Etusivu > Tilastot > Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto > 2006 > Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston laatuseloste

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston laatuseloste

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys
• 6. Tilaston vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston tiedot perustuvat maataloushallinnon ja verohallinnon rekisteritietojen yhdistelmänä saatavaan kokonaisaineistoon, jota täydennetään satunnaisotannalla valituille maatilayrityksille suunnatulla tilastokyselyllä. Tilasto kuvaa maassamme toimivien maatilayritysten taloudellista toimintaa ja rakennetta, sekä maatalousyritysten omistajapuolisoiden veronalaisia tuloja. Lisäksi tilastossa kuvataan kaikkien yksityismetsänomistajien metsätaloutta. Tilaston tutkimusyksikkönä on maatalouden osalta maatilayritys ja metsätalouden osalta verovelvollinen metsänomistaja. Tilastointiajanjakso on kalenterivuosi. Tietosisältö kattaa siten erikseen sekä maa- että metsätalouden. Tilastossa julkaistaan tietoja sekä keskimäärin tilastoyksikköä kohti laskettuna että summattuna yli kaikkien yritysten. Tietoja on luokiteltu alueittain, tuotantosuunnittain, tilakokoluokittain, omistusmuodoittain sekä ikäryhmittäin

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto perustuu valtaosin hallinnollisista rekistereistä saataviin kokonaisaineistoihin, joita täydennetään otostutkimuksella.

2.1. Perusjoukko

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston perusjoukko muodostuu kaikista maatilatalouden verolain mukaan verovelvollisista oikeushenkilöistä. Tilostoinnin kohteena oleva joukko jaetaan maataloushallinnon ja verohallinnon asiakasrekisterien tietojen avulla erikseen ns. aktiivi- ja passiivitilojen tuloista vastuullisiin verovelvollisiin. Tarkemman analyysin kohteeksi otetaan aktiivitilojen tuotanto-oikeuksien haltijana toimivat oikeushenkilöt. Maatila ja oikeushenkilö muodostavat yhdessä maatilayrityksen, jonka tunnisteena käytetään hallinnossa yritystunnusta. Jos samalla maatilalla toimii useampia verovelvollisia yrityksiä (y-tunnuksia), niin aktiiviseksi yritykseksi valitaan liikevaihdon perusteella suurempi yritys. Tällainen tilanne on hyvin yleistä maataloudessa esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina, jolloin vanha isäntä saa esimerkiksi veronalaisia jaksotettuja eläinten myyntituloja. Vanhaa ja uutta isäntää käsitellään tässä tapauksessa erillisinä tilastoyksiköinä. Muun yritystoiminnan tilastointiin verrattuna maatila voidaan käsittää yrityksen omaisuudeksi ja toimipaikaksi. Resurssit omistaa tai vuokraa oikeushenkilö, joka tavoittelee taloudellisessa mielessä korvausta ja voittoa työlleen ja pääomilleen. Näin yrittäjä (=oikeushenkilö) ja maatila (=tuotantoresurssi ja toimipaikka), yhdessä muodostavat yrityksen. Maatilan käyttö taloudellisten tilastojen tilastoyksikkönä on hämärtynyt jatkuvasti 1960-luvun lopulta, kun maataloudessa siirryttiin maatilan pinta-alaan perustuvasta verotuksesta todellisiin yrittäjän maatalouden tuloihin ja menoihin perustuvaan verotukseen.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) ylläpitämän vuoden 2006 maatilarekisterin mukaan Suomessa oli 69071 aktiivimaatilaa. Samaan aikaan verohallinnon rekisterien mukaan maatilatalouden verovelvollisia yksiköitä oli 143298. Näistä 66084 tapauksessa tiedot pystyttiin yhdistämään toisiinsa. Ts. leikkausalueen ulkopuolelle jääneet aktiivimaatilat ovat sellaisia joiden maataloustuloja ei veroteta maatilatalouden verolainsäädännön mukaan (ko. tilat ovat joko ns. harrastetiloja tai kuuluvat elinkeinoverotuksen piiriin), tai tietojen yhdistämisessä epäonnistuttiin. Tästä 66084maatilayrityksen joukosta luonnollisten henkilöiden omistuksessa oli 56301 yritystä, verotusyhtymien omistuksessa 4143 yritystä, kuolinpesien omistuksessa 2612 yritystä ja loput 28 yritystä olivat muiden juridisten omistusmuotojen hallinnassa. Tilastossa passiivisten maatilayritysten määräksi jäi siten 77214.

