Alueiden panostaminen osaamiseen tuo kasvua - suuret kaupungit kilpailukykyisimpiä seutuja
Taloudellinen kasvu nojaa osaamiseen ja tutkimukseen enemmän kuin ennen. Sikäli kuin osaaminen perustuu koulutukseen on selvää, että osaamispääoma on keskittynyt etenkin suuriin kaupunkeihin. Näyttää siltä, että koulutetun työvoiman saatavuudella on suurempi merkitys kuin vielä ennen 1990-luvun lama-aikaa. Niinpä seutukuntien tuottavuuserot eivät juuri näytä kaventuneen Suomessa laman jälkeen. Tuottavuuden kärkeä on Suur-Helsingin alue ja muu eteläinen Suomi.
Hannu Piekkola
Toisaalta alueiden pärjäämistä selittää moni muukin ainutkertainen tekijä kuin yritysten panostaminen koulutettuun työvoimaan tai ammatilliseen osaamiseen. Isot kaupungit ja etenkin Helsingin alue houkuttelevat tuottavimmat yritykset tai ainakin pääosan niistä monista muista syistä. Yksi tapa mitata seutujen menestystä on rakentaa laajempi kilpailukykyindeksi, jossa alueen innovatiivisuutta, saavutettavuutta ja urbanisoitumista mitataan hyvin monilla tekijöillä.
Itse olen laajentanut Huovarin, Alasen ja Kangasharjun vuodelle 1999 laskettua kilpailukykymittarin osatekijöitä toimialan huippuosaamista kuvaavilla mittareilla ja arvioinut sekä kilpailukykyä että kasvukilpailukykyä eri seutukunnissa vuonna 2002 (Piekkola, 2006).
Kasvukilpailukykymittarissa kilpailukyvyn 20:tä eri osatekijää on painotettu sen mukaan miten ne ovat menneinä vuosina selittäneet seutukuntien menestystä. Seuraavassa on esitetty Suomen seutukunnat sen mukaan miten ne ovat menestyneet kilpailukyvyssä ja kasvukilpailukyvyssä.
Suomen kymmenen kilpailukykyisintä seutukuntaa ovat laskevassa järjestyksessä Helsinki, Tampere, Oulu, Vaasa, Turku, Jyväskylä, Porvoo, Varkaus, Turunmaa ja Salo (kuvio 1). Helsinki on molemmilla kilpailukykymittareilla mitattuna reilut 12 prosenttia kilpailukykyisempi kuin alueet keskimäärin. Osaamisen (koulutus- ja ammatillinen pääoma) kasautuminen ja toimialan tuottavimpien yritysten sijoittuminen selittävät sen, että kaikki suuret kaupungit kuuluvat indeksillä mitattuna kilpailukykyisimpiin seutukuntiin.
Kasvukilpailukykyindeksissä seutukuntien väliset erot ovat paljon suuremmat kuin kilpailukykyindeksissä, jossa väestötiheys ja koulutetun työvoiman osuus saavat varsin suuren painon. Tämä johtuu myös siitä, että seutukunnan koko ja koulutettujen osuus korreloivat hyvin voimakkaasti muiden kilpailukykytekijöiden kanssa ja voivat samalla saada liian suuren painon samankokoisten seutukuntien vertailussa.
Kuvio 1. Seutukuntien kilpailukyky ja kasvukilpailukyky 2002 (indeksien keskiarvo = 100)
Kasvukilpailukyky ennustaa hyvin tulevaa kasvua
Kasvukilpailukyvyssä korostuu alueen huippuyritysten osaaminen, alueen innovatiivisuuteen liittyvät tekijät (tutkimus- ja kehitysmenot, patentit, innovatiivisten toimipaikkojen osuus, huippu- ja korkeateknologian arvonlisäosuus) ja alueen saavutettavuus (lentokenttäyhteydet, teollisuuden ulkomaanyhteydet). Näyttää siltä, että etenkin nämä tekijät selittävät parhaiten seutukunnan tulevaa kasvua.
Seuraavassa on kuvio siitä, miten kasvukilpailukyky vuonna 2002 selittää alueen yritysten liikevaihdon kasvua vuosina 2003 ja 2004 (kuvio 2). Epäyhtenäisessä regressiosuorassa on otettu huomioon seutukunnan koko. Suuret seutukunnat ovat kasvaneet voimakkaammin kuin pienet, ja siten ennustettu kasvu voi olla suoran regressiosuoran yläpuolella. Vastaavasti kasvukilpailukyvyssä menestyvissä pienissä seutukunnissa kasvu voi olla ennustettua pienempää.
