Etusivu > Tilastot > Rikos- ja pakkokeinotilasto > 2014 > Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus > 1. Katsaus poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleeseen rikollisuuteen

1. Katsaus poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleeseen rikollisuuteen

1.1. Tiivistelmä

Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli vuonna 2014 koko maassa kaikkiaan 417 900 rikosta, mikä oli 6 900 rikosta (1,6 prosenttia) vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tietoon tulleiden rikosten määrä on laskenut vuodesta 2011, jolloin tietoon tuli 458 300 rikosta. Vuoden 2014 aikana selvitettiin yhteensä 236 700 rikosta, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 246 000.

Valtaosa rikoksista oli poliisin kirjaamia. Tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli 13 700 rikosta, mikä on 3,3 prosenttia kaikista viranomaisten tietoon tulleista rikoksista. Tullin tietoon tuli 8 700 rikosta, mikä oli 9,3 prosenttia edellistä vuotta vähemmän. Rajavartiolaitoksen tietoon tuli 5 000 rikosta, mikä oli 12,5 prosenttia edellistä vuotta vähemmän. Tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleista rikoksista noin neljännes oli alkoholirikoksia tai -rikkomuksia sekä huumausainerikoksia.

Vainoaminen kriminalisoitiin 1.1.2014 alkaen. Vainoamisesta kirjattiin vuoden aikana 600 ilmoitusta.

Maakunnittain tarkasteltuna rikosten määrä lisääntyi Keski-Suomen (+6,0 %), Keski-Pohjanmaan (+5,9 %), Kymenlaakson (+4,9 %), Satakunnan (+4,4 %), Kanta-Hämeen (+3,8 %), Lapin (+2,5 %), Päijät-Hämeen (+1,1 %) ja Pirkanmaan (+0,3 %) maakunnissa. Rikosten määrä väheni suhteellisesti eniten Pohjois-Karjalan maakunnassa, 9,2 prosenttia edellisvuodesta.

Väkilukuun suhteutettuna eniten rikoksia tuli ilmi Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnissa. Koko maassa tuli ilmi 7 666 rikosta 100 000 asukasta kohden.

Kuvio 1. Rikokset maakunnittain 100 000 asukasta kohden 2014

1.2. Omaisuusrikokset

Omaisuusrikoksia tuli vuonna 2014 tietoon 241 300, mikä oli 0,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Omaisuusrikoksista suurimman ryhmän muodostavat varkausrikokset (varkaus, näpistys ja törkeä varkaus). Niitä ilmeni 143 100, mikä oli 1,2 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Varkausrikoksien määrä on ollut pääosin laskusuunnassa koko 2000–luvun, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tilastoitujen varkausrikoksien määrä on hieman kasvanut. Vuonna 2014 varkauksia kirjattiin 70 800 eli 0,6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Törkeitä varkauksia kirjattiin 3 700, mikä on 20,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Näpistyksiä tuli tietoon 68 600 eli 1,0 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Kolmannes varkausrikoksista (49 400 rikosta) oli myymälävarkauksia ja -näpistyksiä. Vuoteen 2013 verrattuna myymälävarkauksien määrä kasvoi 3,9 prosenttia.

Vuonna 2014 murtoja (luvatta tunkeutuen tehdyt varkaudet, törkeät varkaudet ja näpistykset) tuli ilmi 34 000, mikä oli 4,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Vapaa-ajanasuntoihin tehdyt murrot lisääntyivät 2,7 prosenttia. Niitä tuli vuonna 2014 ilmi 1 800. Eniten lisääntyivät asuntomurrot, 14,3 prosenttia edellisvuodesta. Niitä tuli ilmi 4 500. Moottoriajoneuvomurrot vähenivät 3,6 prosenttia.

Kuvio 2. Murtorikokset kohteen mukaan 2014

Omaisuusrikoksista vajaa viidennes oli vahingontekoja. Niitä tuli ilmi 42 500, mikä oli 2,0 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Vahingontekojen määrä on ollut laskussa muutaman viime vuoden ajan.

Petoksia (petos, lievä petos, törkeä petos) tuli ilmi 23 500, mikä oli 3,0 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Petokset muodostavat noin kymmenyksen omaisuusrikoksista. Maksuvälinepetoksia tuli ilmi 7 800, mikä oli 2,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Sekä petoksien että maksuvälinepetoksien määrä on ollut kasvussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2014 maksuvälinepetoksien tapahtumakerroista 77,1 prosenttia oli kortinhaltijan itsensä tekemiä petoksia (kohteena oma tili).