Henkilöverotarkastelu koskee ainoastaan luonnollisten henkilöiden omistamia maatilayrityksiä. Kyseisessä tarkastelussa tilan viljelystä vastuulliselle verovelvolliselle ja hänen puolisolle haettiin henkilöverorekisteristä kaikki tulo- ja varallisuustiedot, jotka laskettiin puolisoiden kesken yhteen.

2.2. Otanta

MVL:n mukaisia verotietoja täydennettiin suoralla maatilayrityksiin suunnatulla tilastokyselyllä. Vuoden 2005 maatalouyrittäjien verotietojen ja vuoden 2006 maatilarekisterin pohjalta muodostettiin otantakehikko, josta poimittiin kaikkiaan 8899 maatilayrityksen otos. Tilastokyselylomake postitettiin verohallinnon osoitetietojen perusteella maatilatalouden verovelvollisille, jotka palauttivat täytetyn lomakkeen joko palautuskuoressa tai internetin välityksellä Tilastokeskuksen Xcola tiedonkeruupalvelimelle.

Otantastrategiaan sisältyy kiertävä paneeli, jossa noin puolet otoksesta vaihtuu vuosittain, jolloin sama tila on tutkimuksessa mukana yleensä kaksi vuotta. Otanta-asetelmana oli ositettu yksinkertainen satunnaisotanta palauttamatta. Tärkeimpinä osituskriteereinä olivat tuotantosuunta ja tilakoko. Ositteiden lukumäärä vuoden 2006 otannassa oli 31. Otos kiintiöitiin Neyman-kiintiöinnin mukaan ja kiintiöintimuuttujana oli tulos maataloudesta.

Otoksesta saadut tulokset painotetaan vastaamaan kokonaisaineistosta saatuja lukuja. Estimoinnin tarkkuuden parantamiseksi tehtiin jälkiositus, jonka tärkeimmät kriteerit olivat maatilayrityksen juridinen muoto ja EU-tukialue. Tämän jälkeen jokaiselle ositteelle laskettiin painokerroin ja painot kalibroitiin kaikille otoksen hyväksytyille maatilayrityksille. Kalibroinnissa hyväksyttyjen tilojen tiedot saadaan vastaamaan kalibroitavien muuttujien osalta kohdeperusjoukon jakaumia. Kaikki otostutkimuksilla saadut arvot (estimaatit) on merkitty tähdellä tilaston liitteenä olevissa tietokantataluluissa. Estimaatti on matemaattisella laskentakaavalla otoshavaintojen arvoa hyväksi käyttäen saatu arvio perusjoukon ominaisuudesta.

Ylipeittoa syntyy, kun kehikkoperusjoukossa on mukana kohdeperusjoukkoon kuulumattomia alkioita. Vuoden 2006 otantakehikkoa muodostettaessa oli käytettävissä vuoden 2005 maatalouden veroaineisto. Otosvaiheessa ylipeitto saattoi johtua seuraavista syistä: maatalousyrittäjä jolta oli edellisvuoden verotiedot oli lopettanut tuotannon vuonna 2005 eikä ollut enää 2006 maataloudesta verovelvollinen, tai yrittäjä oli aloittanut maatilarekisterin perusteella tuotannon vuonna 2006 (uusi tila maatilarekisterissä), mutta ei sitten oman ilmoituksensa mukaan ollutkaan maatalouden verovelvollinen. Näille uusille yrityksille osoitetieto poimittiin maatilarekisteristä mikäli he eivät olleet aiemmin olleet maatalouden verovelvollisia. Estimointivaiheessa oli käytössä vuoden 2006 veroaineisto, jolloin otokseen sisältyneet ylipeitto voitiin pudottaa pois tarkastelusta.

