Etusivu > Tilastot > Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa > 2011 > Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2011

Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2011

1. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuntaviivat

Hallitus, EU-ministerivaliokunta ja tutkimus- ja innovaationeuvosto asettivat keväällä 2010 Eurooppa 2020 -strategian käsittelyn yhteydessä t&k-toiminnan rahoituksen tavoitetasot. Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjausten ¹⁾ mukaan Suomen kansallinen tavoite on ylläpitää tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen bkt-osuus 2010-luvulla neljässä prosentissa. Tähän liittyen julkisen t&k-rahoituksen tulisi saavuttaa 1,2 prosentin taso vuoteen 2015 mennessä. Neuvosto esittää raportissa tätä linjausta toteuttavan julkisen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisäysohjelman, jonka mukaan t&k-rahoitusta lisätään reaalisesti vähintään neljä prosenttia vuodessa. Julkisen rahoituksen kehittämisen pääperiaatteet ovat riittävä, oikein suunnattu ja joustavasti uudelleen kohdennettavissa oleva tuloksellinen t&k-rahoitus.

2. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen yleinen kehitys

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrärahojen ja myöntämisvaltuuksien kokonaissumma valtion vuoden 2011 talousarviossa nousee 2 065 miljoonaan euroon. T&k-rahoituksen määrä kasvaa edellisvuodesta 76 miljoonaa euroa. Rahoitus kasvaa nimellisesti lähes neljä prosenttia, reaalikasvua kertyy runsas kaksi prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitetun rahoituksen osuus valtion kokonaismenoista ilman valtionvelan hoitokustannuksia nousee 4,3 prosenttiin, kun valtion kokonaismenot kasvavat samaan aikaan vain alle puoli prosenttia.

Julkisen t&k-rahoituksen osuus bruttokansantuotteesta on arviolta ²⁾ 1,09 prosenttia vuonna 2011. Bruttokansantuoteosuus on 1990-luvun alusta lähtien pysytellyt yhden prosentin paikkeilla, mikä on kansainvälisesti vertaillen korkea tasoa. Julkisten t&k-investointien kärkimaa OECD-maiden joukossa oli vuonna 2009 Yhdysvallat 1,18 prosentin osuudellaan. Suomi oli 1,13 prosentin panostuksella toinen eikä muissa EU-maissa osuus noussut yhteen prosenttiin. EU27-alueen keskiarvo oli 0,7 prosentin pinnassa, eikä osuus Japanissakaan noussut juuri korkeammaksi.

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus ja sen osuus valtion menoista vuosina 2010 ja 2011

	Milj. €	Milj. €	Muutos %
	2010	2011	Milj. €	Nimellinen	Reaalinen
Tutkimusrahoitus yhteensä	1 989,4	2 065,0	75,6	3,8	2,1
Valtion menot yhteensä	50 185,2	50 269,3	84,1	0,2	-2,0
Valtion menot ilman valtionvelan kustannuksia	48 109,2	48 336,3	227,1	0,5	-1,7
Tutkimusrahoituksen osuus valtion menoista ilman valtionvelan kustannuksia	4,1	4,3

3. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus hallinnonaloittain

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta lähes 82 prosenttia kohdistuu opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloille. OKM:n osuus nousee vuonna 2011 runsaalla kahdella prosenttiyksiköllä 946 miljoonaan euroon. Työ- ja elinkeinoministeriön osuus sen sijaan laskee likimain saman verran ja on kaikkiaan 746 miljoonaa euroa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta kaksi seuraavaksi suurinta ministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, hallinnoivat kumpikin 5–7 prosenttia t&k-rahoituksesta. Muiden hallinnonalojen osuudet jäävät korkeintaan pariin prosenttiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön t&k-rahoituksen 79 miljoonan euron lisäyksestä liki kaksi kolmasosaa, 49 miljoonaa euroa, kohdistuu pääosin yliopistotutkimukseen ja loput on Suomen Akatemian rahoituksen kasvua. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksen 17 miljoonan vähennys selittyy kauttaaltaan Tekesin jakaman rahoituksen alenemisella, sillä hallinnonalan muu t&k-rahoitus kasvaa hieman. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa merkittävässä määrin harjoittavista hallinnonaloista sosiaali- ja terveysministeriön t&k-rahoitus kasvaa 12 miljoonalla eurolla, maa- ja metsätalousministeriön rahoitus sitä vastoin vähenee runsaat kaksi miljoonaa euroa.

