Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2014 > Tuloerot > 2. Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden

2. Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden

Puolella väestöstä asuntokunnan ekvivalentit tulot vähintään 23 933 euroa

Ekvivalenttien tulojen eli kulutusyksikköä kohti laskettujen käytettävissä olevien rahatulojen keskiarvo henkeä kohti oli 26 860 euroa vuonna 2014. Tämä oli 0,4 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Mediaanitulo oli 23 933 euroa eli puolella väestöstä asuntokunnan ekvivalentit nettotulot olivat tätä pienempiä ja puolella suurempia vuonna 2014. Mediaanitulo aleni edellisvuodesta 0,3 prosenttia.

Pienituloisimman kymmenyksen kulutusyksikköä kohti laskettujen käytettävissä olevien rahatulojen keskiarvo oli 10 277 euroa henkeä kohti vuonna 2014 (kuvio 4). Suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli 60 927 euroa. Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso oli siis noin kuusinkertainen (5,9) pienituloisimpaan kymmenykseen nähden vuonna 2014. Vuonna 2010 tulotasojen suhde oli hieman suurempi (6,3). Vuonna 1995 pienituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli 8 420 euroa ja suurituloisimman kymmenyksen hieman yli nelinkertainen (4,3) eli 36 070 euroa, inflaatio huomioiden. Verrattuna 1990-luvun puoliväliin sekä suhteelliset että euromääräiset tuloerot ovat siten kasvaneet merkittävästi.

Kuvio 4. Reaalitulojen keskiarvo tulokymmenyksittäin 1995, 2010 ja 2014.

Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 13. Kulutusyksikköä kohti lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti.

Tulonsiirrot yleisin tulolähde neljässä pienituloisimmassa kymmenyksessä

Kuviossa 5 tarkastellaan henkilöiden sijoittumista tulokymmenyksiin asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan ¹⁾ . Koko väestössä noin 3,3 miljoonaa henkilöä asui asuntokunnissa, joissa palkkatulot olivat pääasiallinen tulolähde. Näistä noin kolme neljästä oli tulokymmenyksissä 5–10. Noin 1,76 miljoonaa henkilöä asui asuntokunnissa, joissa saadut tulonsiirrot (ml. työeläkkeet) olivat pääasiallinen tulolähde. Näistä noin 800 000 henkilöllä talouden suurin tulolähde oli muu tulonsiirto kuin työeläkkeet. He sijoittuivat liki 90 prosenttisesti neljään pienituloisimpaan kymmenykseen.

Kuvio 5. Henkilöiden sijoittuminen tulokymmenyksiin asuntokunnan pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2014, kumulatiivinen osuus henkilöistä (%).

Työeläke oli pääasiallinen tulolähde noin 960 000 henkilön asuntokunnassa. Näistä noin puolet kuului neljään pienituloisimpaan kymmenykseen.Yrittäjätulot oli päätulolähde noin 210 000 henkilön asuntokunnalla ja näistä suurempi osa sijoittui tulojakauman ääripäihin palkkatuloihin verrattuna. Omaisuustulot (osinkotulot, vuokratulot, myyntivoitot) oli talouden päätulolähde noin 90 000 henkilöllä, joista noin 65 prosenttia oli suurituloisimmassa kymmenyksessä. Luvut sisältävät lapset, joiden tulolähde on sama kuin vanhempien tulolähde ²⁾ .

Pienituloisimman kymmenyksen osuus tuloista 3,8 prosenttia

Vuonna 2014 pienituloisimman kymmenyksen raja yhden hengen asuntokuntaan kuuluvalle oli 13 443 euroa, joka kuukausitasolla eli kahdellatoista jaettuna on noin 1 120 euroa. Kymmenellä prosentilla väestöstä asuntokunnan ekvivalentit nettotulot jäivät siis tämän rajan alle. Raja oli reaalisesti 340 euroa suurempi kuin vuonna 2010.

Tuloraja on nettotulojen raja yhden hengen asuntokunnalle. Muille kuin yhden hengen asuntokunnille euromääräiset luvut on kerrottava asuntokunnan kulutusyksiköillä (ks. käsitteet ja määritelmät ). Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen talouden rajat ovat 2,1-kertaisia yhden hengen talouteen verrattuna, riippumatta jäsenten henkilökohtaisista tuloista.

