Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2005 > Tuloerot likimain edellisvuoden tasolla 2005

Tuloerot likimain edellisvuoden tasolla 2005

Kotitalouksien väliset suhteelliset tuloerot pysyivät lähes edellisvuoden tasolla vuonna 2005. Tämä käy ilmi taulukosta 1, jossa toimeentulon jakautumista on tarkastelu tulonsaajakymmenysten tulo-osuuksien ja tulonjaon epätasaisuutta kuvaavan Gini-kertoimen avulla. Tuloerot kaventuivat aavistuksen, koska käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli 0,2 prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2005 kuin vuonna 2004.

Vuonna 2005 kymmenennen eli suurituloisimman kymmenesosan tulo-osuus laski 0,3 prosenttiyksikköä ja vastaavasti viidennen, kahdeksannen ja yhdeksännen tulokymmenyksen osuudet kasvoivat kukin 0,1 prosenttiyksikköä. Muiden kymmenysten tulo-osuudet pysyivät ennallaan. Tulonsaajakymmenykset muodostetaan järjestämällä väestö ekvivalenttien tulojen¹ suuruusjärjestyksessä kymmeneen yhtä suureen osaan. Ensimmäiseen tulokymmenykseen kuuluu noin puoli miljoonaa pienituloisinta ja kymmenenteen noin puoli miljoonaa suurituloisinta henkilöä.

Taulukossa 1 on tietoja myös suurituloisimman viiden prosentin (n. 250 000 henkilöä) ja yhden prosentin (n. 50 000 henkilöä) tulo-osuuksista. Tulo-osuuden menetys paikantuu suurituloisimpaan prosenttiin väestöstä. Sen tulo-osuus aleni 0,44 prosenttiyksikköä, kun muu ylin tulokymmenys (F90-F99) lisäsi tulo-osuuttaan hieman eli 0,15 prosenttiyksikköä.

Tässä käytetty tilastoaineisto eli tulonjaon koko väestön kattava kokonaistilasto ulottuu taaksepäin vuoteen 1995 asti. Vuoteen 1995 verrattuna Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli 5,9 prosenttiyksikköä. Tuloerot kasvoivat 1990-luvun loppupuolella aina vuoteen 2000 asti. Tämän jälkeen ne hieman kaventuivat, mutta nousivat vuonna 2004 jälleen vuoden 2000 tasolle.

Otokseen perustuvien tulonjakotilastojen² 1995-2004 antama kuva tuloerojen muutoksesta on yhtenevä tässä tilastossa käytetyn kokonaisaineiston kanssa, vaikka käsite- ja menetelmäerojen vuoksi tuloerojen taso on otospohjaisessa aineistossa alhaisempi. Otosaineistoihin perustuvien tulonjakotilastojen 1987-1994 ja kulutustutkimusten 1971,1976 ja 1981 mukaan suhteelliset tuloerot kaventuivat Suomessa 1970-luvun alusta 1980-luvun alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen tuloerot pysyivät vakaina aina 1990-luvun puoliväliin asti.

Taulukko 1. Gini-kerroin ja tulokymmenysten tulo-osuudet 1995-2005. Tulojakauma on muodostettu henkilöiden kesken talouden kulutusyksikköä (muunnettu OECD) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon mukaan.

Vuosi	1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	Muutos 1995/2005
Tulokymmenys	%											%-yksikköä
I	4,5	4,4	4,3	4,2	4,0	3,9	3,9	3,9	3,8	3,7	3,7	-0,8
II	6,3	6,2	6,0	5,9	5,7	5,5	5,6	5,6	5,5	5,4	5,4	-0,9
III	7,2	7,1	6,9	6,8	6,6	6,4	6,6	6,6	6,5	6,4	6,4	-0,8
IV	8,0	8,0	7,8	7,7	7,5	7,3	7,5	7,5	7,5	7,4	7,4	-0,6
V	8,8	8,8	8,7	8,6	8,4	8,2	8,4	8,5	8,4	8,3	8,4	-0,5
VI	9,7	9,7	9,6	9,5	9,3	9,2	9,4	9,4	9,4	9,3	9,3	-0,3
VII	10,6	10,7	10,6	10,5	10,3	10,2	10,4	10,4	10,4	10,4	10,4	-0,2
VIII	11,8	11,9	11,8	11,8	11,6	11,5	11,7	11,7	11,8	11,7	11,8	0,0
IX	13,4	13,6	13,6	13,6	13,5	13,4	13,6	13,7	13,7	13,7	13,8	0,3
X (F90-F100)	19,7	19,7	20,7	21,6	23,2	24,4	22,9	22,7	22,9	23,8	23,5	3,8
-josta
F90-F95	7,9	7,9	8,0	8,1	8,1	8,1	8,2	8,2	8,2	8,3	8,3	0,5
F95-F99	7,8	7,9	8,1	8,3	8,6	8,7	8,6	8,6	8,7	8,9	8,9	1,1
F99-F100 (suurituloisin 1 %)	4,0	3,9	4,6	5,2	6,5	7,7	6,1	5,9	6,0	6,7	6,2	2,2
I-X yhteensä	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	100,0	0,0
Gini-kerroin	22,3	22,7	24,1	25,2	27,0	28,4	27,0	26,9	27,3	28,4	28,2	5,9

