Etusivu > Tilastot > Aikuiskoulutukseen osallistuminen > 2006 > Eurooppalainen vertailu > 3. Koulutuksen volyymi

3. Koulutuksen volyymi

Koulutuksen volyymia tutkitaan tässä kahdella tapaa; opetustuntien (koulutustuntien) määränä koulutukseen osallistunutta kohden sekä opetustuntien odotusarvona, eli opetustuntien määränä henkeä kohden.

Opetustuntien määrä osallistunutta kohden tarkoittaa sitä, montako opetustuntia koulutukseen osallistunut henkilö keskimäärin sai tutkimusta edeltävän 12 kuukauden aikana. Opetustuntien odotusarvo taas saadaan laskettua kaavalla:

Opetustuntien odotusarvo luokassa i = (Koulutukseen osallistuneiden määrä luokassa i / Luokkaan i kuuluvien henkilöiden määrä) * Koulutukseen osallistuneiden opetustuntien keskiarvo luokassa i

Käytännössä opetustuntien odotusarvossa on kyse siitä, että opetustuntien keskiarvo kerrotaan osallistumisasteella, jolloin saatu indikaattori ilmaisee opetustuntien määrän henkeä kohden joko koko perusjoukossa tai jonkin taustamuuttujan luokassa.

3.1 Koulutuksen volyymi koulutukseen osallistunutta kohden

Kuvio 4. Koulutuksen opetustunnit osallistunutta kohden 12 kuukauden aikana eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias koulutukseen osallistunut väestö)

Koulutukseen osallistuneista nuorin, 25–34-vuotiaiden, ikäluokka sai eniten opetustunteja kaikissa vertailumaissa. Vastaavasti vanhimman ikäluokan (55–64-vuotiaat) opetustuntien keskiarvo oli pienin kaikissa muissa maissa paitsi Kyproksella, Virossa ja Kreikassa. Näissä maissa heidän opetustuntiensa keskiarvo on yhtä suuri kuin 35–54-vuotiailla.

Noin joka toisessa vertailumaassa koulutukseen osallistuneiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden opetustuntien keskiarvo oli suurempi kuin alemman pohjakoulutuksen suorittaneilla (liitetaulukko 4). Suurimmat erot olivat Bulgariassa ja Kyproksella, missä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden opetustuntien keskimäärä oli yli tuplaten suurempi kuin muilla. Keskiasteen tutkinnon suorittaneet saivat keskimäärin muita enemmän opetustunteja Suomessa, Kreikassa ja Unkarissa. Itävallassa, Saksassa, Liettuassa ja Norjassa puolestaan eniten opetustunteja saivat pelkän perusasteen suorittaneet 25–64-vuotiaat. Tasaisimmin opetustunteja pohjakoulutuksesta riippumatta saivat Iso-Britanniassa asuvat.

Työvoiman ulkopuolella olevat 25–64-vuotiaat saivat muita useampia päiviä koulutusta lähes kaikissa vertailumaissa. Tulos on sikäli odotettu, että tähän ryhmään kuuluvat myös päätoimiset opiskelijat. Poikkeuksen muodostavat Ranska, jossa työttömien opetustuntien keskiarvo oli työvoiman ulkopuolisiin verrattuna lähes kaksinkertainen ja työllisiin nelinkertainen sekä Iso-Britannia ja Itävalta, joissa työttömien ja työvoiman ulkopuolisten opetustuntien keskiarvo oli likimain yhtä suuri.

3.2 Koulutuksen volyymi henkeä kohden

Kuvio 5. Koulutuksen opetustunnit (odotusarvo) henkeä kohden 12 kuukauden aikana eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias väestö)

3.3 Tutkintoon johtavan koulutuksen volyymi koulutukseen osallistunutta kohden

Kuvio 6. Tutkintoon johtavan (formaalin) koulutuksen opetustunnit 12 kuukauden aikana osallistunutta kohden eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias formaaliin koulutukseen osallistunut väestö)

Suurimmassa osassa vertailumaita nuoret, 25–34-vuotiaat, saivat opetustunteja enemmän kuin tätä vanhemmat (liitetaulukko 5). Joitain poikkeuksiakin toki löytyy; Itävallassa, Saksassa, Kreikassa, Liettuassa ja Puolassa koulutukseen osallistuneista eniten opetustunteja saivat vanhimpaan ikäluokkaan (55–64-vuotiaat) kuuluvat. Toisaalta näissä maissa ikäluokan osallistumisaste oli hyvin alhainen, Saksa pois lukien alle yhden prosentin. Korkea opetustuntien määrä voikin selittyä muutaman koulutuksessa olleen poikkeuksellisen suurella opetustuntien määrällä, mikä on vaikuttanut pienessä osallistuneiden määrässä keskiarvoon huomattavan paljon.

