Julkaistu: 3.6.2021

Tietoa kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä, niiden alueellisesta jakaumasta ja päästöihin vaikuttavista tekijöistä

Tilastokeskus julkaisee vuosittain suomenkielisen yhteenvetoraportin kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä Suomessa. Tiedot perustuvat viimeisimpiin julkaistuihin kansallisiin inventaariotietoihin. Nyt julkaistava raportti kuvaa tarkemmin 21.5. julkaistun pikaennakon tietoja vuodelle 2020 ja 19.3. julkaistuja tarkastettuja päästötietoja vuosille 1990-2019. Samalla julkaistaan myös vuoden 2019 maakunta- ja kuntakohtaiset päästötiedot (tietokantataulut). Raportti kuvaa eri sektoreiden päästökehitystä ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Osa vaikuttavista tekijöistä liittyy toteutettuihin päästöjen vähentämistoimiin ja talouden ja sen rakenteiden kehitykseen, kun taas osa tekijöistä on ihmisen toiminnan vaikuttamisalueen ulkopuolelta, kuten sääolosuhteet. Yhteenvetoraportti sisältää lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kokoaman yhteenvedon Suomen lähiajan, keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteista ja -suunnitelmista. Myös kansainvälisten päästöjen kehittymisestä on raportissa tietoa. Yhteenvetoraportin vaihtuvassa aiheessa käsitellään rakennusten lämmitys -tilaston kehittämistarpeita päästölaskennan tarpeiden kannalta.

Kasvihuonekaasupäästöjen lähteet sektoreittain ja energiasektorin päästölähteet vuonna 2020*

Kasvihuonekaasupäästöjen lähteet sektoreittain ja energiasektorin päästölähteet vuonna 2020*

Päästöjen ja nielujen kehitys Suomessa

Pikaennakon 1) mukaan vuoden 2020 päästöt olivat 48,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina (milj. tonnia CO2-ekv) eli yhdeksän prosenttia alhaisemmat kuin 2019. Suomen vuosittaiset päästömäärät ovat vaihdelleet huomattavasti aikasarjan aikana etenkin sähkön tuonnin ja fossiilisen lauhdesähkön tuotannon mukaan, joiden määrät puolestaan riippuvat vesivoiman saatavuudesta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Päästökehitykseen vaikuttavat lisäksi kulloisenkin vuoden taloudellinen tilanne energiaintensiivisillä teollisuuden aloilla, vuoden sääolot sekä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian määrä. Suomen päästötrendi on kasvanut 2003 vuoden jälkeen. Samana ajanjaksona Suomen bruttokansantuote (BKT) on kasvanut volyymiltaan lähes 19 prosenttia (kuvio 1).

Kasvihuonekaasupäästöjen, bruttokansantuotteen (BKT) ja päästöintensiteetin (päästöt/BKT) kehitys vuodesta 1990

Kasvihuonekaasupäästöjen, bruttokansantuotteen (BKT) ja päästöintensiteetin (päästöt/BKT) kehitys vuodesta 1990

Energiasektorin päästöt muodostavat suurimman osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja sektorin päästövaihtelut selittävät suurelta osin kokonaispäästökehitystä. Pikaennakon mukaan vuoden 2020 päästöt energiasektorilla laskivat 11 prosenttia (4,4 milj. t CO2-ekv.) edellisvuoteen nähden. Lämmin talvi, sähköntuotantorakenteen muutokset ja liikennesuoritteen lasku olivat päästöjen laskuun eniten vaikuttaneet tekijät. Myös kaikkien muiden päästösektoreiden päästöt laskivat vuodesta 2019, mutta niiden vaikutukset kokonaispäästövähenemään olivat pienempiä (yhteenlaskettu vähenemä 0,4 milj. t CO2-ekv.).

