Etusivu > Tilastot > Kuolemansyyt > 2017 > 5. Tapaturmien seurauksena kuoli 2 300

5. Tapaturmien seurauksena kuoli 2 300

Tyypillisiä kuolemaan johtaneita tapaturmia olivat kaatumisten ja putoamisten lisäksi myrkytykset, liikenne, hukkumiset, tukehtumiset sekä tulipalot. Tässä tapaturmiin lasketaan mukaan kaikki muut myrkytykset lukuun ottamatta alkoholimyrkytyksiä, jotka on luokiteltu kansallisessa aikasarjaluokituksessa alkoholiperäisiin syihin.

Vuonna 2017 tapaturmaisesti menehtyi yhteensä yli 2 300 henkilöä, 1 500 miestä ja 800 naista. Tapaturmat aiheuttivat neljä prosenttia kaikista kuolemista.

Vuodesta 2004 lähtien tapaturmakuolemien määrä suhteutettuna väestömäärään pieneni lähes yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta. Erityisesti kuolemaan johtaneet liikennetapaturmat vähenivät. Vuodesta 2016 lähtien kuolemaan johtaneiden tapaturmien määrä on kuitenkin kasvanut. Kasvua on nähtävissä erityisesti miesten kaatumis- ja putoamisturmien määrässä. Miesten tapaturmakuolleisuuden suotuisa kehitys näyttäisi toistaiseksi pysähtyneen ja kuolleisuusero miesten ja naisten tapaturmakuolleisuuden välillä on jälleen suurentunut.

Kuvio 9. Tapaturmakuolleisuus ja erikseen kuolleisuus tapaturmaisiin kaatumisiin 1970–2017

Yleisin kuolemaan johtanut tapaturma on kaatuminen tai putoaminen. Niihin menehtyi vuoden 2017 aikana yli 1 200 ihmistä, mikä on puolet kaikista tapaturmakuolemista. Kuolemaan johtaneista kaatumisista suurin osa, lähes yhdeksän kymmenestä, tapahtui yli 65-vuotiaille. Kaatumisiin kuolleiden keski-ikä oli miehillä 81 vuotta ja naisilla 88 vuotta. Suhteutettuna elossa olevien määriin iäkkäille miehille tapahtui selvästi useammin kuolemaan johtaneita kaatumisia kuin naisille.

Tapaturmaisiin myrkytyksiin (pl. alkoholimyrkytykset) kuoli vuonna 2017 yhteensä 291 henkilöä, joista miehiä oli 202 ja naisia 89 naisia. Miehet kuolevat myrkytyksiin naisia nuoremmalla iällä. Tapaturmaisiin myrkytyskuolemiin menehtyneiden keski-ikä oli miehillä 39 vuotta ja naisilla 49 vuotta. Edellisvuoteen verrattuna myrkytyskuolemat lisääntyivät noin 50 tapauksella. Myrkytyskuolemien määrä on kuitenkin kymmenessä vuodessa pienentynyt yli 10 prosenttia.

Suurin osa tapaturmaisista myrkytyksistä on moniainemyrkytyksiä, joissa on mahdollisesti mukana useita eri lääkeaineita sekä alkoholia ja/tai huumeita. Tilasto on laadittu vaikuttavimmaksi arvioidun aineen perusteella.

Puolet tapaturmaisista myrkytyskuolemista oli EMCDDA:n määritelmän mukaisia huumausainekuolemia. Näistä suurimmassa osassa oli vaikuttavimmaksi arvioitu aine jokin opioidi (mm. buprenorfiini, tramadoli, kodeiini, fentanyyli). Edellisvuoteen verrattuna tapaturmaisten huumausainemyrkytysten määrä lisääntyi vuonna 2017 jonkin verran. Huumausainemyrkytyksiä enemmän lisääntyivät vuoden 2019 aikana tapaturmaiset myrkytykset, joissa vaikuttavimpana aineena oli useimmiten rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä (esim.bentsodiatsepiineja). Bentsodiatsepiinien aiheuttamat kuolemat (38 tapausta) kaksinkertaistuivat edellisestä vuodesta. Eniten kasvua tapahtui alle 40-vuotiaiden ikäryhmässä.