Alipeittoa syntyy, jos kehikossa eivät ole mukana kaikki kohdeperusjoukkoon kuuluvat alkiot. Maatilayritys voi jäädä alipeittoon seuraavista syistä:
a) maatalousyrittäjän verotietoja ei onnistuttu yhdistämään maatilarekisterin tietoihin
b) tilan tiedot puuttuvat maatilarekisterissä
c) yrittäjän tiedot puuttuvat verottajan rekisteristä
Suurin vaara jäädä alipeittoon piilee kohdassa a. Hallinnolliset rekisterit ovat Suomessa hyvässä kunnossa. Alipeittoa ei yleensä voi havaita ja siten sitä ei voi korjata.

Otoksella kerättyjen lukujen luotettavuuteen vaikuttavat vastauskato, mittausvirheet sekä otannasta aiheutuva satunnaisvaihtelu. Mittausvirheitä syntyy mm. siitä, että kysymykset voidaan ymmärtää ja tulkita eri tavoilla tai vastaajat voivat jättää kertomatta joitain tietoja. Mittausvirheitä pyritään vähentämään kehittämällä ja selkeyttämällä tilastolomaketta. Verovuonna 2006 lähes kaikkiin merkittäviin maatalouden kaupallisiin verokirjanpito-ohjelmiin oli sisällyttänyt tilastolomakkeen tulostusmahdollisuus.

Otannasta aiheutuvalla satunnaisvaihtelulla tarkoitetaan sitä, että eri otoksista lasketut luvut poikkeaisivat jonkin verran toisistaan. Arvioitaessa karkeasti otannasta aiheutuvan satunnaisvaihtelun suuruutta erilaisissa tilanteissa on pääperiaatteena, että lukuihin sisältyy sitä vähemmän otannasta aiheutuvaa epävarmuutta, a) mitä suuremman otoksen pohjalta luvut on laskettu ja b) mitä suurempaa yritysjoukkoa luvut kuvaavat. Tämän vuoksi esimerkiksi maakunnittain esitetyt estimaatit ovat tarkempia kuin kunnittain esitetyt estimaatit. Tästä syystä otokseen perustuvia tietoja ei esitetä kuntakohtaisesti.

Otannasta aiheutuvaa epätarkkuutta arvioidaan estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat sekä otoksen koko että tarkastelun kohteena olevan ominaisuuden vaihtelu, eli muuttujan varianssi. Keskivirheen avulla voidaan laskea estimaatin luottamusväli, jolla haettu perusjoukon arvo sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä.

Otoksesta lasketut suhteelliset keskivirheet prosentteina tuotantosuunnittain. Muuttujina osa tilastolomakkeella kysytyistä tulo- ja menoeristä

