Etusivu > Tilastot > Tulonjaon kokonaistilasto > 2016 > Tuloerot > 1. Tuloerojen kehitys Suomessa 1966–2016

1. Tuloerojen kehitys Suomessa 1966–2016

Tuloerot lähes ennallaan vuonna 2016

Tuloerot pysyivät lähes ennallaan vuonna 2016. Yleisin suhteellisia tuloeroja kuvaava indikaattori eli Gini-kerroin sai vuonna 2016 arvon 27,2 (kuvio 1, liitetaulukko 1). Tämä oli 0,1 prosenttiyksikköä edellisvuotta vähemmän. Tuloerot olivat vuonna 2016 jonkin verran pienemmät kuin vuonna 2010. Vuoteen 2007 eli edelliseen suurimpaan arvoonsa verrattuna Gini-kerroin oli noin kaksi prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2016. Vuoteen 1995 verrattaessa Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli noin 5 prosenttiyksikköä. Tästä suuri osa aiheutuu tuloerojen nopeasta kasvusta 1990-luvun lopulla. ¹⁾

Kuvio 1. Suhteellisten tuloerojen kehitys 1966–2016 Gini-kertoimella mitattuna.

Tulokäsite: ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (ml. myyntivoitot), jakauma muodostettu henkilöiden kesken. Lähteet: tulonjaon kokonaistilasto 1995–2016, tulonjakotilasto 1986–1995, kulutustutkimus 1966, 1971,1976 ja 1981. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu.

Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot. Gini-kerroin tiivistää koko väestön tuloerot yhteen lukuun, eikä siitä ilmene, missä kohtaa tulojakaumaa muutokset tapahtuvat. Tämän vuoksi tämän julkaisun katsauksessa 2 tarkastellaan tulojen kehitystä tulokymmenyksittäin.

Kuviossa 1 tuloeroja on kuvattu viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta. Tuloerot kaventuivat Suomessa 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Vuosituhannen vaihteen tason lisäksi suhteelliset tuloerot olivat vuonna 2016 myös 1970-luvun alun tasolla.

Kuviossa 1 on esitetty myös tuloerojen kehitys vuositulojen asemesta kuuden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla. Tällöin Gini-kerroin on pienempi, sillä erilaisten elämänvaiheiden (mm. opiskelu, sairaus, perhevapaat, työttömyys) tai muiden syiden aiheuttama tulojen yksilökohtainen vaihtelu vaikuttaa vähemmän tuloeroihin. Ensimmäinen havainto on vuoden 2000 kohdalla ja tarkoittaa henkilöiden vuosien 1995–2000 yhteenlaskettuja tuloja. Näin tarkasteltuna tuloerot kasvoivat aina vuoteen 2008 saakka (vuosien 2003–2008 tulot). Tämän jälkeen kasvu tasaantui, ja tuloerot ovat kaventuneet hieman myös pitkän aikavälin tuloilla mitattuna. Vuosien 2010–2015 ja 2011–2016 tuloilla mitattu Gini-kerroin pysyi lähes ennallaan (ks. liitetaulukko 1).

Tämän tilaston perusaineisto eli tulonjaon kokonaistilasto kattaa koko asuntoväestön ja ulottuu taaksepäin vuoteen 1995 asti. Edeltävät tiedot perustuvat kulutustutkimukseen (1966–1981) ja otospohjaiseen tulonjakotilastoon (1986–1995). Tulonjaon kokonaistilaston ja otostilastojen välillä on käsite- ja menetelmäeroja, joiden vuoksi Gini-kertoimet eroavat jonkin verran. Liitetaulukossa 1 ja kuviossa 1 on tieto vuodelta 1995 sekä tulonjaon kokonaistilastosta että otospohjaisesta tulonjakotilastosta. Lisäksi tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite on kattavampi vuodesta 2010 alkaen. Lisätietoja muutoksesta on laatuselosteen luvussa 6 “Tilastojen vertailukelpoisuus”. Uudella tulokäsitteellä Gini-kerroin on noin 0,3 prosenttiyksikköä pienempi kuin vanhalla.

