Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2010 > 4. Pitkittynyt pienituloisuus yleisempää naisilla

4. Pitkittynyt pienituloisuus yleisempää naisilla

Suomessa 487 200 pitkittyneesti pienituloista

Henkilö katsotaan olevan pitkittyneesti pienituloinen silloin, kun hän on kuulunut pienituloiseen asuntokuntaan tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana vähintään kaksi kertaa. Asuntokunta on pienituloinen silloin kun asuntokunnan ekvivalentti tulo on pienempi kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulo.

Suomessa oli vuonna 2010 noin 487 200 pitkittyneesti pienituloista henkilöä. Vuotta aikaisemmin määrä oli 10 300 henkilöä pienempi. Pitkittyneesti pienituloisten osuus koko asuntokuntaväestöstä oli 9,3 prosenttia, kun se vuonna 2009 oli pari prosentin kymmenystä vähemmän.

Pitkittyneesti pienituloisista oli naisia 270 300, mikä on 3 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin (kuvio 8). Pitkittyneesti pienituloisten naisten suhteellinen osuus kaikista asuntokuntaväestön naisista oli 10,1 prosenttia (kuvio 9). Tämä merkitsee sitä, että joka kymmenes asuntokuntaväestöön kuuluva nainen oli pitkittyneesti pienituloinen vuonna 2010. Vuonna 1998 vastaava osuus oli 5,2 prosenttia.

Miehiä pitkittyneesti pienituloisista oli 216 900, mikä on 6 900 henkilöä enemmän kuin vuonna 2009. Miehillä pitkittyneesti pienituloisten osuus oli 8,4 prosenttia vuonna 2010, kun se vuotta aikaisemmin oli kaksi prosentin kymmenystä vähemmän.

Kuvio 8. Pitkittyneesti pienituloisten lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998–2010

Kuvio 9. Pitkittynyt pienituloisuusaste sukupuolen mukaan vuosina 1998–2010

Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuului 29 300 henkilöä

Tuloerojen kasvu Suomessa 1990–luvun puolivälin jälkeen on pääasiassa johtunut väestön suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneen väestönosan tuloista ja tulojen rakenteesta. Vuonna 2010 tämä väestönosa koostui 52 600 henkilöstä, jotka asuivat 23 900 asuntokunnassa.

Suurituloisimman prosentin kokonaistuloista oli vuonna 2010 omaisuustuloja yli puolet (53 %). Vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet toistaiseksi korkeimmillaan, osuus oli lähes 60 prosenttia. Omaisuustuloihin kuuluvien osinkotulojen osuus kokonaistulopotista oli vuonna 2010 lähes 27 prosenttia, myyntivoittojen osuus oli 19 prosenttia.

Vuonna 2010 suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista 56 prosenttia eli 29 300 henkilöä sijoittui suurituloisimpaan prosenttiin pysyvästi. Koko maan tasolla pysyvästi ylimpään tuloprosenttiin sijoittuvia oli vuonna 2010 asuntokuntaväestöstä 5,6 promillea (tuhannesta henkilöstä 5,6 henkilöä), kun pysyvyys määritellään samalla tapaa kuin pitkittynyt pienituloisuus: Pysyvästi ylimpään prosenttiin kuuluvaksi luetaan henkilö, joka on kuulunut ylimpään prosenttiin tarkasteluvuoden lisäksi kaksi kertaa edellisen kolmen vuoden aikana.

Vuonna 2010 pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneista oli miehiä 15 600 ja naisia 13 700 (kuvio 10). Vastaavat luvut vuonna 1998 olivat 12 800 ja 11 600. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvien osuus on suurin 55–59 ja 60–64 vuotiailla miehillä (kuvio 11). Näissä ryhmissä yli 2 prosenttia väestöstä sijoittui pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin vuonna 2010. Naisista keskuudessa pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin pysyvästi sijoittuneita oli suhteellisesti eniten 55–59 vuotiaissa, vuonna 2010 tämä osuus oli 1,9 prosenttia.

Kuvio 10. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluvien lukumäärät sukupuolen mukaan vuosina 1998– 2010

Kuvio 11. Pysyvästi suurituloisimpaan prosenttiin kuuluneiden lukumäärät sukupuolen mukaan vuonna 2010

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen (09) 1734 2610, Veli-Matti Törmälehto (09) 1734 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta

---

Päivitetty 16.12.2011