Etusivu > Tilastot > Kuolemansyyt > 2008 > Kuolemansyytilaston laatuseloste

Kuolemansyytilaston laatuseloste

1. Kuolemansyytilaston relevanssi

Kuolemansyytilastossa tuotetaan vuosittain tiedot Suomessa vakinaisesti asuvien henkilöiden kuolemansyistä. Tilasto tehdään kuolintodistusten perusteella ja lisäksi tietoja täydennetään ja tarkistetaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän tiedoilla. Kuolintodistukset arkistoidaan Tilastokeskukseen. Kuolemansyytilasto ja kuolintodistusarkisto ovat olleet olemassa vuodesta 1936 lähtien.

Kuolemansyytietoja käytetään mm. terveystutkimuksissa, terveyttä edistävien toimenpiteiden kohdentamisessa ja terveyden seurannassa sekä erilaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Yhdistämällä tietoja muihin aineistoihin voidaan tutkia mm. kuolleisuuseroja eri väestöryhmien välillä.

Kuolemansyyn selvittäminen ja siihen liittyvät menettelyt perustuvat Kuolemansyyn selvittämisestä annettuun lakiin (459/1973) ja asetukseen (1973/948).

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Kuolemansyytilastoaineisto on kokonaisaineisto, jossa ovat mukana kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, jotka asuivat kuolinhetkellä vakinaisesti Suomessa. Kuolleita on vuosittain nykyään noin 49 000.

Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen. Jos kuolemansyyn selvittäminen edellyttää ruumiinavausta, oikeuslääkäri laatii kuolintodistuksen avauksesta saatujen tietojen valmistuttua. Kuolintodistuksen kirjoittanut lääkäri toimittaa todistuksen lääninhallitukselle (vuoden 2010 alusta THL:lle) sille alueyksikölle, jonka toimialueella vainajalla on ollut kotipaikka. Siellä oikeuslääkäri tarkistaa todistuksen oikeellisuuden ja kuolintodistukset lähetetään sieltä Tilastokeskukseen. Tilastokeskuksessa kuolintodistustietoja verrataan väestötietojärjestelmän tietoihin kuolleista ja puuttuvista kuolintodistuksista lähetetään luetteloita lääninhallituksiin (v. 2010 alusta THL:lle) valvontatyötä varten. Väestötietojärjestelmästä liitetään lisäksi demografisia tietoja kuolemansyyaineistoon.

Vuoden 2010 alusta lääninhallitukset lakkautettiin ja lääninhallituksille kuuluneet oikeuslääketieteelliset tehtävät siirtyivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Näitä ovat mm. kuolintodistusten tarkistus- ja valvontavastuu. Lakia kuolemansyyn selvittämisestä (459/1973) ja asetusta (1973/948) muutettiin tältä osin.

Kuolleena syntyneitä ei lueta ko. vuoden kuolleisiin, vaan heidät tilastoidaan erikseen. Kuolleena syntyneitä koskevan tilaston peittävyyttä täydennetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) ylläpidettävän syntymärekisterin tiedoilla.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kuolemansyytilaston aineistossa on kuolemansyytietoja ja muita kuolleen taustatietoja sekä alle 28 vuorokauden ikäisinä kuolleilla tietoja äidistä. Kuolemansyytilaston tiedot on lueteltu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Tietoluettelot.

Lääkäri merkitsee kuolintodistukseen kuolemansyyn sekä koodina että diagnoositekstinä. Kuolemansyyt kooditetaan ja tarkistetaan Tilastokeskuksessa diagnoositekstien perusteella.

Jos kuolintodistuksen tiedot ovat puutteelliset, ristiriitaiset tai vaikeasti luokiteltavat, käytetään apuna kuolintodistuksen tapahtumatietoja, asiantuntijalääkäriä tai kysytään lisätietoja kuolintodistuksen kirjoittajalta tai myrkytystapauksissa käytetään lisätietoina oikeuskemian rekisterin tutkimustuloksia. Kuolintodistuksen tapahtumatiedoista päätellään peruskuolemansyy vuosittain noin 2-3 prosentissa tapauksista. Lisätietoja kuolintodistuksen kirjoittajalta kysytään 200 - 400 tapaukseen vuodessa. Asiantuntijalääkäri käsittelee noin 2-3 prosenttia tapauksista vuodessa. Oikeuskemian rekisteristä saadaan lisätietoja noin 200 - 300 tapaukseen vuodessa.

