen yliedustettuina ja pelkän perusteen koulutuksen saaneet vastaavasti aliedustettuina (taulukko 7). Haastatelluista on pelkän perusasteen suorittaneita vajaa kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin heitä on perusjoukossa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita taas on haastateltujen joukossa saman verran yliedustettuina.

Ikäluokittain tarkasteltuna perusjoukko ja haastatellut vastaavat hyvin toisiaan. Otoksessa nuoremmat ikäluokat ovat hivenen aliedustettuina ja vanhemmat ikäluokat hivenen yliedustettuina. Nuorempien korkeampi vastausosuus kuitenkin tasoittaa tilanteen haastateltujen osalta hyvin tarkasti perusjoukon kaltaiseksi, eivätkä haastateltujen ja perusjoukon osuudet eroa missään ikäryhmässä edes yhtä prosenttiyksikköä.

Ikäluokan ja koulutustason mukaisissa jakaumissa ei ole juurikaan eroja vastanneiden ja perusjoukon välillä - ero ei ole missään luokassa edes kahta prosenttiyksikköä.

Taulukko 7. Haastatellut, otos ja perusjoukko iän ja koulutusasteen mukaan (18-64-vuotias väestö)

Ikä	Perusaste			Keskiaste			Korkea-aste			Yhteensä
	Haasta- tellut	Otos	Perus- joukko	Haasta- tellut	Otos	Perus- joukko	Haasta- tellut	Otos	Perus- joukko	Haasta- tellut	Otos	Perus- joukko
	%	%	%	%	%	%	%	%	%	%	%	%
18-24-vuotiaat	5,6	5,5	5,1	7,7	7,0	8,9	0,9	0,8	1,0	14,2	13,3	14,9
25-34-vuotiaat	3,4	3,7	3,4	9,3	9,1	9,3	7,7	7,1	7,4	20,3	19,9	20,1
35-44-vuotiaat	3,4	4,4	4,5	11,2	11,3	10,6	9,0	8,6	8,2	23,7	24,3	23,3
45-54-vuotiaat	7,8	8,6	8,7	9,8	9,7	9,5	7,4	7,1	7,0	25,0	25,3	25,2
55-64-vuotiaat	8,7	9,3	8,8	4,4	4,1	4,3	3,8	3,6	3,5	16,8	17,2	16,5
Yhteensä	28,9	31,5	30,5	42,3	41,2	42,5	28,8	27,3	27,0	100,0	100,0	100,0

 

Kokonaisuutena voidaan todeta haastateltujen vastaavan perusjoukkoa suhteellisen hyvin. Koulutuksen ja asuinmaakunnan mukaiset pienet vinoutumat tasoittuvat painokerrointen avulla.

Painokertoimet laskettiin ns. kalibrointimenetelmällä, jossa käytetään hyväksi perusjoukon reunajakaumia koskevia tietoja. Kalibroinnissa otoksesta laskettavat jakaumat saadaan vastaamaan perusjoukon reunajakaumia. Menetelmässä käytettiin seuraavia muuttujaryhmittelyjä:

• ikäluokka (5 luokkaa) ja ISCED-aste (3 luokkaa), yhteensä 15 luokkaa
• sukupuoli (2 luokkaa) ja maakunta (16 luokkaa), yhteensä 32 luokkaa (datan vähäisyyden vuoksi maakuntamuuttujaa muokattiin seuraavasti: Itä-Uusimaa yhdistettiin Uusimaahan, Ahvenanmaa Varsinais-Suomeen, Kainuu Pohjois-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaa Pohjanmaahan.)

 

Yksikkökato 65-79-vuotiaiden otoksessa

Brutto-otoksen koko 65 - 79-vuotiailla oli 300 henkilöä. Ylipeittotapauksia oli 17, joiden poistamisen jälkeen saatiin lopulliseksi otokseksi 283 henkilöä.

Pienen otoskoon vuoksi katoa ei voi tarkastella moniluokkaisten taustamuuttujien osalta. Samoin tavoin pieni otoskoko vaikuttaa myös tulosten analysointiin.

Haastatteluun vastasi yhteensä 180 henkeä, mikä tarkoittaa, että vastausosuudeksi 65 - 79-vuotiailla saatiin 64 prosenttia ja kadoksi tuli 36 prosenttia.

Maaseutumaisissa kunnissa asuvat 65 - 79-vuotiaat vastasivat tutkimukseen useammin kuin taajaan asuttujen ja kaupunkimaisten kuntien samanikäiset asukkaat (taulukko 8). Maaseutumaisissa kunnissa haastatteluun vastasi lähes neljä viidestä otoshenkilöstä, kun taas taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa vain reilu puolet.

