Etusivu > Tilastot > Kasvihuonekaasut > 2013 > Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2013

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2013

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen pikaennakon mukaan vuoden 2013 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 60,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (t CO2-ekv.). Päästöt pysyivät lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna.

Energiasektorin päästöt olivat vuonna 2013 47,5 milj. t CO2 ekv., ne vähenivät vajaan prosentin vuoteen 2012 ja 13 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Kivihiilen käyttö lisääntyi, mutta vastaavasti turpeen, öljyn ja maakaasun kulutus väheni. Toisena vuotena peräkkäin merkittävin energianlähde oli puupolttoaineet. Energiasektorin pikaennakkotietojen laskennassa on käytetty Tilastokeskuksen julkistamaa vuoden 2013 energian kokonaiskulutuksen ennakkotietoa.

Teollisuuden prosessipäästöt laskivat vajaan prosentin vuoden aikana, ollen 4,3 milj. t CO2 ekv. Eniten laskivat mineraaliteollisuuden päästöt ja metalliteollisuuden päästöt pysyivät ennallaan. Kemianteollisuuden päästöt nousivat, kun sekä vedyn että typpihapon tuotantomäärät kasvoivat. F-kaasujen päästöt olivat 1,0 milj. t CO2 ekv., ne kasvoivat noin 8 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. Syynä kasvuun oli päästöjen kasvu kylmä- ja ilmastointilaitteiden sektorilla, joka muodostaa F-kaasujen päästöistä noin 90 prosenttia. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden sektorilla päästöjä kasvattivat ennen kaikkea edellisvuodesta pienentyneet kylmäaineiden uusasennusmäärät sekä bulk-tavarana tapahtuva kylmäaineiden maastavienti.

Maatalouden päästöt pysyivät ennallaan (5,7 milj. t CO2 ekv.) verrattuna vuoden 2012 päästöihin. Pikaennakkotietojen laskennassa on käytetty vuotta 2013 koskevia tietoja eläinmäärien osalta. Merkittävimmistä eläinryhmistä nautojen ja sikojen määrät pienenivät ja siipikarjan määrät kasvoivat.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla hiilinielu väheni noin 32 prosenttia verrattuna vuoden 2012 nieluun ollen noin 17,6 milj. t CO2-ekv. Markkinahakkuissa tapahtunut noin 10 prosentin kasvu vaikutti nielua vähentävästi.

Jätesektorin päästöt laskivat pikaennakkotietojen mukaan 4 prosenttia ollen 2,0 milj. t CO2-ekv. vuonna 2013. Suurimpana syynä päästöjen vähenemiseen oli yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksen vähentyminen jätteenpolton lisääntyessä. Kaatopaikkakaasun talteenotto on hieman vähentynyt ja jätevedenkäsittelyn ja kompostoinnin päästöt on vuoden 2013 ennakkotiedoissa oletettu samoiksi kuin päästöt vuonna 2012.

Pikaennakon päästötietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla kuin lopullinen vuoden 2013 inventaariolaskenta. Päästöt tarkentuvat varsinaiseen inventaarioon, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat ja tarkentuvat. Kasvihuonekaasuinventaarion raportointi- ja menetelmäohjeet sekä eri kasvihuonekaasujen yhteismitallistamisessa käytetyt GWP (global warming potential, ominaislämmitysvaikutus) -kertoimet tulevat muuttumaan vuoden 2015 inventaariolähetyksessä. Tässä julkistuksessa esitetyt ennakolliset päästötiedot on laskettu vanhoilla menetelmillä aikasarjan vertailukelpoisuuden takia. Viralliset vuoden 2013 päästöluvut raportoidaan ilmastosopimukselle 15.4.2015 mennessä, jolloin koko kasvihuonekaasupäästöjen aikasarja 1990-2013 tullaan päivittämään uusilla ohjeilla ja GWP-kertoimilla. Päivitettyjen aikasarjojen ennakkotiedot julkistetaan joulukuussa 2014.

Kioton pöytäkirjan mukainen raportointi ja velvoitteen täyttäminen

Suomen maakohtainen velvoite osana EU-maiden yhteistä taakanjakoa Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 on 355,0 miljoonaa tonnia CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna keskimäärin 71,0 miljoona tonnia CO2-ekv.

Tilastokeskus on toimittanut virallisen arvion kauden 2008–2012 kasvihuonekaasupäästöistä YK:n ilmastosopimukselle 15.4.2014. Raportointi tarkastetaan vuoden kuluessa lähetyksestä. Tarkastuksen jälkeen on vielä noin sata päivää aikaa hankkia tai myydä päästöyksiköitä ennen lopullisia arvioita siitä, ovatko Kioton pöytäkirjan teollisuusmaaosapuolet täyttäneen päästöjen vähennys- ja rajoitusvelvoitteensa Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden osalta. Tarkat päivämäärät tarkastusprosessin päättymisen jälkeisen täsmäytyskauden alkamiselle ja päättymiselle ovat vielä päättämättä.

