Palvelut työllisyyden moottorina

Yksityinen palvelusektori on kasvanut viime vuosikymmeninä tasaisen varmasti niin EU-maissa kuin Suomessakin. Uuden tietotekniikan käyttö, lisääntynyt osaaminen ja innovaatiot ovat luoneet uusia markkinoita ja välineitä palvelujen tuotantoon. Suomessa kuitenkin palvelusektori työllistää selvästi vähemmän ihmisiä kuin EU-maissa yleensä. EU puolestaan on jäljessä Yhdysvaltoja.

Samuli Rikama

Lissabonissa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi talousuudistusohjelman, jonka keskeisiä elementtejä on palvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen EU:ssa. Hankkeen tavoitteena on edistää rajat ylittävää palvelukauppaa ja -investointeja, jotka osaltaan kohentavat EU:n kasvua ja työllisyyttä.

Yksityinen palvelusektori1 työllisti EU15-jäsenmaissa vuonna 2003 noin 71 miljoonaa ihmistä. Vuodesta 1980 lähtien työllisyys lisääntyi lähes 24 miljoonalla hengellä, kun vastaavana aikana teollisuuden työpaikkoja katosi lähes 10 miljoonaa. Yksityiset palvelualat ovat käytännössä yksin vastanneet reilun 22 miljoonan työllisen nettomääräisestä lisäyksestä EU15-jäsenmaissa vuodesta 1980 lähtien. Sekä 1980- että 1990-luvuilla palvelusektorin kasvu oli suhteellisen tasaista, mutta teollisuus menetti pelkästään 1990-luvulla lähes 5 miljoonaa työllistä.

Yhdysvallat on EU-maihin verrattuna ollut selkeästi edelläkävijän roolissa tiellään kohti palveluyhteiskuntaa. Yhdysvaltojen työllisyydestä yksityiset palvelualat edustavat 46 prosenttia, kun EU-maissa ylletään 41 prosenttiin. Itse asiassa Yhdysvalloissa palvelujen osuus työllisistä ylitti EU-maiden nykyisen tason jo vuonna 1983. Teollisuuden osuus työllisistä on painunut USA:ssa jo lähelle 10 prosentin rajapyykkiä, kun EU15-maissa se oli 17 prosenttia ja Suomessa lähes 19 prosenttia. Suhteellisesti ottaen Suomen talous nojaa siis muita länsimaita enemmän teollisuuteen.

Suomessa yksityisten palvelualojen merkitys taloudessa on huomattavasti eurooppalaista keskitasoa vähäisempi. Etenkin suuret EU-maat, kuten Britannia, Saksa ja Ranska, ovat merkittäviä palvelujen tuottajia, mutta vain muutamissa uusissa EU-jäsenmaissa yksityisen palvelusektorin merkitys on vähäisempi kuin Suomessa.

Yksityisten palvelualojen osuus työllisyydestä on maassamme vain 35 prosenttia, mikä on 6 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin EU15-maiden keskiarvo. Eroa ei voida selittää esimerkiksi muita laajemmalla julkisien palvelujen tuotannolla Suomessa, sillä kyse on nimenomaan yksityisistä palveluista, kuten rahoitus- ja vakuutuspalveluista, kaupasta sekä yrityspalveluista, joissa julkisella palvelutuotannolla ei ole roolia.

Kuvio 1. Yksityisen palvelusektorin osuus työllisyydestä 1980-2003

Kuvio 2. Yksityisen palvelusektorin* osuus työllisyydestä EU-maissa 1995 ja 2004

Palvelusektori synnyttää kysyntää uusille palveluille

Palvelut ovat keskeisellä sijalla EU-maiden talouskasvun ja kehityksen moottorina. Palvelusektorin kasvua on usein selitetty työpaikkojen siirtymisellä teollisuudesta palveluihin samalla kun yritykset ulkoistavat palvelutoimintojaan joustavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi.

Tärkeimmät syyt lienevät kuitenkin toisaalla, kuten tieto- ja viestintätekniikan vallankumouksessa sekä tiedon ja osaamisen merkityksen kasvussa. Ne kaikki ovat osaltaan sekä muuttaneet ja tehostaneet perinteisten palvelujen tuotantoprosesseja että luoneet markkinoita ja välineitä kokonaan uusien palvelujen tuotantoon. Myös lisääntynyt kansainvälinen kanssakäyminen on vauhdittanut kysyntää ja kasvattanut markkinoita.

Valtaosa uusista yrityksistä syntyy palvelualoille, mikä heijastaa alhaista kynnystä aloittaa pienimuotoista yritystoimintaa, toisaalta palvelualojen dynaamista luonnetta. Palvelusektori on myös paisunut jo niin suureksi useissa maissa, että sen itsensä luoma kysyntä palveluille on ratkaisevassa asemassa sektorin kasvua ja menestystä ajatellen.

