Etusivu > Tilastot > Työvoimatutkimus > Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen vertailu

Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen vertailu

Tilastokeskuksen työttömyysluvut perustuvat otospohjaiseen työvoimatutkimukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön luvut perustuvat puolestaan TE-toimistojen asiakasrekisterin pohjalta laadittuun Työnvälitystilastoon. Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön luvut ovat aina poikenneet toisistaan. Vuosina 2006–2011 työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuositasolla 31 000–44 000 henkilöä vähemmän kuin Työnvälitystilaston mukaan. Vuodesta 2012 alkaen työttömien lukumäärän ero on kasvanut, ollen 94 000 vuonna 2014 (kuvio). Merkittävin syy työttömyyslukujen eroon on tilastojen erilainen työttömän määrittely. Eroa ovat lisäksi kasvattaneet sekä työttömyyseläkkeestä luopuminen että Työnvälitystilaston työttömän työnhakijan määrittelyyn vaikuttavat lainsäädännön muutokset.

Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömät vuosina 1997–2014, vuosikeskiarvot

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kuvaa työvoiman kysyntää ja tarjontaa kansantaloudessa – työttömyyden mittaaminen on vain yksi työvoimatutkimuksen tehtävistä. Työvoimatutkimus perustuu 15–74-vuotiaasta väestöstä poimittuun otokseen. Työvoimatutkimuksessa työllisen ja työttömän määrittely noudattaa YK:n työjärjestön ILO:n suosituksia ja Euroopan unionin asetuksia. Luvut ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto kuvaa erilaisiin työ- ja elinkeinohallinnon palveluihin osallistuneita henkilöitä. Tietoja käytetään työ- ja elinkeinohallinnon toiminnan seurannassa sekä eri asiakasryhmien tarvitsemien palvelujen kehittämisessä. Työnvälitystilastoon perustuvia työttömyyslukuja ei voida vertailla kansainvälisesti, koska eri maiden työhallinto ja työttömyysturvalainsäädäntö poikkeavat toisistaan.

Muissakin EU-maissa julkaistaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukuja vastaavia kansainvälisesti vertailukelpoisia työttömyyslukuja. Monissa maissa tuotetaan myös hallinnollisiin tietolähteisiin perustuvia kansallisia työttömyyslukuja, joissa ero työvoimatutkimuksen lukuihin on usein suuri.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla eli ei ollut palkkatyössä tai tehnyt työtä yrittäjänä, on etsinyt työtä viimeisten neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kolmen kuukauden kuluessa, luetaan työttömäksi, jos hän voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa. Myös opiskelija tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa oleva, joka täyttää edellä mainitut työttömän kriteerit, on työtön. Niin ikään toistaiseksi lomautettu sekä määräaikaisesti yli kolme kuukautta lomautettuna ollut on työtön, jos hän täyttää edellä mainitut työttömän kriteerit. Vähänkin tutkimusviikolla työtä tehnyt on kuitenkin työvoimatutkimuksessa aina työllinen.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastossa työtön on TE-toimistossa työnhakijaksi rekisteröitynyt henkilö, joka ei ole työsuhteessa eikä työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään. Työttömänä pidetään myös työsuhteessa olevaa, joka on kokoaikaisesti lomautettu tai jonka säännöllinen viikoittainen työskentelyaika on alle neljä tuntia. Työnvälitystilastossa ei lueta työttömiksi työllistymistä edistävissä palveluissa olevia, työttömyyseläkkeen saajia eikä myöskään päätoimisia koululaisia ja opiskelijoita, ei edes loma-aikoina. Vuoden 2013 alusta työttömän työnhakijan määritelmästä poistuivat ikää, työkykyisyyttä sekä työmarkkinoiden käytettävissä oloa koskevat vaatimukset. Vuoden 2013 heinäkuusta alkaen myös kokoaikaisesti ryhmälomautetut sisältyvät Työnvälitystilaston työttömiin.

