Maakuntien sisäinen kauppa kukoistaa

Maakunnat käyvät eniten kauppaa omassa maakunnassa ja ulkomailla sijaitsevien toimipaikkojen kanssa. Kymmenen suurimman Suomen sisäisen kauppavirran joukkoon mahtui vuosina 1996 ja 2002 ainoastaan yksi maakuntien välinen virta.

Tuomas Louhela

Alueiden välistä kauppaa tarkastellaan yleensä valtioiden, kuten Suomen ja Ruotsin näkökulmasta, jolloin arviointikohteena on esimerkiksi ruotsalaisille yrityksille myytyjen tuotteiden kokonaisarvo. Tämä ulkomaankauppatieto ei kuitenkaan kerro, missä päin Suomea vientituotteita valmistetaan. Epäselväksi jää myös se, mikä merkitys ulkomaankaupalla on yksittäiselle alueelle.

Juuri valmistuneessa pro gradu -tutkielmassa (Louhela 2005) tähän ongelmaan vastattiin analysoimalla Suomen maakuntien välistä kauppaa vuosien 1996 ja 2002 osalta. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka monella eurolla muun muassa Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa sijaitsevat toimipaikat käyvät kauppaa keskenään ja kuinka suuri osuus Uudellamaalla valmistetuista tuotteista myydään ulkomaille.

Kauppavirtalaskelma tehtiin toista kertaa maakuntatasolla

Ensimmäisessä Suomen maakuntien kauppaa käsitelleessä tutkimuksessa (Tilastokeskus 1999) kauppavirta-aineisto kerättiin kymmenelletuhannelle toimipaikalle kohdistetulla postikyselyllä. Nyt toteutettujen rahtivirta- ja gravitaatiomallien lähdeaineistona hyödynnettiin sitä vastoin Tilastokeskuksen teollisuus- ja hyödyketilastoa sekä eri kuljetusmuotojen tavarankuljetus- ja liikenneverkkotilastoja.

Rahtivirtamallissa teollisuushyödykkeiden myyntitieto yhdistettiin kuljetustietoon, jolloin selvisi myydyn tuotteen arvo, paino ja kuljetusreitti. Tällöin oletettiin, että tavara kuljetettiin hyödyketilastossa ilmoitetusta myyntipaikasta rahtitilastoista ilmenevään määräpaikkaan.

Gravitaatiomalli estimoitiin puolestaan vuoden 1996 kyselytutkimuksessa tuotettujen virtatietojen perusteella. Estimoinnin tuloksena havaittiin, että parhaiten virtoja selittää kauppakumppanien tie-etäisyys, yhteinen maaraja, virran lähtömaakunnan tuotannon bruttoarvo ja yrittäjien määrä sekä tulomaakunnan tuotannon arvonlisäys. Mallin selitysasteeksi tuli 0,75.

Ulkomaanvienti arvioitiin erikseen

Rahtivirtamallissa ulkomaanvienti arvioitiin Tilastokeskuksen rakennetilastoja käyttäen. Koska viennin osuus poistettiin jokaisen hyödykkeen kokonaisarvosta, rahtivirtalaskelmassa hyödynnettiin ainoastaan kotimaankauppaan jäljelle jäänyttä arvotietoa.

Ulkomaanvienti tuli siten "ulkoa annettuna", ja hyödykkeiden kuljetus- ja painotiedot vaikuttivat ainoastaan siihen, miten kotimaankauppaan jääneet hyödykkeet jakautuivat Suomen maakuntien kesken. Gravitaatiomallilla ulkomaankauppaa ei selvitetty, sillä malli ei sovellu täysin erikokoisten alueiden, kuten yksittäisen maakunnan ja muun maailman, välisen kaupan tarkasteluun.

Kyselytutkimus ja rahtivirtamalli tuottavat yhtenevät virtatiedot

Tutkimustulosten mukaan kyselytutkimus, rahtivirta- ja gravitaatiomalli arvioivat virtojen suuruusjärjestyksen samaksi, mutta erityisesti yksittäisten virtojen kohdalla gravitaatiomallin estimointitulokset voivat poiketa paljon vertailumenetelmillä saaduista arvoista.

