Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2012 > Tuloerot > 1. Tuloerot kaventuivat vuonna 2012

1. Tuloerot kaventuivat vuonna 2012

Tuloerot kaventuivat vuonna 2012 edellisvuoteen verrattuna. Suurituloisimman kymmenesosan (X) reaalitulot alenivat 5,9 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012 (kuvio 1), mikä oli seurausta myyntivoittojen ja osinkotulojen vähentymisestä. Tämä näkyi erityisesti suurituloisimman prosentin tuloissa, jotka vähentyivät 18 prosenttia edellisvuodesta. Pienituloisimman kymmenesosan (I) tulotaso sen sijaan nousi reaalisesti 2,6 prosenttia ja toiseksi pienituloisimman kymmenesosan 1,8 prosenttia. Pienituloisten hyvän tulokehityksen taustalla lienevät tiettyihin perusturvaetuuksiin (työttömyysturva, asumistuet, toimeentulotuki) ja verovähennyksiin vuonna 2012 tehdyt muutokset ¹⁾ . Kaikkien henkilöiden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot alenivat keskiarvolla mitattuna noin prosentin, kun mediaanitulolla mitattuna ne kasvoivat 0,4 prosenttia.

Kuvio 1. Reaalitulojen muutos tulokymmenyksittäin 2011–2012. Asuntoväestöön kuuluvat henkilöt, kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti.

Jokaiseen kymmenykseen kuuluu noin puoli miljoonaa henkilöä eli kymmenen prosenttia koko asuntoväestöstä. Väestön suurituloisin kymmenesosa sai tuloista 22,4 prosenttia ja pienituloisin kymmenesosa 3,7 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 2011 vastaavat luvut olivat 23,6 ja 3,6 prosenttia. Vastaavasti suurituloisimman yhden prosentin tulo-osuus oli 5,1 prosenttia vuonna 2012, kun se oli 6,2 prosenttia vuotta aiemmin. Tietoja tulotasoista ja -osuuksista tulokymmenyksittäin ja suurituloisimmassa prosentissa on Tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukossa 11.

Tulokehitys keskimäärin erittäin heikkoa, muutokset ääripäissä suuria

Tulojen muutokset tulojakauman ääripäissä vuonna 2012 olivat suuria, kun tarkastellaan ajanjaksoa 1995–2012 (kuvio 2). Suurituloisimman kymmenyksen reaalitulot putosivat poikkeuksellisen paljon ja jopa enemmän kuin vuosina 2001 ja 2008. Samoin pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen kasvu oli suurempaa kuin kertaakaan tarkasteluajanjaksolla. Keskimääräinen tulokehitys koko väestöä tarkastellen oli huomattavan heikkoa. Se on keskiarvolla mitattuna ollut negatiivista ajanjaksolla 1995–2012 vain vuosina 2008 ja 2012. Myös mediaanitulolla mitattuna vuoden 2012 kasvu (+ 0,4 prosenttia) oli poikkeuksellisen vähäistä. Heikkoon reaaliseen tulokehitykseen vaikutti myös verraten korkea inflaatio. Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos vuonna 2012 oli 2,8 prosenttia ²⁾ .

Kuvio 2. Reaalitulojen muutos edellisvuoteen verrattuna 1996–2012 pieni- ja suurituloisimmassa kymmenesosassa, %.

Tulolajeittain tarkasteltuna erityisesti asuntokuntien keskimääräiset myyntivoitot (-38,8 prosenttia), osinkotulot (-11,4) ja metsänmyyntitulot (-14,9) vähenivät vuonna 2012. Sen sijaan vanhuuseläkkeet lisääntyivät (+ 5,0), samoin kuin työttömyysturvaetuudet (+ 2,4). Tietoja asuntokuntien tulorakenteesta on Tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukossa 7 ja Tulonjaon kokonaistilaston alueellista tulokehitystä kuvaavassa julkaisussa.

Myös tuotannontekijä- ja bruttotulojen erot supistuivat

Käytettävissä olevat rahatulot koostuvat tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirroista vähennettynä maksetuilla tulonsiirroilla. Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Bruttorahatulot kuvaavat saatujen tulonsiirtojen ja tuotannontekijätulojen yhteismäärää ennen välittömien verojen vähentämistä. Kuviossa 3 on esitetty näiden kolmen keskeisen tulokäsitteen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1995 alkaen. Tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 5.

Suhteellisia tuloeroja kuvaava Gini-indeksi oli 1,3 prosenttiyksikköä edellisvuotta pienempi ja sai arvon 27,2. Gini-indeksi saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä pienempi Gini-kerroin, sitä pienemmät tuloerot. Vuoden 2012 Gini-indeksi oli likimain samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Vuoteen 1995 verrattuna Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli noin 5 prosenttiyksikköä, josta suuri osa aiheutuu tuloerojen kasvusta 1990-luvun lopulla ³⁾ . Gini-kertoimella mitattuna tuloerot ovat olleet suurimmillaan vuonna 2007, johon verrattuna vuoden 2012 Gini-kerroin oli 2,3 prosenttiyksikköä pienempi. Verrattuna 1990-luvun loppupuoleen tuloerojen muutokset ovat 2000-luvulla olleet maltillisempia ja osin suhdanneluonteisia.

