Etusivu > Tilastot > Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto > 2009 > Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston laatuseloste

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston laatuseloste

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys
• 6. Tilaston vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston tiedot perustuvat maataloushallinnon ja verohallinnon rekisteritiedoista yhdistettyyn kokonaisaineistoon, jota täydennetään satunnaisotannalla valituille maatilayrityksille suunnatulla tilastokyselyllä. Tilasto kuvaa maassamme toimivien maatilayritysten taloudellista toimintaa ja rakennetta, sekä maatalousyritysten omistajapuolisoiden veronalaisia tuloja. Lisäksi tilastossa kuvataan kaikkien yksityismetsänomistajien metsätaloutta. Tilaston tutkimusyksikkönä on maatalouden osalta maatilayritys ja metsätalouden osalta verovelvollinen metsänomistaja. Tilastointiajanjakso on kalenterivuosi. Tietosisältö kattaa siten erikseen sekä maa- että metsätalouden. Tilastossa julkaistaan tietoja sekä keskimäärin tilastoyksikköä kohti laskettuna että summattuna yli kaikkien yritysten. Tietoja on luokiteltu alueittain, tuotantosuunnittain, tilakokoluokittain, omistusmuodoittain sekä ikäryhmittäin

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto perustuu valtaosin hallinnollisista rekistereistä saataviin kokonaisaineistoihin, joita täydennetään otostutkimuksella.

2.1. Perusjoukko

Maa- ja metsätalousyritysten taloustilastossa perusjoukkoja on itse asiassa useita. Maatilayrityskohtaisia asioita käsiteltäessä (luku 2) perusjoukko muodostuu kaikista maatilatalouden verolain mukaan verovelvollisista oikeudellisista yksiköistä. Luvussa 3 perusjoukon muodostavat maatilatalouden verolain mukaista toimintaa harjoittavat viljelijät ja heidän puolisonsa jotka viljelevät maatilarekisteriin kuuluvaa maatilaa. Metsätaloutta käsittelevässä luvussa perusjoukko muodostetaan verohallinnon yksityismetsänomistajiksi luokittelemista metsänomistajista. Kaikista em. kolmesta joukosta on muodostettu yhdistelmäaineisto, joka on jaettu maatilarekisteriin kuulumisen perusteella ns. aktiivi- ja passiiviyrityksiin. Tarkemman analyysin kohteena on aktiivitilojen tuotanto-oikeuksien haltijana toimivat oikeushenkilöt. Maatila ja oikeushenkilö muodostavat yhdessä maatilayrityksen, jonka tunnisteena käytetään hallinnossa yritystunnusta. Jos samalla maatilalla toimii useampia verovelvollisia yrityksiä (y-tunnuksia), niin aktiiviseksi yritykseksi valitaan liikevaihdon perusteella suurempi yritys. Tällainen tilanne on hyvin yleinen esimerkiksi maatilan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina, jolloin vanha isäntä saa esimerkiksi veronalaisia jaksotettuja eläinten myyntituloja. Vanhaa ja uutta isäntää käsitellään tässä tapauksessa erillisinä tilastoyksiköinä. Muun yritystoiminnan tilastointiin verrattuna maatila voidaan käsittää yrityksen omaisuudeksi ja toimipaikaksi. Resurssit omistaa tai vuokraa oikeudellinen yksikkö, joka tavoittelee taloudellisessa mielessä korvausta ja voittoa työlleen ja pääomilleen. Näin yrittäjä ( = oikeudellinen yksikkö) ja maatila ( = toimipaikka), yhdessä muodostavat yrityksen. Maatilan käyttö taloudellisten tilastojen tilastoyksikkönä on hämärtynyt jatkuvasti 1960-luvun lopulta, kun maataloudessa siirryttiin maatilan pinta-alaan perustuvasta verotuksesta todellisiin yrittäjän maatalouden tuloihin ja menoihin perustuvaan verotukseen.