Kuviossa 6 on esitetty pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen vuosimuutokset 1996–2014 ³⁾ . Reaalitulot ovat nousseet useimpina vuosina. Viime vuosina reaalitulojen kasvu on ollut koko ajanjaksoa ajatellen heikkoa. Poikkeus on vuosi 2012, jolloin perusturvaetuuksiin tehtiin tasokorotuksia.

Kuvio 6. Pienituloisin kymmenesosa: reaalitulojen vuosimuutos (keskiarvo) 1996–2014, %

Kuvion tiedot perustuvat tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukkoon 2013. Poikkeus vuosi 2010, muutos vuodesta 2009 vuoteen 2010 on laskettu vanhan tulokäsitteen mukaisista tiedoista.

Noin kolmasosa pienituloisimman kymmenesosan henkilöistä vaihtuu vuosittain (ks. tämän julkaisun katsaus 4). Pienituloisimmassa kymmenesosassa oli samoja henkilöitä sekä vuonna 2013 että 2014 noin 340 000, kun yhteensä pienituloisimmassa kymmenyksessä oli n. 535 000 henkilöä vuonna 2014. Pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneiden henkilöiden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat 3,6 prosenttia. Reaalitulot nousivat keskimäärin 2,2 prosenttia pienituloisimmassa kymmenyksessä pysyneillä henkilöillä, joiden asuntokunnan pääasiallinen tulolähde oli tulonsiirrot.

Pienituloisimman kymmenyksen osuus tuloista on alentunut 4,6 prosentista 3,8 prosenttiin vuodesta 1995 vuoteen 2014 ⁴⁾ . Vuoden 2007 jälkeen osuus ei ole enää alentunut. Vuonna 2014 osuus oli lähes sama kuin edellisvuonna ja 0,1 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2010.

Suurituloisimman kymmenyksen osuus tuloista 22,7 prosenttia

Suurituloisimman kymmenyksen raja oli 41 057 euroa (3 420 euroa kuukaudessa, netto) yhden hengen asuntokunnalle vuonna 2014. Tämä oli noin 590 euroa vähemmän kuin vuonna 2010 ja 14 300 euroa enemmän kuin vuonna 1995.

Suurituloisimman kymmenyksen tulot voivat vaihdella suhdanteiden mukaan merkittävästi vuodesta toiseen, sillä osinkotulojen ja veronalaisten myyntivoittojen osuus tuloista on suuri (16,5 prosenttia bruttotuloista). Tämä käy ilmi kuviosta 7, jossa on esitetty reaalitulojen vuosimuutokset 1996–2014 ⁵⁾ .

Kuvio 7. Suurituloisin kymmenesosa: reaalitulojen vuosimuutos (keskiarvo) 1996–2014, %

Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuus oli 0,1 prosenttiyksikköä edellisvuotta pienempi. Se sai tuloista 22,7 prosenttia eli hieman vähemmän kuin neljä pienituloisinta kymmenystä yhteensä (23,5) vuonna 2014. Näiden tulo-osuuksien suhde (ns. Palma-kerroin) oli siten hieman alle yksi. Vuonna 1995 suurituloisimman kymmenyksen osuus oli 19,7 prosenttia ja pienituloisimman 40 prosentin osuus 26,2 prosenttia.

Noin neljäsosa suurituloisimman kymmenesosan henkilöistä vaihtuu vuosittain (ks. tämän julkaisun katsaus 4). Suurituloisimmassa kymmenesosassa oli samoja henkilöitä vuosina 2013 ja 2014 noin 403 000, kun yhteensä suurituloisimmassa kymmenyksessä oli n. 535 000 henkilöä vuonna 2014. Suurituloisimmassa kymmenyksessä pysyneiden henkilöiden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot pysyivät ennallaan. Reaalitulot nousivat keskimäärin 0,6 prosenttia suurituloisimmassa kymmenyksessä pysyneillä henkilöillä, joiden asuntokunnan pääasiallinen tulolähde oli tuotannontekijätulot.

Suurituloisimman kymmenyksen sisällä tuloerot ovat suuret. Kuviossa 8 on esitetty keskimääräinen tulotaso suurituloisimmassa prosentissa (n. 53 500 henkilöä) ja viidessä prosentissa (n. 267 500 henkilöä). Tuloerojen kehitystä määrää usein suurituloisimman prosentin tulokehitys, joka on hyvin samankaltainen Gini-kertoimen kehityksen kanssa.

