1. Johdanto
Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston tiedoista valtaosa perustuu hallinnollisista rekistereistä saataviin tietoaineistoihin. Tilaston kannalta keskeisiä rekistereitä tuotetaan ja ylläpidetään sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla toimivissa yksiköissä että verohallinnossa. Rekistereistä saatavia tietoja on täydennetty 8 800 maatilayrittäjälle suunnatulla tilastokyselyllä, jolla pyrittiin selvittämään maatalouden verolomakkeen antamia tietoja yksityiskohtaisemmin myyntituloja ja vähennyskelpoisia menoja. Tilaston keskeiset tiedot esitetään liitteinä olevissa tietokantatauluissa. Valtaosa taulujen tiedoista on esitetty keskiarvoina tilastoyksikköä kohti. Henkilöverotusta koskevat tiedot on esitetty vuosilta 2000–2008 ja maatilayrityksiä koskevat tiedot vuosilta 2004–2008. Tilastokatsauksen lukujen 1–4 osalta tilasto pyritään julkaisemaan vuosittain saman sisältöisenä, kun taas 'tilaston vaihtuva teema' luvussa aihe vaihtuu vuosittain.
Vuodesta 2006 lähtien myös yksityismetsänomistajien metsätaloutta koskevat tiedot on julkaistu tilastossa. Tässä tilastossa metsätalouden luvut on siten saatavissa kolmelta vuodelta, 2006–2008. Vuosi 2007 oli varsin vilkas puunmyyntivuosi, joten kyseiset tilastovuodet ilmentävät hyvin metsätulojen vuosien välistä vaihtelua. Metsätalouden pinta-alaverotus päättyi kaikkien metsänomistajien osalta vuonna 2005, joten vuodesta 2006 lähtien kaikkien yksityismetsänomistajien verotukseen perustuvat puunmyyntitulot ovat olleet vertailukelpoisia keskenään. Metsätalouden tuloksia esitellään sekä alueellisesti että omistajaryhmien mukaan luokiteltuna.
Tässä tilastossa käytetään nimitystä 'aktiivinen maatilayritys' sellaisista maatilatalouden verolainsäädännön mukaisista verovelvollisista, jotka harjoittavat maataloutta maatilarekisteriin kuuluvalla maatilalla. Tosin samalla maatilarekisterin tilalla voi toimia useampiakin maatalouden verovelvollisia yksiköitä, esimerkiksi vanha ja nuori isäntä ovat muutaman vuoden ajan molemmat maatalouden verovelvollisia. Näissä tapauksissa aktiiviseksi yrittäjäksi valittiin liikevaihdoltaan suurempi verovelvollinen, kun taas muut aktiivitiloillakin toimivat maatalouden verovelvolliset merkittiin 'passiivisiksiyrityksiksi'. Vuonna 2008 passiivisisten yrittäjien lukumäärä oli noin 76 500; he siis toimivat maataloudessa jossain muussakin roolissa kuin pelkästään peltomaan omistajina, ts. heillä oli esimerkiksi maatalouden vuokratuloja.
Tilasto julkaistaan kokonaisuudessaan Tilastokeskuksen internet palvelussa. Tilaston katsaukseen on poimittu esimerkin omaisesti vain joitain tietoja tilaston tietokantatauluista, joten tilaston täydellinen tietosisältö on löydettävissä liitteenä olevista tietokantataulukoista. Tietokantataulukot mahdollistavat monipuolisten tarkastelujen tekemisen, koska vanhaa ”sivurajoitetta” ei ole enää olemassa. Tietokantatauluista voidaan tehdä rajoitettuja poimintoja tilaston käyttäjän kiinnostuksen kohteena olevista aiheista käyttäen erilaisia luokittelijoita. Tietokantatauluista poimitut tiedot on mahdollista tallentaa esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmaan, jossa tietoja voidaan muokata omien tarpeiden mukaan. Aiemmissa painetuissa tilastojulkaisuissa oli mahdollista julkaista pääosin vain yhden ulottuvuuden taulukoita, kun nyt julkaistavissa tietokantatauluissa on pääsääntöisesti vähintään kaksi ulottuvuutta, esimerkiksi tuotantosuunta maakunnittain. Tietoja esitetään myös kuntakohtaisesti.
Tämän tilaston tilastoyksiköstä käytetään nimitystä maatilayritys. Kuten edellä mainittiin, maatilalla voi toimia useampia verovelvollisia yrityksiä, tai toisaalta yksi yrittäjä voi harjoittaa maataloutta useammalla maatilalla. Tuotantoa harjoitetaan myös enenevässä määrin vuokratuilla pelloilla - jopa kokonaisia maatiloja vuokrataan. Maatilalla harjoitettavasta tuotannosta on aina taloudellisessa vastuussa maatilan viljelyoikeutta hallinnoiva oikeushenkilö, tai oikeudellinen yksikkö, joka maatalouden kyseessä ollessa on useimmiten luonnollinen henkilö. Muun yritystoiminnan tilastointiin verrattuna maatila voidaan käsittää yrityksen toimipaikaksi, josta taloudellisessa vastuussa on joko tilan vuokrannut tai sen omistava oikeushenkilö. Näin yrittäjä ja toimipaikka yhdessä muodostavat yrityksen. Koska yritys vastaa useinmiten yhden maatilan tuotannosta, voidaan tilastossa satunnaisesti puhua myös 'maatilojen tuloksista'. Maatilan käyttö taloudellisten tilastojen perusyksikkönä on kuitenkin hämärtynyt jatkuvasti 1960-luvun lopulta, kun maataloudessa siirryttiin maatilan pinta-alaan perustuvasta verotuksesta todellisiin tuloihin ja menoihin perustuvaan verotukseen. Toki voidaan myös puhua tuloista maatilayrittäjää kohti, mutta koska kyseessä on usein yrittäjäpuolisot, niin on käytännöllisempää käyttää nimitystä 'maatilayritys' puhuttaessa taloudellisesta tuloksesta.
Tässä tilastossa ei ole mukana sellaisten yritysten tuloksia, jotka eivät ole maatilatalouden verolainsäädännön mukaan verovelvollisia. Jos maatalouden harjoittaja suorittaa esimerkiksi koneurakointia siinä laajuudessa, että verottaja katsoo urakoinnin kuuluvan eri liikkeeksi kuin maatalous, niin tämä koneurakointi jää tämän tilaston kuvauksen ulkopuolelle. Toisaalta jos koneyrittäminen voidaan katsoa maatalouden sivuelinkeinoksi ja siitä saatuja tuloja verotetaan muiden maatalouden tulojen ohessa, niin urakoinnin tulot ja menot sisältyvät tähän tilastoon. Maataloutta harjoitetaan enenevässä määrin myös elinkeinoverolain piiriin kuuluvissa yrityksissä. Nämäkin yritykset jäävät ainakin toistaiseksi tämän tilaston ulottumattomiin.
Lähde: Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto, Tilastokeskus
Lisätietoja: Hannu Maliniemi (09) 1734 2796, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö
Päivitetty 25.3.2010
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-304X. 2008,
1. Johdanto
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/mmtal/2008/mmtal_2008_2010-03-25_kat_001_fi.html