2.2. Otanta

MVL:n mukaisia verotietoja täydennettiin suoralla maatilayrityksille suunnatulla tilastokyselyllä. Vuoden 2008 maatalouyrittäjien verotietojen ja vuoden 2009 maatilarekisterin pohjalta muodostettiin otantakehikko, josta poimittiin kaikkiaan 8 798 maailayrityksen otos. Tilastokyselylomake postitettiin verohallinnon osoitetietojen perusteella maatilatalouden verovelvollisille, jotka palauttivat täytetyn lomakkeen joko palautuskuoressa tai internetin välityksellä Tilastokeskuksen Xcola tiedonkeruupalvelimelle. Kolmeen maatalouden kirjanpito-ohjelmaan oli rakennettu ominaisuus, jolloin ko. ohjelmista pystyi lähettämään tiedot XML muodossa suoraan Tilastokeskuksen keruupalvelimelle.

Otantastrategiaan sisältyy kiertävä paneeli, jossa noin puolet otoksesta vaihtuu vuosittain, jolloin sama tila on tutkimuksessa mukana yleensä kaksi vuotta. Otanta-asetelmana oli ositettu yksinkertainen satunnaisotanta palauttamatta. Tärkeimpinä osituskriteereinä olivat tuotantosuunta ja tilakoko. Ositteiden lukumäärä vuoden 2009 otannassa oli 27. Otos kiintiöitiin Neyman-kiintiöinnin mukaan ja kiintiöintimuuttujana oli edellisvuoden tulos maataloudesta.

Otoksesta saadut tulokset painotetaan vastaamaan kokonaisaineistosta saatuja lukuja. Estimoinnin tarkkuuden parantamiseksi tehtiin jälkiositus, jonka tärkeimmät kriteerit olivat maatilayrityksen juridinen muoto ja EU-tukialue. Tämän jälkeen jokaiselle ositteelle laskettiin painokerroin ja painot kalibroitiin kaikille otoksen hyväksytyille maatilayrityksille. Kalibroinnissa hyväksyttyjen tilojen tiedot saadaan vastaamaan kalibroitavien muuttujien osalta kohdeperusjoukon jakaumia. Kaikki otostutkimuksilla saadut arvot (estimaatit) on merkitty tähdellä tilaston liitteenä olevissa tietokantataluluissa. Estimaatti on matemaattisella laskentakaavalla otoshavaintojen arvoa hyväksi käyttäen saatu arvio perusjoukon ominaisuudesta.

Ylipeittoa syntyy, kun kehikkoperusjoukossa on mukana kohdeperusjoukkoon kuulumattomia alkioita. Vuoden 2009 otantakehikkoa muodostettaessa oli käytettävissä vuoden 2008 maatalouden veroaineisto. Otosvaiheessa ylipeitto saattoi johtua seuraavista syistä: maatalousyrittäjä jolta oli edellisvuoden verotiedot oli lopettanut tuotannon vuonna 2008 eikä ollut enää 2009 maataloudesta verovelvollinen. Estimointivaiheessa oli käytössä vuoden 2009 veroaineisto, jolloin otokseen sisältyneet ylipeitto voitiin pudottaa pois tarkastelusta.

Alipeittoa syntyy, jos kehikossa eivät ole mukana kaikki kohdeperusjoukkoon kuuluvat alkiot. Maatilayritys voi jäädä alipeittoon seuraavista syistä:
a) maatalousyrittäjän verotietoja ei onnistuttu yhdistämään maatilarekisterin tietoihin
b) tilan tiedot puuttuvat maatilarekisterissä
c) yrittäjän tiedot puuttuvat verottajan rekisteristä
Suurin vaara jäädä alipeittoon piilee kohdassa a. Hallinnolliset rekisterit ovat Suomessa hyvässä kunnossa. Alipeittoa ei yleensä voi havaita ja siten sitä ei voi korjata.

