Viihteestä riippuvuudeksi - rahapeliongelman luonne

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Tapio Jaakkola. Kirjoittaja on Peluuri-palvelun projektipäällikkö. Peluuri-palvelu on A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton auttava puhelin peliongelmaisille.

Rahapelien tarjonta on vuosien saatossa muuttunut. Pelaamisesta on tullut normaalia ja arkipäiväistä, kun se vielä joku vuosikymmen sitten oli kiellettyä, synti tai pahe. Suomessa on 25 000-65 000 peliongelmaista. Rahapeliongelma on kuitenkin vielä paljolti näkymätön ja vaiettu ongelma.

Ihmiset ovat pelanneet ja lyöneet vetoa niin kauan kuin tiedetään. Pelaaminen, leikki on luontaista ihmisille. Rahapelit ovat suurin viihde- ja ajanvieteteollisuuden haara. Kolmen suomalaisen rahapeliyhteisön tuotto, toisin sanoen pelaajien tappiot, olivat viime vuonna yhteensä 1,3 miljardia euroa. Rahapeleistä on tullut osa arkipäiväämme. Selvimmin tämä näkyy pokeribuumissa ja erityisesti nettipokerissa. Karamellien, pokerisalkkujen, tv-ohjelmien, pokerioppaiden ja -lehtien taakse tahtoo välillä unohtua, että kyse on kuitenkin myös uhkapelistä.

Rahapelit ovat yhä vain helpommin saatavilla, ja pelaamisesta on tullut digitaalista. Suomessakin rahapelin kohtaa nykyään lähes kaikkialla päivittäin. Meillä on yli 17 000 kolikkoautomaattia hajasijoitettuna kaupoissa, baareissa, huoltoasemilla ja kioskeissa. Yli 4 000 myyntipisteessä voi ostaa arpoja tai niissä voi lyödä vetoa. Näiden lisäksi internetissä voi pelata yli 2 300 ulkomaisella pelisivustolla, useimmilla 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Myös kännykällä voi pelata rahapelejä.

Rahapeliongelma on kuitenkin vielä paljolti näkymätön ja vaiettu ongelma. Ongelmapelaajaa ei tunnista ulkoisesta olemuksesta; henki ei haise eikä askel horju. Yksi olennainen peliongelman tunnistamista ja siinä auttamista vaikeuttava seikka on, että peliongelmaa ja peliriippuvuutta ei aina mielletä todelliseksi riippuvuudeksi.

Mikä on peliongelma?

Peliongelma on monisyinen asia, ja peliongelmaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Heidän ongelmansa aiheutuvat monimuotoisista psykologisista vaikutteista, ympäristö- tai sosiaalisista tekijöistä. Pelaamisen motiivina voi olla raha, toiset hakevat viihdettä tai jännitystä ja osa pakenee arjen huolia ja murheita pelaamisen pariin.

Pelaajat voidaan pelaamisen kautta jakaa neljään tasoon:

  • 0-tason henkilö ei ole koskaan pelannut rahapelejä,
  • 1-tasoon kuuluvat sosiaaliset tai viihdepelaajat,
  • 2-taso; liikapelaaminen, riskiryhmään kuuluvat ja ongelmapelaajat tai holtittomat pelaajat,
  • 3-taso; pakonomainen tai patologinen pelaaminen, peliriippuvuus.

Peliriippuvuudelle on määritelmä, mutta ongelmapelaamiselle ei löydy yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä peliongelman nähdään olevan peliriippuvuutta edeltävä vaihe. Ongelmapelaaminen on liiallista rahapelien pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti henkilön muihin elämän alueisiin, kuten hänen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteensä, suoriutumiseen koulussa tai työelämässä, talouteen ja/tai ihmissuhteisiin. Sille, missä vaiheessa peliongelmaisesta henkilöstä tulee patologinen pelaaja eli peliriippuvainen henkilö, ei ole selvää rajaa.

Peliongelmaa ei voi mitata rahassa, vaikka siihen lähes aina liittyy taloudellisia ongelmia. Ihmisten varallisuus on erilainen ja samoin myös heidän kykynsä kestää rahanmenetyksiä, joten sitä kautta ei voi sanoa, milloin jonkun pelaamisesta on tullut ongelma.

Sivun alkuun

Mitä on peliriippuvuus?