Tutkimus- ja kehittämisrahoitusta eniten jakavat ministeriöt, työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö, ovat myös t&k-intensiivisimmät ministeriöt. Näiden kahden hallinnonalan menoista 23 ja 14 prosenttia kohdistuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan, kun hallinnonalojen keskimääräinen osuus jää runsaaseen neljään prosenttiin. Ympäristöministeriön menoista vajaa seitsemän prosenttia käytetään tutkimustoiminnan rahoittamiseen, muilla hallinnonaloilla osuudet jäävät muutamiin prosentteihin. T&k-intensiteetti on alhaisin valtiovarainministeriössä.

4. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain

Tekes – teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus hallinnoi lähes 29 prosenttia julkisesta t&k-rahoituksesta. Yliopistojen osuus on 27 prosenttia, Suomen Akatemian 17 prosenttia ja valtion tutkimuslaitosten vajaa 15 prosenttia. Yliopistollisten keskussairaaloiden osuus jää alle kahteen prosenttiin ja muun hallinnon jakaman rahoituksen osuus on 11 prosenttia.

Suomen Akatemia ja Tekes rahoittavat hakijoiden välisen kilpailun perusteella asiantuntija-arvioiden mukaan valittuja parhaita tutkimushankkeita. Akatemian tiederahoitus kasvaa vuonna 2011 yli 30 miljoonaa euroa ollen kaikkiaan 350 miljoonaa euroa. Tekesin tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvat myöntämisvaltuudet ja teknologiamäärärahat sen sijaan laskevat vuonna 2011 noin 20 miljoonaa euroa. Tekes-rahoituksen kokonaismäärä on 590 miljoonaa euroa. Kaikkiaan 2000-luvun kasvusta lähes 60 prosenttia on jaettu kilpailtuna rahoituksena.

Sekä yliopistojen että Suomen Akatemian t&k-rahoituksen reaalikasvu yltää kahdeksaan prosenttiin. Euromääräisesti suurin lisäys, 49 miljoonaa euroa, kohdistuu vuonna 2011 yliopistojen tutkimusrahoitukseen. Yliopistotutkimukseen osoitetaan valtion talousarviossa yhteensä 556 miljoonaa euroa. Yliopistosairaaloissa tehtävän tutkimustoiminnan rahoitus pysyy ennallaan 40 miljoonassa eurossa.

Myös valtion tutkimuslaitosten harjoittaman t&k-toiminnan budjettirahoitus ja hallinnonalojen muun tutkimuksen rahoitus kasvaa muutamilla miljoonilla euroilla. Muuhun rahoitukseen sisältyy jonkin verran ns. sitomattomia tutkimusvaroja, joilla ministeriöt tilaavat tutkimushankkeita joko omilta (sektori)tutkimuslaitoksiltaan tai muilta tutkimuslaitoksilta tai yliopistoilta. Sitomattomia varoja käytetään myös hallinnonalakohtaisten tai valtakunnallisten kehittämisohjelmien rahoitukseen.

5. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan

Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta miltei 45 prosenttia kohdistuu yleiseen tieteen edistämiseen. Tämän yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan suurimman pääluokan 920 miljoonasta eurosta 60 prosenttia on yliopistoissa tehtävän tutkimuksen rahoitusta ja loput valtaosin Suomen Akatemian jakamaa tiederahoitusta. Toiseksi suurin pääluokka on teollisen tuotannon ja teknologian edistäminen 405 miljoonan euron rahoituksella, mikä vastaa lähes 20 prosentin osuutta. Yhteiskuntapolitiikan ja –palveluiden luokan tutkimukseen suuntautuu lähes 310 miljoonaa euroa. Energiatutkimusta rahoitetaan 225 miljoonalla eurolla.