Tulot	Tuotantosuunta
	Kaikki	1. Lypsykarja-talous	2. Liha- ym naudat	3. Sikatalous	4. Siipikarja-talous	5. Lampaat, vuohet, hevoset	6. Viljanviljely	7. Muu kasvituotanto	8. Muu tuotanto
Tilojen lukumäärä otoksessa	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,31	4,60
Nautakarja	2,07	2,27	3,56	31,37	22,42	49,91	16,92	22,69	62,98
Siat	1,86	33,90	54,62	2,23	39,50	45,79	48,99	53,46	".."
Siipikarja	7,73	84,45	53,66	85,16	7,68	45,24	65,90	92,39	".."
Muut kotiel.	21,63	25,41	82,78	57,67	37,61	25,82	33,60	33,93	80,34
Maito	0,57	0,61	27,66	45,11	32,92	64,84	20,87	31,72	96,36
Kananmunat	10,42	38,07	30,43	33,49	11,31	59,31	34,59	61,61	".."
Muut kel.tuotteet	17,25	32,33	29,22	50,24	23,93	43,93	28,15	29,29	61,72
Vilja	1,50	6,75	8,65	6,57	10,06	32,25	2,07	5,14	33,37
Sokerijuurikas	6,45	25,54	37,36	21,53	28,97	".."	16,36	8,49	".."
Peruna	9,45	72,09	47,03	38,07	37,90	83,65	24,36	10,69	67,02
Puutarhatuotteet	8,75	45,15	68,06	65,24	53,20	86,67	30,85	10,42	58,17
Muut kasvit	4,71	8,06	15,25	11,80	20,79	44,63	6,45	9,25	51,69
Maan vuokrat	1,15	2,36	4,81	4,47	10,22	18,91	3,08	6,10	45,97
Muut vuokrat	10,74	15,52	34,75	29,86	55,15	54,24	14,88	20,83	73,65
Muut tulot	3,36	4,29	20,19	11,18	29,24	21,42	14,09	17,68	44,10
Menot
Kotieläimet	3,00	8,58	5,79	5,06	7,78	36,53	47,79	34,23	77,06
Eläinlääkkeet	2,92	2,04	13,70	5,83	21,03	17,94	20,59	57,25	83,58
Muut kotieläinmenot	2,85	1,61	7,80	7,08	10,21	26,38	15,22	62,71	54,56
Lannoitteet ja kalkki	1,13	1,72	4,70	6,14	8,66	16,69	2,13	3,64	28,15
Siemenet	2,38	3,39	5,43	8,73	10,43	35,70	6,30	5,65	31,69
Muut kasvinviljelymenot	2,45	3,32	5,87	6,54	12,72	19,69	5,42	6,67	36,02
Lyhytikäinen kalusto	2,16	2,98	9,65	9,63	9,91	15,81	4,01	5,64	70,02
Palveluiden osto	2,76	2,83	7,71	8,89	16,14	18,34	6,32	18,26	63,57
Koneiden kunnossapito	1,19	1,54	3,60	4,54	8,16	15,90	2,66	4,20	63,70
Rakennusten kunnossapito	2,18	3,16	6,63	6,59	10,64	22,97	5,27	9,42	35,53
Polttoja voiteluaineet	1,05	1,39	4,01	3,66	7,13	13,18	2,44	3,89	60,65
Sähkö	1,18	1,21	3,41	3,74	8,33	14,46	3,91	3,67	37,33
Muut em. kohdan menot	1,14	1,93	4,96	3,61	14,41	11,02	3,13	5,24	34,66
Yksit. ja metsätal osuus	3,19	4,19	7,96	9,17	14,18	26,00	6,03	8,55	73,27
Rehut yms.	0,58	1,07	4,92	3,25	7,55	17,90	24,98	29,86	52,87
Muut menot	7,46	9,75	14,56	9,71	14,42	37,57	22,45	12,51	60,95
Vakuutusmaksut	0,71	1,08	2,77	2,73	4,99	14,05	1,75	3,04	33,95
Peltoala	0,00	0,63	1,71	1,77	5,03	7,93	0,88	2,28	17,12

2.3. Osittaiskadon korjaaminen

Osittaiskato tarkoittaa yleensä osittain puutteellista tietoa tilastoyksiköstä. Kun tilastokysely lähetettiin kaikkiaan 8899 maatilayrittäjälle, niin estimointivaiheessa näistä 163 yritykselle (663 vuonna 2005 kun otos perustui vain maatilarekisteriin) ei löydetty maatalouden verotietoja ollenkaan. Otokseen hyväksyttyjen havaintojen määräksi jäi siten 8736 maatilayritystä. Otokseen jääneistä maatilayrityksistä 4815 (4146) yrittäjää palautti ainakin osittain hyväksyttävästi täytetyn tilastolomakkeen: näistä 4398 yritystä postitse ja 417 yritystä internetin kautta. Otostutkimukseen lopullisesti hyväksyttyjen yritysten lukumäärää täydennettiin sellaisilla maatilayrityksillä, joilla oli tuotannossa vain joko yhtä kotieläinlajia tai yhtä kasvilajia. Näiden yritysten tilastolomakkeella kysytyt tulotiedot saatiin tällä menettelyllä täydennettyä rekisteritietojen avulla. Lopullisen hyväksyttyjen havaintojen lukumääräksi saatiin siten 6836 maatilayritystä, joten kadoksi jäi 1900 yrityksen tiedot. Toki näiden katoon sisältyvien maatilayritysten rekisteritiedot on käytettävissä samalla tavalla kuin muidenkin perusjoukkoon kuuluvien yritysten, mutta otostutkimuksessa kyseisten yritysten tiedot eivät ole mukana. Oheisessa taulukossa katohavaintojen määrää on kuvattu tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain. Valtaosa kadosta painottuu yrityksiin, joiden päätuotantosuuntana on viljan viljely tai muu kasvituotanto. Tilakokoluokittain kato on varsin tasaista kaikissa kokoluokissa. Kadon ”vinous” johtuu suurelta osin em. otokseen hyväksyttyjen tilojen täydennysmenettelystä: kasvituotantotiloilla joudutaan lähes aina harjoittamaan kasvinvuorottelua, joten esimerkiksi pelkästään viljaa tuottavia tiloja ei juuri ole, kun taas usean kotieläinlajin tilat ovat yhä harvinaisempia.