Pelihimo tai peliriippuvuus luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöhin. Peliriippuvuuden diagnoosi on kuvailtu sekä amerikkalaisessa (DSM) että eurooppalaisessa (ICD) psykiatrisessa diagnoosijärjestelmässä. DSM-IV -luokittelussa peliriippuvuus edellyttää, että henkilöllä täyttyy vähintään viisi seuraavista kriteereistä:

  1. On voimakas kiinnostus pelaamiseen.
  2. On pelattava jatkuvasti suuremmilla rahasummilla saadakseen haluamansa jännityksen.
  3. On toistuvia epäonnistuneita yrityksiä hallita, vähentää tai lopettaa pelaaminen.
  4. Pelaamisen vähentäminen tai lopettaminen aiheuttaa levottomuutta tai ärtyisyyttä.
  5. Pelaa paetakseen tai helpottaakseen oloaan.
  6. Hävittyään palaa pian takaisin tasoittaakseen tappionsa.
  7. Valehtelee perheelle, terapeutille, hoitajille tai muille salatakseen pelaamisen aiheuttamia rahamäärien menetyksiä.
  8. Syyllistynyt rikokseen kuten petos, väärennys tai kavallus pelaamisen rahoittamiseksi.
  9. On vaarantanut tai menettänyt tärkeän ihmissuhteen, työpaikan tai tilaisuuden pelaamisen takia.
  10. Tukeutuu muihin selvitäkseen pelaamisen aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta.

Peliongelma voidaan määritellä myös toiminnalliseksi riippuvuudeksi. Tällöin siis ne, jotka jäävät koukkuun, ovat riippuvaisia siitä, mitä tekevät ja tekemisen aikaansaamista tunteista. Nuo tunteet voivat olla yhtä lailla kiihottumista jännityksestä ja voitoista tai helpotusta ahdistukseen.

Sivun alkuun

Peliongelman synty

Peliongelman synty vaihtelee eri henkilöillä niin ajallisesti kuin vaikutuksiltaan. Ongelman kehittymisessä voidaan tunnistaa eri vaiheita, eikä peliriippuvuuteen päädytä oikopäätä.

Peliongelman kehittymiselle on löydettävissä joukko siihen altistavia välittömiä riskitekijöitä. Toiminnallisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi varhainen pelaamisen aloittaminen ja jatkuva pelaaminen. Kognitiivisia tekijöitä taasen ovat esimerkiksi pelaajan harhaluulot, tietämättömyys pelien rakenteesta ja todennäköisyyksistä tai hänen uskomuksensa onnesta.

Välittömien riskitekijöiden lisäksi on välillisiä tekijöitä, jotka voidaan jakaa sosiaalisiin alttiuksiin kuten lasten saamat pelaamiseen liittyvät asenteet, emotionaalisiin taipumuksiin esimerkiksi alhainen itsetunto, biologisiin taipumuksiin kuten vajavainen impulssikontrolli ja ympäristötekijöihin kuten pelipalvelujen järjestäminen.

Varhainen altistus rahapelaamiseen lisää riskiä peliongelman syntyyn. Tietämättömyys pelien luonteesta, sattumasta ja todennäköisyyksistä voivat lisätä peliongelman todennäköisyyttä. Pelien saatavuus, sijoittelu ja pelien rakenne vaikuttavat peliongelmaan. Mitä helpommin ja lähempänä pelit ovat saatavissa sekä mitä nopeampia ja välittömämmin palkitsevia ne ovat, sitä helpommin niihin syntyy riippuvuus.

Ongelmapelaajat aloittavat yleensä pelaamisen nuorempana. Ja useammin kuin muut he näyttävät muistelevan alkuvaiheen suurta voittoa. He myös pelaavat useammin päihtyneenä ja päihdeongelmat liittyvät usein liikapelaamiseen. Peliongelmaisilla on useammin myös läheisiä, joilla on peliongelma. Lisäksi he näyttäisivät kärsivän muita useammin masennuksesta.

Sivun alkuun

Pelaajan kierre

Peliongelman kehittymisessä voidaan nähdä kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja usein saa yhden tai useampia isoja voittoja, jotka kannustavat häntä jatkamaan pelaamista vaikka tappioiden määrä kasvaisikin. Pelaaminen on vielä ajanvietettä ja tuottaa mielihyvää.

Toisessa, häviämisvaiheessa pelaajan motiivina on jo usein tavallaan pako, ja hän yrittää lisää pelaamalla saada takaisin häviämiään rahoja ongelmien kuitenkin yhä vain kasvaessa. Ihmissuhteet joutuvat koetukselle, ja stressi kasvaa.