Suurin syy tilastojen työttömien lukumäärän eroon on se, että Tilastokeskuksen käyttämän kansainvälisesti vertailukelpoiset ehdot työttömäksi määrittämiselle ovat tiukemmat kuin työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastossa käyttämät työttömän kriteerit. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työttömältä edellytetään sekä aktiivisuutta työn etsimisessä (esim. työpaikkailmoitusten lukeminen) että mahdollisuutta ottaa työ vastaan lyhyen ajan kuluessa. Eroa aiheuttaa myös se, että kokoaikaisesti lomautetuista suurempi osa näkyy Työnvälitystilastossa työttömänä työnhakijana kuin työvoimatutkimuksessa.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa kuvataan työttömyyden rinnalla myös niin kutsuttua piilotyöttömyyttä. Piilotyötön on työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa, mutta ei ole etsinyt työtä viimeisten neljän viikon aikana. Näin määriteltyjä piilotyöttömiä oli vuonna 2014 keskimäärin 138 000 henkilöä. Vuodesta 2011 määrä kasvoi 35 000 hengellä. Yleisin syy piilotyöttömyyteen on viime vuosina ollut usko siihen, että työtä ei ole tarjolla. Muita syitä ovat esim. opiskelu, lasten hoito tai terveydelliset syyt. Piilotyöttömät eivät kuitenkaan yksin selitä tilastojen työttömien määrän eroa. Ensinnäkään kaikki näin määritellyt piilotyöttömät eivät ole TE-toimistoissa työttöminä työnhakijoina. Toiseksi piilotyöttömältäkin edellytetään, että tämä haluaa työtä ja voisi aloittaa työ varsin pian.

Tilastojen työttömien lukumäärän välinen ero oli pienimmillään hyvän työllisyystilanteen vuosina (kuvio yllä). Eron kasvaminen viime vuosina liittyy huonon työllisyystilanteen pitkittymiseen, jolloin tilastojen edellä kuvatut määrittelyerot korostuvat ja mm. piilotyöttömyys lisääntyy. Myös samanaikaiset lainsäädännön muutokset lisäsivät työnvälitystilaston työttömien määrää. Esimerkiksi työttömyyseläkkeen asteittainen poistuminen näkyy Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa. Vuosina 2012–2014 Työnvälitystilaston työttömiin sisältyi noin 14 000–17 000 sellaista 60 vuotta täyttänyttä pitkäaikaistyötöntä (työttömyysetuuden lisäpäivillä olevaa), jotka aiemmin olisivat päässeet työttömyyseläkkeelle. Ikää, työkykyisyyttä ja työmarkkinoiden käytettävissä oloa koskevan vaatimuksen poistuminen Työnvälitystilastosta vuoden 2013 alussa kasvatti työttömien määrää arviolta korkeintaan muutamalla tuhannella. Vuoden 2013 heinäkuusta alkaen ryhmälomautettujen sisällyttäminen Työnvälitystilaston työttömiin lisäsi työttömien työnhakijoiden määrää kuukaudesta riippuen noin 4 000–10 000 tuhannella. Yhteensä nämä muutokset kasvattivat Työnvälitystilaston työttömien määrää vuonna 2014 noin 24 000–30 000:lla muutoksia edeltävään aikaan verrattuna.

Sen sijaan Työnvälitystilaston työttömiä vähensi työttömyysturvalainsäädännön vuoden 2014 alussa voimaan tullut muutos, jolla kannustettiin työttömyysturvaa saavia ottamaan vastaan osa-aikaista työtä. Työtuloja voi olla 300 euroa kuussa ilman, että se vähentää työttömyysetuutta. Suuremmat tulot ja työttömyysetuus sovitetaan yhteen. Tällainen etuuden saaja ei ole kuitenkaan Työnvälitystilastossa työtön, jos viikoittainen työaika on neljä tuntia tai enemmän.

Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyysluvut ovat olleet vuositasolla Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukuja suurempia. Työmarkkinoille pyrkivien opiskelijoiden vuoksi työvoimatutkimuksen työttömiä on kuitenkin keväisin ollut yleensä Työnvälitystilaston työttömiä enemmän, koska Työnvälitystilastossa työtä etsiviä opiskelijoita ei tilastoida työttömiksi työnhakijoiksi. Opiskelijoiden osuus työvoimatutkimuksen toukokuun 2014 työttömistä oli 48 prosenttia.

Työvoimatutkimuksen työttömyyslukujen lisäksi Tilastokeskus julkaisee työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastoon perustuvia työttömyystietoja rekisteripohjaisessa työssäkäyntitilastossa osana koko väestön pääasiallisen toiminnan kuvausta. Tiedot kuvaavat tilannetta vuoden viimeisellä viikolla, mutta tilastossa on myös kertymätietoja vuoden työ- ja työttömyyskuukausista. Tilaston ennakkotiedot valmistuvat noin 12 kuukautta ja lopulliset tiedot noin 16 kuukautta viiteajankohdasta.

Linkit laatuselosteisiin:

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus

Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilasto

---

Päivitetty 14.9.2016