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin (nk. LULUCF-sektorin) päästöjä ja poistumia ei ole luettu mukaan yllä mainittuihin kokonaispäästöihin. Sektori on ollut nettonielu (kasvihuonekaasujen poistumat ilmakehästä suuremmat kuin niiden päästöt) koko raportointikauden (1990 – 2020) ajan. Pikaennakon mukaan sektorin nettonielu oli -23,0 milj. t CO2-ekv. vuonna 2020, mikä vastasi 48 prosenttia kokonaispäästöistä ilman LULUCF-sektoria. Sektorin nettonielu oli 56 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna. Sektorin nielu kasvoi, koska pikaennakon mukainen puuston kokonaispoistuma 2) on pienentynyt e dellisvuodesta 10 prosenttia lähinnä hakkuiden vähentymisen takia (SVT: Hakkuukertymä ja puuston poistuma 2020 (ennakko) ).

Metsämaa-maankäyttöluokka on ko. sektorin merkittävin hiilen nielu puuston ja kivennäismaiden maaperän (ml. karike ja kuollut puu) hiilivarastojen kasvun myötä. Metsämaan puuston nielu lasketaan biomassan kasvun ja poistuman erotuksena. Se oli pikaennakkotiedon mukaan 57 prosenttia suurempi kuin edellisvuonna ylläkuvatun puuston kokonaispoistuman pienentymisen takia, joka johtui etenkin hakkuiden vähentymisestä. Vuoden 2020 puuston kasvuarviota ei ollut saatavissa pikaennakkoa varten, jossa käytettiin vuoden 2019 kasvun arviota. Metsämaan kivennäis- ja turvemaan yhteenlaskettu maaperän nettonielu pieneni noin 2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia, koska pienentyneet hakkuut vähensivät puuston karikesatoa maaperään ja ennätyslämmin vuosi 2020 kasvatti orgaanisen aineen hajotusta kivennäismaalla. Puutuotteiden hiilinielu vuonna 2020 oli pikaennakkotiedon mukaan −2,1 miljoonaa tonnia CO2. Nielu pieneni 1,3 miljoonaa tonnia CO2 vuodesta 2019 johtuen puutuotteiden tuotantomäärien laskusta.

Viljelysmaan päästöt vuonna 2020 olivat 8,2 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Päästöt olivat 0,2 miljoonaa tonnia eli kolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 2019. Päästöjä kasvatti erityisesti tavanomaista lämpimämpi vuosi, joka lisäsi orgaanisen aineksen hajotusta ja siten maaperän hiilidioksidipäästöjä. Pinta-aloista ei ollut vielä käytettävissä vuoden 2020 tietoja, joten laskennassa käytettiin vuoden 2019 pinta-aloja. Siten myöskään viljelysmaalle ei ollut vielä käytettävissä uusinta tietoa orgaanisten eli turvemaiden pinta-aloista. Turvemaat ovat merkittävä päästölähde viljelysmaa-maankäyttöluokassa. LULUCF-sektorin päästö- ja poistuma-arviot tarkentuvat jatkossa erityisesti viimeisimpien vuosien osalta, kun laskentaan saadaan uutta inventointitietoa etenkin pinta-aloista ja puuston kasvusta.

Yhteenvetoraportti tarkentaa ja täydentää yllä esitettyjä tietoja päästöjen ja nielujen kehityksestä sekä niihin vaikuttavista tekijöistä.

Kansainväliset velvoitteet ja toimet päästöjen vähentämiseksi

EU:n ja sen jäsenmaiden kansainväliset päästöjen vähennysvelvoitteet ovat suurelta osin yhteisiä ja perustuvat EU lainsäädännössä määritettyihin jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. Jäsenmaakohtaiset velvoitteet kattavat päästökauppaan kuulumattomat velvoitteet, kun taas päästökauppaa koskevat velvoitteet luetaan EU-tason velvoitteiksi. Pikaennakkotietojen mukaan Suomi on täyttämässä kauden 2013 - 2020 EU-velvoitteensa, ja vastaavat Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteet. Kyseisen kauden EU-velvoite ei kata LULUCF-sektoriin liittyviä velvoitteita, mutta Kioton pöytäkirjassa on määritettyjä LULUCF-toimia koskevia velvoitteita. Näiden toteuttaminen lisää Suomen päästövähennystaakkaa, jonka Suomi voi kattaa käyttämällä Kioton pöytäkirjan edelliseltä velvoitekaudelta ylijääneitä päästöyksiköitä tai nk. hankemekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Näitä Suomella on päästörekisterissä riittävästi velvoitteen toteuttamiseen. Kauden 2013 – 2020 velvoitteiden toteuttamiseen vaikuttavat lopulliset päästöt raportoidaan keväällä 2022, mutta velvoitteiden toteutumisen lopullinen arviointi saadaan päätöksen vasta seuraavan vuoden kuluessa.

