Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2010 > 1. Tuloerot kasvoivat vuonna 2010

1. Tuloerot kasvoivat vuonna 2010

Tuloeroja kasvatti etenkin myyntivoittojen voimakas kasvu

Kaksi vuotta kestänyt tuloerojen supistuminen pysähtyi ainakin toistaiseksi vuonna 2010, jolloin tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 28,2. Tämä on 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin (taulukko 1). Tämä on kuitenkin vielä selvästi vähemmän kun vuonna 2007, jolloin tuloerot olivat toistaiseksi suurimmillaan. Vuonna 2007 Gini-kertoimen arvo oli 29,5. Gini-kerroin voi vaihdella nollan ja sadan välillä. Mitä suuremman arvon kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat väestön keskuudessa jakautuneet.

Tuloerojen kasvu vuonna 2010 ilmenee myös siitä, että tulojen kasvu oli selvästi voimakkainta suurituloisimmassa tulokymmenyksessä väestöä. Suurituloisin tulokymmenys sai kokonaistulopotista 23,3 prosenttia, mikä on on 0,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2009. Vuoden 2007 huippuarvosta (24,7 %) jäätiin kuitenkin vuonna 2010 vielä selvästi. Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuuden kasvu selittyy pitkälti kaikista suurituloisimman prosentin, eli noin 52 000 henkilön tulo-osuuden kasvulla. Tämä väestöryhmä sai vuonna 2010 jaettavana olevasta kokonaistulopotista 5,8 prosenttia, mikä on 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2009. Vuonna 2007 tämä osuus oli 7,2 prosenttia.

Pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus pysyi vuonna 2010 edellisvuoden tasolla 3,6 prosentissa. 1990-luvun puolivälissä tämä osuus oli vielä prosenttiyksikön suurempi.

Muissa tulokymmenyksissä tulo-osuudet putosivat vuonna 2010 edellisvuodesta prosentin kymmenyksen kussakin. Vuodesta 1995 tulo-osuuksia ovat menettäneet pienituloisimman tulokymmenyksen lisäksi myös tulokymmenykset 2–7. Suurituloisin tulokymmenys on kasvattanut tulo-osuuttaan 3,6 prosenttiyksiköllä vuosina 1995–2010. Kaikista hyvätuloisimmassa prosentissa väestöä on tulo-osuuden kasvu ollut samalla aikaperiodilla 1,8 prosenttiyksikköä.

Taulukko 1. Tulonsaajakymmenysten tulo-osuudet (%) ja tulonjakoindikaattorit 1995–2010

	Vuosi
	1995	1998	2000	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	Muutos 2009–2010, % -yksikköä	Muutos 1995–2010, % -yksikköä
I (pienituloisin 10 %)	4,6	4,2	3,9	3,9	3,8	3,7	3,7	3,6	3,6	3,6	3,6	0,0	– 1,0
II	6,3	5,9	5,5	5,6	5,4	5,4	5,3	5,2	5,3	5,4	5,3	– 0,1	– 1,0
III	7,2	6,8	6,4	6,5	6,4	6,4	6,3	6,2	6,4	6,5	6,4	– 0,1	– 0,8
IV	8,0	7,7	7,3	7,5	7,4	7,4	7,3	7,3	7,4	7,5	7,4	– 0,1	– 0,6
V	8,8	8,6	8,2	8,4	8,3	8,4	8,3	8,2	8,4	8,5	8,4	– 0,1	– 0,4
VI	9,6	9,5	9,2	9,4	9,3	9,3	9,3	9,2	9,4	9,5	9,4	– 0,1	–0,2
VII	10,6	10,5	10,2	10,4	10,4	10,4	10,4	10,3	10,5	10,6	10,5	– 0,1	– 0,1
VIII	11,7	11,7	11,4	11,7	11,7	11,8	11,7	11,6	11,8	11,9	11,8	– 0,1	0,1
IX	13,4	13,6	13,4	13,7	13,7	13,8	13,7	13,7	13,8	14,0	13,9	– 0,1	0,5
X (suurituloisin 10 %)	19,7	21,7	24,5	22,9	23,7	23,5	23,9	24,7	23,5	22,6	23,3	0,7	3,6
I-X yhteensä	100	100	100	100	100	100	100	100	100	100	100
Suurituloisin 1 % (F99-F100)	4,0	5,3	7,7	6,0	6,7	6,2	6,7	7,2	6,3	5,3	5,8	0,5	1,8
Gini -kerroin	22,2	25,2	28,4	27,2	28,2	28,1	28,7	29,5	28,4	27,6	28,2	0,6	6,0

Taulukon 1 tunnusluvut on laskettu henkilöaineistosta (=asuntokuntaväestö), jossa henkilöiden tuloina ovat omien asuntokuntien ekvivalentit tulot. Ekvivalentti tulo muodostetaan siten, että asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo jaetaan asuntokunnan kulutusyksikköluvulla. Tulonjakotilastoissa käytetään Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa asuntokunnan ensimmäinen aikuinen saa painon 1. Muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset (0–13-vuotiaat) saavat painon 0,3.Tulokymmenykset on muodostettu siten, että jokaiseen tulokymmenykseen sijoittuu 10 prosenttia henkilöistä.

Tulonjaon kokonaistilaston aikasarja ulottuu 1990–luvun puoliväliin, mistä alkaen tuloerot ovat kasvaneet tasaisesti lähes koko ajan. Tuloerot ovat toistaiseksi olleet suurimmillaan vuonna 2007. Tuloerojen kasvu on pääasiassa johtunut epätasaisesti jakautuneiden myyntivoittojen ja osinkotulojen määrän voimakkaasta kasvusta. Myös tuloerojen heilahtelujen taustalla ovat myyntivoittojen ja osinkotulojen määrän vuosittaiset vaihtelut. Vuonna 2010 asuntokunnat saivat myyntivoittoja keskimäärin 57 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osinkotuloissa vastaava lisäys oli yli 10 prosenttia.

Kuviossa 1 esitetään myyntivoittojen ja osinkotulojen vaikutusta käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen. Myyntivoittojen vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen oli bruttona (ennen myyntivoitoista maksettujen verojen vähentämistä) noin viisi prosenttiyksikköä vuonna 2007. Vuotta myöhemmin tämä vaikutus aleni vajaaseen kolmeen prosenttiyksikköön, ja vuonna 2009 se oli enää puolitoista prosenttiyksikköä. Vuonna 2010 tämä osuus kasvoi prosenttiyksiköllä ollen noin 2,5 prosenttia. Osinkotulojen vaikutus Gini-kertoimeen kasvoi hiukan vuonna 2008, mutta vaikutus aleni jonkin verran vuonna 2009. Vuonna 2010 vaikutus kasvoi jälleen edellisvuodesta kolmella kymmenyksellä.

Kuvio 1. Osinkotulojen ja myyntivoittojen bruttovaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen, %-yksikköä

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen (09) 1734 2610, Veli-Matti Törmälehto (09) 1734 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta

---

Päivitetty 16.12.2011