Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2013 > Tuloerot > 3. Tuloerojen kehitys tulolajeittain

3. Tuloerojen kehitys tulolajeittain

Työtulojen erot hienoisessa kasvussa

Käytettävissä olevat rahatulot koostuvat tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirroista vähennettynä maksetuilla tulonsiirroilla. Tuotannontekijätuloja ovat tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot. Bruttorahatulot kuvaavat saatujen tulonsiirtojen ja tuotannontekijätulojen yhteismäärää ennen välittömien verojen vähentämistä. Kuviossa 8 on esitetty näiden keskeisten tulokäsitteiden jakautuminen koko väestössä vuodesta 1995 alkaen Gini-kertoimella mitattuna. Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken.

Kuvio 8. Tuotannontekijätulojen, bruttorahatulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet (%) 1995–2013.

Vuoden 2008 jälkeen tuotannontekijätulojen erot ovat hieman kasvaneet, koska palkka- ja yrittäjätulojen erot ovat kasvaneet ¹⁾ . Vuonna 2013 tuotannontekijätulojen Gini-kerroin oli 0,9 prosenttiyksikköä ja palkka- ja yrittäjätulojen Gini–kerroin 1,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2007. Brutto- ja nettotulojen erot ovat vastaavana aikana pienentyneet. Tuotannontekijätulojen eroihin vaikuttavat työtulojen (palkka- ja yrittäjätulot) ja omaisuustulojen jakautuminen koko väestön kesken. Työelämän ulkopuolella olevien osuuden kasvu (työttömyys, eläköityminen) kasvattaa työtulojen eroja koko väestössä, jos työtulojen erot niitä saavien välillä eivät muutu merkittävästi eli esimerkiksi palkkaerot eivät kavennu. Omaisuustulot taas vaihtelevat merkittävästi suhdannetilanteen mukaan, ja suurituloisille kohdentuvina niillä on ollut merkittävä vaikutus tuotannontekijätulojen erojen muutoksiin.

Sekä bruttotulojen että käytettävissä olevien rahatulojen erot kasvoivat nopeasti vuosina 1995–2000. Ne kaventuivat hieman vuosina 2001–2002 ja kasvoivat hieman vuosina 2003–2007. Tämän jälkeen kehitys on ollut vaihtelevaa. Ne kaventuivat vuosina 2008-2009 ja 2012 ja kasvoivat vuosina 2010–2011 ja 2013. Vuonna 2013 bruttotulojen Gini-kerroin kasvoi noin 0,5 prosenttiyksikköä. Vuoteen 1995 verrattuna tuotannontekijätulojen Gini-kerroin on 2 prosenttiyksikköä, bruttorahatulojen Gini-kerroin 4,6 prosenttiyksikköä ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin 5,4 prosenttiyksikköä suurempi ²⁾ .

Tulonsiirrot tasaavat tuloeroja

Kotitalouksien saamat tulonsiirrot ja niiden maksamat verot ja veronluonteiset maksut tasaavat tuotannontekijätulojen eroja. Tätä tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka paljon Gini-kerroin suhteellisesti muuttuu, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja edelleen kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot. Kuviossa 9 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta vuosina 1995–2013. Tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 5, jossa on mukana myös tasaava vaikutus alueittain.

Kuvio 9. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1995–2013.

Vuonna 2013 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus kasvoi hivenen edellisvuoteen verrattuna. Samoin on käynyt myös vuosina 2001, 2002, 2008–2009 ja 2012. Sen sijaan vuosina 1995–2000 tasaava vaikutus aleni yhtäjaksoisesti noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia ja vuosina 2004–2007 noin prosenttiyksikön vuosivauhtia. Tulonsiirtojärjestelmään tehtyjen muutosten lisäksi tasaavaan vaikutukseen vaikuttavat muutokset lähtöjakaumassa eli tuotannontekijätulojen eroissa. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa kasvaa.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Vuonna 2013 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli noin 14,2 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Tämä oli saman verran kuin edellisvuonna ja noin vuosituhannen vaihteen tasolla. Se oli kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin vuonna 1995 (19,4 prosenttia). Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin työtulojen verotus keveni ja samaan aikaan tuolloin pääosin tasaverona verotetut pääomatulot kasvoivat voimakkaasti.

1) Tämä on eri asia kuin palkkaerot, joilla tarkoitetaan palkkatulojen jakautumista palkansaajien kesken (ei koko väestössä).
2) Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun alussa. Tulonjaon kokonaistilasto ulottuu vain vuoteen 1995 asti. Pitemmän aikavälin tietoja tulonjaon kehityksestä vuodesta 1966 alkaen löytyy otospohjaisesta tulonjakotilastosta.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta

---

Päivitetty 18.12.2014