EU:n yhteiseksi päästövähennystavoitteeksi vuoteen 2030 on sovittu vähintään 55 prosenttia, mutta tavoitteen mukainen velvoittava lainsäädäntö on vielä valmisteilla. EU:n Pariisin sopimuksen mukainen kansallisesti määritetty panos perustuu tähän tavoitteeseen. EU:n voimassa oleva lainsäädäntö perustuu kuitenkin vielä 40 prosentin vähennystavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä, ja Suomelle on tässä määritetty päästökaupan ulkopuolisia päästöjä koskeva 39 prosentin vähennysvelvoite. Kyseisen Suomen päästövähennysvelvoitteen oletetaan kuitenkin kiristyvän, kun EU:n komissio antaa kesällä 2021 ehdotuksensa, miten jo sovittu EU:n uusi yhteinen vähintään 55 prosentin päästövähennystavoite toteutetaan. Suomen kansallinen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Suomessa on käynnissä strategia- ja suunnittelutyö toimista, joilla Suomi voi toteuttaa mainitut päästövähennystavoitteensa ja -velvoitteensa. Strategia- ja suunnittelutyö kattaa kaikki päästösektorit, ml. maankäyttösektorin. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma on uusi suunnittelutyökalu ja sen tarkoitus on osaltaan edistää hallitusohjelman vuodelle 2035 asetetun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista.

Yhteenvetoraportti kuvaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita ja käynnissä olevaa työtä niiden toteuttamiseksi tarkemmin.

Muiden teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden päästöt

Yhteenvetoraportissa esitetään päästötietoja teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden osalta siltä osin kuin niitä oli saatavilla raporttia laadittaessa. Kehittyvien maiden tietojen ajantasaisuus ja tarkkuus ovat teollisuusmaiden tietoja heikompia. Ilmastosopimuksen raportoinnissa käytettävään vertailuvuoteen nähden koko maailman päästöt ovat viimeisten, vuotta 2018 koskevien tietojen mukaan edelleen kasvaneet, vaikkakin kasvutahti on hidastunut. Esimerkkeinä maiden erilaisesta päästökehityksessä ovat EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen päästöjen muutos vuoden 1990 ja viimeisimmän saatavilla olevan inventaariovuoden päästöjen välillä. EU:n päästöt olivat vuonna 2019 noin 28 prosenttia vuoden 1990 päästöjä pienemmät. Kiinan päästöt ovat yksittäisten maiden päästöistä suurimmat, ja maan polttoperäiset CO2-päästöt olivat vuonna 2018 lähes viisinkertaiset vuoden 1990 päästöihin nähden. Toiseksi suurimmat päästöt tulevat Yhdysvalloista, jonka päästöt olivat vuonna 2019 kaksi prosenttia vuoden 1990 päästöjä suuremmat.

Rakennusten lämmitys -tilaston uudistamistarpeista päästölaskennan näkökulmasta

Rakennusten lämmitys on merkittävä päästöjen aiheuttaja Suomessa. Inventaarioraportoinnissa vain suoraan rakennusten lämmityksessä käytettyjen polttoaineiden aiheuttamat päästöt raportoidaan kyseisessä päästöluokassa. Merkittävä osuus lämmityksen aiheuttamista päästöistä, eli kaukolämmön ja lämmityssähkön tuotannon päästöt, raportoidaan osana energiatuotannon päästöjä. Kun myös energiatuotannon osana raportoidut päästöt otetaan huomioon, olivat rakennusten lämmityksestä syntyvät päästöt alustavan arvion mukaan noin 19,1 milj. hiilidioksiditonnia vuonna 2010 ja 12,5 milj. hiilidioksiditonnia vuonna 2019. Rakennusten lämmitys vastasi siis lähes neljänneksestä Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2019.