Otannalla kerättyjen lukujen luotettavuuteen vaikuttavat vastauskato, mittausvirheet sekä otannasta aiheutuva satunnaisvaihtelu. Mittausvirheitä syntyy mm. siitä, että kysymykset voidaan ymmärtää ja tulkita eri tavoilla tai vastaajat voivat jättää kertomatta joitain tietoja. Mittausvirheitä pyritään vähentämään kehittämällä ja selkeyttämällä tilastolomaketta. Verovuonna 2009 kaikkiin yleisimpiin maatalouden kaupallisiin verokirjanpito-ohjelmiin oli sisällytetty tilastolomakkeen tulostusmahdollisuus.

Otannasta aiheutuvalla satunnaisvaihtelulla tarkoitetaan sitä, että eri otoksista lasketut luvut poikkeaisivat jonkin verran toisistaan. Arvioitaessa karkeasti otannasta aiheutuvan satunnaisvaihtelun suuruutta erilaisissa tilanteissa on pääperiaatteena, että lukuihin sisältyy sitä vähemmän otannasta aiheutuvaa epävarmuutta, a) mitä suuremman otoksen pohjalta luvut on laskettu ja b) mitä suurempaa yritysjoukkoa luvut kuvaavat. Tämän vuoksi esimerkiksi maakunnittain esitetyt estimaatit ovat tarkempia kuin kunnittain esitetyt estimaatit. Otokseen perustuvia tietoja ei esitetä esimerkiksi kuntakohtaisesti.

Otannasta aiheutuvaa epätarkkuutta arvioidaan estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat sekä otoksen koko että tarkastelun kohteena olevan ominaisuuden vaihtelu, eli muuttujan varianssi. Keskivirheen avulla voidaan laskea estimaatin luottamusväli, jolla haettu perusjoukon arvo sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä.

Vuoden 2009 otoksesta lasketut suhteelliset keskivirheet prosentteina tuotantosuunnittain. Muuttujina tilastolomakkeella kysytyt tulo- ja menoeriät

	Tuotantosuunta
	Kaikki yht	1. Lypsykarjatalous	2. Liha- ym naudat	3. Sikatalous	4. Siipikarjatalous	5. Lampaat, vuohet, hevoset	6. Viljanviljely	7. Muu kasvituotanto	8. Muu tuotanto
Tilalkm	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00	0,00
Nautakarja	2,47	2,17	3,98	39,85	56,69	46,34	24,83	52,00	95,17
Siat	3,30	37,11	47,13	3,35	38,81	52,79	39,57	48,43	,,
Siipikarja	12,35	41,59	92,11	30,00	12,94	53,34	89,24	79,20	95,17
Muut kotiel.	18,26	25,50	29,84	55,92	49,60	29,73	32,42	47,30	95,17
Maito	0,73	0,74	27,87	21,80	36,85	80,97	34,63	54,89	95,17
Kananmunat	10,35	51,34	61,27	33,05	11,03	57,34	68,63	76,53	95,17
Muut kel.tuotteet	16,87	25,98	21,44	24,46	32,71	35,20	45,17	71,22	90,67
Vilja	1,62	4,72	9,27	6,76	11,26	50,36	2,34	5,83	52,48
Sokerijuurikas	9,55	28,41	33,02	30,75	28,00	96,22	25,71	12,39	..
Peruna	10,06	43,53	75,91	48,94	55,79	94,60	39,03	11,51	94,08
Puutarhatuotteet	8,29	47,03	80,72	47,68	42,93	68,77	31,94	9,03	63,57
Muut kasvit	6,88	9,93	14,35	33,66	47,02	56,11	11,45	13,36	43,31
Maan vuokratulot	11,62	46,54	42,61	27,32	32,50	37,37	21,37	18,11	76,61
Muut vuokrat	17,93	19,92	38,48	36,58	32,07	38,82	17,68	37,16	95,67
Muut tulot	3,47	4,24	11,39	25,35	35,73	26,42	19,50	13,47	72,34
Kotieläimet	2,90	7,74	6,79	5,35	11,62	30,92	29,31	46,94	66,78
Muut kotieläinmenot	1,96	1,58	7,63	7,08	24,72	25,42	16,67	29,52	85,63
Lannoitteet ja kalkki	1,12	1,78	4,02	5,20	9,55	19,49	2,27	4,50	28,80
Siemenet	3,17	2,97	7,80	6,21	11,68	22,11	8,63	5,42	46,32
Muut kasvinviljelymenot	2,35	2,76	8,25	8,26	10,26	41,76	4,70	5,66	33,00
Lyhytikäinen kalusto	2,22	3,36	8,00	6,83	14,08	32,13	4,52	6,72	33,14
Palveluiden osto	2,04	2,59	6,87	7,05	13,93	25,30	5,13	9,30	40,42
Koneiden kunnossapito	1,21	1,63	4,49	3,50	8,08	18,55	2,94	5,38	26,86
Rakennusten kunnossapito	3,52	3,37	7,17	9,20	15,02	50,88	7,26	11,09	60,48
Polttoja voiteluaineet	1,12	1,94	3,34	3,46	10,97	16,41	2,39	4,44	40,24
Sähkö	1,18	1,24	3,36	4,29	10,17	16,73	3,15	6,36	27,49
Muut em. kohdan menot 12	1,60	2,09	4,48	5,07	11,35	18,92	4,34	6,83	32,74
Yksit. ja metsätal osuus 12	2,09	2,09	4,98	3,56	15,69	31,54	4,27	6,08	57,39
Rehut yms.	0,94	1,10	5,37	3,58	7,09	21,80	25,63	26,80	66,27
Muut menot	5,77	2,89	7,44	10,08	33,32	26,18	23,83	16,23	63,42
Maan vuokramenot	1,48	2,19	5,42	5,06	10,25	26,70	3,52	6,12	38,85
Vakuutusmaksut	0,93	1,02	2,47	2,35	6,75	11,55	2,94	2,88	20,62
Muut em. kohdan menot 15	1,33	1,70	7,34	4,90	12,69	23,26	4,12	4,22	18,97
Yksit. ja metsätal osuus 15	3,97	4,10	8,79	8,12	15,63	35,46	7,36	10,69	65,49
Peltoala	0,00	0,70	1,74	1,93	4,42	8,87	0,99	2,62	12,10