Pyöristysten vuoksi tulo-osuudet eivät välttämättä aina summaudu taulukossa oikein. F90 on tulojen fraktiilipiste, jonka alle jää 90 % henkilöistä. Vastaavasti F90-F95 = fraktiilipisteiden F90 ja F95 välille jäävät henkilöt (5 % henkilöistä).

Reaalitulojen kasvu vuonna 2005 edellisvuotta vähäisempää

Kotitalouksien ekvivalentit käytettävissä oleva rahatulot kotitaloutta kohden kasvoivat selvästi edellisvuotta vähemmän, reaalisesti 1,7 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen 2005. Vuotta aiemmin kasvua oli ollut 4,6 prosenttia. Myös mediaanitulot kasvoivat edellisvuotta vähemmän, reaalisesti 2,2 prosenttia. Tulojen kasvu vuonna 2005 aiheutui palkkatulojen ja tulonsiirtojen kasvusta. Omaisuustulot eivät kasvaneet. Maksettujen tulonsiirtojen bruttotuloja nopeampi kasvu heikensi keskimääräistä tulokehitystä. Tämä käy ilmi taulukosta 2.

Taulukko 2. Reaalitulot tulolähteen mukaan 1995, 2004 ja 2005. Kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohden.

	Keskiarvo, euroa vuodessa			Muutos, %	Vaikutus tulojen kasvuun	Muutos, %	Vaikutus tulojen kasvuun
	1995	2004	2005	2004-2005	%-yksikköä	1995-2005	%-yksikköä
Palkkatulot	11256	14929	15432	3,4	2,6	37,1	28,5
josta: työsuhdeoptiot	..	62	69	10,6	0,0	..	..
Yrittäjätulot	1286	1266	1292	2,1	0,1	0,5	0,0
Omaisuustulot	641	1910	1911	0,0	0,0	198,2	8,7
josta: osinkotulot	180	968	786	-18,8	-1,0	337,1	4,1
josta: myyntivoitot	216	502	657	30,8	0,8	204,0	3,0
Tuotannontekijätulot	13183	18105	18636	2,9	2,8	41,4	37,2
Saadut tulonsiirrot	7055	7125	7206	1,1	0,4	2,1	1,0
Bruttotulot	20238	25230	25842	2,4	3,2	27,7	38,2
Maksetut tulonsiirrot	5594	6179	6460	4,5	-1,5	15,5	-5,9
Käytettävissä oleva rahatulo	14669	19054	19384	1,7	1,7	32,1	32,1

Palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot eli tuotannontekijätulot kasvoivat reaalisesti 2,9 prosenttia, saadut tulonsiirrot 1,1 prosenttia ja näiden summa eli bruttotulot 2,4 prosenttia. Kotitalouksien bruttomääräisten osinkotulojen vähenemistä liki viidenneksellä edellisvuoden ennätystasolta kompensoivat myyntivoitot, jotka kasvoivat noin 30 prosenttia. Sekä osinkotulot että myyntivoitot keskittyvät suurelta osin suurituloisimpaan tulonsaajakymmenykseen.

Veroja ja veronluonteisia maksuja kotitaloudet maksoivat 4,5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Koska maksetut tulonsiirrot kasvoivat enemmän kuin bruttotulot, keskimääräinen verorasitus kasvoi. Tähän vaikutti osaltaan osinkotulojen tuleminen osittain veronalaiseksi, kun ne aiemmin olivat yhtiöveron hyvitysjärjestelmän myötä kotitalouksille verottomia³.