Rakennusten lämmityksen päästöjen tarkkaa arviointia hankaloittaa, että rakennusten lämmitysmuotoja koskevien tietolähteiden tiedot eivät ole ajan tasalla. Työtä tietojen tarkentamiseksi tehdään.

Kokonaispäästöihin rakennusten lämmitykselle allokoitujen päästöjen tarkkuus ei juurikaan vaikuta, sillä polttoaineiden kokonaiskulutus tunnetaan hyvin. Päästöjen riittävän tarkka allokointi on tärkeää, jotta päästöjen vähentämistoimet osataan suunnata oikein.

Alueelliset päästötiedot

Suomen kansallinen kasvihuonekaasupäästöjen arviointijärjestelmä tuottaa vuosittain YK:n ilmastosopimukselle sekä EU:n komissiolle raportoitavan kasvihuonekaasuinventaarion. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti inventaarion tarkastelutasona on koko maa. Alueellisia tietoja tarvitaan kuntien ja maakuntien suunnitellessa päästöjen hillintätoimia ja laatiessa omia ilmastostrategioitaan. Alueellisella päätöksenteolla ja politiikkatoimilla on vaikutusta erityisesti päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin (mm. rakennusten lämmitys, liikenne, maatalous ja jätehuolto).

Tilastokeskuksen laskemat eri päästösektoreiden alueelliset hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt sekä F-kaasut ovat yhdenmukaisia kansallisen inventaarion tietojen kanssa. Tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Tilastokeskuksen laskelmat on tehty ns. alueperusteisesta (ns. tuotantoperusteisesta) näkökulmasta eli päästöt on allokoitu alueille, joissa ne syntyvät. Tiedot on laskettu yhdenmukaisin menetelmin kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion kanssa allokoimalla päästöt alueille kuntakohtaisten aktiviteettitietojen perusteella. Päästöt on laskettu erikseen energiasektorin (ml. liikenteen), teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön, maatalouden, jätesektorin sekä epäsuorien CO2-päästöjen osalta. Laskelmissa ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria (LULUCF).

Tilastokeskus julkistaa ainoastaan päästökauppasektorin ulkopuoliset tiedot kuntatasolla. Päästökauppasektorin vastaavia numeerisia tietoja ei julkisteta luottamuksellisuussyistä. Useassa kunnassa päästökauppalaitosten määrä jäisi niin vähäiseksi, että yksikkö- tai laitoskohtainen tieto olisi tunnistettavissa. Maakuntatasolla päästötiedot sisältävät sekä päästökauppasektorin päästöt että sen ulkopuoliset päästöt. Numeeriset päästötiedot alueittain löytyvät Tilastokeskuksen julkistamasta tietokantataulusta vuosille 2011, 2013, 2015, 2017–2019.