2.3. Osittaiskadon korjaaminen

Osittaiskato tarkoittaa yleensä osittain puutteellista tietoa tilastoyksiköstä. Kun tilastokysely lähetettiin kaikkiaan 8 789 maatilayrittäjälle, niin estimointivaiheessa näistä 44 yritykselle ei löydetty maatalouden verotietoja ollenkaan. Otokseen hyväksyttyjen havaintojen määräksi jäi siten 8 745 maatilayritystä. Otokseen hyväksytyistä maatilayrityksistä 3 986 yrittäjää palautti 'täydellisesti' täytetyn tilastolomakkeen, joskin näihinkin lomakkeisiin tehtiin pieniä korjauksia lomakkeiden tarkastuksen yhteydessä. Lisäksi otokseen hyväksyttiin sellaiset maatilayritykset, jotka olivat palauttaneet joko osittain täytetyn tilastolomakkeen, tai yrityksessä oli rekisteritietojen perusteella vain yhtä kotieläinlajia tai viljeltiin vain yhtä kasvilajia. Näiden yritysten osalta tilastolomakkeella kysytyt tiedot voitiin tulojen osalta täydentää pelkästään rekisteritietojen perusteella. Näitä tapauksia oli kaikkiaan 2 666, joten otokseen hyväksyttyjen havaintojen määräksi saatiin 6 652 maatilayritystä. Kadoksi jäi siten 1113 yrityksen tiedot. Toki näiden katoon sisältyvien maatilayritysten rekisteritiedot on käytettävissä samalla tavalla kuin muidenkin perusjoukkoon kuuluvien yritysten, mutta tilastokyselyn osalta näiden yritysten tiedot puuttuvat. Oheisessa taulukossa katohavaintojen määrää on kuvattu yrityksen omistajan juridisen muodon mukaan.