Kuvio 8. Reaalinen tulotaso tulojakauman eri kohdissa 1995–2014, ekvivalentit tulot, keskiarvo henkeä kohti

Ekvivalenttien tulojen keskiarvo oli suurituloisimmassa prosentissa 149 600 euroa ja mediaani 102 700 euroa vuonna 2014. Suurituloisimman yhden prosentin raja oli 79 890 euroa, mikä kuukausitasolla tarkoittaa 6 660 euron nettotuloja yhden hengen asuntokunnalle ja noin 10 000 euron nettotuloja kahden aikuisen asuntokunnalle (1,5 kulutusyksikköä). Suurituloisimman yhden prosentin tulo-osuus oli 5,6 prosenttia vuonna 2014, kun se oli 5,7 prosenttia vuotta aiemmin ja noin 4 prosenttia vuonna 1995. Suurimmillaan se on ollut 7,2 prosenttia vuonna 2007

Pienituloisimman 40 prosentin raja oli 21 444 euroa yhden hengen asuntokunnalle vuonna 2014. Tämän ja suurituloisimman kymmenyksen rajan (41 057 euroa) väliin jäi noin puolet väestöstä eli tulokymmenykset V-IX, joiden tulo-osuus oli 53,9 prosenttia. Tämä oli 0,1 prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän ja likimain saman verran kuin vuonna 1995 (54,1 %).

Tietoja tulotasoista ja -osuuksista tulokymmenyksittäin ja suurituloisimmassa prosentissa on Tulonjaon kokonaistilaston tietokantataulukossa 13.

1) Asuntokunnan pääasiallinen tulolähde on palkoista, yrittäjätuloista, omaisuustuloista ja tulonsiirroista se tulolaji, josta asuntokunnan jäsenet yhteensä saivat eniten tuloja vuoden aikana. Se ei kuvaa henkilöiden toimintaa, joten esimerkiksi opiskelijan pääasiallinen tulolähde voi olla palkkatulo. Se ei myöskään kuvaa tulonsaajien lukumäärää. Esimerkiksi työttömyyskorvausta saaneella henkilöllä asuntokunnan pääasiallinen tulolähde voi olla palkkatulot, jos asuntokunnan muut jäsenet saavat palkkatuloja.
2) Kokonaan tulottomaksi jää vajaat 8 000 henkilöä, joilla ei siis ole henkilökohtaisia tuloja eikä samassa osoitteessa asuvilla myöskään ole tuloja.
3) Vuonna 2014 useimpiin Kelan maksamiin etuuksiin tehtiin 0,6 % korotus tammikuussa 2014. Lastenhoidon tuet nousivat kuitenkin 1,3 %. Lapsilisiin ei tullut indeksikorotusta 2014. Opintotukiin tuli 1.8.2014 alkaen 1,3 % indeksikorotus ja uusien korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa korotettiin. Työttömyysturvaan tuli 300 euron suojaosuus. Työeläkeindeksi nousi 1,4 prosenttia. Tuloveroasteikon tulorajoja korotettiin 1,5 prosentilla, lukuun ottamatta ylintä tulorajaa. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotettiin.
4) Vuodesta 2010 alkaen tulokäsite on aiempaa laajempi ja mm. elatustuet sisältyvät käytettävissä oleviin rahatuloihin. Tämä muutos kasvatti pienituloisimman kymmenyksen tulo-osuutta noin 0,1 prosenttiyksikköä.
5) Vuonna 2014 pääomatulon korkeamman verokannan (32 %) raja laski 50 000 eurosta 40 000 euroon. Listatuista yhtiöistä saadusta osingosta 85 % oli veronalaista pääomatuloa, kun aiemmin osuus oli 70 %. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus muuttui. Niiden jakamasta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa enintään 150 000 euroon saakka. Aiemmin listaamattomista yhtiöistä saadut pääomatulo-osingot olivat verottomia 60 000 euroon asti ja sen ylittävästä osasta 70 prosenttia veronalaista tuloa. Ylimääräinen tuloveroasteikon luokka oli voimassa yli 100 000 euro verotettaville ansiotuloille ja eläketulon lisävero (6 %) yli 45 000 euron eläketuloille.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 18.12.2015