Vuonna 2014 tuli tietoon kaikkiaan 1 400 kirjanpitorikosta ja velallisen rikosta, mikä oli 12,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Väärennysrikoksia (väärennys, lievä väärennys, törkeä väärennys, väärennysaineen hallussapito) tuli ilmi 3 300, mikä oli 12,1 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013.

Ryöstöjä ilmoitettin 1 700, mikä oli 10,8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Ryöstörikoksista 1 300 eli 76,1 prosenttia tapahtui yleisellä paikalla. Ryöstöistä 12,8 prosenttia oli törkeitä.

Kuvio 3. Omaisuusrikokset 2014 (kaikkiaan 241 326 rikosta)

Taulukko 1. Eräitä omaisuusrikoksia maakunnittain 100 000 asukasta kohden 2014

Maakunta	Kaikki omaisuus- rikokset	Murrot	Moottori- ajoneuvon anastus- rikokset	Ryöstöt	Vahingonteot	Kavallukset	Petokset, maksuväline- petokset
Koko maa	4 427	623	143	31	780	56	574
Uusimaa	5 764	649	149	50	1 097	80	594
Varsinais-Suomi	4 091	666	157	27	621	57	505
Satakunta	4 032	741	138	29	709	44	510
Kanta-Häme	3 443	532	93	20	679	51	431
Pirkanmaa	4 294	716	139	28	795	41	476
Päijät-Häme	4 479	791	200	20	741	57	522
Kymenlaakso	4 346	672	174	25	672	44	582
Etelä-Karjala	3 753	577	152	20	546	48	454
Etelä-Savo	3 223	673	147	9	540	31	408
Pohjois-Savo	3 059	487	85	21	609	47	422
Pohjois-Karjala	2 834	322	95	8	625	27	362
Keski-Suomi	3 635	643	94	26	623	51	479
Etelä-Pohjanmaa	2 348	416	58	11	405	33	385
Pohjanmaa	3 554	525	140	12	836	28	304
Keski-Pohjanmaa	2 567	288	45	16	511	44	285
Pohjois-Pohjanmaa	4 362	621	205	37	588	50	660
Kainuu	2 728	363	85	16	623	43	423
Lappi	3 886	701	213	15	656	56	422
Ahvenanmaa - Åland	2 644	433	80	-	600	73	255

1.3. Väkivaltarikokset

Vuonna 2014 tietoon tuli kaikkiaan 32 900 pahoinpitelyrikosta (pahoinpitely, lievä pahoinpitely, törkeä pahoinpitely), mikä oli 2 600 tapausta (7,3 prosenttia) vähemmän kuin vuonna 2013. Törkeät pahoinpitelyt vähenivät 8,2 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Niitä kirjattiin 1 600. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pahoinpitelyitä on kirjattu vuosittain keskimäärin 34 000. Vuoden 2011 alussa voimaan tullut lainmuutos lisäsi vuonna 2011 kirjattujen pahoinpitelyiden määrää huomattavasti. Lainmuutoksen myötä alaikäiseen tai läheiseen kohdistetut lievät pahoinpitelyt tulivat virallisen syytteen alaisiksi. Vuonna 2011 pahoinpitelyrikoksia kirjattiin 40 200.

Henkirikoksia tuli tietoon 101. Niitä oli 6 tapausta enemmän kuin vuonna 2013. Kymmenen viime vuoden vuosittainen keskiarvo oli 110. Vastaava luku vuosina 1995–2004 oli 137. Tapon, murhan tai surman yritykset lisääntyivät 63:lla. Niitä tuli ilmi 327. Rikoksen kirjaamisvaiheessa rajanveto tapon yrityksen ja törkeän pahoinpitelyn välillä on tulkinnanvarainen, mikä saattaa vaikuttaa tilastoissa näkyviin tasonmuutoksiin.

Vuonna 2014 henkirikoksista 64 prosenttia ja pahoinpitelyrikoksista 38 prosenttia tehtiin yksityisasunnossa.

Raiskauksia (raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen sukupuoliyhteyteen, raiskaus 3. mom) tuli tietoon 1 009, kun niitä vuonna 2013 tuli tietoon 975. Vuosina 2005–2014 ilmoitettiin vuosittain keskimäärin 840 raiskausta. Lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 416, mikä on 14,5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Tietoon tulleiden raiskausten ja lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrät vaihtelevat vuosittain paljonkin. Yksittäiset ilmoitukset voivat sisältää usean osateon käsittäviä tapahtumasarjoja.