Kyselytutkimusta merkittävästi arvokkaammaksi rahtivirtamalli arvioi Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan välisen tuonnin ja viennin. Malli sitä vastoin aliestimoi useita pienistä maakunnista lähteviä ja niihin saapuvia kauppavirtoja.

Kainuun pienituloisuus johtuu teollisuustuotannon vähäisyydestä

Eniten tavaroita veivät ja toivat vuonna 2002 Uusimaa ja Varsinais-Suomi ja vähiten teollisuushyödykkeiden kauppaa harjoittivat puolestaan Ahvenanmaa ja Kainuu (kuviot 1-2). Maakunnat ovat teollisuushyödykkeiden myyntimäärien näkökulmasta hyvin erilaisia, sillä vuonna 2002 lähes 50 prosenttia hyödykemyynnin kokonaisarvosta tuli Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseville toimipaikoille.

Kuvio 1. Kotimaanviennin kokonaisarvo vuonna 2002

Kuvio 2. Kotimaantuonnin kokonaisarvo vuonna 2002

Sitä vastoin Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun toimipaikkojen osuus kokonaismyynnistä oli samalla ajanjaksolla vain 5 prosenttia. Kainuun pienituloisuus johtuu alueen pienemmän väestömäärän lisäksi maakunnan teollisuustuotannon vähäisyydestä. Kainuun myydyimpien hyödykkeiden joukossa on esimerkiksi sellaisia tuotteita kuin sahattu mänty- ja kuusipuu, hakkeena myyty havupuu sekä jäädytetyt marjat.

Arvokkaimmat kauppavirrat suuntautuvat omaan maakuntaan ja ulkomaille

Kymmenen suurimman Suomen sisäisen kauppavirran joukkoon ei mahtunut vuonna 2002 yhtään maakuntien välistä virtaa (kuvio 3). Arvokkaimmista maakunnasta toiseen menneistä virroista naapurimaakuntien välisiä oli samana vuonna puolestaan seitsemän, kun yhden maakunnan ylittäneiden virtojen määrä oli kaksi ja sitä pidempiä kauppavirtoja oli ainoastaan yksi (kuvio 4).

Kuvio 3. Suurimmat Suomen sisäiset kauppavirrat vuonna 2002

Kuvio 4. Suurimmat maakuntien väliset kauppavirrat vuonna 2002 rahtivirtamallin perusteella

Maakuntien käymä ulkomaankauppa tarjoaa mielenkiintoinen vastakohdan omaan maakuntaan ja sen lähialueille keskittyvälle kaupalle, koska esimerkiksi vuonna 2002 Varsinais-Suomi ja Lappi saivat kokonaismyyntitulostaan yli 70 prosenttia Suomen ulkopuolelta. Toisaalta Etelä- ja Keski-Pohjanmaan, Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Päijät-Hämeen tulokertymästä ulkomaankaupan osuus jäi alle 50 prosenttiin (kuvio 5).

Kuvio 5. Ulkomaanviennin osuus myyntituloista vuonna 2002

Jatkotutkimuksessa tarkastellaan tukkukauppaa, palveluita ja alkutuotantoa

Kauppavirtatutkimusta laajennetaan parhaillaan tukkukaupan, palveluiden ja alkutuotannon osalta. Estimointia muunnetaan lisäksi siten, että hyödykkeiden myyntitietona käytetään aluetilinpidon tuotostietoa.

Laajennuksien tarkoituksena on tarkentaa kuvaa maakuntien tuotantorakenteesta ja kaupan määrästä. Lisätutkimus myös mahdollistaa kauppavirtojen yhdistämisen osaksi vuoden 2002 alueellista panos-tuotostutkimusta.

Lähteet:

  • Louhela, T. 2005. Alueiden välisten kauppavirtojen määrittäminen - Gravitaatio- ja rahtivirtamenetelmän soveltaminen ja vertailu maakuntatasolla. Kansantaloustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Tilastokeskus. 1999. Alueelliset kauppavirrat Suomessa 1996. Ennakkotietoja alueellisesta panos-tuotostutkimusprojektista. Kansantalous 1999:19. Helsinki: Tilastokeskus.

Tuomas Louhela tekee Tilastokeskuksessa alueellista panos-tuotostutkimusta, jonka rahoittajina ovat sisäasiainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, työministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Päivitetty 20.2.2006