Pohjalta huipulle 30 vuodessa - ja päinvastoin

Oulun, Tampereen ja Turun kaupunkiseudut olivat 1970-luvun lopulla suurissa vaikeuksissa. Kolmessa vuosikymmenessä ne ovat nousseet menestysmittarin häntäpäästä parhaiten pärjäävään viidennekseen, Oulun seutu peräti ykköseksi.

Erkki Niemi

Seutukuntien menestystä vuosina 1975-2004 tarkastellaan oheisessa taulussa viisivuotisjaksoittain. BTV-indikaattori vertaa alueen bkt:n, työllisyyden ja väestön vuosittaisia muutoksia koko maan muutoksiin.

BTV-indikaattori viisivuotisjaksoittain 1975-2004, taulukko (Excel)
BTV-indikaattori viisivuotisjaksoittain 1975-2004, taulukko (pdf, 68 kt, 1 s. )

Suomen aluekehitys 1975 - 2004, viisivuotisjaksoja tarkemmin käsittelevä artikkeli

Seutukunnat on järjestetty viimeisen sarakkeen painotetun keskiarvon mukaan; kauimpana olevan jakson (1975-80) paino on yksi kuudesosa viimeisimmän jakson (2000-2004) painosta. Tuoreimmat havainnot saavat siis selvästi suuremman painon. Perusteluna painotukselle on menestyksen katoavaisuus; varhaisesta menestyksestä on vähemmän jäljellä kuin vasta hankitusta. (Toiseksi viimeisestä sarakkeesta löytyvät myös painottamattomat keskiarvot: niillä laskien ykkönen on Maarianhaminan seutu.)

Parhaiten on menestynyt Oulun seutu. Vielä 1970-luvun jälkipuoliskolla Oulu oli pahasti pakkasen puolella; sijoitus seutukuntien joukossa 67. Häntäpäässä tuolloin olivat myös Tampereen, Turun ja Salon seutukunnat, kaikki nyttemmin BTV-indikaattorin kärkipäätä.

Menestystarinoiden lisäksi on myös huikeita pudotuksia. Pohjanmaan rannikkoseutu on esimerkki yhden suuren tuotantolaitoksen vaikutuksesta (ks. juttu aiheesta s. 33). Kaskisiin rakennetun sellutehtaan käynnistyminen vuonna 1977 nosti koko seudun BTV-indikaattorin vuosien 1975-80 kärkisijalle. Seutukunnan menestysmittari painui vuosina 2000-04 pohjalukemiin, syynä jälleen metsäteollisuus. Kauden alun huippuvuotta 2000 seurannut paluu normaaliin näkyy tuotannon jyrkkänä laskuna ja BTV-indikaattorin pitkänä miinuksena. Seudun tulosta ei pelasta edes Närpiön "punainen kulta", tomaatti.

Seutukuntien menestys on viiden vuoden keskiarvoinakin tarkastellen varsin vaihtelevaa. Vaihteluherkkyyttä lisäävät yksipuolinen ja vientimarkkinoista riippuva tuotantorakenne. Myös monien seutukuntien pienen koon vuoksi satunnaisten tekijöiden vaikutus on muutoksia mitattaessa suuri.

Suurten ja monipuolisten kaupunkiseutujen siirtyminen viidenneksestä toiseen tai jopa viidenteen on yksi silmiinpistävä piirre. Myös Helsingin menestystie on ollut mutkikas.

Suurten kaupunkiseutujen kehitys on ollut maan parasta. Keskisuurten kaupunkien kehitys on ollut kohtuullista ja teollisten kaupunkiseutujen kehnoa muutamista hyvistä suhdanteista huolimatta. Maaseutumaisten ja harvaan asuttujen seutujen kehitys on ollut pääosin kehnoa. Parhaista vuosista on vierähtänyt kolme vuosikymmentä.

Kuka olisi ennustanut?

Tarkastelu tuo mieleen myös vanhan vitsin ennustamisen vaikeudesta. Kuka olisi jakson 1975-1980 perusteella osannut veikata edes seuraavan jakson menestyjät ja menettäjät?

Vuosina 1975-80 parhaiten menestyvän ylimmän viidenneksen seutukunnat muodostavat varsin yllättävän joukon. Niistä yksi on kokonaistuloksissa pudonnut alimpaan ja viisi toiseksi alimpaan viidennekseen. Vain neljä seutua on säilyttänyt asemansa menestysmittarin parhaassa viidenneksessä. Helsingin metropolialueen seuduista parhaaseen ryhmään ylsi vain Porvoon seutu.

Suomen suurista kaupunkiseuduista näyttävimmän loikan on tehnyt Oulun seutu. Se on 1970-luvun lopun alimman viidenneksen sijalta 67 ponkaissut kahdesti ykköseksi, kaksi kertaa toiseksi ja saavuttanut koko kisan voiton! Varsin hyvä päättötodistus kaupunginjohtaja Kari Nenoselle.

Yliaktuaari Erkki Niemi työskentelee Tilastokeskuksessa aluetilinpidon käytön edistämis- ja alueellisten indikaattoreiden kehittämistehtävissä.

Päivitetty 1.9.2006