Kuvio 3. Tuotannontekijätulojen, bruttorahatulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-indeksit (%) 1995–2012.

Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken. Vuonna 2012 tuotannontekijätulojen Gini-kerroin oli 0,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin, mikä oli seurausta osinkotulojen ja ja myyntivoittojen vähenemisestä. Muutos on ollut tätä suurempaa tarkasteluajanjaksolla vain vuosina 2008 (-0,9) ja 2001 (-1,5), jolloin omaisuustulot myös vähenivät merkittävästi. Tuotannontekijätulojen eroihin vaikuttavat työtulojen (palkka- ja yrittäjätulot) ja omaisuustulojen jakautuminen koko väestön kesken. Hyvä työllisyyskehitys tasaa työtulojen eroja koko väestössä, jos työtulojen erot niitä saavien välillä eivät muutu merkittävästi. Omaisuustulot vaihtelevat merkittävästi suhdannetilanteen mukaan, ja suurituloisille kohdentuvina niillä on ollut merkittävä vaikutus tuotannontekijätulojen erojen muutoksiin. Vuoteen 2007 verrattuna tuotannontekijätulojen erot ovat pysyneet likimain ennallaan. Sen sijaan työtulojen erot koko väestössä ovat jonkin verran kasvaneet ⁴⁾ .

Tulonsiirtojen tasaava vaikutus kasvoi

Julkisen vallan tulonsiirtomekanismi tasaa tuotannontekijätulojen eroja saatujen tulonsiirtojen välityksellä, ja edelleen bruttotulojen eroja maksetuilla tulonsiirroilla. Gini-kertoimella kuvatut bruttorahatulojen erot samoin kuin käytettävissä olevien rahatulojen erot kasvoivat nopeasti vuosina 1995–2000. Ne kaventuivat hieman vuosina 2001–2002, kasvoivat hieman vuosina 2003–2007, kaventuivat vuosina 2008-2009 ja kasvoivat vuosina 2010–2011. Vuonna 2012 ne kaventuivat. Bruttorahatulojen Gini-kerroin aleni noin prosenttiyksikön ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin noin 1,3 prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Vuoteen 1995 verrattuna bruttorahatulojen Gini-kerroin on 4,1 ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin 5 prosenttiyksikköä suurempi. Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin on noussut 0,9 prosenttiyksikköä vuodesta 1995 vuoteen 2012 ⁵⁾ .

Tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka paljon Gini-kerroin suhteellisesti muuttuu, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja bruttorahatuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja veronluonteiset maksut). Kuviossa 4 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta vuosina 1995–2012. Tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 5, jossa on mukana myös tasaava vaikutus myös alueittain.

Kuvio 4. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1995–2012

Vuonna 2012 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus kasvoi edellisvuoteen verrattuna. Tarkasteluajanjaksolla kasvua on ollut myös vuosina 2001, 2002, 2008 ja 2009. Sen sijaan vuosina 1995–2000 tasaava vaikutus aleni yhtäjaksoisesti noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia ja vuosina 2004–2007 noin prosenttiyksikön vuosivauhtia. Tulonsiirtojärjestelmään tehtyjen muutosten lisäksi tasaavaan vaikutukseen vaikuttavat muutokset lähtöjakaumassa eli tuotannontekijätulojen eroissa. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa kasvaa.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Vuonna 2012 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli noin 14,2 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Edellisvuonna vastaava tunnusluku oli ollut 12,8 prosenttia, joten maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus kasvoi vuonna 2012 ja palautui vuosituhannen vaihteen tasolle. Se oli kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin vuonna 1995 (19,4 prosenttia). Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin työtulojen verotus keveni ja samaan aikaan pääosin tasaverona verotetut pääomatulot kasvoivat voimakkaasti.

1) Työttömyyden peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin indeksikorotusten lisäksi 100 eurolla kuukaudessa vuonna 2012. Korotus vaikutti myös ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Myös yleisen asumistuen tulorajoja ja toimeentulotuen perusosaa korotettiin. Perusvähennyksen enimmäismäärää korotettiin 2 250 eurosta 2 880 euroon.
2) Kaikki tässä julkaisussa esitetyt euromääräiset tiedot ovat reaalisia, eli kuluttajahintojen nousu on niissä huomioitu.
3) Tässä käytetty tilastoaineisto eli tulonjaon koko väestön kattava kokonaistilasto ulottuu taaksepäin vuoteen 1995 asti. Tätä aiempaa kehitystä voidaan kuvata otospohjaisella tulonjakotilastolla.
4) Tämä on eri asia kuin palkkaerot, joilla tarkoitetaan palkkatulojen jakautumista palkansaajien kesken (ei koko väestössä).
5) Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun alussa. Tulonjaon kokonaistilasto ulottuu vain vuoteen 1995 asti. Pitemmän aikavälin tietoja tulonjaon kehityksestä aina vuoteen 1996 löytyy otospohjaisesta tulonjakotilastosta.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 09 1734 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta

---

Päivitetty 18.12.2013