Otokseen hyväksytyt maatilayritykset ja kato yrityksen juridisen omistajan mukaan

	1. Luonnollinen henkilö	2. Verotusyhtymä	3. Kuolinpesä	4. Muut
1.Hyväksytty	6052	559	221	4
2. Kato	1708	132	59	1
Yhteensä	7760	691	280	5

Otokseen hyväksyttyjen yritysten tietoja jouduttiin siis täydentämään, koska tilastolomakkeella kysyttyjä tietoja puuttui joko yhdestä tai useammasta kohtaa. Edellisvuoden kokemuksen perusteella imputointimenetelmäksi valittiin moni-imputointi sen ominaisuuksien, implementoitavuuden ja luotettavuuden takia. Moni-imputoinnissa puuttuvat havainnot imputoidaan kahdella tai useammalla imputoidulla arvolla muodostaen useita täydellisiä aineistoja. Moni-imputoinnin tuottamat täydelliset aineistot analysoidaan käyttäen täydellisille aineistoille tarkoitettuja standardeja menetelmiä, aivan kuten imputoidut aineistot olisivat alun perin olleet täydellisiä aineistoja. Näiden analyysitulosten piste-estimaattien keskiarvo on moni-imputoinnin tuottama piste-estimaatti. Analyysitulosten keskinäinen vaihtelu antaa arvion puuttuvien havaintojen imputoinnin tuottamasta epävarmuudesta, joka yhdistettynä otantavirhettä kuvaavaan varianssiin johtaa yhteen johtopäätökseen mielenkiinnon kohteina olevien estimaattien vaihtelusta.

Tässä tilastossa jokaista imputointiryhmää kohden rakennettiin 50 täydellistä aineistoa. Näiden aineistojen imputoinnissa käytettiin aputietoina mm. verohallinnon ja maaseutuelinkeinorekisterin tietoja. Aineistojen muuttujat logaritmisoitiin ennen moni-imputointia jotta vinoista jakaumista päästiin mahdollisimman normaalijakautuneisiin muuttujiin. Ennen ensimmäisen aineiston imputointia tehtiin 1000 simulointia ja imputointien välillä suoritettiin 500 simulointia imputointien stabiloimiseksi. Näiden 50 täydellisen aineiston piste-estimaattien keskiarvoa käytettiin moni-imputointi piste-estimaattina.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kokonaisaineistojen osalta tiedot perustuvat hallinnon tietorekistereihin, joten aineiston oikeellisuuden valvonta tapahtuu sekä verohallinnon että maataloushallinnon viranomaisten toimesta. Useimmat veroaineiston muuttujat on poimittu verottajan tietokannoista vasta verotuksen valmistumisen aikoihin, joten kyseiset tiedot ovat läpäisseet verovalmistelun. Verolainsäädännöstä johtuen maatalousyrittäjien eläke- ja tapaturmavakuutusmaksujen kirjaamisessa on eroja maatilayritysten välillä. Kyseiset vakuutusmaksut voidaan kirjata menona joko maatilatalouden 2-lomakkeelle tai henkilöveroilmoitukseen. Maa- ja metsätalousministeriöstä saadut tiedot liittyvät valtaosin maataloustukien hakemiseen, joten annettujen tietojen valvonta tapahtuu EU-lainsäädännön pohjalta. Väärien tietojen antamisesta seuraa sanktio.