Kuvio 2. Seutukuntien kasvukilpailukyky 2002 ja yritysten liikevaihdon kasvu 2003-2004
Liikevaihdon kasvu on ollut vuosina 2003 ja 2004 nopeinta Turussa, Helsingin alueella ja muutamalla pienemmällä paikkakunnalla kuten Kaustinen ja Loimaa. Salo ja Oulu ovat kasvukilpailukyvyn kärkiä.
Yritysten liikevaihdon kasvu onkin ollut ripeätä Oulussa. Seutukunnan koko huomioon ottaen kasvu olisi voinut olla vielä ripeämpääkin. Salossa odotettu liikevaihdon kasvu on ennustettua pienempää. Liikevaihdon kasvu on ollut keskimääräistä ja siten ennustettua pienempää vaikka seutukunnan suhteellisen pieni koko otetaan huomioon.
Toisaalta kasvu on ollut monissa seutukunnissa kasvukilpailukyvyn ennustamaa. Kasvukilpailukyky selittää 30 prosenttia kasvueroista, kun otetaan seutukunnan koko huomioon. Maiden välistä menestystä mitattaessa kilpailukykymittarit ovat yleensä selittäneet sen sijaan hyvin huonosti kasvua (ks. Rouvinen, 2005).
Huippuyritykset hyödyntävät osaamista hyvin laajalti
Alueen vetovoimaisuutta kehitettäessä on tietenkin hyvä keskittyä tietyn klusterin vahvistamiseen. Tässä kilpailussa teknologian erinomaisuus ei ole ainoa tekijä. Huippuyritykset eivät välttämät tuota enemmän, koska niillä on ehdoton teknologinen etumatka. Ne pystyvät sen sijaan paremmin hyödyntämään työntekijöiden olemassa olevaa osaamista, ja aina tarpeiden mukaan vaihdellen.
Globaalissa kilpailussa yritykset ovat yhä enemmän "eläviä matoja", joiden täytyy ulottaa lonkeronsa yhä uusille alueille ja kokeillen. Tässä uusien ideoiden soveltamisessa etenkin osaava työvoima on avainsana. Muukin kuin koulutus ja ammattivalinnat nousevat tärkeiksi tekijöiksi. Voi kuitenkin olla, että uusilla innovaatiolla ei ole merkitystä, ellei niitä tehdä innovatiivisessa ympäristössä.
Toisaalta saamme väärän kuvan yrityksen tai toimintaympäristön innovatiivisuudesta, jos mittaamme sitä vain T&K- eli tutkimus- ja kehittämistyöntekijöiden määrällä. Tutkijat eivät useinkaan ole strategisin tai parhaiten palkattu ammatti. Tosin voidaan perustellusti väittää, että T&K-toiminnassa vallitsevat edelleen kasvavat skaalatuotot.
Suomessa pääomakanta on 500 miljardia euroa ja T&K-investointikanta 20 miljardia euroa. Siten kriittistä massaa tarvitaan lisää monilla aloilla, varsinkin kuin T&K-toiminta on keskittynyt muutamille aloille kuten IT-teollisuuteen.
Huippuyritysten kasvussa tärkeätä on myös koulutettu työvoima ja muu osaaminen laajemmin ymmärrettynä. Osaaminen on siten pelkistettynä oikea sekoitussuhde T&K-työtä, koulutusta, ammatillista osaamista ja vielä jotain muuta. Oikea suhde vaihtelee toimialoittain, mutta myös toimialan sisällä. Korkean tuottavuuden yritykset hyödyntävät koulutettua työvoimaa ja alhaisen tuottavuuden yritykset erityisesti ammatillista osaamista. Lisäksi matalan tuottavuuden yrityksillä, jotka kurovat tuottavuuskuilua kiinni, on aineetonta pääomaa, joka erottaa yrityksen toisista matalan tuottavuuden yrityksistä.
Teknologia leviää globaalisti
Ei ole täysin mahdotonta harjoittaa IT-teollisuutta syrjäseudulla. Teknologia leviää globaalisti, ja alan muiden yritysten läsnäolo ei ole välttämätöntä. Näin on etenkin, jos toimipaikka on osa monikansallista yritystä, ja tieto/taito leviää yrityksen sisällä.
Selvää on kuitenkin, että kovin suuria kasvunäkymiä syrjäseudulle sijoittuminen ei tarjoa. Koulutettua väestöä ei yksinkertaisesti ole riittävästi saatavilla, jotta yritys voisi kasvaa suuren luokan toimijaksi. Tästä syystä Suur-Helsingin ulkopuolelle sijoittuvat IT-yritykset harkinnevat tarkkaan sijaintipäätöstään ja painottava alueita, joissa on yliopistokoulutusta.