Seuraavaksi yleisimmät kuolemaan johtaneet tapaturmat olivat kuljetustapaturmat. Kuljetustapaturmissa (pl. vesiliikenteen hukkumiset) menehtyneitä oli vuonna 2017 kaikkiaan 244. Kuolleiden määrä on lähes puolittunut kymmenen viime vuoden aikana. Liikenteessä itsemurhan tehneitä ei tilastoida kuolemansyytilastossa kuljetustapaturmissa kuolleisiin vaan itsemurhiin.

Hukkumistapaturmiin luetaan veteen putoamisen sekä uimisen ja veneilyn yhteydessä tapahtuneet hukkumiset. Vuonna 2017 hukkui yhteensä 126 henkeä, joista vesiliikenteessä hukkuneita oli 35. Hukkuneista suurin osa, yhdeksän kymmenestä, oli miehiä. Hukkumiskuolemat ovat vähentyneet selvästi 2000-luvun alusta, jolloin hukkuneita oli yli 200 vuodessa (kuvio 10).

Vuonna 2017 tulipaloissa tapaturmaisesti kuolleita oli 54, kun edellisenä vuonna kuolleita oli 77. Uhreista suurin osa, lähes kolme neljästä, oli miehiä. Tulipaloissa tapaturmaisesti kuolleisiin ei tilastoida tahallaan sytytetyissä tulipaloissa kuolleita. Itsemurhan tulen tai savun avulla tehneitä oli 11 henkilöä. Lisäksi saunakuolemia eli saunan kuumuuden aiheuttamia kuolemia oli 61 ja kylmyyteen tapaturmaisesti menehtyi 69.

Kuvio 10. Kuolleisuus hukkumistapaturmiin 1998–2017

Tapaturmaisesti tulipaloissa kuolleista ja hukkuneista yli puolet päihtyneitä

Vuonna 2017 keskimäärin joka kuudennessa tapaturmakuolemassa alkoholilla oli osuutta turman tapahtumiseen. Tapaturmaisesti kuolleista oli alkoholipäihtyneitä 16 prosenttia eli 319 henkilöä (liitetaulukko 2). Kymmenen vuotta aiemmin vastaava osuus oli 23 prosenttia tapaturmaisesti kuolleista. Kuolemansyytilastossa alkoholipäihtymys on määritelty kuolintodistukselta. Luvuissa eivät ole mukana alkoholi- ja lääkemyrkytyksiä, joissa alkoholi tai lääke on suoraan aiheuttanut kuoleman.

Vuonna 2017 tapaturmaisesti kuolleista päihtymystila oli yleisintä hukkuneissa ja tapaturmaisissa tulipaloissa kuolleilla, joista yli puolet kuolleista oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Myös saunaan menehtyneistä ja ulkona kylmyyteen kuolleista lähes puolet oli ollut päihtyneitä. Liikenneturmissa joka viides oli kuollessaan humalassa. Sen sijaan kaatumistapaturmissa, joista suurin osa tapahtui yli 70-vuotiaille, alkoholin vaikutuksen alaisena oli vähemmän kuin joka kymmenes.

Huumeisiin kuoli 200

Vuonna 2017 Suomessa kuoli huumausaineisiin 200 henkilöä. Tämä on kuusi enemmän kuin edellisenä vuonna ja 34 enemmän kuin vuonna 2015. Suurin osa huumeisiin kuolleista oli miehiä, vain joka neljäs oli nainen. Huumeisiin kuolleiden keski-ikä (mediaani) oli miehillä 35 vuotta ja naisilla 46 vuotta. Eniten huumekuolemiin menehtyi 30–34-vuotiaita miehiä. Huumeisiin liittyviä kuolemia oli 100 000 asukasta kohden 3,6.