Pitemmällä aikavälillä, vuodesta 1995 vuoteen 2005, kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut reaalitulot ovat keskimäärin kasvaneet noin kolmanneksella. Tulotasoa on nostanut palkkatulojen ja omaisuustulojen kasvu ja verorasituksen keventyminen. Omaisuustuloista osinkotulot ja myyntivoitot ovat lisääntyneet huomattavasti⁴. Tulonsiirrot ja yrittäjätulot eivät ole juuri lisääntyneet.

Tulojen muutokset tulonsaajakymmenyksittäin

Taulukossa 3 on esitetty tietoja keskimääräisten reaalitulojen muutoksista tulonsaajakymmenyksissä. Tulotaso pienituloisimmassa kymmenesosassa oli keskiarvolla mitattuna reaalisesti 2,2 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin, kun se suurituloisimmassa kymmenesosassa oli 0,5 prosenttia edellisvuotta suurempi. Mediaanitulolla mitattuna alimman tulokymmenyksen tulotaso nousi 1,7 prosenttia ja ylimmän tulokymmenyksen tulotaso 2,7 prosenttia.

Taulukko 3. Reaalitulot tulokymmenyksittäin 1995, 2004 ja 2005. Kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat rahatulot henkilöä kohden.

	Keskiarvo					Mediaani
	Euroa vuodessa /henkilö			Muutos, %		Euroa vuodessa /henkilö			Muutos, %
Tulokymmenys	1995	2004	2005	2004/2005	1995/2005	1995	2004	2005	2004/2005	1995/2005
I	6864	7372	7531	2,2	9,7	7470	8100	8238	1,7	10,3
II	9622	10775	10953	1,7	13,8	9640	10793	10970	1,6	13,8
III	11000	12759	12993	1,8	18,1	11004	12752	12990	1,9	18,0
IV	12241	14709	15002	2,0	22,6	12240	14710	15003	2,0	22,6
V	13480	16643	16990	2,1	26,0	13477	16644	16989	2,1	26,1
VI	14769	18593	18989	2,1	28,6	14764	18585	18981	2,1	28,6
VII	16197	20744	21197	2,2	30,9	16184	20724	21173	2,2	30,8
VIII	17950	23410	23940	2,3	33,4	17921	23364	23896	2,3	33,3
IX	20517	27373	28019	2,4	36,6	20428	27208	27847	2,3	36,3
X (F90-F100)	30066	47582	47817	0,5	59,0	26043	36662	37637	2,7	44,5
-josta
F90-F95	23970	33036	33878	2,5	41,3	23851	32811	33644	2,5	41,1
F95-F99	29909	44282	45466	2,7	52,0	29144	42519	43632	2,6	49,7
F99-F100 (suurituloisin 1 %)	61167	133515	126918	-4,9	107,5	45746	81550	83541	2,4	82,6
Yhteensä	15271	19996	20343	1,7	33,2	14110	17602	17977	2,1	27,4

Mediaanitulolla mitattuna kaikki tulonsaajaryhmät ovat siis kasvattaneet tulojaan, suurituloisin kymmenesosa kuitenkin suhteellisesti hieman muita ryhmiä enemmän. Keskiarvolla mitattuna ylimmän kymmenyksen tulokehitys on ollut muita ryhmiä heikompaa. Suurituloisinta kymmenesosaa lähemmin tarkastelemalla havaitaan, että keskiarvolla mitattu kehitys on seurausta aivan suurituloisimpien tulojen alentumisesta, joka näkyi myös taulukon 1 tulo-osuuksissa. Suurituloisimman yhden prosentin tulojen keskiarvo väheni noin 5 prosenttia, kun taas mediaanitulolla mitattuna myös tämän ryhmän tulotaso nousi.

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna tulotaso on noussut sekä prosentteina että euromääräisesti sitä enemmän, mitä ylemmäs tulojakaumassa mennään. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 reaalinen tulotaso alimmassa kymmenesosassa nousi noin 10 prosenttia, kun se suurituloisimmassa kymmenesosassa nousi noin 60 prosenttia. Keskimäärin reaalitulot ovat nousseet kymmenessä vuodessa noin kolmanneksella. Tulotaso suurituloisimmassa yhdessä prosentissa on noussut huomattavasti muita tulonsaajaryhmiä enemmän.