Otokseen hyväksytyt maatilayritykset ja kato yrityksen juridisen omistajan mukaan

	1. Luonnollinen henkilö	2. Verotusyhtymä	3. Kuolinpesä	4. Muut
1.Hyväksytty	5 921	570	152	7
2. Kato	1 844	213	49	0
Yhteensä	7765	738	233	9

Otokseen hyväksyttyjen yritysten tietoja jouduttiin siis täydentämään, koska tilastolomakkeella kysyttyjä tietoja puuttui joko yhdestä tai useammasta kohtaa. Edellisvuoden kokemuksen perusteella imputointimenetelmäksi valittiin moni-imputointi sen ominaisuuksien, implementoitavuuden ja luotettavuuden takia. Moni-imputoinnissa puuttuvat havainnot imputoidaan kahdella tai useammalla imputoidulla arvolla muodostaen useita täydellisiä aineistoja. Moni-imputoinnin tuottamat täydelliset aineistot analysoidaan käyttäen täydellisille aineistoille tarkoitettuja standardeja menetelmiä, aivan kuten imputoidut aineistot olisivat alun perin olleet täydellisiä aineistoja. Näiden analyysitulosten piste-estimaattien keskiarvo on moni-imputoinnin tuottama piste-estimaatti. Analyysitulosten keskinäinen vaihtelu antaa arvion puuttuvien havaintojen imputoinnin tuottamasta epävarmuudesta, joka yhdistettynä otantavirhettä kuvaavaan varianssiin johtaa yhteen johtopäätökseen mielenkiinnon kohteina olevien estimaattien vaihtelusta.

Tässä tilastossa jokaista imputointiryhmää kohden rakennettiin 50 täydellistä aineistoa. Näiden aineistojen imputoinnissa käytettiin aputietoina mm. verohallinnon ja maaseutuelinkeinorekisterin tietoja. Aineistojen muuttujat logaritmisoitiin ennen moni-imputointia jotta vinoista jakaumista päästiin mahdollisimman normaalijakautuneisiin muuttujiin. Ennen ensimmäisen aineiston imputointia tehtiin 1 000 simulointia ja imputointien välillä suoritettiin 500 simulointia imputointien stabiloimiseksi. Näiden 50 täydellisen aineiston piste-estimaattien keskiarvoa käytettiin moni-imputointi piste-estimaattina.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Kokonaisaineistojen osalta tiedot perustuvat hallinnon tietorekistereihin, joten aineiston oikeellisuuden valvonta tapahtuu sekä verohallinnon että maataloushallinnon viranomaisten toimesta. Useimmat veroaineiston muuttujat on poimittu verottajan tietokannoista vasta verotuksen valmistumisen aikoihin, joten kyseiset tiedot ovat läpäisseet verovalmistelun. Verolainsäädännöstä johtuen maatalousyrittäjien eläke- ja tapaturmavakuutusmaksujen kirjaamisessa on eroja maatilayritysten välillä. Kyseiset vakuutusmaksut voidaan kirjata menona joko maatilatalouden 2-lomakkeelle tai henkilöveroilmoitukseen. Maa- ja metsätalousministeriöstä saadut tiedot liittyvät valtaosin maataloustukien hakemiseen, joten annettujen tietojen valvonta tapahtuu EU-lainsäädännön pohjalta. Väärien tietojen antamisesta seuraa sanktio.