Etenkin yrityspalvelujen merkitys teollisuustuotannon tukena on korostunut, sillä palvelupanoksia on käytetty enenevästi arvoketjun jokaisessa vaiheessa kuten suunnittelussa, valmistuksessa, myynnissä ja jakelussa. Lisäksi palveluja on eri muodoissa integroituna teollisuuden lopputuotteisiin. Palvelualat ja teollisuuden toimialat toimivat kiinteässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa toisiaan täydentäen. Perinteinen jaottelu teollisuuteen ja palveluihin käy enää harvoin yksiin todellisuuden kanssa.

Yksityiset palvelut työllistävät Tanskassa

Palvelujen osuus Suomen työllisyydestä on vähäinen myös Pohjoismaisessa vertailussa. Ruotsissa palvelujen osuus työllisistä on jonkin verran suurempi kuin Suomessa, mutta palvelujen rakenne on paljolti samanlainen. Sen sijaan väkiluvultaan Suomen kokoisessa Tanskassa yksityiset palvelutoimialat ovat huomattavasti tärkeämpi työllistäjä kuin Suomessa, etenkin kaupan, liike-elämän palveluiden ja rahoitus- ja vakuutustoiminnan osalta.

Palvelurakenteiden eroavuuksien syyt voivat olla moninaiset, eikä niitä tässä yhteydessä käsitellä tarkemmin. Maantieteelliset, kulttuurilliset ja poliittiset syyt kuten verotus tai sääntely vaikuttavat palvelujen asemaan ja kehitykseen. Esimerkiksi Suomessa päivittäistavaroiden markkinoista suuret tehokkaasti toimivat ketjut hallitsevat markkinoita, kun joissakin Euroopan maissa pienillä erikoisliikkeillä on vielä merkitystä. Pohjoismaissa majoitus ja ravitsemistoiminnan osuus työllisyydestä on selvästi EU:n keskiarvon alapuolella.

Kuvio 3. Yksityisen palvelusektorin työllisyyden rakenne toimialoittain osuutena kaikista työllisistä 2004

Kansainvälistyminen kiinnostaa

Maailmanlaajuinen talouden rakennemuutos on erityisesti ravistellut teollisuutta ja pakottanut alan yrityksiä etsimään liiketaloudellisesti parhaita toimintamalleja. Tuotannon siirto edullisempien tuotantokustannusten maihin on globalisoitumisen näkyvä ilmenemismuoto sekä keskeinen osa monikansallisten yritysten toimintastrategiaa. Lähes päivittäiset ilmoitukset työpaikkojen ja toimintojen lakkauttamisista kehittyneissä EU-maissa koskettavat sekä kansalaisia että poliitikkoja.

Aivan viime aikoina on useissa EU-maissa herännyt huoli myös palvelujen siirtymisestä edullisen työvoiman maihin kuten Kiinaan tai Intiaan. Ilmiön laajuudesta ja vaikutuksista ei kuitenkaan ole selvää käsitystä tietoaineistojen niukkuuden vuoksi.

Muutos koskettaa myös EU:n sisäisiä rakenteita, sillä uudet jäsenmaat ovat olleet houkutteleva vaihtoehto monille yrityksille vastata globalisaation haasteisiin. Suuri osa palveluista edellyttää läheisyyttä markkinoihin ja asiakkaisiin, mikä osaltaan hillitsee palvelujen muuttoa mutta myös vauhdittaa erityyppisten yrityspalvelujen siirtymistä sellaisiin maihin, joihin asiakasyritykset ovat jo asettuneet tai asettumassa.

Internet ja muu tieto- ja viestintätekniikan kehitys on mahdollistanut useiden palvelujen tuotannon missä tahansa maailman kolkassa. Esimerkiksi call center -palvelut voidaan tuottaa missä vain palveluun tarvittavaa kieltä puhutaan. Intia on laajan englanninkielisen ja koulutetun väestöpohjansa sekä tietenkin edullisen työvoimansa ansiosta ollut otollinen maa erityyppisten palvelujen ulkoistamiseen etenkin Yhdysvalloista ja Britanniasta.

Useat palvelut voidaan lisäksi hajottaa osiin, erilaisiin prosesseihin, jotka sisältävät tietotekniikkaa ja ohjelmointia. Nämä voidaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kilpailuttaa ja tuottaa globaalisti missä tahansa. Ulkoistetut palvelut eivät enää ole leimallisesti pelkästään alhaisen osaamisen tehtäviä vaan ulkoistamisen kohteeksi on noussut myös vaativat taloushallinnon toiminnot, analyysitehtävät sekä suunnittelu- ja ohjelmointitehtävät.

Tuottavuuden kasvu ripeää Yhdysvalloissa

Työn tuottavuuden kasvu 1990-luvun puolivälin jälkeen on ollut EU15-jäsenmaissa selvästi hitaampaa kuin Yhdysvalloissa. Eräillä palvelualoilla, kuten tukku- ja vähittäiskaupassa sekä rahoitustoiminnassa on Yhdysvaltojen tuottavuus kasvanut huomattavasti vanhoja EU-maita ripeämmin. Syyksi on esitetty muun muassa tietotekniikan ja sovellusten nopeampaa käyttöönottoa Yhdysvalloissa, mikä parhaillaan kantaa hedelmää.