Sen sijaan sukupuolen ja koulutusasteen mukaan tarkasteltuna ei vastausosuuksilla ollut, osin pienestä otoskoosta riippuen, tilastollisesti merkitseviä eroja. Haastattelun antoi otokseen kuuluvista 65 - 79-vuotiaista miehistä 68 prosenttia ja saman ikäisistä naisista 61 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden vastausosuus oli 70 prosenttia, pelkän perusasteen suorittaneiden 64 prosenttia ja keskiasteen käyneiden 58 prosenttia.

Taulukko 8. Aikuiskoulutustutkimus 2000:n vastausosuus ja kato eräiden taustamuuttujien mukaan (65 - 79-vuotias väestö)

	Vastausosuus %	Kato     %	Otos     n
Sukupuoli
Mies	68	32	112
Nainen	61	39	171
Koulutusaste
Perusaste	63	37	200
Keskiaste	58	42	40
Korkea-aste	70	30	43
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen	56	44	145
Taajaan asuttu	54	46	41
Maaseutumainen	79	21	97
Yhteensä	64	36	283

 

Kieltäytyminen haastattelusta oli 65 - 79-vuotiailla vielä yleisempi kadon syy kuin 18 - 64-vuotiailla. Katotapauksista oli 90 prosenttia kieltäytymisiä. Koska 65-79-vuotiaat eivät enää liiku yhtä paljon kuin nuorempi väestö, he ovat yleensä varsin hyvin tavoitettavissa. Tavoittamattomia olikin ainoastaan kymmenen henkilöä.

Haastateltujen ja perusjoukon vertailu

Seuraavaksi on tarkasteltu 65-79-vuotiaiden haastateltujen, otoksen sekä perusjoukon vastaavuutta kahden taustamuuttujan, koulutusasteen ja asuinläänin mukaan (taulukko 9). Pienen otoskoon takia ei vertailua ole mahdollista tehdä useampiluokkaisia muuttujia tai yhtä aikaa useampia muuttujia käyttäen.

Sekä otoksessa että haastateltujen joukossa ovat korkea-asteen koulutuksen suorittaneet hieman yliedustettuina ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet hieman aliedustettuina. Etelä-Suomen läänissä asuvat ovat hieman aliedustettuina ja Länsi-Suomen läänissä asuvat vastaavasti hieman yliedustettuina. Suurin ero haastateltujen ja perusjoukon välillä on korkea-asteen koulutuksen saaneilla - reilut viisi prosenttiyksikköä.

Taulukko 9. Haastatellut, otos ja perusjoukko koulutusasteen ja asuinläänin mukaan (65-79-vuotias väestö)

	Haastatellut %	Otos     %	Perusjoukko %
Koulutusaste
Perusaste	71	71	74
Keskiaste	13	14	15
Korkea-aste	17	15	11
Lääni
Etelä-Suomen lääni	32	34	36
Länsi-Suomen lääni 1)	42	40	39
Itä-Suomen lääni	13	14	13
Oulun lääni	9	9	8
Lapin lääni	4	3	4
Yhteensä	100	100	100

¹⁾ Ml. Ahvenanmaa

Havaitut erot perusjoukon ja haastateltujen välillä selittyvät pitkälti pienellä otoskoolla, jolloin täydellinen vastaavuus on vaikeampi saavuttaa. Tämä vinous pystytään kuitenkin korjaamaan painokerrointen avulla. Silti analysoinnissa on syytä muistaa, ettei 65 - 79-vuotiaiden ryhmää kannata tarkastella moniluokkaisten taustamuuttujien suhteen.

Painokertoimet laskettiin 65-79-vuotiaille normaalina jälkiosituksena. Ositteet, joita oli yhteensä kuusi, laskettiin seuraavista muuttujista:

• ikäluokka (2 luokkaa): 65-69-vuotiaat sekä 70-79-vuotiaat
• aluemuuttuja (3 luokkaa) muodostettiin seuraavista maakunnista:
  1. alue: Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Itä-Uusimaa;
  2. alue: Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Ahvenanmaa;
  3. alue: Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi.

Jälkiosituksena tuotetut korotuspainot 65-79-vuotiaille saatiin seuraavalla kaavalla:

Painokerroin= N_i / n_i

N_i = populaation määrä ositteessa i

n_i = vastanneiden määrä ositteessa i.

 

Osittais- eli eräkato

Osittaiskato verraten pientä

Osittaiskato kuvaa haastattelulomakkeen toimivuutta ja laatua. Suuri "Ei osaa sanoa "- vastausten osuus tietyn kysymyksen kohdalla kertoo joko kysymyksen vaikeaselkoisuudesta tai siitä, ettei kysymykseen haluta vastata.

Osittaiskato oli aikuiskoulutustutkimuksessa melko pientä. Kysymyskohtaisten " Ei osaa sanoa " -vastausten osuus jäi suurimmaksi osaksi alle kahden prosentin. Vain muutamassa kysymyksessä tämä osuus oli yli viiden prosentin. Kokonaisuutena voidaankin sanoa, ettei osittaiskato aiheuta ongelmia tulosten luotettavuudelle.