Suomi on Tilastokeskuksen tietojen mukaan saavuttamassa Kioton pöytäkirjan asettaman tavoitteen kasvihuonekaasujen rajoittamiselle Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella. Valtion tilillä on 13,5 miljoonaa tonnia enemmän päästöyksiköitä kuin ensimmäisen velvoitekauden rajoitusvelvoite edellyttäisi. Virallinen vahvistus velvoitteen täyttämisestä saadaan kuitenkin vasta vuoden 2014 inventaarion tarkastusprosessin ja sen jälkeisen täsmäytyskauden päättymisen jälkeen. Lisätietoja ensimmäisen kauden velvoitteen toteutumisesta löytyy raportista Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990–2012 .

Kioton pöytäkirjaan tehtiin useita toista velvoitekautta (2013–2020) koskevia muutoksia Dohan osapuolikokouksessa joulukuussa 2012. Muutosten toimeenpanoon liittyvät päätökset ovat vielä osittain valmisteilla. Muutosten voimaantulo edellyttää niiden ratifiointia. Seitsemän osapuolta (Bangladesh, Barbados, Honduras, Mauritius, Micronesia (Federated States of), Monaco, Sudan ja Yhdistyneet Araabiemiraatit) on ratifioinut Dohassa tehdyt muutokset (tilanne 16.4.2014). EU:n ratifiointi on valmisteilla.

EU:lla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella yhteinen 20 prosentin vähennystavoite. Komission ratifiointiehdotus pohjautuu aikaisemmin EU:n energia- ja ilmastosopimuksessa sovittuihin päästövähennysrajoituksiin. Komission ratifiointiehdotuksen mukaan jäsenvaltiot vastaisivat päästökauppaan kuulumattomien sektoreiden päästörajoituksista ja maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen (LULUCF) liittyvien toimiin liittyvistä velvoitteista. EU puolestaan olisi yhteisesti vastuussa päästökauppasektorin osuudesta velvoitteen täyttämisessä. Tavoitteena on, että EU:n ratifiointi voitaisiin tehdä helmikuuhun 2015 mennessä.

Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden mukainen päästöraportointi tullaan tekemään osittain muuttuneilla laskentasäännöillä ja menetelmillä. Toisen velvoitekauden päästötietojen raportointi alkaa vuonna 2015, kun vuoden 2013 päästöistä raportoidaan.

EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteen seuranta

Euroopan parlamentti hyväksyi loppuvuodesta 2008 EU:n ilmasto- ja energiapaketin, joka on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi vuodesta 2013 eteenpäin.

Päästökauppasektori ja päästökaupan ulkopuolinen sektori on jaettu EU:n ilmasto- ja energiapaketissa niin, että päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, mutta päästökauppaan kuuluville päästöille ainoastaan EU:n yhteinen päästötavoite. Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenisi vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöt olisivat 21 prosenttia EU:n päästökaupan vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Päästöjen kansallisesta jakosuunnitelmasta on luovuttu, ja pääkeinona päästöoikeuksien jakamiseen käytetään huutokauppaa. Maksutta jaettavat päästöoikeudet jaetaan kaudella 2013–2020 harmonisoitujen EU-tason sääntöjen mukaisesti, eikä kansallista harkintaa jaossa enää ole.

EU:n energia- ja ilmastopaketin taakanjakopäätös (Effort Sharing Decision) käsittää päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliseksi tavoitteeksi on Suomelle asetettu 16 prosentin vähennysvelvoite vuoden 2005 päästöistä vuoteen 2020 mennessä. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppaan kuuluvat todennetut päästöt. Suomessa taakanjakopäätöksen piiriin kuuluvat päästöt syntyvät suurimmaksi osaksi rakennusten lämmityksestä, liikenteestä ja maataloudesta. Päästövähennystavoitteeseen pyritään muun muassa rakennusten, asumisen ja laitteiden tiukentuneilla energiatehokkuussäädöksillä ja -sopimuksilla sekä liikennepuolella esimerkiksi uudella ajoneuvoteknologialla ja biopolttoaineilla.