Energiatutkimuksessa on ilmastonmuutoskeskustelun myötä käynnistynyt viime vuosina uusia ohjelmia ja suuria yksittäisiä projekteja, minkä myötä tavoiteluokan t&k-rahoituksen määrä on kolminkertaistunut viidessä vuodessa. Yleisen tieteen edistämisen resurssien kehitys jatkuu niin ikään vahvana. Teollisuuden edistämiseen suuntautuvan rahoituksen kasvu on sen sijaan nyttemmin taittunut. Yhteiskuntapolitiikan ja –palvelujen eri lohkoista panostetaan vuoden 2011 rahoitustietojen valossa lisääntyvissä määrin terveydenhuollon tutkimukseen.

Muiden yhteiskunnallisten tehtävien luokkaan lukeutuu laajalti eri tyyppistä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten rakenteiden ja prosessien ja niiden muutosten tutkimusta. Tämän, mm. talouspoliittista tutkimusta, tasa-arvotutkimusta, alueiden ja elinympäristöjen kehittämistä, konfliktien tutkimusta, kuluttajatutkimusta, hyvinvointipalvelujen kehittämiseen liittyviä hankkeita, kestävää kehitystä ja tulevaisuudentutkimusta sisältävän luokan rahoitus on ollut viime aikoina kasvussa.

6. T&k-rahoitus kansainvälisille tutkimusorganisaatioille ja –ohjelmiin

Valtion vuoden 2011 talousarviossa kansainvälisille tutkimusorganisaatioille tai t&k-ohjelmiin suuntautuva tutkimus- ja kehittämisrahoitus on kaikkiaan 105 miljoonaa euroa. Summasta 42 miljoonan euron kohteena ovat eurooppalaiset kansainväliset tutkimusorganisaatiot, kuten Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN. 26 miljoonaa euroa osoitetaan euroopanlaajuisiin maiden välisiin t&k-ohjelmiin (kuten EUREKA ja COST) ja vajaa 12 miljoonaa kahden- tai monenkeskisiin EU-maiden hallitusten välisiin t&k-ohjelmiin, joihin lukeutuu mm. yhteispohjoismainen tutkimusrahoitus. Yhdessä nämä 80 miljoonaa euroa liittyvät eurooppalainen tutkimusalue ERA-konseptiin. Jäljellejäävän 25 miljoonan euron kohteena on muu kansainvälinen tutkimus- ja kehittämistoiminta, jolla ei ole ERA-ulottuvuutta, esimerkkinä OECD:n puitteissa tapahtuva tutkimus.

7. Valtion tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan voimavarat

Valtion tutkimuslaitosten, jotka ovat sektoritutkimuksen tärkeimpiä toimijoita, ensisijainen tehtävä on hankkia, tuottaa ja välittää tietoa poliittisen päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Tutkimustehtävien lisäksi laitoksilla on vaihtelevassa määrin erilaisia asiantuntija-, valvonta-, koulutus-, neuvonta- ja muita viranomaistehtäviä, maksullista ja muuta palvelutoimintaa jne. Tutkimuslaitokset tuottavat palveluita horisontaalisesti useille eri hallinnonaloille sekä muulle julkiselle sektorille. Ne tuottavat palveluita myös sekä yrityksille että kolmannen sektorin toimijoille.