Kuolemansyytilaston peittävyys on käytännössä noin 100 prosenttia, koska kuolintieto tarkistetaan myös väestötietojärjestelmästä.

Kuolleita, joista ei saada kuolemansyytietoa, on vuosittain runsaat 100. Näistä osa on ulkomailla kuolleita, joista oli saatu vain ilmoitus kuolemasta ja osa Suomessa kuolleita, joista ei saatu kuolintodistusta tilaston laatimisajankohtaan mennessä.

Kuolemansyytiedot kooditetaan tällä hetkellä ICD10-luokituksen mukaisena (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, Volume 1-3, WHO Geneva, 1992 ja uusi painos vuonna 2004). Joissakin poikkeustapauksissa käytetään kotimaisia tarkentavia koodeja ja joissakin tapauksissa ei päästä luotettavasti ko. luokituksen tarkimmalle luokitustasolle. Tilastoinnissa sovelletaan ko. luokituksen sääntöjä ja EU:n suosituksia. Kuolintodistuslomake on sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama.

Tilastossa käytetty kuolemansyyluokitus on muuttunut useita kertoja. Eri vuosina käytetyt kuolemansyyluokitukset sekä olemassa olevat vertailukelpoiset lyhennetyt luokitukset on kuvattu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Luokitukset.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Kuolemansyytiedot tuotetaan vuosittain ja ne valmistuvat seuraavan vuoden lopussa. Tiedot ovat lopullisia tietoja ja kuvaavat edellisen kalenterivuoden aikana kuolleita, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kuolemansyytilastosta tehdään vuosittain julkaisu ja tietoja julkaistaan Tilastokeskuksen StatFin- tilastotietokannassa Terveys -aihealueella. Tietoja on koko maasta, maakunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Kuolemansyytilastot tehdään peruskuolemansyyn mukaan.

Kaikki kuolemansyyaineistossa olevat tiedot ovat vuodesta 1969 lähtien saatavissa tietokannasta aikasarjana. Aikasarjatietokannassa olevat muuttujat on kuvattu kotisivuilla kohdassa Tietoluettelot. Niistä voidaan tehdä Tilastokeskuksessa räätälöityjä tilastoja ja tutkimusaineistoja asiakkaiden tarpeisiin. Tutkimusaineistoihin ja kunnittain tuotettaviin tilastoihin tarvitaan käyttölupa. Käyttölupahakemus löytyy Tilastokeskuksen kotisivuilta. Kuolemansyytietoja voidaan yhdistää myös muihin aineistoihin, mm. väestölaskentojen ja työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistoihin.

Tilastokeskus ylläpitää Suomen kuolintodistusarkistoa. Arkistossa ovat suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien. Kuolintodistuskopioita ja yksikkötason kuolemansyytietoja luovutetaan arkistosta kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973) säädettyihin tarkoituksiin. Näitä ovat lähinnä

1. vainajan lähiomaiselle, eläkelaitokselle sekä viranomaiskäyttöön
2. tieteellisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin selvityksiin.

Ohjeet kuolintodistusten pyytämisestä sekä käyttölupamenettelyistä löytyvät Tilastokeskuksen Kuolintodistusarkiston kotisivuilta.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Kuolemansyytietoja on olemassa vuodesta 1936 lähtien, vuosien 1936-1968 tiedot vain paperijulkaisuissa. Vuodesta 1969 lähtien tiedot ovat aikasarjatietokantana sähköisessä muodossa.