Verohallinnon ja maataloushallinnon rekisteritiedot on yhdistetty tässä laajuudessa koneellisesti vasta kolmelta vuodelta. Joissakin tapauksissa maatilan ja oikean oikeudellisen yksikön tiedot eivät välttämättä ole kohdanneet. Tilastolomakkeelle esitäytettiin sekä maataloushallinnon käyttämä maatilatunnus, sekä verohallinnossa käytetty yritustunnus. Vuoden 2006 perusteella ei yksikään otokseen kuulunut viljelijä ilmoittanut, että maatilatunnus ja y-tunnus eivät vastaisi toisiaan.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilasto julkaistaan vuosittain. Veroaineistot valmistuvat lähes vuoden viiveellä viitevuoden päättymisestä, joten tilaston julkaisuviive on yli vuosi viitevuoden päättymisestä.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Tilasto julkaistaan SVT:n Maa-, metsä- ja kalatalous sarjassa. Tilasto julkaistaan ainoastaan Tilastokeskuksen internet- palvelussa ja on sieltä tulostettavissa ilmaiseksi kaikille käyttäjille myös pdf-muodossa. Tilastoaineiston pohjalta voidaan suorittaa myös erityisselvityksiä asiakkaiden omien tarpeiden mukaan. Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston otosaineistoja voidaan myös luovuttaa tutkimuskäyttöön käyttölupahakemuksen perusteella. Tietoja ei luovuteta tunnistettavassa muodossa Tilastokeskuksen ulkopuolelle (Tilastolaki 280/2004, Henkilötietolaki 523/1999).

6. Tilaston vertailukelpoisuus

Tilastokeskus julkaisi vuodesta 1973 vuoteen 2004 saakka tätä tilastoa vastaavia tetoja sekä Maatilatalouden yritys- ja tulotilastossa että Maatilatalouden tulo- ja verotilastossan. Vastaavia tietoja on siten saatavissa jopa yli 30 vuodelta. Tosin useat lainsäädännössä ja lähdeaineistoissa tapahtuneet muutokset vaikeuttavat vertailun tekemistä. Seuraavassa eräitä vertailua vaikeuttavia muutoksia:

• vuodesta 1994 lähtien rakennuksista alle 6 000 markan menojäännökset tuli poistaa kerralla

• vuodesta 1995 lähtien suurin osa maatiloista tuli arvonlisäverovelvollisiksi. Tätä edeltävältä ajalta kaikki tulo- ja menoerät sisältävät arvonlisäveron.

• vuodesta 1995 lähtien maitokiintiöt luettiin mukaan maatalouden varoihin

• vuonna 2004 maatalouden verolomake uudistettiin täydellisesti sisällön osalta ja veroaineiston osalta siirryttiin kokonaisaineistoon

• vuodesta 2004 lähtien tilastoyksikkö ja tilaston perusjoukko on määritelty uudella tavalla

Henkilöverotietojen vertailussa on huomioitava seuraavat seikat: vuonna 1993 siirryttiin luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien ansio- ja pääomatulojen osalta erilliseen verotuskohteluun. Yhtymät eivät enää olleet erillisiä verovelvollisia vaan niiden tulo on jaettu vuodesta 1993 lähtien kokonaan osakkaille. Tuolloin vähennysjärjestelmään tehdyt suurimmat muutokset koskivat korkojen vähennysoikeuksia. Muut muutokset koskivat mm. tulolähdejakoa, veronsaajia ja verotusmenettelyä. Tulolähteitä ovat elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja henkilökohtaisen tulon tulolähde. Metsätalouden tulo ei ole kuulunut vuodesta 1993 maatalouden kanssa samaan tulolähteeseen vaan henkilökohtaisiin tuloihin. Tulolähdejaon muutos merkitsi sitä, että tappioita ei voinut enää vähentää toisen tulolähteen tuloista (poikkeuksena kuitenkin pääomatuloista vähennettävät tulolähteen tappiot).

Tilastokeskuksen julkaisemat Tulonjakotilasto ja Kulutustutkimus ovat otostutkimuksia, jotka sisältävät tulo- ja kulutustietoja eri väestöryhmistä. Näissä tilastoissa maatalousyrittäjät ovat mukana yhtenä sosioekonomisena ryhmänä. Tilastoyksikkönä on kotitalous. Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Tulonjakotilastossa ja Kulutustutkimuksessa on muutamia määritelmäeroja ja lisäksi tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Tulo- ja varallisuustilasto perustuu verotustietoihin ja se laaditaan rekisteriaineistosta. Tulo- ja varallisuustilaston tilastoyksikkönä on yksityinen henkilö. Tulo- ja varallisuustilaston kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin Tulonjakotilaston tai Kulutustutkimuksen.