Tutkimusjärjestelmän muuttuessa valtioneuvoston vuonna 2007 tekemän periaatepäätöksen mukaan valtion sektoritutkimusjärjestelmää kehitetään vastaamaan yhteiskunnan uusia tarpeita. Sektoritutkimuksen rakenteellisen uudistamisen lisäksi tarkoituksena on myös mm. tehostaa sektoritutkimuksen suuntaamista ja lisätä tutkimuksen hyödyntämistä yli hallinnonalarajojen. Sektoritutkimuslaitoskentässä onkin viime vuosina tapahtunut useita rakenteellisia muutoksia, mm. joitakin laitosten yhdistämisiä. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat perustaneet hallinnonalojensa tutkimuslaitosten toisiaan sivuavaa toimintaa tiiviimmin yhteenkokoavan Ympäristö ja luonnonvarat -yhteenliittymän (www.lynet.fi). Myös muilla hallinnonaloilla on vireillä yhteistyöaloitteita ja aiesopimuksia.

Suurin osa tutkimuslaitoksissa tehtävästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta rahoitetaan talousarviossa myönnetyillä määrärahoilla, vaikkakin hallinnonalojen suoran tutkimuslaitoksille suunnatun budjettirahoituksen osuus on laskenut. Budjettivarojen lisäksi toimintaa rahoitetaan yhä enemmän ulkopuolisella rahoituksella, joka koostuu maksullisen palvelutoiminnan tuloista sekä muualta kuin laitoksen omilta budjettiluvuilta tulevasta rahoituksesta. Ulkopuolinen rahoitus tulee pääosin kilpailtuna useista lähteistä sekä kotimaiselta julkiselta että yksityiseltä sektorilta ja kansainvälisistä lähteistä. Ulkopuolisen rahoituksen osuus perustuu laitosten tulostavoitteisiin ja on siten arvioitu.

Valtion tutkimuslaitosten budjettirahoitteiset t&k-menot

Valtion tutkimuslaitokset saavat vuonna 2011 omien hallinnonalojensa budjeteista t&k-rahoitusta 302 miljoonaa euroa. Määrärahat lisääntyvät edellisvuodesta kuusi miljoonaa euroa. Kasvu jää niukaksi verrattuna siihen, mitä valtion t&k-rahoitus kokonaisuudessaan kasvaa. Sektoritutkimus on rahoituksellisesti keskittynyttä. Neljä suurinta laitosta (Teknologian tutkimuskeskus VTT, Metsäntutkimuslaitos METLA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT), jotka vastaavat teknologian t&k:sta, terveyden edistämisestä sekä maa- ja metsätalouden tutkimuksesta käyttävät yhdessä lähes 200 miljoonaa euroa eli noin kaksi kolmasosaa kaikesta laitoksille myönnetystä budjettirahoituksesta.

Suurimman toimijan VTT:n t&k-rahoitus nousee edellisvuodesta miljoonalla eurolla 87 miljoonaan euroon. Työterveyslaitoksen rahoitus kasvaa euroissa mitaten eniten, lähes neljä miljoonaa euroa. Saman suuruiseen liki 19 prosentin kasvuun nousee myös Säteilyturvakeskuksen rahoitus. Ilmatieteen laitoksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kasvu on vieläkin nopeampaa, 20 prosenttia. MTT:n toimintamenomomentilta maksettava t&k-rahoitus vähenee vuonna 2011 vajaalla kahdella miljoonalla eurolla. Useimpien muiden tutkimuslaitosten t&k-toiminnan volyymi on melko pientä, joten vuosittaiset vaihtelut määrärahoissa suuntaan tai toiseen näkyvät muutosprosenteissa.

Tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot ja EU-rahoitus

Tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenot nousevat vuonna 2011 noin 21 miljoonaa euroa ollen kaikkiaan 572 miljoonaa euroa. Lisäyksestä valtaosa, 70 prosenttia, on laitosten saaman ulkopuolisen rahoituksen kasvua. Tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta kolme neljäsosaa kulkee neljän suurimman laitoksen (VTT, THL, MTT ja METLA) kautta. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kokonaisrahoitus on 269 miljoonaa euroa eli 47 prosenttia valtion tutkimuslaitosten kokonaistutkimusmenoista.