Kolmannessa epätoivon vaiheessa pelaaja on niin sanotusti "pohjalla". Pelaaminen hallitsee koko elämää. Pelaaja voi sekä henkisesti että fyysisesti yhä huonommin. Tämä on usein se vaihe, jossa hakeudutaan hoitoon. Koko prosessiin voi kulua kymmenenkin vuotta.

Sivun alkuun

Peliongelman seurauksia

Peliongelma aiheuttaa erilaisia seurauksia eri yksilöille, mutta ne rajoittuvat harvoin vain pelaajaan; ne vaikuttavat koko hänen lähiympäristöönsä ja läheisiinsä. Tutkimusten mukaan peliongelma heijastuu keskimäärin 7-10 ihmiseen pelaajan lähipiirissä. Tämä seikka myös antaa yhteiskunnalle perusteita säädellä pelaamista ja puuttua ongelmapelaamiseen.

Peliongelma näkyy taloudellisina vaikeuksina, psyykkisinä ongelmina, kuten masennuksena, fyysisinä oireina esimerkiksi unettomuutena ja sosiaalisina ongelmina ihmissuhteissa tai vaikkapa avioerona. Ongelmapelaaminen voi herättää myös itsetuhon ajatuksia ja johtaa jopa itsemurhaan.

Peliongelmaan tai peliriippuvuuteen liittyvät usein myös mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö. Ongelmapelaaja voi myös syyllistyä rikokseen, kun rahaa pelaamiseen on saatava keinolla millä hyvänsä.

Sivun alkuun

Peliongelman yleisyys

Pelaajien motiivit ja pelaamisen tavat vaihtelevat sekä iän että sukupuolen mukaan. Miehet hakevat useammin pelaamisesta jännitystä ja rahaa, kun taas naisilla pelaaminen on useammin "pakopelaamista". Miehet pelaavat enemmän, ja suurin pelaajien ryhmä ovat 20-30-vuotiaat miehet. Miehillä pelihimo alkaa usein varhaisessa aikuisiässä. Naiset näyttävät aloittavan pelaamisen myöhemmin, mutta kehittävät ongelman miehiä nopeammin.

Liikaa pelaavia löytyy kaiken ikäisistä ja kaikista sosiaaliryhmistä. Tietyt pelaamisen muodot näyttävät yhdistävän ongelmapelaajia. Rahapeliautomaatit aiheuttavat kaikkialla eniten ongelmia. Myös muut nopeatempoiset ja välittömästi palkitsevat pelit, kuten vedonlyönti, kasinopöytäpelit ja pokeri ovat riskiltään selvästi esimerkiksi lottoa suurempia.

Suomalaiset pelaavat paljon. Pelaamisen yleisyydellä ja pelien saatavuudella on merkitystä peliongelman kehittymiseen. Suomessa on tehty ainoastaan kaksi peliongelman yleisyyttä mitannutta tutkimusta, joista viimeisin on sosiaali- ja terveysministeriön Taloustutkimus Oy:llä keväällä 2003 teettämä. Sen mukaan meillä on ongelmapelaajia 25 000-65 000 eli vajaat kaksi prosenttia 15-70-vuotiaista suomalaisista. Lisäksi neljällä prosentilla on ollut rahapelien aiheuttamia ongelmia jossain elämänsä vaiheessa.

Maailmalla on tehty tutkimuksia peliongelman yleisyydestä (Taulukko 1). Näiden vertailua vaikeuttaa se, että käytetyt tutkimusmenetelmät eivät ole kaikin osin vertailukelpoisia. Suomen tutkimuksen luvut ovat melko korkeat muihin verrattuna ja voivat osin selittyä tutkimusmenetelmällä ja sillä, että otoksessa oli mukana nuoria 15-17-vuotiaita. Lisäksi suomalaisessa tutkimuksessa mitattiin elinaikaisia peliongelmia ja tämä myös nostaa lukuja.

Taulukko 1. Peliongelma ja peliriippuvuus eri maissa, prosenttiosuus.