Kun lähes kaikissa vertailumaissa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osallistumisaste tutkintoon johtavaan koulutukseen oli muita isompi, oli opetustuntien suhteen tilanne lähes täysin päinvastainen. Eniten opetustunteja osallistunutta kohden saivat lähes kaikissa maissa korkeintaan keskiasteen tutkinnon suorittaneet 25–64-vuotiaat. Ainoastaan Kyproksella, Latviassa, Slovakiassa ja Iso-Britanniassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden opetustuntien keskiarvo oli korkeampi kuin muilla.

Formaaliin koulutukseen osallistuneet työlliset saivat keskimäärin työttömiä ja työvoiman ulkopuolisia vähemmän opetustunteja lähes kaikissa vertailumaissa. Poikkeuksen muodostivat Bulgaria ja Saksa, joissa asuvat työlliset saivat opetustunteja hivenen työttömiä enemmän, joskin työvoiman ulkopuolella olevia vähemmän. Suurimmassa osassa maita nimenomaan työvoiman ulkopuolella olevien 25–64-vuotiaiden opetustuntien keskiarvo osallistunutta kohden oli kaikkein suurin. Tähän vaikuttaa se, että päätoimiset opiskelijat kuuluvat kyseiseen ryhmään. Itävallassa, Virossa ja Liettuassa eniten opetustunteja osallistunutta kohden saivat työttömät.

3.4 Tutkintoon johtavan koulutuksen volyymi henkeä kohden

Kuvio 7. Tutkintoon johtavan (formaalin) koulutuksen opetustunnit (odotusarvo) 12 kuukauden aikana henkeä kohden eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias väestö)

3.5 Muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen volyymi koulutukseen osallistunutta kohden

Kuvio 8. Muun kuin tutkintoon johtavan (non-formaalin) koulutuksen opetustunnit osallistunutta kohden 12 kuukauden aikana eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias non-formaaliin koulutukseen osallistunut väestö)

Nuoret, 25–34-vuotiaat saivat non-formaalissa koulutuksessa useampia opetustunteja kuin vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat kaikissa vertailumaissa Viroa lukuun ottamatta. Virossa eri ikäluokkiin kuuluvilla opetustuntien määrä on likimain yhtä suurta. Suurimmat suhteelliset erot nuorimman ja vanhimman ikäluokan (55–64-vuotiaat) välillä opetustuntien määrässä osallistunutta kohden on Iso-Britanniassa ja Bulgariassa. Näissä maissa koulutukseen osallistuneen nuorimman ikäluokan opetuspäivien keskiarvo oli noin kaksinkertainen vanhimpaan ikäluokkaan verrattuna.

Pohjakoulutuksen yhteys siihen, kuinka paljon oli saanut opetustunteja muussa kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa vaihteli maittain. Nyrkkisääntönä on, että opetustunteja oli eniten joko pelkän perusasteen tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla; missään vertailumaista ei keskiasteen tutkinnon suorittaneilla ollut opetustunteja eniten. Espanjassa ja Unkarissa tosin keski- ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla oli opetustunteja keskimäärin yhtä paljon, ja enemmän kuin pelkän perusasteen suorittaneilla. Verrattuna muihin pohjakoulutuksen luokkiin, suhteellisesti eniten opetustunteja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista saivat Bulgariassa asuvat korkea-asteen tutkinnon suorittaneet. Bulgariassa heidän opetustuntien keskiarvonsa oli muihin verrattuna noin kolminkertainen. Pelkän perusasteen suorittaneista taas vastaavasti suhteellisesti eniten opetuspäiviä saivat Iso-Britanniassa ja Saksassa asuvat. Suomessa eripituisen pohjakoulutuksen suorittaneilla opetuspäivien keskimäärät olivat hyvin lähellä toisiaan. Pelkän perusasteen ja korkea-asteen suorittaneilla opetustuntien keskiarvo oli noin 100, keskiasteen tutkinnon suorittaneilla kymmenisen tuntia vähemmän.

Non-formaaliin koulutukseen osallistuneista eniten opetustunteja saivat kaikissa vertailumaissa työttömät tai työvoiman ulkopuoliset (liitetaulukko 6). Suomi oli Bulgarian kanssa ainoa maa, jossa eniten opetustunteja osallistunutta kohden saivat työvoiman ulkopuoliset, tosin Ruotsissa tilanne oli työttömien ja työvoiman ulkopuolisten suhteen tasan. Suhteellisesti suurimmat opetustuntien määrien erot työttömien hyväksi olivat Itävallassa ja Ranskassa. Työttömien opetustuntien keskiarvo oli yli kaksinkertainen työllisiin ja työvoiman ulkopuolisiin verrattuna.

3.6 Muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen volyymi henkeä kohden

Kuvio 9. Muun kuin tutkintoon johtavan (non-formaalin) koulutuksen opetustunnit (odotusarvo) henkeä kohden 12 kuukauden aikana eräissä Euroopan maissa vuosina 2005-2007 (25–64-vuotias väestö)

Lähde: EU Adult Education Survey, Eurostat

Lisätietoja: Timo Ruuskanen (09) 1734 3620, Irja Blomqvist (09) 1734 3221, aikuiskoulutus.tilastot@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 24.4.2009