Osittaiskadon kysymyskohtaista arviointia

Vaikeimmiksi kysymyksiksi osoittautuivat työnantajan toimipaikkojen määrää sekä yrityksen henkilökuntamäärää koskevat kysymykset. Kysymyksessä 20 "Onko/oliko työnantajallanne muita toimipaikkoja kuin se, missä olette/olitte työssä?" osittaiskato oli lähes viisi prosenttia. Kysymyksessä 21 "Kuinka monta henkilöä on/oli arviolta tämän työnantajan kaikissa toimipaikoissa yhteensä?" oli "Ei osaa sanoa" -vastausten osuus noin 8,5 prosenttia, mikä oli suurin yksittäisen kysymyksen osittaiskato. Sen sijaan oman toimipaikan henkilöstömäärä tiedettiin hyvin ja osittaiskatoa oli vain vähän yli yhden prosentin.

Koulutusmuotoja käsitteleviin kysymyksiin osattiin vastata hyvin ja osittaiskato jäi kaikissa kohdissa alle puolen prosentin. Työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen vaikutuksista ongelmia aiheutti kysymys 52e "Oletteko käymienne kurssien avulla saanut säilytettyä työpaikkanne" (osittaiskato yli 5 %). Osittaiskatoa esiintyi myös kysymyksessä, jossa pyydettiin arvioimaan, onko koulutuksella ollut muita kuin erikseen mainittuja vaikutuksia (5-6 %).

Koulutuksen esteitä koskevat kysymykset olivat vastaajille vaikeita. Vapaa-ajalla ja omalla kustannuksella tapahtuvan koulutuksen estekysymyksissä osittaiskato oli suurinta osioissa 53d (opetuksen heikko laatu - osittaiskato 7,5 %), 53n (sopivien koulutusmahdollisuuksien puute - osittaiskato 3,5 %) sekä 53p (muu este tai vaikeus - osittaiskato 3,5 %). Työajalla työnantajan kustannuksella tapahtuvan koulutuksen esteistä jonkinasteisia vaikeuksia oli kysymyksissä 55c (koulutuksen heikko laatu - osittaiskato 4 %) sekä 55f (työnantaja ei arvosta koulutusta - osittaiskato 3,5 %).

Yleensä haastateltavien hankaliksi kokemiin ansiotuloja koskeviin kysymyksiin vastattiin tässä tutkimuksessa paremmin kuin aikaisemmissa aikuiskoulutustutkimuksissa. Vajaa kolme prosenttia vastaajista ilmoitti, että ei osaa ilmoittaa tulojaan, ja vain puoli prosenttia vastaajista sanoi, että ei halua kertoa tulojaan. Vuoden 1995 aikuiskoulutustutkimuksessa kolme prosenttia ei osannut ja kaksi prosenttia ei halunnut ilmoittaa tulojaan, ja vuoden 1990 aikuiskoulutustutkimuksessa kuusi prosenttia antoi "Ei osaa sanoa" -vastauksen ja kolme prosenttia "Ei halua sanoa" -vastauksen.

Myös jotkut tulevaisuuden näkymiä koskettavat kysymykset koettiin hieman hankaliksi. Kysymyksessä 93 (Etenemismahdollisuudet yleensä työelämässä) osittaiskato oli viisi prosenttia ja kysymyksessä 94 (Mahdollisuudet uuden koulutusta ja ammattitaitoa vastaavan työpaikan saamiseen) osittaiskadon suuruus oli reilut neljä prosenttia.

Keskimääräistä selvästi vaikeammaksi osoittautui lisäkoulutuksen hyödyllisyyttä selvittävä kokonaisuus, jonka useammassa kysymyksessä osittaiskato nousi yli kolmen prosentin. Kohdissa 96a "Kuinka paljon uskotte lisäkoulutuksen auttavan uuden työpaikan saamisessa?" sekä 96b "Entä onko lisäkoulutuksesta apua uralla etenemisessä?" osittaiskato oli neljä ja puoli prosenttia ja kysymyksessä 96c "Olisiko lisäkoulutuksesta apua työpaikan säilyttämisessä?" reilut kolme prosenttia.

Yksittäisistä kysymyksistä jonkin verran vaikeuksia oli lisäksi kysymyksissä 77c (Muita työhön liittyviä epävarmuustekijöitä - osittaiskato 4 %), 79 (Työn mahdollisen muutoksen kokeminen - osittaiskato yli 3 %), 91 (Työtehtävien vaativuus suhteessa peruskoulutukseen - osittaiskato vajaa 4 %) sekä kysymyksessä 95 (Tarvitseeko ammattitaitoa ja uraa edistävää koulutusta - osittaiskato 3,5 %).

---

Päivitetty 31.5.2005