Kotitalouksien tulot kasvoivat eniten Pirkanmaalla

Kotitalouksien tulojen kasvu oli voimakkainta vuonna 2005 Pirkanmaan maakunnassa, missä kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli keskimäärin 3,1 prosenttia korkeampi kuin vuotta aikaisemmin (kuvio 1). Kanta-Hämeen maakunnassa vastaava reaalitulojen kasvu oli 2,8 prosenttia, Itä-Uudellamaalla 2,5 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 2,3 prosenttia.

Vähäisintä keskimääräisten tulojen kasvu oli Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan talouksilla, joiden tulot olivat vuonna 2005 vain prosentin korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Keski-Suomen ja Pohjois-Savon kotitalouksilla tulojen kasvu oli edelliseen nähden vain prosentin kymmenyksen enemmän, eli 1,1 prosenttia.

Kuvio 1. Kotitalouksien keskimääräisten reaalitulojen muutokset (%) maakunnittain vuosina 2004-2005.

Tulokäsite josta muutokset on laskettu: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä (muunnettu OECD) ja kotitaloutta kohden.

Seutukunnista tulot kasvoivat eniten Kaakkois-Pirkanmaan kotitalouksilla, joiden keskimääräinen tulo vuonna 2005 oli 4,3 prosenttia korkeampi kuin edellisvuonna. Yli kolmen prosentin reaalitulojen kasvuun ylsivät myös Riihimäen, Ylä-Pirkanmaan, Ahvenanmaan saariston (Ålands skärgård), Loimaan, Joutsan sekä Tampereen seutukuntien kotitaloudet.

Muutamissa seutukunnissa kotitalouksien keskimääräiset nettotulot jopa alenivat vuonna 2005. Näitä seutukuntia olivat Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta (-1,7 %), Ylivieskan seutukunta (-1,5 %), Keuruun seutukunta (-0,2 %) sekä Jämsän seutukunta (-0,1 %). Keskimääräisten tulojen alentuminen näyttäisi pääasiassa johtuvan hyvätuloisten tulojen alentumisesta, koska keskituloisten tuloja paremmin kuvaavan mediaanitulon mukaan kotitalouksien tulot kasvoivat näissä seutukunnissa kuitenkin jonkin verran (1-2 %) vuonna 2005.

Kuvio 2. Kotitalouksien reaalitulojen keskimääräiset muutokset (%) seutukunnittain vuosina 2004-2005. Viisitoista suurimman ja pienimmän tulojen kasvun seutukuntaa.

Tulokäsite josta muutokset on laskettu: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä (muunnettu OECD) ja kotitaloutta kohden.

Maakuntien väliset tuloerot kasvussa

Pitemmällä aikavälillä kotitalouksien tulot ovat kehittyneet eriarvoisesti eripuolella Suomea. Vuosina 1995-2005 parasta tulokehitys on ollut Ahvenanmaan kotitalouksilla, joiden käytettävissä oleva rahatulo oli vuonna 2005 keskiarvolla mitattuna reaalisesti 47 prosenttia korkeampi kun 1990-luvun puolivälissä (kuvio 3). Seuraavaksi korkein tulojen kasvu on ollut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kotitalouksilla, joiden ekvivalentti reaalitulo oli vuonna 2005 keskiarvolla mitattuna noin 38 prosenttia korkeampi kuin 1995.

Heikointa tulojen kehitys on ollut pitkän aikavälin tarkastelussa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien kotitalouksissa. Kainuulaisten ja lappilaisten kotitalouksien keskimääräinen reaalitulo oli vuonna 2005 vajaan neljänneksen korkeampi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 1995.

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen muutokset (%) maakunnittain vuosina 1995-2005.

Tulokäsite josta muutokset on laskettu: käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä (muunnettu OECD) ja kotitaloutta kohden.