Vuosien 2011 ja 2019 vertailun perusteella kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria ovat vähentyneet kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta Lappia, jonka vuoden 2019 päästöt ovat lähes vuoden 2011 tasolla. Energiasektorin päästöt ilman liikennettä ovat vähentyneet suurimmassa osassa maakunnista, vain Lapin ja Ahvenanmaan päästöt ovat pysyneet samalla tasolla. Vuosien 2011 ja 2019 vertailun mukaan päästöt ovat vähentyneet Uudellamaalla jopa 2,5 milj. t CO2-ekv, Satakunnassa 2 milj. t CO2-ekv. ja Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa yli 1 milj. t CO2-ekv. Prosentuaalisesti energiasektorin päästöt ilman liikennettä ovat vähentyneet yli 30 prosenttia kymmenessä maakunnassa 19:sta. Useissa maakunnissa päästöjä ovat pienentäneet hiilivoimaloiden käytöstä poisto ja jäljellejääneiden käytön vähentäminen sekä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä. Liikenteen päästöt puolestaan ovat vähentyneet noin 10 prosentilla lähes jokaisessa maakunnassa. Teollisuuden prosessipäästöjen ja tuotteiden käytön päästöt ovat vähentyneet neljää maakuntaa lukuun ottamatta noin 15 prosentilla. Näiden neljän maakunnan päästöjen nousu on ollut pientä. Maatalouden päästöjen muutokset maakunnittain ovat olleet määrällisesti pienet mutta erisuuntaiset: Kotieläinmääriin ja viljelysmaiden pinta-alaan perustuvan alueellisten päästöjen laskennan mukaan kymmenen maakunnan päästöt ovat kasvaneet noin 6 prosentilla ja muiden maakuntien päästöt ovat vähentyneet noin 3 prosentilla. Jätesektorin päästöjen vähennys on ollut prosentuaalisesti merkittävä: Kahdeksan maakunnan jätteen käsittelyn päästöt ovat vuosien 2011 ja 2019 välisenä aikana vähentyneet yli 30 prosenttia ja vain kahden maakunnan päästöjen vähenemä on ollut alle 10 prosenttia. Päästöjen vähenemään on vaikuttanut jätteen kaatopaikkasijoitusten väheneminen yhdyskuntajätettä polttavien voimalaitosten määrän lisäännyttyä.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on laskenut kunnittaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosille 2005 – 2019 (julkistus) . Tiedot eroavat menetelmällisesti ja siksi myös määrällisesti Tilastokeskuksen päästöistä. Ne löytyvät osoitteesta: https://paastot.hiilineutraalisuomi.fi/ . SYKE:n laskentaa kutsutaan käyttöperusteiseksi laskennaksi. Siinä lähtökohtana ovat alueperusteiset laskentaperiaatteet, mutta muutamien sektoreiden päästöjen allokointia tarkennetaan käytön perusteella. Näitä sektoreita ovat muun muassa sähkön ja lämmön päästöt sekä henkilöautoliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt. Lisäksi kuntiin laskettavista paketti-, kuorma- ja linja-autojen päästöistä on vähennetty arvio läpiajoliikenteen aiheuttamista päästöistä. Tilastokeskuksen lähestymistapa on sama kuin inventaarion.

Tarkempia tietoja alueellisten päästöjen laskentamenetelmästä löytyy menetelmäkuvauksesta ja Suomen kasvihuonekaasut 1990-2020-raportin liitteestä 4 .

Kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöt maakunnittain vuosina 2011 ja 2019 (1000 t CO2 ekv)

Kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöt maakunnittain vuosina 2011 ja 2019 (1000 t CO2 ekv)

Energiaperäiset (ilman liikennettä) sekä teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain vuosina 2011 ja 2019 (1000 t CO2-ekv.)

Energiaperäiset (ilman liikennettä) sekä teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain vuosina 2011 ja 2019 (1000 t CO2-ekv.)

1) Pikaennakon vuoden 2020 päästö- ja poistumatiedot on laskettu karkeammalla tasolla kuin sitä edeltävien vuosien tiedot, joten ne sisältävät suurempia epävarmuuksia kuin varsinaisilla inventaariomenetelmillä lasketut tiedot. Vuoden 2020 päästöt tarkentuvat, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat. Kasvihuonekaasut-tilaston ennakkotiedot julkistetaan joulukuussa 2021 ja viralliset tiedot maaliskuussa 2022.
2) Puuston kokonaispoistumalla tarkoitetaan metsän elävästä puustosta poistunutta tai poistettua runkopuuta eli teollisuuspuuksi, kotitarvesahaukseen ja energiakäyttöön päätynyttä puuta, hakkuiden yhteydessä metsään jäävää hukkapuuta eli latvusta ja muuta hukkapuuta ja luonnollisesti kuollutta puustoa eli luonnonpoistumaa.

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 029 551 2937, Päivi Lindh 029 551 3778, Kai Skoglund 029 551 2675, Sini Niinistö (LULUCF) 029 551 2954, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava osastopäällikkö: Katri Kaaja

Julkaisu pdf-muodossa (360,6 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Laatuselosteet
Menetelmäselosteet

Päivitetty 3.6.2021

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.9.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2020/khki_2020_2021-06-03_tie_001_fi.html