Tuotannontekijätulojen erot suurimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen

Suomessa tuloerojen kasvun taustalla 1990-luvun lopussa oli vuosikymmenen alun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot kasvoivat nopeasti, mutta käytettävissä olevien rahatulojen erot vasta laman taituttua. Tätä havainnollistaa kuvio 2, jossa on esitetty tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen jakautuminen koko väestössä vuodesta 1966 alkaen.

Kuvio 2. Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimet (%) 1966–2016

Tulokäsitteet sisältävät myyntivoitot, mutta eivät asuntotuloa. Ekvivalentit tulot, jakauma muodostettu henkilöiden kesken. Lähteet: tulonjaon kokonaistilasto 1995–2016, tulonjakotilasto 1986–1995, kulutustutkimus 1966,1971,1976,1981. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu.

Tuotannontekijätuloja ovat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot eli tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut tulot. Kun näihin lisätään saadut tulonsiirrot, saadaan bruttotulot . Kun bruttotuloista edelleen vähennetään maksetut tulonsiirrot, saadaan käytettävissä olevat rahatulot. Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken.

Tuotannontekijätulojen erot kasvoivat huomattavasti 1990-luvun alussa laman vuoksi työttömyyden ja konkurssien myötä. Tulonsiirrot pitivät kuitenkin käytettävissä olevien rahatulojen erot lähes ennallaan. Laman jälkeen tuotannontekijätulojen erot eivät pienentyneet. Kun tulonsiirrot ja välittömät verot tasasivat kasvaneita tuotannontekijätulojen eroja aiempaa vähemmän, kasvoivat käytettävissä olevien rahatulojen erot nopeasti 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen asti. Suomen tuloerojen kasvu 1990-luvun lopussa oli suurta muihin OECD-maihin verrattuna .

Ennen talous- ja finanssikriisiä hyvä työllisyyskehitys tasasi hieman työtulojen eroja koko väestössä, mutta toiseen suuntaan vaikutti suurituloisille kohdentunut omaisuustulojen (mm. osinkotulojen ja myyntivoittojen) voimakas kasvu. Vuosina 2013–2015 tuotannontekijätulojen erot jälleen kasvoivat ja ne ovat nyt suurimmillaan viiteenkymmeneen vuoteen. Edellisvuoteen verrattuna vuoden 2016 tuotannontekijätulojen Gini-kerroin oli likimain samalla tasolla, lisäystä oli 0,1 prosenttiyksikköä. Vuoteen 2010 verrattuna kasvua on 1,9 prosenttiyksikköä ja vuoteen 1995 verrattuna 3,2 prosenttiyksikköä.

Tuotannontekijätulojen erojen viime vuosien kasvun taustalla on palkkatulojen epätasaisempi jakautuminen koko väestössä ²⁾ . Tätä havainnollistaa kuvio 3, jossa on esitetty palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen vaikutus tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen ³⁾ . Kuvio on pinottu viivakuvio ja tulolajien vaikutukset summautuvat tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen.

Kuvio 3. Tuotannontekijätulojen Gini-kerroin (%) ja tulolajien kontribuutio Gini-kertoimeen (%-yksikköä) 1995–2016

Palkkatulojen vaikutus on selvästi suurin, sillä yli 80 prosenttia tuotannontekijätuloista on palkkatuloja. Palkkatulojen vaikutus tuotannontekijätulojen eroihin väheni 1990-luvun puolivälistä aina talous- ja finanssikriisin alkuun saakka. Sen jälkeen vaikutus on kasvanut. Ylimmän ja keskimmäisen viivan erotus kuvaa omaisuustulojen vaikutusta, joka kasvoi nopeasti 1990-luvun lopulla ja on pysynyt sen jälkeen verraten suurena. Yrittäjätulojen vaikutus on keskimmäisen ja alimmaisen viivan erotus. Se on verraten pieni ja ajanjaksolla tasaisesti vähenevä.

Palkka- ja yrittäjätulojen eroihin koko väestössä vaikuttavat niitä saavien jakauman (mm. palkkaerot) lisäksi eläkkeellä, työttömänä tai muusta syystä työelämän ulkopuolella olevien osuus väestöstä. Esimerkiksi työttömyyden kasvu kasvattaa tuotannontekijätulojen eroja koko väestössä, vaikka palkkaerot eivät muuttuisi, koska suurempi osa talouksista ei työttömyyden lisääntymisen vuoksi saa tuotannontekijätuloja. Omaisuustulot puolestaan vaihtelevat usein merkittävästi suhdannetilanteen mukaan, ja suurituloisille kohdentuvina niillä on merkittävä vaikutus tuotannontekijätulojen erojen muutoksiin.