Kuolemansyyluokitus on muuttunut useaan kertaan: perusaineiston luokittelussa käytetyt kuolemansyyluokitukset sekä olemassa olevat vertailukelpoiset lyhennetyt luokitukset on kuvattu kuolemansyytilaston kotisivuilla kohdassa Luokitukset. Pisin vertailukelpoinen aikasarjaluokitus (54-luokkainen) on vuodesta 1969 lähtien. Tilastokeskuksen StatFin- tilastotietokannassa Terveys -aihealueella on kuolemansyytilastoja eri luokituksilla eri pituisina aikasarjoina.

Muita kuolleisuutta tai kuolemansyitä kuvaavia tilastoja Tilastokeskuksessa ovat väestönmuutostilasto, tieliikenneonnettomuustilasto ja työtapaturmatilasto.

Väestönmuutostilastossa tilastoidaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä saatua kuolleiden määrää mm. sukupuolen ja iän mukaan sekä alueittain. Kuolleiden määrä poikkeaa vuosittain joillakin kymmenillä tapauksilla kuolemansyytilaston kuolleiden määrästä. Ero johtuu mm. siitä, että väestönmuutosaineistoon eivät kuulu ne kuolleet, jotka on rekisteröity kuolleeksi ko. tilaston laadinta-ajan jälkeen (seuraavan vuoden tammikuun jälkeen). Väestönmuutostilasto voi toisaalta sisältää viiden edellisen vuoden kuolleita, joista kuolintieto on tullut väestönmuutostilaston laadinta-aikana (seuraavan vuoden tammikuussa).

Tieliikenneonnettomuustilasto tilastoi tieliikenteessä kuolleiden määrää. Tiedot saadaan poliisin tietojärjestelmästä. Tietojen kattavuutta tarkistetaan kuolemansyytilaston tietojen avulla. Luvut poikkeavat vuosittain joillakin kymmenillä tapauksilla kuolemansyytilaston luvuista. Poikkeaminen johtuu seuraavista tilastointiperusteiden eroista:

• Tieliikenneonnettomuustilastoon sisältyvät kaikki Suomen maaperällä liikenteessä kuolleet, kuolemansyytilastoon otetaan vain vakinaisesti Suomessa asuvan väestön kuolemat, jotka sattuivat joko kotimaassa tai ulkomailla.
• Kuolemansyytilastoon kuollut tilastoidaan kuolinpäivän mukaan, tieliikenneonnettomuustilaston ajankohta on onnettomuuspäivä ja sitä seuraava enintään 30 vrk:n jakso.
• Kuolemansyytilastossa liikenteessä tehdyt itsemurhat on luettu itsemurhiin, tieliikennetilastossa ne on luettu liikenneonnettomuuksiin.

Työtapaturmatilasto tehdään vakuutustoiminnan tietojen perusteella ja tilastoon tulevat mukaan kaikki ne työssä sattuneet vahingot, joista vakuutuslaitokset ovat maksaneet korvauksia. Kuolemansyytilastossa taas tieto työtapaturmasta saadaan kuolintodistuksesta lääkärin määrittelemänä. Työtapaturmissa kuolleiden määrä poikkeaa hyvin vähän kuolemansyytilaston luvuista.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuolemansyytilasto on Suomessa ainoa kattava tilasto kuolemansyistä. Tilastokeskuksen väestömuutostilasto on kattava tilasto kuolleiden määristä.

Kuolemansyytilastoa käytettäessä on otettava huomioon, että kuolleisuus ja kuolemansyiden yleisyys on voimakkaasti riippuvainen iästä. Tästä syystä tilastossa käytetään ikävakiointia vertailtaessa eri ajankohtien ja alueiden välisiä kuolleisuuseroja. Kuolemansyytilastossa ikävakioitu kuolleisuusluku lasketaan useimmiten 100 000 henkilöä kohden. Ikävakiointia on kuvattu tarkemmin mm. Tilastokeskuksen verkkokoulussa Johdatus väestötieteen perusteisiin -kurssissa.

8. Dokumentointi

Tietoa tuoreimmasta kuolemasyytilastosta, käytetyistä käsitteistä, määritelmistä ja luokituksista löytyy kuolemansyytilaston internet-kotisivulta sekä vuosittain ilmestyvästä Kuolemansyyt -julkaisusta.

---

Päivitetty 16.2.2010