Taulukko 2. Eräitä väkivaltarikoksia maakunnittain 100 000 asukasta kohden 2014

Maakunta	Henkirikokset ja niiden yritykset	Pahoinpitely	Törkeä pahoinpitely	Lievä pahoinpitely	Raiskausrikokset
Koko maa	7	402	30	171	18
Uusimaa	6	483	27	178	21
Varsinais-Suomi	7	327	25	199	14
Satakunta	14	332	34	148	22
Kanta-Häme	13	330	37	197	17
Pirkanmaa	4	358	27	154	17
Päijät-Häme	8	318	32	152	19
Kymenlaakso	11	369	31	146	15
Etelä-Karjala	5	269	25	201	11
Etelä-Savo	7	343	14	228	13
Pohjois-Savo	6	381	30	236	18
Pohjois-Karjala	10	321	30	195	11
Keski-Suomi	8	477	41	148	20
Etelä-Pohjanmaa	4	347	31	100	20
Pohjanmaa	11	320	36	114	11
Keski-Pohjanmaa	2	484	32	131	8
Pohjois-Pohjanmaa	9	386	30	122	14
Kainuu	5	562	33	252	12
Lappi	11	459	46	193	21
Ahvenanmaa - Åland	-	401	10	160	62

1.4. Rattijuopumukset ja liikennerikokset

Törkeät rattijuopumukset vähenivät 7,7 prosenttia ja muut rattijuopumukset lisääntyivät 3,5 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Kaikkiaan rattijuopumusrikoksia tuli ilmi 17 600, mikä oli 400 tapausta eli 2,2 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Tietoon tulleiden rattijuopumusrikosten määrä on ollut laskussa viimeiset kymmenen vuotta. Vuoden 1990 ennätyslukemista ne ovat vähentyneet yli kolmanneksen.

Rattijuopumustapauksista 73,9 prosentissa päihdeaineena oli alkoholi ja 22,5 prosentissa päihdeaineena oli jokin muu huumaava aine. Loput 3,7 prosenttia oli käyttänyt molempia. Alkoholin aiheuttamat rattijuopumukset vähenivät 7,6 prosenttia ja huumausaineiden aiheuttamat lisääntyivät 22 prosenttia.

Kuvio 4. Rattijuopumusrikokset 1980–2014

Kuvio 5. Rattijuopumusrikokset maakunnittain 100 000 asukasta kohden 2014

Vuonna 2014 rekisteröitiin 410 400 liikenneturvallisuuden vaarantamista ja liikennerikkomusta, mikä oli 7,7 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Suurin osa niistä on rikoksia, jotka paljastuvat poliisin valvonnan ja ohjauksen yhteydessä. Lisäksi törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia ilmeni 3 900, mikä oli 1,2 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Nopeusrajoitusten rikkomisia poliisi kirjasi 293 800, mikä oli 7,0 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Automaattisen liikennevalvonnan uudelleenorganisointiin liittyneet ongelmat aiheuttivat vuoden 2014 alkupuolella tilastoitujen liikennerikosten määrän huomattavaa laskua vuoteen 2013 verrattuna. Vuoden 2013 luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia vuoden 2012 lukujen kanssa, sillä automaattisen liikennevalvonnan vuoden 2012 loppupuolella havaitsemia ylinopeuksia kirjautui vuoden 2013 alkupuolelle.

1.5. Päihderikokset

Vuonna 2014 huumausainerikoksia tuli ilmi kaikkiaan 21 800, mikä oli 900 tapausta (3,9 prosenttia) vähemmän kuin vuonna 2013. Törkeiden huumausainerikosten määrä laski 6,1 prosenttia edellisvuodesta. Niitä tuli ilmi 1 160. Lukumääräisesti eniten kasvoi huumausaineiden käyttörikosten määrä, 7,1 prosenttia. Niitä tuli ilmi 13 700, mikä on 900 tapausta enemmän kuin vuonna 2013.

Vuodesta 2009 lähtien lukuihin sisältyvät tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset lisäsivät huumausainerikosten määrää noin kymmeneksellä verrattuna vain poliisin tietoon tulleisiin huumausainerikoksiin.