Lisäksi markkinoiden sääntely EU-maissa on tiukempaa ja useasta maasta koostuvat markkinat epäyhtenäisiä. Esimerkiksi vähittäiskaupan toimialoilla kauppojen aukioloaikoja säännellään EU-maissa kansallisesti. Myös maankäyttöä ja rakentamista koskeva sääntely vaikuttaa kaupan alan yritysten toimintaan. EU-maat ovat pärjänneet Yhdysvaltoja paremmin lähinnä tietoliikenteen tuottavuuskehityksessä, mitä lienee edesauttanut markkinoiden vapauttaminen kilpailulle EU-maissa.

Suomessa työn yleinen tuottavuuden lisäys 1990-luvun puolivälin jälkeen päihittää selvästi EU15-maiden keskitason ja yltää lähelle Yhdysvaltoja. Myös useilla palvelualoilla Suomen tuottavuuskehitys on ollut EU-maita ja jopa Yhdysvaltoja ripeämpää, etenkin tietoliikenteessä sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Tuottavuuden mittaamiseen palvelualoilla liittyy kuitenkin useita ongelmia, jotka on hyvä pitää mielessä lukuja tulkittaessa (ks. tarkemmin Mittaamisongelmia).

Työn tuottavuuden kehitys eräillä palvelutoimialoilla 1995-2003, 1995 = 100

	Suomi	EU15	USA
Kaikki toimialat	119,6	109,7	120,3
Tukkukauppa	114,5	117,6	165,8
Vähittäiskauppa	116,0	109,4	152,4
Majoitus- ja ravitsemispalvelut	99,6	92,8	103,5
Tietoliikenne	242,2	178,4	156,7
Rahoitustoiminta	179,3	124,6	163,1
Vakuutustoiminta	137,0	97,6	91,5
Koneiden ja laitteiden vuokraus	117,4	106,0	139,8
Tietotekniikkapalvelut	107,7	109,2	118,8
Lakiasiat, tekninen- ja mainospalvelut	99,6	101,3	111,9
Muut liike-elämän palvelut	106,6	87,8	121,5

Lähde: Groningen Growth and Development Centre, 60-Industry Database, lokakuu 2005, http://www.ggdc.net/, updated from O'Mahony and van Ark (2003)

Menestyksen eväät

Kansainvälistyvä toimintaympäristö luo uusia vaateita niin yrityksille kuin julkiselle sektorillekin, jotta onnistumme säilyttämään palvelutuotantomme monipuolisena ja kilpailukykyisenä yhä kiristyvässä kilpailussa. Uudet toimintamallit kuten verkostoituminen muiden yritysten kanssa voivat tehostaa toimintaa ja parantaa kilpailukykyä. Toimintojen ulkoistamisella, yhteisyrityksillä, yritysostoilla niin koti- kuin ulkomaillakin tavoitellaan samantyyppisiä tuotannollisia tehokkuusetuja.

Palvelualojen toimintaympäristöön vaikuttavat sekä kansallinen että kansainvälinen sääntely. Useiden palvelualojen sääntely on EU-maissa jokseenkin epäyhtenäistä. Lissabonin huippukokouksessa 2000 jäsenmaat asettivat sisämarkkinoiden tehostamisen myös palvelujen liikkumisessa erääksi keskeiseksi tavoitteeksi. Käytännössä EU-maiden pelisääntöjä ja toimintaa yhtenäistävä sekä kilpailun esteitä poistava palveludirektiivi on ollut poliittisen kädenväännön kohteena jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä tilanne on selkiytymässä sillä EU-maat ovat hiljattain hyväksyneet muutetun ehdotuksen direktiivistä.

Riittävä osaaminen ja koulutus, tietotekniikan tarjoamien mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen tuotantoprosesseissa sekä innovaatioille suopea toimintaympäristö ovat peruselementtejä tehokkaalle ja kilpailukykyiselle palvelutuotannolle (ks. kuvio 4). Mikään näistä tekijöistä ei yksinään riitä, vaan yritykset tarvitsevat sopivassa suhteessa osaamista, tietotekniikkaa ja innovaatioita, jotta ne voisivat toimia menestyksellisesti. Näitä palvelualojen näkökulmasta keskeisiä tekijöitä analysoidaan tarkemmin jatkossa julkaistavissa artikkeleissa.

Kuvio 4. Palvelutuotannon avaintekijät ja niiden vaikutukset

Artikkeli perustuu osittain Euroopan Komission Sisämarkkinoiden pääosaston julkaisuun: Business-related services: a key driver of European competitiveness. An enhanced economic analysis. http://ec.europa.eu/internal_market/services/brs/competitiveness_en.htm

Kirjoittaja työskentelee Yritysten rakenteet -yksikössä Tilastokeskuksessa.

Päivitetty 6.7.2006