Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen vertailu

Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen vertailu

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston työttömyysluvut ovat aina poikenneet toisistaan. Viime vuosina työvoimatutkimuksen työttömyys on vuositasolla ollut 31 000 – 44 000 henkilöä pienempi kuin työnvälitystilaston työttömyys (kuvio). Merkittävin syy työttömyyslukujen eroihin on erilainen työttömän määrittely, joka johtuu tilastojen erilaisista lähtökohdista ja käyttötarpeista.

Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömät vuosina 1997–2011

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kuvaa työvoiman kysyntää ja tarjontaa kansantaloudessa, työttömyyden mittaaminen on vain yksi työvoimatutkimuksen tehtävistä. Työvoimatutkimus perustuu 15–74-vuotiaasta väestöstä poimittuun otokseen. Työvoimatutkimuksessa työllisen ja työttömän määrittely noudattaa YK:n työjärjestön ILO:n suosituksia ja Euroopan unionin asetuksia. Luvut ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto puolestaan rekisteröi työvoimatoimistoissa asioivia työnhakijoita ja on tarkoitettu työnvälitystoiminnan ja työhallinnon tarpeisiin. Työnvälitystilastoa käytetään työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohdentamiseen ja niiden vaikutusten seuraamiseen. Työnvälitystilastoon perustuvaa työttömyyslukua ei voida vertailla kansainvälisesti, koska eri maiden työvoimahallinto ja työttömyysturvalainsäädäntö poikkeavat toisistaan.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla (ei ollut palkkatyössä tai tehnyt työtä yrittäjänä), on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisten neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kolmen kuukauden kuluessa, luetaan työttömäksi, jos hän voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Työttömäksi luetaan myös opiskelija ja työpaikastaan toistaiseksi lomautettu, joka täyttää edellä mainitut kriteerit.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastossa ei työttömälle ole yhtä tiukkoja työnhaun kriteerejä kuin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa. Työnvälitystilastossa työtön on työnhakija, joka on ilman työtä ja on käytettävissä työhön, jonka työaika on vähintään puolet alan normaalista työajasta tai joka odottaa sovitun työn alkamista. Työnvälitystilastossa työttömiin luetaan työnhakijaksi ilmoittautuneet lomautetut. Työnvälitystilastossa ei lueta työttömiksi työnhakijoiksi työttömyyseläkkeen saajia eikä päätoimisia koululaisia ja opiskelijoita – ei edes loma-aikoina. Käytännössä työnvälitystilasto kattaa työttömät, jotka saavat työttömyyskorvausta.

Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömyyslukujen eroa selittää osaltaan piilotyöttömyys. Piilotyöttömäksi luetaan työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa, mutta ei ole aktiivisesti etsinyt työtä viimeisten neljän viikon aikana. Piilotyöttömiä oli vuonna 2011 keskimäärin 103 000 henkilöä. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt kuten opiskelu, lasten hoito tai terveydelliset syyt.

Työvoimatutkimuksen työttömyys vaihtelee myös paljon vuodenajasta riippuen. Työvoimatutkimuksen työttömyys nousee tilapäisesti keväisin, jolloin se on ollut suurempi kuin työnvälitystilaston kevään työttömyys. Tätä selittää opiskelijoiden työnhaku lukukausien loppuessa. Esimerkiksi toukokuussa 2012 työvoimatutkimuksessa työttömiä oli 266 000, kun työnvälitystilastossa työttömiä oli 229 000. Opiskelijoiden osuus työvoimatutkimuksen työttömistä oli 45 prosenttia. Työnvälitystilastossa opiskelijoita ei tilastoida työttömiksi työnhakijoiksi. Kaikkina muina kuukausina on työnvälitystilaston työttömyys ollut huomattavasti suurempi kuin työvoimatutkimuksen työttömyys.

Muissakin EU-maissa julkaistaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukuja vastaavia kansainvälisesti vertailukelpoisia työttömyyslukuja sekä hallinnollisiin tietolähteisiin perustuvia kansallisia työttömyyslukuja, joiden välillä erot ovat usein suuria.

---

Päivitetty 5.11.2012