Kuvio 6. Huumausainerikokset 2011–2014 (kaikkiaan 21 781 rikosta)

Alkoholirikoksia ja -rikkomuksia kirjattiin 3 700, mikä oli 800 tapausta, eli 17,6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013.

Päihderikoksia tilastoitaessa useamman osateon käsittävät rikokset on merkitty yhtenä. Päihderikokset ovat sen kaltaisia, että ne tulevat yleensä ilmi vain poliisin tai tullin- ja rajavalvontaviranomaisten toiminnan tuloksena ja valtaosa rikoksista jää piiloon.

1.6. Selvitetyt rikokset

Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos selvittivät vuoden 2014 aikana kaikkiaan 236 700 rikosta. Selvitysprosentti oli 56,6, mikä oli 1,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisvuonna. Rikosten selvitysprosentti on laskettu siten, että tilastovuonna poliisille ilmoitettuja ja kaikkia samana vuonna selvitettyjä rikoksia on verrattu keskenään. Tästä syystä selvitysprosentti voi joidenkin rikosten kohdalla olla yli 100.

Omaisuusrikoksista selvitettiin 36,7 ja henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista 76,2 prosenttia.

Yli 30 000 asukkaan kunnista korkeimmat rikosten selvitysprosentit olivat Kirkkonummella ja Savonlinnassa, 66,5 ja 65,2. Matalimmat selvitysprosentit olivat puolestaan Vaasassa ja Keravalla, 45,8 ja 48,5 prosenttia.

Selvitysprosentti vaihtelee rikostyypeittäin hyvinkin voimakkaasti. Liikennejuopumus-, liikenne– ja päihderikokset saadaan paljastumistavasta johtuen miltei kaikki selvitetyiksi. Petoksista selvitettiin 64,2 prosenttia ja henkirikoksista 79,2 prosenttia. Pahoinpitelyrikosten selvitysprosentti oli 75,9.

Alhaisimmat selvitysprosentit ovat varkausrikoksissa (varkaus, törkeä varkaus), vahingonteoissa, maksuvälinepetoksissa ja moottorikulkuneuvoon kohdistuvissa anastusrikoksissa. Vuonna 2014 varkauksista selvitettiin vähemmän kuin joka kuudes. Näpistyksistä puolestaan selvitettiin yli puolet. Vahingonteoista selvitettiin viidennes ja maksuvälinepetoksista vähemmän kuin joka kuudes. Moottorikulkuneuvoon kohdistuvista anastusrikoksista selvisi kolmannes. Ryöstöistä selvisi runsas puolet.

Taulukko 3. Eräiden rikosten selvitysprosentti 1986-2014

Rikos	1986 - 1990	1991 - 1995	1996 - 2000	2001 - 2005	2006 - 2010	2011	2012	2013	2014
Kaikki rikokset 1)	65	51	51	56	61	59	60	58	57
Varkaus	25	17	14	16	18	17	16	15	15
Törkeä varkaus	39	29	40	41	38	34	38	38	28
Näpistys	78	70	67	58	57	57	56	56	55
Ryöstöt	53	43	42	45	49	49	55	53	52
Vahingonteot	29	27	27	26	25	21	23	22	21
Tapon, murhan tai surman yritys	96	91	92	94	97	91	97	92	92
Pahoinpitely	79	74	76	80	81	75	78	77	78
Törkeä pahoinpitely	85	84	83	87	88	85	84	87	82
Lievä pahoinpitely	95	86	79	75	73	73	75	75	70
Raiskaukset	63	56	57	63	66	59	72	79	70
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö	91	84	88	82	86	62	91	63	80

1) Pl. liikenneturvallisuuden vaarantaminen, liikennepako tieliikenteessä, liikennerikkomus, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen ja ajoneuvorikkomus.

1.7. Syylliseksi epäillyt

Vuonna 2014 selvitettyihin 236 700 rikokseen epäiltiin syylliseksi yhteensä 263 300 henkilöä. Sama henkilö voi olla epäiltynä useasta eri rikoksesta. Epäillyistä naisia oli 18,2 prosenttia. Henkilön vuoden törkeimmän rikoksen mukaan laskettaessa (henkilö voi olla epäiltynä vain kerran vuoden aikana) sylliseksi epäiltynä oli 97 300 eri henkilöä. Yksi henkilö oli siten epäiltynä keskimäärin 2,4 rikoksesta.