Kansantalouden tilinpidon maataloussektoria kuvaavat käsitteet poikkeavat tämän tilaston käsitteistä. Huomattavia eroja syntyy esimerkiksi tukien käsittelyssä, suoriteperusteisuudessa, tutkimuskohteessa ja lähdeaineistossa.

Maatilarekisteri on Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen julkaisema tilasto, joka sisältää tietoja maatilojen lukumääristä, maankäyttölajien pinta-aloista, omistussuhteista, tuotantosuunnista sekä viljelijöiden ikärakenteesta. Maatilojen peltopinta-alaa mitataan hallinnassa olevan pellon avulla, mikä on vähintään yhtä suuri kuin viljelty pinta-ala. Maatilarekisterin perusjoukkoon kuuluvat sellaiset maatilat, joilla on viljelyksessään vähintään yksi hehtaari peltomaata, tai tilan taloudellinen koko on vähintään yksi eurooppalainen kokoyksikkö (ESU) eli 1200 euroa. Tästä tilajoukosta käytetään myös nimitystä tilastollinen maatilarekisteri. Maatilarekisteri laaditaan pääasiassa maaseutuelinkeinorekisteristä saatavien tietojen perusteella. Tietoja täydennetään tukea hakemattomien tilojen osalta suoralla tilastokyselyllä. Maatilarekisterissä ei ole veromuodollisia vaatimuksia.

MTT Taloustutkimus ylläpitää maatalouden kannattavuuskirjanpitotoimintaa, jonka perustuu siihen sitoutuvien viljelijöiden kahdenkertaisiin kirjanpitotietoihin. Mukana on noin 1000 maatila-, puutarha- ja poroyritystä. Tiloilta kerätään rahatulot ja -menot verokirjanpidosta, viljelytiedot, tuotantomäärät, omaisuudessa tapahtuneet muutokset ja työtuntien määrät. Tiedot kerää ja tallentaa tietojärjestelmään maaseutukeskus ja MTT Taloustutkimus tarkastaa ne ja laskee tiloille tilinpäätökset sekä talouden tunnusluvut.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Tilastossa käytettyjen käsitteiden osalta pyritään noudattamaan verohallinnon käyttämiä käsitteitä siltä osin kun tiedot koskevat veroaineistosta laskettuja tuloksia. Suurimmat erot aikaisempiin maatilatalouden tulotilastoihin verrattuna on tapahtunut kohdeperusjoukon määrittelyssä. Aiemmin tilaston perusjoukko muodostettiin yksinomaan maatilarekisterin pohjalta, jolloin myös tilastoyksiköstä käytettiin nimitystä maatila. Tässä tilastossa termillä 'maatila' tarkoitetaan lähinnä paikkaa missä yrityksen tuotanto tapahtuu. Maatilarekisteriin kuulumisen perustella yritykset jaetaan na. aktiivisiin ja passiivisiin maatilayrityksiin. Vaikka tilastollisesta maatilarekisteristä käytetään myös nimitystä 'aktiivitilojen rekisteri', niin siihen kuuluvien tilojen joukossa on myös sellaisia yksiköitä, jotka verottaja tulkitsee ns. harrastetiloiksi ja siten näiden tilojen omistajia ei veroteta maatalouden verolakien mukaan. Maatilarekisteriin kuulumattomia maatalouden verovelvollisia oli yli 70000. Tästä joukosta käytetään nimitystä 'passiiviyksikkö'. Nämä yksiköt saavat esimerkiksi maatalouden verolain alaisia maan vuokratuloja, josta syystä he joutuvat täyttämään maatalouden 2–verolomakkeen.

Maatalousverotus perustuu ns. kassaperusteiseen tilinpitoon, joten vertailtaessa tämän tilaston tietoja suoriteperusteisesti laskettuihin tuloksiin on muistettava kyseisten kirjanpitokäytäntöjen erot. Verotilinpäätöksistä saatujen tietojen tarkastelussa on muistettava, että ne sisältävät ainoastaan veronalaiset tulot ja menot, sekä varat ja velat.

Lähde: Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Maliniemi (09) 1734 2796, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö

---

Päivitetty 9.7.2008