Myös alueiden sisäiset tuloerot kasvaneet selvästi

Kotitalouksien väliset tuloerot ovat kasvaneet myös maakuntien sisällä (kuvio 4). Suurimmat tuloerot olivat vuonna 2004 Ahvenanmaan ja Uudenmaan maakunnissa, joissa tuloeroja kuvaava Gini-kerroin ylitti arvon 30 selvästi vuonna 2005. Matalimmat alueiden sisäiset tuloerot olivat Keski-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa, joissa Gini-kerroin oli alle 25 vuonna 2005. Vuosina 1995-2005 tuloerot ovat kasvaneet jokaisessa maakunnassa. Tuloerojen kasvu on ollut voimakkainta siellä missä tuloeroja heilutelleet omaisuustuloerät ovat olleet yleisempiä (esim. Ahvenanmaa ja Uusimaa). Näissä maakunnissa ovat myös tuloerojen vaihtelut olleet suuria. Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa tuloerojen vuosittaiset vaihtelut ovat olleet vähäisempiä, mutta näissäkin maakunnissa tuloerot ovat kasvaneet selvästi vuosina 1995-2005.

Kuvio 4. Kotitalouksien väliset tuloerot maakunnittain Gini-kertoimella mitattuna vuosina 1995 ja 2005.

Gini-kertoimet laskettu käytettävissä olevista rahatuloista.

Seutukunnista suurimmat tuloerot ovat Maarianhaminan seutukunnassa, jossa tuloerojen tasoa kuvaava mittari Gini -kerroin sai arvon 36 vuonna 2005 (kuvio 5). Myös Ahvenanmaan saariston (Ålands skärgård) ja Helsingin seutukunnissa Gini-kertoimen arvo oli yli 30 vuonna 2005. Matalimmat tuloerot olivat Itä-Lapin seutukunnassa, jossa Gini-kerroin oli 23 vuonna 2005. Myös Pohjois-Lapin, Kaustisen ja Oulunkaaren seutukunnissa Gini-kerroin oli alle 23,5.

Kuvio 5. Kotitalouksien väliset tuloerot seutukunnittain Gini-kertoimella mitattuna vuosina 1995 ja 2005. Viisitoista suurimman ja pienimmän tuloeron seutukuntaa vuonna 2005.

Gini-kertoimet laskettu käytettävissä olevista rahatuloista.

Monella kotitaloudella pääosa tuloista tulonsiirtoja

Merkittävä osa suomalaisten kotitalouksien tuloista tulee nykyisin julkisen sektorin tai eläkelaitosten maksamista tulonsiirroista kuten eläkkeistä, lapsilisistä, vanhempain- ja sairauspäivärahoista, työttömyysturvaetuuksista, asumisen tuista, opintorahoista ja toimeentulotuesta. Lähes 39 prosenttia Suomen kotitalouksista oli vuonna 2005 sellaisia, joiden kokonaistuloista vähintään puolet oli saatuja tulonsiirtoja. 1990-luvun puolivälissä vastaava luku noin 43 prosenttia (kuvio 6 ja 7).

Maakunnista korkein suhdeluku oli Kainuussa, jossa se oli 49 prosenttia vuonna 2005. Merkille pantavaa on kuitenkin se, ettei suhdeluku ole alentunut Kainuussa kuin prosenttiyksikön 1990-luvun puolivälin lamavuosista. Muissakin Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa saatujen tulonsiirtojen varassa eläviä talouksia löytyy muuhun maahan verrattuna enemmän, mutta näissä maakunnissa suhdeluku on alentunut lamanjälkeisistä ajoista vuoteen 2005 mennessä.

Vähiten saatujen tulonsiirtojen varassa eläviä kotitalouksia on Ahvenanmaan maakunnassa. Noin 29 prosenttia Ahvenanmaan kotitalouksista oli vuonna 2005 sellaisia, joiden tuloista vähintään puolet tuli saaduista tulonsiirroista. Vuonna 1995 tämä osuus oli neljä prosenttiyksikköä korkeampi.

Kuvio 6. Kotitalouksien, joilla saadut tulonsiirrot vähintään 50 prosenttia talouden kaikista tuloista, osuus (%) alueen kaikista kotitalouksista maakunnittain vuosina 1995 ja 2005.

Saaduista tulonsiirroista riippuvaisia kotitalouksia löytyy suhteellisesti eniten Itä-Lapin seutukunnasta, jonka talouksista lähes 56 prosenttia oli sellaisia, joiden tuloista oli vähintään puolet tulonsiirtoja vuonna 2005. Kun vuonna 1995 tämä suhde oli kolmisen prosenttiyksikköä vähemmän, merkitsee tämä sitä, että Itä-Lapin seutukunnassa sosiaaliturvariippuvuus on kasvanut kuluneen runsaan kymmenen vuoden aikana. Muita korkean tulonsiirtoriippuvuuden seutukuntia vuonna 2005 olivat Pielisen Karjalan, Kehys-Kainuun, Torniolaakson, Joutsan, Koillis-Savon, Keski-Karjalan ja Sisä-Savon seutukunnat, joissa kussakin yli puolet kotitalouksista oli sellaisia, joilla tulonsiirtojen osuus bruttotuloista oli yli puolet vuonna 2005.