Verohallinnon ja maataloushallinnon rekisteritiedot on yhdistetty koneellisesti. Joissakin tapauksissa maatilan ja oikean oikeudellisen yksikön tiedot eivät välttämättä ole kohdanneet. Tilastolomakkeelle esitäytettiin sekä maataloushallinnon käyttämä maatilatunnus, sekä verohallinnossa käytetty yritustunnus. Vuoden 2008 tietojen perusteella vain parissa tapauksessa viljelijä ilmoitti, että maatilatunnus ja y-tunnus eivät vastanneet toisiaan.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tilasto julkaistaan vuosittain. Veroaineistot valmistuvat lähes vuoden viiveellä viitevuoden päättymisestä, joten tilaston julkaisuviive on yli vuosi viitevuoden päättymisestä.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Tilasto julkaistaan SVT:n Maa-, metsä- ja kalatalous sarjassa. Tilasto julkaistaan Tilastokeskuksen internet- palvelussa ja on sieltä saatavana kokonaisuudessaan ilmaiseksi kaikille käyttäjille. Tilastoaineiston pohjalta voidaan suorittaa myös erityisselvityksiä asiakkaiden omien tarpeiden mukaan. Maa- ja metsätalousyritysten taloustilaston otosaineistoja voidaan myös luovuttaa tutkimuskäyttöön käyttölupahakemuksen perusteella. Tietoja ei luovuteta tunnistettavassa muodossa Tilastokeskuksen ulkopuolelle (Tilastolaki 280/2004, Henkilötietolaki 523/1999).

6. Tilaston vertailukelpoisuus

Tilastokeskus julkaisi vuodesta 1973 vuoteen 2004 saakka tätä tilastoa vastaavia tetoja sekä Maatilatalouden yritys- ja tulotilastossa että Maatilatalouden tulo- ja verotilastossan. Vastaavia tietoja on siten saatavissa yli 30 vuodelta. Tosin useat lainsäädännössä ja lähdeaineistoissa tapahtuneet muutokset vaikeuttavat vertailun tekemistä. Seuraavassa eräitä vertailua vaikeuttavia muutoksia:

• vuodesta 1994 lähtien rakennuksista alle 6 000 markan menojäännökset tuli poistaa kerralla

• vuodesta 1995 lähtien suurin osa maatiloista tuli arvonlisäverovelvollisiksi. Tätä edeltävältä ajalta kaikki tulo- ja menoerät sisältävät arvonlisäveron.

• vuodesta 1995 lähtien maitokiintiöt luettiin mukaan maatalouden varoihin

• vuonna 2004 maatalouden verolomake uudistettiin täydellisesti sisällön osalta ja veroaineiston osalta siirryttiin kokonaisaineistoon

• vuodesta 2004 lähtien tilastoyksikkö ja tilaston perusjoukko on määritelty uudella tavalla

Henkilöverotietojen vertailussa on huomioitava seuraavat seikat: vuonna 1993 siirryttiin luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien ansio- ja pääomatulojen osalta erilliseen verotuskohteluun. Yhtymät eivät enää olleet erillisiä verovelvollisia vaan niiden tulo on jaettu vuodesta 1993 lähtien kokonaan osakkaille. Tuolloin vähennysjärjestelmään tehdyt suurimmat muutokset koskivat korkojen vähennysoikeuksia. Muut muutokset koskivat mm. tulolähdejakoa, veronsaajia ja verotusmenettelyä. Tulolähteitä ovat elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja henkilökohtaisen tulon tulolähde. Metsätalouden tulo ei ole kuulunut vuodesta 1993 maatalouden kanssa samaan tulolähteeseen, vaan henkilökohtaisiin tuloihin. Tulolähdejaon muutos merkitsi sitä, että tappioita ei voinut enää vähentää toisen tulolähteen tuloista (poikkeuksena kuitenkin pääomatuloista vähennettävät tulolähteen tappiot).

Vertailu muihin samaa ilmiöaluetta kuvaaviin tilastoihin

Tilastokeskuksen julkaisemat Tulonjakotilasto ja Kulutustutkimus ovat otostutkimuksia, jotka sisältävät tulo- ja kulutustietoja eri väestöryhmistä. Näissä tilastoissa maatalousyrittäjät ovat mukana yhtenä sosioekonomisena ryhmänä. Tilastoyksikkönä on kotitalous. Kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Tulonjakotilastossa ja Kulutustutkimuksessa on muutamia määritelmäeroja ja lisäksi tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Tulo- ja varallisuustilasto perustuu verotustietoihin ja se laaditaan rekisteriaineistosta. Tulo- ja varallisuustilaston tilastoyksikkönä on yksityinen henkilö. Tulo- ja varallisuustilaston kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin Tulonjakotilaston tai Kulutustutkimuksen.