Valtaosa rikoksiin syylliseksi epäillyistä, 63,3 prosenttia, oli epäiltynä vain yhdestä rikoksesta vuonna 2014. Kahdesta rikoksesta oli epäiltynä 16,6 prosenttia. Yli kolmesta rikoksesta oli epäiltynä 20,1 prosenttia syylliseksi epäillyistä.

Kuvio 7. Syylliseksi epäillyt rikosten määrän mukaan 2014

Määrällisen eron lisäksi miesten ja naisten rikollisuus poikkeaa siten, että naisilla pahoinpitelyiden, rattijuopumusten ja vahingontekojen osuudet olivat miehiin verrattuna pieniä. Kuitenkin pahoinpitelyihin ja rattijuopumuksiin syylliseksi epäiltyjen naisten osuus on 20 vuodessa kasvanut. Naisten tyypillisimpiä rikoksia olivat näpistykset, petokset, kavallukset ja väärennykset. Syylliseksi epäillyt naiset ovat myös hieman miehiä nuorempia. Epäiltyjen naisten yleisin ikä on 19 ja miesten 20 vuotta.

Taulukko 4. Selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt iän ja sukupuolen mukaan 2005-2014, osuus 1 000 väestössä olevaa kohti

Sukupuoli/ikäluokka		2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014
Yhteensä	Yhteensä	57	54	58	58	56	56	56	52	51	48
	Alle 15 vuotiaat	11	11	12	15	14	13	14	11	10	9
	15 - 17 -vuotiaat	137	118	118	124	118	120	128	111	105	94
	18 - 20 -vuotiaat	199	183	183	183	166	163	169	158	156	144
	Yli 20-vuotiaat	56	54	59	58	57	57	56	53	52	50
Miehet	Yhteensä	97	93	96	99	94	94	94	87	84	80
	Alle 15 vuotiaat	16	15	18	23	19	18	20	15	14	13
	15 - 17 -vuotiaat	224	190	192	202	187	185	197	173	162	148
	18 - 20 -vuotiaat	331	297	302	300	267	264	273	257	253	230
	Yli 20-vuotiaat	99	96	99	101	98	99	96	91	88	85
Naiset	Yhteensä	17	17	21	19	19	19	20	18	18	17
	Alle 15 vuotiaat	7	6	6	7	7	8	8	6	6	4
	15 - 17 -vuotiaat	47	42	41	43	47	52	55	47	45	39
	18 - 20 -vuotiaat	60	62	58	62	60	58	60	55	55	54
	Yli 20-vuotiaat	16	16	22	18	18	18	18	18	18	17

Vuonna 2014 nuorten ja alaikäisten – alle 21-vuotiaiden – osuus kaikista syylliseksi epäillyistä oli 20,4 prosenttia. Nuorten osuudet olivat suuria alkoholirikoksissa, ryöstöissä, vahingonteoissa ja moottorikulkuneuvoon kohdistuvissa anastusrikoksissa. Ryöstöihin syylliseksi epäillyistä nuoria oli 41,0 prosenttia, vahingontekoihin epäillyistä 40,9 prosenttia. Pahoinpitelyihin syylliseksi epäillyistä 19,6 prosenttia oli nuoria.

1.8. Syylliseksi epäiltyjen taustat

Syylliseksi epäiltyjen 15 vuotta täyttäneiden rekisteröityyn väestöön (vakinaisesti ja tilapäisesti Suomessa asuvat, joilla on suomalainen henkilötunnus) kuuluvien keskimääräinen valtionveronalainen tulo (tuloveroa maksetaan valtiolle ansiotulosta ja pääomatulosta) oli noin 17 800 euroa, kun vastaava tulo koko väestössä oli noin 27 800 euroa. Vastaavat mediaanitulot olivat 10 400 ja 23 000 euroa. Syylliseksi epäillyistä alle 5 000 euron tulot oli 30,6 prosentilla, koko väestöstä 10,4 prosentilla. Vähintään 20 000 euron tulot oli 32,2 prosentilla epäillyistä, koko väestöllä vastaava osuus oli 56,3 prosenttia. Luokkaan alle 2 499 euroa kuuluvat myös kaikki ne, joiden valtionveronalaisesta tulosta ei ole tietoa. Luvussa 1.8. ilmoitettavat luvut on laskettu siten, että yksi henkilö on epäiltynä vain kerran. Näin lasketut luvut poikkeavat muista tässä julkaisussa esitetyistä epäiltyjä kuvaavista luvuista, joissa sama henkilö voi esiintyä vuoden aikana useita kertoja epäiltynä. Luvussa ei ole huomioitu liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai liikennerikkomukseen syyllistyneitä. Tiedot syylliseksi epäiltyjen valtionveronalaisesta tulosta perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin vuodelta 2013. Koko väestöä käsittelevissä luvuissa on huomioitu vain Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt.