Kuvio 7. Kotitalouksien, joilla saadut tulonsiirrot vähintään 50 prosenttia talouden kaikista tuloista, osuus (%) alueen kaikista kotitalouksista seutukunnittain vuosina 1995 ja 2005. Viisitoista korkeimman ja alimman osuuden seutukuntaa vuonna 2005.

Suhteellinen pienituloisuus lisääntynyt

Tuloerojen kasvun ohessa ja osittain myös siitä johtuen on suhteellinen pienituloisuus lisääntynyt näkyvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. Uusimman tulonjakotilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2004 noin 620 000 pienituloisessa kotitaloudessa asuvaa henkilöä. Tämä oli 12 prosenttia koko väestöstä (ks. http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2004/tjt_2004_2006-06-16_tau_003.html).

Virallisen tulonjakotilaston otoskoko (10 000 kotitaloutta) ei mahdollista luotettavien seutu- ja maakuntatason tulojakoanalyysien tekemistä, joten niiden kohdalla käytetään koko väestön kattavia kokonaisaineistoja. Tulonjaon kokonaistilastosta saatava kuva pienituloisuudesta kuitenkin eroaa jonkin verran virallisen tulonjakotilaston antamasta kuvasta. Tulonjaon kokonaistilastossa pienituloisiksi luokiteltuja oli vuonna 2004 noin 720 000 henkilöä ja pienituloisuusaste 13,9. Vuonna 2005 pienituloisia oli kokonaistilaston mukaan Suomessa 730 000 henkilöä, eli 14,1 prosenttia väestöstä. Eroa selittävät tilastojen erot tulo- ja tulonkäyttökäsitteissä, sekä mahdollisesti myös se, että kokonaistilastosta vastauskato puuttuu kokonaan. Alueiden pienituloisuutta selvitettäessä on pienituloisuusrajana käytetty kunkin vuoden koko maan pienituloisuusrajaa. Esimerkiksi vuonna 2005 pienituloisiksi tulevat luokitelluiksi ne henkilöt, joiden kotitalouskohtainen ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo vuodessa jää alle 10 790 euron.

Maakunnista korkeimmat pienituloisuusasteet esiintyvät Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa (kuvio 8). Vuonna 2005 korkein pienituloisuusaste oli Pohjois-Karjalan maakunnassa, jossa keskimäärin joka viides kotitalousväestöön kuuluva tulee luokitelluksi kotitalouden vuositulojen perusteella pienituloiseksi. Selvästi matalin pienituloisuusaste oli vuonna 2005 Ahvenanmaalla, jossa pienituloisten osuus alueen kotitalousväestöstä oli 8,3 prosenttia. Merkille pantavaa on myös se, että Ahvenanmaalla pienituloisuusaste ei ole juuri muuttunut kymmenen vuoden takaisesta tasostaan.

Seutukunnista korkeimmat pienituloisuusasteet esiintyvät Pielisen-Karjalan, Joutsan, Keski-Karjalan, Sisä-Savon, Koillis-Savon ja Pohjois-Satakunnan seutukunnissa, joissa pienituloisuusaste nousi vuonna 2005 yli 20 prosentin. Matalin pienituloisuusaste oli vuonna 2005 Maarianhaminan seutukunnassa (7,3 %) ja Ahvenanmaan saariston (Ålands skärgård) seutukunnassa (8,1 %).

Kuvio 8. Väestön pienituloisuus maakunnittain vuosina 1995 ja 2005.

Pienituloisuusraja: 60% koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta (käytettävissä oleva rahatulo).

Kuvio 9. Väestön pienituloisuus seutukunnittain vuosina 1995 ja 2005. Viisitoista korkeimman ja matalimman pienituloisuuden seutukuntaa vuonna 2005.

Pienituloisuusraja: 60% koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta (käytettävissä oleva rahatulo).