Suomi onkin jaettavissa muutamaan alueeseen, joilla kullakin on omanlaisensa vahvuudet. Lännessä - Pohjanmaalla ja Oulun alueella - innovatiivisuuden aste on korkea. Koulutustaso ei välttämättä ole korkea (poikkeuksena korkeakoulukaupungit Vaasa ja Oulu), mutta alueella on erikokoisia osaamisvaltaisia yrityksiä. Nuori työvoima on hakeutunut alueellisiin keskuksiin. Pohjalaista jääräpäistä uhrautuvaa mieltä on siten jatkossakin tuettava.
Kansainvälistyminen ulos kansallisista kuoristakin on tärkeää ja siinä etenkin länsirannikon suomenruotsalaiset erottuvat edukseen. Heille on ennestään perinteiset suorat yhteydet länteen ja lähimpään naapurimaahan Ruotsiin.
Väestön ikääntymisen aiheuttamat ongelmat ovat ilmeisiä heti alueellista keskusta välittömästi ympäröivillä alueilla. Koulutettua työvoimaa on riittävästi tarjolla alueellisissa keskuksissa, mutta ei välttämättä näitä ympäröivillä alueilla ja muualla. Maaseudun pitäminen elävänä vaatii oman yrittäjyysohjelmansa, kun maanviljelyn merkitys yksityisen sektorin toimijan vähenee.
Tuet ovat nostaneet tuottavuutta - lyhyellä aikavälillä työllisyysvaikutuksia ei vielä ole
Kilpailukykytutkimus paljastaa myös, että Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin tuet vaikuttavat vain vähän työllisyyteen lyhyellä aikavälillä. Panostukset T&K-työhön yleensä näkyvätkin parantuneena työllisyytenä vasta pidemmällä aikavälillä.
Tuet nopeuttavat sen sijaan tuottavuuden kasvua pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tuilla on merkitystä erityisesti yrityksissä, jotka ovat lähellä alansa huippua.
Yritysten innovaatiotoiminnan tukeminen on perusteltua, koska julkinen tuki ei syrjäytä yksityistä T&K-panostusta. Pienten ja keskisuurten yritysten osalta tuen saaminen edellyttää myös kaikista huolellisinta anomuksen valmistamista. Tämä valmistautuminen projektiin edesauttaa sitä, että tuilla on vaikutusta yritysten innovaatiotoimintaan jo heti projektin alussa.
Tuet ovat olleet yhtä tehokkaita maaseudulle kuin kaupungeissa. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia kaikesta innovaatiotoiminnasta tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Siten innovaatiotoiminnan tukeminen muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla on ollut tehokasta ja perusteltua. Lisäksi T&K-toiminnan ulkoisvaikutukset ovat globaaleja, eivätkä ole rajoittuneet tiettyyn alueeseen.
Globaalitalous luo ihmeitä
Alueiden väliset erot ovat kasvaneet Suomessa, mutta sama on nähtävissä koko Euroopassa. Espanja ja Portugali ovat keskimäärin ottaneet muun Euroopan elintasoa kiinni, mutta alueelliset erot niiden sisällä ovat kasvaneet. Saksassa isot metropolit kasvavat ja Berliini kukoistaa itäisen Saksan suhteellisesti kurjistuessa.
Kilpailussa syntyy helposti voittajia ja häviäjiä. Nämä taustatekijät huomioiden on selvää, että alueellisesti tasapainoinen kasvu riippuu hyvin paljon eri alueiden kyvystä erikoistua niille ominaisille toimialoille ja ehkä vähän myös alue- ja osaamiskeskusohjelmien onnistumisesta.
Globaali teknologia antaa kuitenkin tilaa myös ihmeille. Washington oli vielä 1960-luvulla Yhdysvaltojen köyhimpiä osavaltioita. Microsoftin myötä Seattle on kalleimpia ja vauraimpia alueita uudella mantereella. Suomi oli monille pelkkää metsää ennen Nokiaa. Teknologiaan perustuva globaalitalous voi viedä muunkin kuin metropolin teknologian eturintamaksi - ihmisiä siihen kuitenkin tarvitaan.
Lähteet:
Piekkola, Hannu (2006): Knowledge and Innovation Subsidies as
Engines for Growth - The Competitiveness of Finnish Regions. ETLA
B-series No. 216, Helsinki.
Rouvinen, Petri (2005): Vaurauden lähteet - Kilpailukyky,
talouskasvu vai molemmat? Julkaisussa Hyytinen, Ari - Rouvinen,
Petri (toim.): Mistä talouskasvu syntyy? ETLA B 214, Helsinki.
Valtiotieteen tohtori Hannu Piekkola toimii tutkimuspäällikkönä Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa.
Päivitetty 28.4.2006