Kansantalouden tilinpidon maataloussektoria kuvaavat käsitteet poikkeavat tämän tilaston käsitteistä. Huomattavia eroja syntyy esimerkiksi tukien käsittelyssä, suoriteperusteisuudessa, tutkimuskohteessa ja lähdeaineistossa.

Maatilarekisteri on Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen julkaisema tilasto, joka sisältää tietoja maatilojen lukumääristä, maankäyttölajien pinta-aloista, omistussuhteista, tuotantosuunnista sekä viljelijöiden ikärakenteesta. Maatilojen peltopinta-alaa mitataan hallinnassa olevan pellon avulla, mikä on vähintään yhtä suuri kuin viljelty pinta-ala. Maatilarekisterin perusjoukkoon kuuluvat sellaiset maatilat, joilla on viljelyksessään vähintään yksi hehtaari peltomaata, tai tilan taloudellinen koko on vähintään yksi eurooppalainen kokoyksikkö (ESU) eli 1200 euroa. Tästä tilajoukosta käytetään myös nimitystä tilastollinen maatilarekisteri. Maatilarekisteri laaditaan pääasiassa maaseutuelinkeinorekisteristä saatavien tietojen perusteella. Tietoja täydennetään tukea hakemattomien tilojen osalta suoralla tilastokyselyllä. Maatilarekisterissä ei ole veromuodollisia vaatimuksia.

MTT Taloustutkimus ylläpitää maatalouden kannattavuuskirjanpitotoimintaa, jonka perustuu siihen sitoutuvien viljelijöiden kahdenkertaisiin kirjanpitotietoihin. Mukana on noin 1000 maatila-, puutarha- ja poroyritystä. Tiloilta kerätään rahatulot ja -menot verokirjanpidosta, viljelytiedot, tuotantomäärät, omaisuudessa tapahtuneet muutokset ja työtuntien määrät. Tiedot kerää ja tallentaa tietojärjestelmään maaseutukeskus ja MTT Taloustutkimus tarkastaa ne ja laskee tiloille tilinpäätökset sekä talouden tunnusluvut.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Tilastossa käytettyjen käsitteiden osalta pyritään noudattamaan verohallinnon käyttämiä käsitteitä siltä osin kun tiedot koskevat veroaineistosta laskettuja tuloksia. Suurimmat erot aikaisempiin maatilatalouden tulotilastoihin verrattuna on tapahtunut kohdeperusjoukon määrittelyssä. Aiemmin tilaston perusjoukko muodostettiin yksinomaan maatilarekisterin pohjalta, jolloin myös tilastoyksiköstä käytettiin nimitystä maatila. Tässä tilastossa termillä 'maatila' tarkoitetaan lähinnä paikkaa missä yrityksen tuotanto tapahtuu. Maatilarekisteriin kuulumisen perustella yritykset jaetaan na. aktiivisiin ja passiivisiin maatilayrityksiin. Vaikka tilastollisesta maatilarekisteristä käytetään myös nimitystä 'aktiivitilojen rekisteri', niin siihen kuuluvien tilojen joukossa on myös sellaisia yksiköitä, jotka verottaja tulkitsee ns. harrastetiloiksi ja siten näiden tilojen omistajia ei veroteta maatalouden verolakien mukaan. Maatilarekisteriin kuulumattomia maatalouden verovelvollisia oli yli 70 000. Tästä joukosta käytetään nimitystä 'passiiviyksikkö'. Nämä yksiköt saavat esimerkiksi maatalouden verolain alaisia maan vuokratuloja, josta syystä he joutuvat täyttämään maatalouden 2–verolomakkeen.

Maatalousverotus perustuu ns. kassaperusteiseen tilinpitoon, joten vertailtaessa tämän tilaston tietoja suoriteperusteisesti laskettuihin tuloksiin on muistettava kyseisten kirjanpitokäytäntöjen erot.

Lähde: Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Maliniemi (09) 1734 2796, maataloustilastot@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ari Tyrkkö

---

Päivitetty 24.3.2011