Lasten eli alle 18-vuotiaan väestön pienituloisuutta tarkastellaan kotitalouden tulojen pohjalta. Pienituloisia lapsia ovat ne alle 18-vuotiaat henkilöt, joiden kotitalous tulee luokitelluksi pienituloiseksi. Alle 18-vuotiaan väestön pienituloisaste oli korkein vuonna 2005 Pohjois-Karjalan (18,8 %) ja Lapin (17,3 %) maakunnissa (kuvio 10). Selvästi alhaisin alle 18-vuotiaan väestön pienituloisuusaste oli Ahvenanmaalla (7,7 %) vuonna 2005. Seuraavaksi alhaisin lasten pienituloisuusaste oli vuonna 2005 Itä-Uudellamaalla (10,0%) ja Pohjanmaalla (10,1 %).

Seutukunnista korkein pienituloisuusaste alle 18-vuotiaalla väestöllä oli Pielisen Karjalan seutukunnassa (22 %). Myös Oulunkaaren ja Kehys-Kainuun seutukunnissa pienituloisuusaste alle 18-vuotiailla oli runsaat 20 prosenttia vuonna 2005. Tässäkin tarkastelussa matalimman pienituloisuuden seutukunnat löytyvät Ahvenanmaalta.

Kuvio 10. Alle 18-vuotiaan väestön pienituloisuus maakunnittain vuosina 1995-2005.

Pienituloisuusraja: 60% koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta (käytettävissä oleva rahatulo).

Kuvio 11. Alle 18-vuotiaan väestön pienituloisuus seutukunnittain vuosina 1995 ja 2005. Viisitoista korkeimman ja matalimman pienituloisuuden seutukuntaa vuonna 2005.

Pienituloisuus on pitkittymässä

Pitkittyneen pienituloisuuden indeksillä kuvataan sitä, missä määrin samat henkilöt ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin vuodesta toiseen. Käytetty määritelmä perustuu EU:n suosituksiin, joissa pitkittyneesti pienituloiseksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat kyseisen tilastovuoden lisäksi kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin kolmen edellisvuoden aikana kaksi kertaa.

Pitkittynyt pienituloisuus on lisääntynyt vuodesta 1998 lähtien Suomessa selvästi (kuvio 12). Pitkittyneesti pienituloisia oli Suomessa 4,7 prosenttia väestöstä vuonna 1998. Seitsemän vuotta myöhemmin vastaava osuus väestöstä oli kasvanut kolmisen prosenttiyksikköä 7,9 prosenttiin.

Pitkittynyt pienituloisuusaste on ollut Pohjois-Karjalan maakunnassa koko tarkasteluperiodin ajan (vuoden 1998-2005) maakunnista selkeästi korkein. Vähäisintä pitkittynyt pienituloisuus on ollut viime vuosina Ahvenanmaalla. Lisäksi kun muissa maakunnissa pitkittynyt pienituloisuus on ollut kasvussa koko tarkasteluperiodin ajan, on pitkittynyt pienituloisuus pysynyt Ahvenanmaalla ennallaan koko ajan.

Kuvio 12. Pitkittynyt pienituloisuus maakunnittain vuosina 1998-2005. Pitkittyneesti pienituloisten osuus (%) alueen väestöstä.

Kuviossa on maakunnat järjestetty vuoden 2005 indeksin mukaan.

¹ Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot vuodessa jaettuna muunnetun OECD-asteikon mukaisilla kulutusyksiköillä. Muunnetussa OECD-asteikossa kotitalouden ensimmäinen jäsen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0,5 ja 0-13 -vuotiaat painon 0,3. Jokainen saman kotitalouden jäsen (myös lapset) saa saman ekvivalentin tulon, toisin sanoen jakauma on muodostettu siten, että jokaiseen tulonsaajakymmenykseen tulee kymmenesosa henkilöistä, ei kotitalouksista.

² Tulonjakotilasto 2004. Tilastokeskus, SVT Tulot ja kulutus 2006.

³ Tulonjaon kokonaistilaston osingot sisältävät sekä veronalaiset että verottomat osinkotulot. Osinkotulojen verotuksen muutokset on huomioitu tulokäsitteessä poistamalla yhtiöveron hyvitys vuosien 1995 ja 2004 tuloista ja veroista.

⁴ Tulonjaon kokonaistilaston omaisuustulot eivät sisällä korkotuloja.

---

Päivitetty 15.12.2006