Taakanjakopäätöksen mukaan vuosien 2013–2020 välissä päästöjen on oltava niin kutsutulla tavoitepolulla tai sitä alhaisemmat. Tavoitepolku on lineaarinen. Sen alkupiste on vuosien 2008–2010 päästökaupan ulkopuolisten päästöjen keskiarvo ja loppupiste vuoden 2020 päästövähennystavoite. Koska päästökauppaan kuulumattomat päästöt lasketaan tarkastettujen kokonaispäästöjen ja päästökaupan todennettujen päästöjen erotuksena, on tavoitepolun määrittämisessä otettu huomioon myös päästökauppaan vuonna 2013 siirtyvien päästöjen vaikutus. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosille 2005 ja 2008–2010 on vahvistettu taakanjakopäätöstä varten vuoden 2012 EU:n sisäisen inventaariotarkastuksen jälkeen ja niiden perusteella on laskettu ja vahvistettu jäsenmaakohtaiset vuosittaiset päästörajat komission täytäntöönpanopäätöksillä (2013/162/EU). Kyseisiin päästökiintiöihin on tehty päästökaupan kattavuuden muutokset erillisellä komission päätöksellä (2013/634/EU).

Taulukossa 1 on annettu mainittujen komission päätösten mukainen päästökiintiö ja kiintiöön tehty päästökaupan kattavuuden muutoksista laskettu korjaus sekä näiden erotuksena saatava tavoitepolku, jonka alapuolella Suomen päästökauppaan kuulumattomien toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Päästöt on pyöristetty miljooniin hiilidioksidiekvivalenttitonneihin. Mikäli päästöt ylittyvät, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta, niiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Taulukossa 1 on annettu myös alustava arvio Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuodelle 2013. Päästöt on laskettu Tilastokeskuksen 22.5.2014 julkistaman alustavan kokonaispäästöarvion (pikaennakko) ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen mukaan. Kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöjä ei ole otettu kyseisissä luvuissa huomioon. Näiden tietojen valossa Suomen kyseiset päästöt ovat noin kaksi miljoonaa hiilidioksiditonnia (CO2-ekv.) tavoitepolun päästöjä pienemmät.

Taulukossa 1 annetut päästöluvut eivät ole täysin verrannollisia muualla tässä julkistuksessa esitettyihin lukuihin nähden, koska ei-CO2-päästöjen muunnokset CO2-ekvivalenttitonneiksi on laskettu uusia, vuoden 2015 inventaariolähetyksessä käyttöön tulevia GWP-kertoimia käyttäen. Metaanin uusi GWP-kerroin on suurempi (21 => 25) ja dityppioksidin kerroin pienempi (310 => 298) kuin vielä 2014 inventaariolähetyksessä käytössä oleva kerroin. F-kaasujen osalta yksittäisten kertomien muutokset ovat myös merkittäviä, eräiden yhdisteiden osalta ne kasvavat, toisten osalta pienentyvät.

Vuosien 2005 ja 2008–2010 vahvistetut päästömäärät on laskettu nykyisten raportointivelvoitteiden mukaisilla raportointi- ja menetelmäohjeilla. Raportointi- ja menetelmäohjeet muuttuvat vuoden 2015 inventaariolähetyksessä. Uudistetun EU:n kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmäasetuksen (ns. MMR-asetus) mukaisesti (artikla 27(2)) taulukossa 1 annettuja kiintiöitä voidaan mahdollisesti vielä mukauttaa, jos uusien kasvihuonekaasuinventaarion menetelmäohjeiden kyseisten kiintiöiden laskennassa käytettyjen vuosien päästöarviot muuttuvat yli 2 prosenttia. Suomen kohdalla raja ei tule ylittymään alustavan arvion mukaan.

Taulukko 1. Suomen päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013 – 2020 ja vuoden 2013 alustavan kokonaispäästöarvion (pikaennakko) ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen mukaan lasketut päästökaupan ulkopuoliset päästöt (milj. t CO2-ekv.)

	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020
	miljoonaa tonnia CO2-ekv.
Vuosien 2005 ja 2008-10 päästöistä lasketut päästökiintiöt	33,5	33,0	32,5	31,9	31,4	30,9	30,4	29,9
Päästökaupan kattavuuden muutoksista aiheutuva korjaus	1,7	1,7	1,7	1,6	1,6	1,6	1,5	1,5
Suomen tavoitepolku 2)	31,8	31,3	30,8	30,3	29,8	29,3	28,8	28,4
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt	29,4 1)
Ero tavoitepolkuun 3)	2,4

1) Tilastokeskuksen pikaennakkopäästöihin ja Energiaviraston todennettuihin päästöihin perustuva alustava tieto. Ei sisällä kotimaan lentoliikenteen CO2–päästöjä
2) Päästökiintiöt huomioituna päästökaupan kattavuuden muutoksesta aiheutuvalla korjauksella
3) Tavoitteen alittuminen ilmaistu positiivisena, ylittäminen negatiivisena lukuna

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 09 1734 2937 (9.6.2014 => 029 551 2937), Riitta Pipatti 09 1734 3543 (9.6.2014 => 029 551 3543), kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

---

Päivitetty 22.5.2014