Taulukko 5. Rikoksiin syylliseksi epäillyt henkilöt sukupuolen ja tulotiedon (euroa) mukaan 2014, 15 vuotta täyttäneet

Sukupuoli/tulotieto			Yhteensä	- 2 499	2 500 - 4 999	5 000 - 9 999	10 000 - 19 999	20 000 - 39 999	40 000 - 79 999	80 000 ja yli
Valtionveronalaiset tulot	Sukupuoli yhteensä	epäillyt	94 664	24 021	5 044	16 951	18 077	20 650	8 340	1 581
		%	100,0	25,3	5,3	17,9	19,0	21,8	8,8	1,6
	Mies	epäillyt	74 644	19 143	3 996	12 867	13 473	16 457	7 282	1 426
		%	100,0	25,6	5,3	17,2	18,0	22,0	9,7	1,9
	Nainen	epäillyt	20 020	4 878	1 048	4 084	4 604	4 193	1 058	155
		%	100,0	24,3	5,2	20,3	22,9	20,9	5,2	0,7
Käytettävissä olevat tulot	Sukupuoli yhteensä	epäillyt	94 664	15 256	4 450	12 957	34 007	23 828	3 411	755
		%	100,0	16,1	4,7	13,6	35,9	25,1	3,6	0,7
	Mies	epäillyt	74 644	12 280	3 700	10 641	25 888	18 454	2 984	697
		%	100,0	16,4	4,9	14,2	34,6	24,7	3,9	0,9
	Nainen	epäillyt	20 020	2 976	750	2 316	8 119	5 374	427	58
		%	100,0	14,8	3,7	11,5	40,5	26,8	2,1	0,2

Käytettävissä olevien rahatulojen mukaan tarkasteltuna rikoksiin syylliseksi epäiltyjen tulotaso oli korkeampi. Syylliseksi epäiltyjen käytettävissä olevien tulojen mediaani on 69 prosenttia koko väestön vastaavasta Valtionveronalaisilla tuloilla osuus on 45 prosenttia. Alle 5 000 euron käytettävissä olevat tulot oli 20,8 prosentilla epäillyistä kun valtionveronalaisten tulojen mukaan tähän luokkaan kuului 30,6 prosenttia epäillyistä. Koko väestöllä vastaavat luvut ovat 8,8 ja 10,4 prosenttia. Yli 20 000 euron käytettävissä olevat tulot oli 29,4 prosentilla epäillyistä ja 49,0 prosentilla koko väestöstä. Käytettävissä olevat tulot = palkkatulot + yrittäjätulot + omaisuustulot + saadut tulonsiirrot - maksetut tulonsiirrot. Käytettävissä olevat tulot on valtionveronalaista tuloa parempi mittari kuvaamaan syylliseksi epäillyn käytettävissä olevia tuloja.

Kuvio 8. Syylliseksi epäillyt ja koko väestö valtionveronalaisten tulojen ja käytettävissä olevien tulojen mukaan 2014, 15 vuotta täyttäneet

Pääasiallisen toiminnan mukaan jaoteltuna syylliseksi epäillyistä (yli 15 vuotiaat rekisteröityyn väestöön kuuluvat) työllisiin kuului 37,4 prosenttia. Työttömiä oli 18,0 ja muita työvoiman ulkopuolella olevia 14,6 prosenttia epäillyistä. Koko väestöstä työllisiä oli 51,6 prosenttia, työttömiä 6,2 ja työvoiman ulkopuolella 4,2 prosenttia. Tieto henkilön pääasiallisesta toiminnasta on vuoden 2012 tieto.

Kuvio 9. Syylliseksi epäillyt henkilöt ja koko väestö pääasiallisen toiminnan mukaan 2014, 15 vuotta täyttäneet

15 vuotta täyttäneistä syylliseksi epäillyistä 50,6 prosenttia oli suorittanut vain perusasteen koulutuksen ja 38,8 prosentilla oli keskiasteen koulutus. Koko väestöllä vastaavat luvut olivat 30,4 ja 40,3 prosenttia.