Maa

Tutkimusmenetelmä		 Peliongelma*

%		 Peliriippuvuus*

%		 Yhdistetty*

%
Australia 1999**
SOGS-M		 2,8 2,1 4,9
Norja 2003**
NODS		 0,4 0,3 0,7
Norja 2003***
NODS		 0,8 0,6 1,4
Ruotsi1998**
SOGS-R/DSM-IV		 1,4 0,6 2,0
Ruotsi1999***
SOGS-R/DSM-IV		 2,7 1,2 3,9
Suomi 2003***
SOGS-R		 4,0 1,5 5,5
Sveitsi***
SOGS		 2,2 0,8 3,0
Uusi-Seelanti 1999**
SOGS-R		 0,8 0,5 1,3
Uusi-Seelanti 1999***
SOGS-R		 1,9 1,0 2,9

* Jako perustuu yleisesti tutkimuksessa käytettyyn; jossa 3-4 pistettä SOGS (South Oaks Gambling Screen) kyselyn asteikolla tarkoittaa peliongelmaa tai 2-tason pelaajaa ja 5+ SOGS -pistettä on peliriippuvuus tai 3-tason pelaaja.
** mitattu peliongelmaa viimeisten 12 kuukauden aikana
*** mitattu peliongelmaa koko elämän aikana

Lähde: Alberta Gaming Research Institute, Jakob Jonsson 2005

Nuorten liikapelaaminen näyttäisi tutkimusten mukaan olevan aikuisia huomattavasti yleisempää, vaikka nuoret pelaavat aikuisia vähemmän. Nuoret ongelmapelaajat aloittavat aikaisin, jopa noin kymmenvuotiaina. Riskiryhmään kuuluvat erityisesti ne pojat, joilla on muutakin riskikäyttäytymistä, kuten päihteiden käyttöä, tupakointia, näpistelyä ja poissaoloja koulusta. Tytöillä liikapelaaminen on harvinaisempaa. Nykyinen pelien markkinointi on huolestuttavaa. Erityisesti sitä on pokerin mainostaminen lapsille ja nuorille suunnatuilla tuotteilla, esimerkiksi marketeissa myytävillä pelipaketeilla. Varhainen altistus pelaamiseen on tutkimusten mukaan suurimpia peliongelman riskitekijöitä.

Sivun alkuun

Pelaaminen yleistyy

Rahapelaaminen on sekä Suomessa että maailmalla kasvussa ja pelaamisen teknologia kehittyy nopeasti. Internet ja muut viestimet mahdollistavat pelaamisen kaikkialla ja koko ajan. Internetissä tapahtuva pelaaminen ja myös sen aiheuttamat ongelmat kasvavat nopeasti.

Rahapeleistä tulee yhä selvemmin osa muuta viihdeteollisuutta. Pokeria pelataan televisiossa. Nuorten videopelit ja vedonlyönti yhdistyvät jo netissä. Satojen miljardien eurojen kansainvälinen peliteollisuus kasvaa ja sen tulevia vaikutuksia voi vain arvailla.

Rahapeliongelman vaikeutumisen vähentämiseksi meillä olisi paljon tehtävää. Suomalaisessa rahapelijärjestelmässä on tällä hetkellä viisi keskeistä haastetta; 1) ehkäisevää työtä ei ole tehty riittävästi, 2) hoitojärjestelmässä ja hoidon saatavuudessa on puutteita, 3) auttamisen ammattilaisilta puuttuu sekä tietoa ja osaamista että resursseja, 4) meiltä puuttuu julkinen ja yhteiskunnallinen keskustelu rahapeleistä ja 5) tietämyksemme peliongelman yleisyydestä ja muutoksista on liian vähäistä. Suomalaista rahapeliongelmaa on tutkittu liian vähän.

Lähteet:

Alberta Gaming Research Institute: Prevalence - International. www.abgaminginstitute.ualberta.ca.
Griffiths,M., Delfabbro, P. (2001): The biopsychosocial approach to gambling: Contextual factors in research and clinical interventions. Journal of Gambling Issues 5. October 2001.
Jaakkola, T.(2005): Peluuri - auttava puhelin peliongelmissa. Vuosiraportti 2005. Julkaisematon.
Jonsson, J.(2005): Prevalensundersökningar om spelberoende i Norden. - ett disskussionsunderlag.
Lönnqvist, J., Heikkinen, M., Henriksson, M., Marttunen, M., Partonen, T. (toim.)(2006): Psykiatria.
The Ontario Problem Gambling Research Centre (OPGRC): Framework of Problem Gambling. www.gamblingresearch.org
Petry, N. M. (2005): Pathological gambling. Etiology, comorbidity, and treatment.
The Responsible Gambling Council, www.responsiblegambling.org
Ladouceur, R., Sylvain, C., Boutin, C., Doucet, C. (2003): Understanding and treating the pathological gambler.
Sosiaali- ja terveysministeriö/Taloustutkimus Oy: Rahapelitutkimus. 2003.
Young, K. (1998): Caught in the net.

Päivitetty 14.12.2006