Tulonsiirtojen uudelleenjakava vaikutus 1986–2016

Tuotannontekijätulojen eroja tasaavat saadut tulonsiirrot sekä välittömät verot ja veronluonteiset maksut. Tulonsiirtojen tasaavaa vaikutusta voidaan kuvata sillä, kuinka monta prosenttia Gini-kerroin pienenee, kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot ja edelleen kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot. Kuviossa 4 on kuvattu tulonsiirtojen tuloeroja tasaavaa vaikutusta kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Tuotannontekijätulojen jakauma voisi olla erilainen ilman tulonsiirtoja, mitä laskelma ei huomioi.

Kuvio 4. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1986–2016

Lähteet: tulonjaon kokonaistilasto 1995–2016, tulonjakotilasto 1986–1995.

Vuonna 2016 saatujen tulonsiirtojen tasaava vaikutus pysyi lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna, kasvua oli 0,1 prosenttiyksikköä. Vuosina 1995–2000 tasaava vaikutus aleni yhtäjaksoisesti noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia ja vuosina 2004–2007 noin prosenttiyksikön vuosivauhtia. Tulonsiirtoihin tai verotukseen tehtyjen muutosten lisäksi tasaavaan vaikutukseen vaikuttavat muutokset lähtöjakaumassa eli tuotannontekijätulojen eroissa. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus korostuu heikossa taloussuhdanteessa, kun tulonsiirtojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa kasvaa.

Välittömät verot ja veronluonteiset maksut tasaavat edelleen tuloeroja niin, että käytettävissä olevien rahatulojen erot ovat pienemmät kuin bruttorahatulojen erot. Vuonna 2016 käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin oli 15,8 prosenttia bruttotulojen Gini-kerrointa pienempi. Tasaava vaikutus kasvoi 0,4 prosenttiyksikköä edellisvuodesta ja oli noin vuoden 1998 tasolla ⁴⁾ . Se oli kuitenkin edelleen selvästi pienempi kuin vuonna 1995 (19,4 prosenttia). Verotuksen tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tällöin ansiotuloverotus keveni ja samaan aikaan tuolloin pääosin tasaverona verotetut omaisuustulot kasvoivat voimakkaasti.

1) Vuosi 2010 on vertailuvuosi, koska tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite muuttui tuolloin. Vuosi 1995 on vertailuvuosi, koska tulonjaon kokonaistilaston tiedot alkavat tästä vuodesta ja tuloerot alkoivat tuolloin kasvaa.
2) Ekvivalenttien palkkatulojen jakauma koko asuntoväestössä, mukaanlukien ne jotka eivät saa palkkatuloja (eläkeläiset, työttömät jne.). Tämä on eri asia kuin palkkaerot, joilla tarkoitetaan palkkatulojen jakautumista palkansaajien kesken.
3) Tulolajin kontribuution määräävät tulolajin osuus tuotannontekijätuloista, tulolajin jakautuminen koko väestön kesken sekä tulolajin korrelaatio tuotannontekijätulojen kanssa. Kontribuutio perustuu Gini-kertoimen tulolajihajotelmaan. Palkka-, yrittäjä- ja omaistuustulojen vaikutukset summautuvat tuotannontekijätulojen Gini-kertoimeen.
4) Vuonna 2016 valtion ansiotuloveroasteikon tulorajoihin tehtiin noin 1,1 prosentin inflaatiotarkistus ja ylimmän luokan euromääräistä rajaa alennettiin 90 000 eurosta 72 300 euroon. Pääomatulojen verotusta muutettiin korottamalla ylempää verokantaa 33 prosentista 34 prosenttiin. Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio on vuodesta 2016 lähtien vähennyskelpoinen myös muista pääomatuloista. Muutos koskee vuonna 2016 ja sen jälkeen syntyneitä luovutustappioita.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 20.12.2017