Liitetaulukoissa 4–7 sama henkilö voi esiintyä useampaan kertaan syylliseksi epäiltynä. Tämä on tilastossa tavanomainen tapa esittää syylliseksi epäiltyjen lukumäärä. Näin saadaan parempi kuva rikollisuudesta ilmiönä ja voidaan paremmin kuvata, millaisen taustan omaavat henkilöt syyllistyvät minkäkin tyyppisiin rikoksiin.

1.9. Syntyperä ja ulkomaan kansalaiset

Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen selvittämiin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä vuonna 2014 oli 263 300, joista ulkomaiden kansalaisia oli 33 000. Vuoteen 2013 verrattuna kaikkien syylliseksi epäiltyjen määrä väheni 4,7 prosenttia, kun taas ulkomaalaisten epäiltyjen määrä väheni 5,1 prosenttia. Ulkomaalaisten osuus kaikista epäillyistä oli 12,5 prosenttia. Vuonna 2014 ulkomaalaisista suurimman ryhmän muodostivat virolaiset (7 900) ja venäläiset (7 400). Virolaisista 41,3 ja venäläisistä 26,1 prosentilla epäillyistä on vakituinen asuinpaikka Suomessa. Edellisvuoteen verrattuna virolaisten tekemien rikosten määrä väheni 2,5 prosenttia ja venäläisten 9,2 prosenttia.

Muita maita, joiden kansalaisia oli epäiltyinä yli 1 000 olivat Romania (1 800), Somalia (1 700), Irak (1 400) ja Ruotsi (1 300). Romanialaisista vain 6,2 prosentilla oli vakituinen asuinpaikka Suomessa. Vastaavat prosentit somalialaisilla ja irakilaisilla olivat 95,2 ja 84,0. Ruotsalaisista 55,6 prosentilla on vakituinen asuinpaikka Suomessa. Yksi henkilö voi syyllistyä vuoden aikana moneen eri rikokseen.

Kuvio 10. Syylliseksi epäillyt ulkomaiden kansalaiset asuinpaikan mukaan 2009–2014

Vuonna 2014 selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyistä ulkomaalaisista 46,4 prosenttia asui Suomessa vakinaisesti. Osuus on kolme prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2013. Suomessa asuvat ulkomaalaiset syylliseksi epäillyt olivat hieman nuorempia kuin suomalaiset epäillyt. Heidän keski-ikänsä oli 31 vuotta, kun suomalaisten syylliseksi epäiltyjen keski-ikä oli 32 vuotta. Suomessa asuvien ulkomaalaisten tyypillisiä rikoksia olivat varkaus-, pahoinpitely- ja huumausainerikokset sekä kulkuneuvon kuljettamiset oikeudetta.

Tilastossa sama henkilö voi esiintyä useampaan kertaan syylliseksi epäiltynä. Tiedot syylliseksi epäiltyjen kansalaisuudesta ja siitä asuvatko he vakinaisesti Suomessa vai eivät perustuvat poliisilta saatuun kansalaisuustietoon ja väestöaineistoista henkilötunnuksen avulla poimittuihin tietoihin. Ryhmä ’ei vakinaista asuinpaikkaa Suomessa’ on siinä mielessä ongelmallinen, että siihen saattaa sisältyä henkilöitä, jotka oleskelevat Suomessa pitkiäkin aikoja hankkimatta täältä pysyvää kotipaikkaa. Ryhmään saattaa sisältyä myös henkilöitä, esimerkiksi huumausainerikoksista syylliseksi epäiltyinä, jotka ovat tulleet Suomeen vain rikoksentekotarkoituksessa.

Taulukko 6. Selvitettyihin rikoksiin Suomessa asuvat syylliseksi epäillyt iän ja kansalaisuuden mukaan 2014

Ikäluokat	Vakinaisesti Suomessa asuvat		Osuus ikäryhmän 1 000 asukasta kohden
	Suomalaiset	Ulkomaalaiset	Suomalaiset	Ulkomaalaiset
-14	7 220	456	8,4	14,8
15-17	16 039	769	90,8	151,7
18-20	26 462	1 170	137,3	196,9
21-24	30 562	1 839	117,1	140,2
25-29	33 499	3 281	107,5	116,1
30-34	29 566	2 622	92,2	87,1
35-39	23 023	1 781	72,9	73,0
40-49	32 032	2 335	49,3	67,9
50-59	19 280	838	26,5	41,1
60-69	8 344	208	11,5	23,2
70-	2 295	45	3,3	7,5
Yhteensä	228 322	15 344	43,5	73,9