Huumausainekuolemat on laskettu käyttäen EU:n Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen EMCDDA:n laatimaa määritelmää (Selection B ¹⁾ ). Määritelmän mukaan huumausainekuolemiksi lasketaan tapaukset, joissa peruskuolemansyynä on tahaton, tahallinen tai tahallisuudelta epäselvä huumeiden aiheuttama myrkytys tai huumeiden käytöstä johtuva elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö. Määritelmässä huumeisiin luokitellaan opiodien lisäksi kannabis ja sen johdoksia, muita hallusinogeenejä sekä väärinkäyttöön soveltuvia psykostimulantteja, kuten amfetamiinia ja sen johdoksia.

Suurin osa huumausainekuolemista on tapaturmaisia myrkytyskuolemia. Vuonna 2017 tapaturmaisia yliannostuskuolemia oli 148. Määrä on suurempi kuin edellisinä vuosina. Tahalliset myrkytykset huumeilla ovat itsemurhia. Vuonna 2017 huumeilla tehtiin 22 itsemurhaa, niistä yli puolet oli naisten tekemiä. Huumeiden käytöstä johtuvaan elimelliseen aivo-oireyhtymään tai käyttäytymisen häiriöön liittyvät kuolemat johtuvat yleensä huumeriippuvuudesta tai huumeiden pitkäaikaisesta käytöstä.

Kuvio 11. Huumekuolemat 2006–2017 (EMCDDA:n määritelmä)

Huumausainekuolemat luokitellaan vaikuttavimmaksi arvioidun aineen mukaan. Valtaosa on moniainemyrkytyksiä, joissa henkilö on käyttänyt huumeiden ohella myös muita aineita, kuten esimerkiksi psyykenlääkkeitä ja/tai alkoholia. Kuolemaan johtaneissa huumausainemyrkytyksissä yleisintä oli huumeiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö.

Vuonna 2017 Suomessa kolme neljästä huumekuolemasta liittyi opioidien liikakäyttöön. Vaikuttavimmat aineet olivat suurelta osin synteettisiä lääkeopioideja (yleisin buprenorfiini). Kuolemansyiden koodauksessa käytetään WHO:n Kansainvälistä tautiluokitusta (ICD-10), jossa useita huumausaineita luokitellaan samalle koodille. Sen vuoksi kuolemansyytilastossa on rajalliset mahdollisuudet ainekohtaiseen tarkasteluun. Tarkempaa tietoa on saatavissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeustoksikologian yksiköstä, jossa suoritetaan oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen liittyvät oikeuskemialliset tutkimukset.

Taulukko 4. Huumausaineista johtuvat kuolemat 2000–2017 (EMCDDA:n Selection B-luokitus )

	Yhteensä	Miehet	Naiset	Yhteensä	Miehet	Naiset
	Kuolleita	Kuolleita	Kuolleita	100 000 henkeä kohti	100 000 henkeä kohti	100 000 henkeä kohti
2000	134	109	25	2,6	4,3	0,9
2001	110	78	32	2,1	3,1	1,2
2002	97	69	28	1,9	2,7	1,1
2003	101	76	25	1,9	3,0	0,9
2004	135	96	39	2,6	3,8	1,5
2005	126	95	31	2,4	3,7	1,2
2006	138	107	31	2,6	4,2	1,2
2007	143	116	27	2,7	4,5	1,0
2008	169	120	49	3,2	4,6	1,8
2009	175	130	45	3,3	5,0	1,7
2010	156	117	39	2,9	4,4	1,4
2011	197	156	41	3,7	5,9	1,5
2012	213	161	52	3,9	6,1	1,9
2013	201	148	53	3,7	5,5	1,9
2014	176	141	35	3,2	5,2	1,3
2015	166	127	39	3,0	4,7	1,4
2016	194	152	42	3,5	5,6	1,5
2017	200	147	53	3,6	5,4	1,9

1) ICD-10:n koodit F11-F12, F14-F16, F19 sekä X41, X42, X61, X62, Y11 ja Y12 yhdessä T-koodien (T40.0-9,T43.6.) kanssa

Lähde: Kuolemansyytilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Airi Pajunen 029 551 3605, Jari Hellanto 029 551 3291, Kati Taskinen 029 551 3648, kuolemansyyt@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 17.12.2018