Valtion talousarvion ulkopuolisen tutkimusrahoituksen määrä nousee tutkimuslaitoksissa 270 miljoonaan euroon, mikä on lähes 15 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Ulkopuolisen rahoituksen lisäys on jo kolmatta vuotta samaa luokkaa ja samalla selvästi nopeampaa verrattuna budjettirahoituksen määrän kasvuun. Tutkimuslaitokset ovatkin viime vuosina monipuolistaneet tutkimusrahoituksen hakemista sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä rahoittajilta. Vuonna 2011 ulkopuolisen rahoituksen muutos selittyy kuitenkin miltei yksinomaan sillä, että VTT arvioi ulkopuolisen rahoituksensa kasvavan yli 14 miljoonaa euroa. Muutamassa muussakin tutkimuslaitoksessa ulkopuolinen rahoitus kasvaa selvästi, mutta vastaavasti THL:ssä se vähenee arviolta kuusi miljoonaa euroa.

Tutkimuslaitosten t&k-rahoituksesta 47 prosenttia on ulkopuolista. Ulkopuolisen rahoituksen osuus vaihtelee kuitenkin suuresti laitoksesta toiseen, sen osuus on 7–68 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Osuus on korkein Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä, joka saa 67 prosenttia kaikesta tutkimuslaitosten ulkopuolisesta rahoituksesta. Ulkopuolista tutkimusrahoitusta käyttävät merkittävässä määrin myös mm. Suomen ympäristökeskus SYKE sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus KOTUS ja Ulkopoliittinen instituutti UPI arvioivat ulkopuolisen t&k-rahoituksensa jäävän alle kymmeneen prosenttiin kokonaistutkimusmenoista.

Tutkimuslaitokset arvioivat saavansa EU:lta tutkimusrahoitusta vuonna 2011 yhteensä 42 miljoonaa euroa. VTT:n osuus on 70 prosenttia. EU-rahoitus kasvaa edellisvuodesta yli kuusi miljoonaa euroa. Monet laitokset menestyvät hyvin kilpailussa EU:n tutkimuksen puiteohjelman rahoituksesta.

Tutkimuslaitosten t&k-rahoitus hallinnonaloittain

Hallinnonalojen tutkimusintensiivisyyttä voidaan varsinaisen t&k-toiminnan rahoitusosuuden ohella arvioida myös sillä, kuinka merkittävä rooli tutkimuslaitoksilla on kunkin hallinnonalan toiminnassa. Yliopistojen ja opetusministeriön hallinnonalan yhteiskunnallinen rooli tieteen ja tutkimuksen kentällä on laadullisesti erilainen eivätkä ne siten ole mukana vertailussa.

Tutkimustoiminnan kannalta keskeisten hallinnonalojen t&k-varoista keskimäärin 32 prosenttia käytetään näiden hallinnonalojen tutkimuslaitoksissa. Hallinnonalojen toiminnallinen tutkimusintensiteetti poikkeaa selvästi niiden yleisestä tutkimusintensiivisyydestä. Maa- ja metsätalousministeriössä tutkimuslaitosten osuus kaikesta t&k-rahoituksesta on 94 prosenttia ja sosiaali- ja terveysministeriössäkin 73 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa yleinen tutkimusintensiteetti on hallinnonaloittain korkein, ainoastaan 14 prosenttia käytetään tutkimuslaitosten suorana budjettirahoituksena. Huomattava osa TEM:n hallinnonalalla toimivan VTT:n ulkopuolisesta rahoituksesta tulee Tekesiltä ja tämä huomioiden ministeriön tutkimuslaitosten rahoitusosuus nousisi 20 prosenttiin.

1) Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus 2011–2015. Tutkimus- ja innovaationeuvosto 17.12.2010.
2) Bkt 2010 ja 2011 valtiovarainministeriön ennuste.

Lähde: Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Tero Luhtala (09) 1734 3327, Raili Kouvalainen (09) 1734 3513, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

---

Päivitetty 22.2.2011