Epäiltyjen syntyperä

Rikoksiin syylliseksi epäillyistä 99 500 henkilöistä suomalaistaustaisia oli 87 100 (87,5 prosenttia). Ulkomaalaistaustaisia oli 10 300 (10,3 prosenttia). Luvut on laskettu siten, että henkilö on huomioitu vuoden aikana vain kerran syylliseksi epäiltynä, kyseessä ei siis ole epäiltyjen “bruttomäärä”. Koko väestössä suomalaistaustaisia on 94,5 ja ulkomaalaistaustaisia 5,5 prosenttia. Suomalaistaustaisista syylliseksi epäillyistä 1 800 (2,1 prosenttia) oli syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisista epäillyistä 92,5 prosenttia oli syntynyt ulkomailla. Kaikista syylliseksi epäillyistä 2 100 (2,2 prosenttia) oli sellaisia, joiden syntyperä ei ole tiedossa, vaikka heillä on suomalainen henkilötunnus. Tyypillisesti tällaiset henkilöt ovat Suomesta pois muuttaneita.

Suomalaistaustaisia Suomessa syntyneitä epäiltyjä oli 16,7 saman syntyperän väestön 1 000 henkilöä kohti. Ulkomailla syntyneitä suomalaistaustaisia epäiltyjä oli puolestaan 38,3. Runsaat puolet ulkomailla syntyneistä suomalaistaustaisista on syntynyt Ruotsissa. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osuus tuhatta syntyperän väestöön kuuluvaa kohti oli 17,0 ja ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia 37,1.

Taulukko 7. Syylliseksi epäillyt henkilöt ja osuus väestön 1 000:ta asukasta kohden syntyperän mukaan 2014

Syntyperä	Epäillyt	Osuus väestön 1 000 asukasta kohden
Syntyperä yhteensä	99 473	18,2
Suomalaistaustainen yhteensä	87 065	16,9
Suomessa syntynyt suomalaistaustainen	85 225	16,7
Ulkomailla syntynyt suomalaistaustainen	1 840	38,3
Ulkomaalaistaustainen yhteensä	10 269	34,1
Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen	769	17,0
Ulkomailla syntynyt ulkomaalaistaustainen	9 500	37,1
Tuntematon	2 139	–

Tarkastelussa ovat mukana rekisteröityyn väestöön kuuluvat henkilöt, eli henkilöt joilla on suomalainen henkilötunnus. Suomalaistaustaiseksi lasketaan henkilö, jonka toinen tai molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa. Henkilö on ulkomaalaistaustainen, jos hänen molemmat vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisissa on suomalaistaustaisiin verrattuna enemmän nuorempia ikäluokkia ja miehiä. Ulkomaalaistaustaisista 64,6 prosenttia ja suomalaistaustaisista 46,3 on alle 40–vuotiaita.

Tarkempia tietoja epäiltyjen syntyperästä ikäluokan ja sukupuolen mukaan on liitetetaulukossa. Luvut on laskettu siten, että yksi henkilö on epäiltynä vain kerran. Näin lasketut luvut poikkeavat muista tässä julkaisussa esitetyistä epäiltyjä kuvaavista luvuista, joissa sama henkilö voi esiintyä vuoden aikana useita kertoja epäiltynä.

Jos epäiltyjen määrä lasketaan siten, että sama henkilö voi olla epäiltynä useammasta rikoksesta, on suomalaistaustaisia epäiltyjä 223 000 (84,7 prosenttia epäillyistä). Heistä Suomessa syntyneitä on 215 500 ja ulkomailla syntyneitä 7 500. Ulkomaalaistaustaisia epäiltyjä on 20 900 (7,9 prosenttia epäillyistä). Ulkomaalaistaustaisista Suomessa syntyneitä on 1 800 ja ulkomailla syntyneitä 19 100. Syylliseksi epäillyistä 4 500 (1,7 prosentilla) syntyperä oli tuntematon ja 15 000 (5,7 prosentilla) epäillyllä ei ollut väestötietoja. Väestötiedot puuttuvat mm. turisteilta sekä maassa tilapäisesti oleskelevilta.

Lähde: Rikos- ja pakkokeinotilasto 2014, tietoon tullut rikollisuus. Tilastokeskus

Lisätietoja: Kimmo Haapakangas 029 551 3252, rikos@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 31.3.2015