Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2009 > 4. Pienituloisuus on pitkittynyt

4. Pienituloisuus on pitkittynyt

Suomessa 477 000 pitkittyneesti pienituloista

Henkilö luetaan pitkittyneesti pienituloiseksi silloin, kun hän on tilastovuoden lisäksi kuulunut pienituloiseen asuntokuntaan kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Asuntokunta on pienituloinen silloin kun asuntokunnan ekvivalentti tulo jää pienemmäksi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulo.

Suomessa oli vuonna 2009 noin 477 000 pitkittyneesti pienituloista asuntokuntaväestöön kuuluvaa henkilöä. Vuotta aikaisemmin määrä oli 7 100 henkilöä pienempi. Pitkittyneesti pienituloisten osuus koko asuntokuntaväestöstä oli 9,1 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli prosentin kymmenyksen vähemmän.

Pitkittyneesti pienituloisista oli naisia 266 900, mikä on 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin (kuvio 11). Pitkittyneesti pienituloisten naisten suhteellinen osuus kaikista asuntokuntaväestön naisista oli 10 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että joka kymmenes asuntokuntaväestöön kuuluva nainen oli pitkittyneesti pienituloinen vuonna 2009. Osuus on sama kuin vuotta aikaisemmin vuonna 2008.

Miehiä pitkittyneesti pienituloisista oli 210 100, mikä on 6 700 henkilöä enemmän kuin vuonna 2008. Miehillä pitkittyneesti pienituloisten osuus oli 8,2 prosenttia vuonna 2009, kun se vuotta aikaisemmin oli kaksi prosentin kymmenystä vähemmän.

Kuvio 11. Pitkittyneesti pienituloisten lukumäärä sukupuolen mukaan vuosina 1998–2009

Kuviossa 12 kuvataan pitkittyneen pienituloisuuden riskiä henkilöiden syntymävuoden tarkkuudella. Selvästi suurin riski joutua pitkittyneesti pienituloiseksi on iäkkäillä naisilla. Ennen vuotta 1925 syntyneistä naisista runsaat 35 prosenttia luokittui pitkittyneesti pienituloiseksi vuonna 2009. Vastaavanikäisillä miehillä riski oli selvästi pienempää ollen 15 prosentin luokkaa.

Vuoden 1925 jälkeen syntyneillä pitkittyneen pienituloisuuden riski vähenee voimakkaasti. Miehillä riski aleni siten, että 1940–luvun alussa syntyneillä riski oli enää runsaat 5 prosenttia ikäluokasta. Tämän jälkeen riski kasvaa siten, että vuosina 1946–1965 syntyneillä miehillä riski oli suurempi kuin samaan aikaan syntyneillä naisilla. Kaikista matalimmillaan pitkittyneen pienituloisuuden riski oli miehillä, jotka olivat syntyneet 1970–luvun puolivälin maissa.

Naisilla pitkittyneen pienituloisuuden riski aleni myös jyrkästi. Matalimmillaan riski oli 1950–luvun loppupuolella syntyneillä ollen 5 prosentin luokkaa. Myös 1970–luvun jälkipuoliskolla syntyneillä naisilla oli miesten tapaan pitkittyneen pienituloisuuden riski matalimmillaan vuonna 2009.

Kummallakin sukupuolella pitkittynyt pienituloisuus yleistyy selvästi silloin kun henkilöt siirtyvät omiin talouksiinsa mm. opiskelun vuoksi. Kuviossa 12 tämä ilmenee selvästi piikkinä 1980–luvulla syntyneiden kohdalla.

Kuvio 12. Pitkittynyt pienituloisuus henkilön syntymävuoden ja sukupuolen mukaan vuonna 2009, % ikäkohortista

Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuului 27 500 henkilöä

Tuloerojen voimakas kasvu 1990–luvun puolivälin jälkeen Suomessa on johtunut pitkälti väestön suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneen väestönosan tuloista ja tulojen rakenteista. Tähän väestönosaan on kuulunut vuosittain noin 50 000 henkilöä. Vuonna 2009 tämä väestönosa koostui 52 400 henkilöstä, jotka asuivat 23 500 asuntokunnassa (kuvio 13).

Suurituloisimpaan prosenttiin sijoittuneiden kokonaistuloista oli lähes puolet omaisuustuloja vuonna 2009. Vuonna 2007, jolloin tuloerot olivat toistaiseksi korkeimmillaan, osuus oli peräti 60 prosenttia. Pelkästään osinkotulojen ja myyntivoittojen osuus kokonaistuloista oli väestön rikkaimmassa prosentissa 40 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2007 tämä osuus oli yli 50 prosenttia.

Vuonna 2009 suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista runsaat puolet (52 %) eli 27 500 henkilöä sijoittui suurituloisimpaan prosenttiin pysyvästi. Koko maan tasolla pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin sijoittuvia oli vuonna 2009 asuntokuntaväestöstä 5,2 promillea (tuhannesta henkilöstä 5,2 henkilöä), kun pysyvyys määritellään samalla tapaa kuin pitkittynyt pienituloisuus: Pysyvästi ylimpään prosenttiin kuuluvaksi luetaan henkilö, joka on kuulunut ylimpään prosenttiin tarkasteluvuoden lisäksi kaksi kertaa edellisen kolmen vuoden aikana.

Vuonna 2009 pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista miehiä oli 14 600 (53 %) ja naisia 12 900 (47 %). Vastaavat luvut vuonna 1998 olivat 12 800 (53 % ) ja 11 600 ( 47 %).

Kuvio 13. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneiden lukumäärät sukupuolen mukaan vuonna 2009

Kuviossa 14 on tarkasteltu pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin vuonna 2009 kuuluneita tarkemmin syntymävuoden ja sukupuolen mukaan. Eniten suurituloisimpaan prosenttiin kuuluviasta oli vuonna 2009 1940–luvun lopulla syntyneitä miehiä. Myös naisissa suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvuus oli yleisintä 1940–luvun loppupuolella syntyneiden suurten ikäluokkien kohdalla.

Kuvio 14. Pysyvästi rikkaampain prosenttiin kuuluvuus henkilön syntymävuoden ja sukupuolen mukaan vuonna 2009, promillea ikäkohortista

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen (09) 1734 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 17.12.2010