Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia

"Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi", kirjoittaa Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa avaussanoiksi. Tuotantotoiminnassa tarvitaan Jussia (työpanos) ja kuokkaa (tuotantopääoma). Kolmas tarvittava tuotannontekijä on maa.

Pohjantähdessä silloin tuottamaton suo raivattiin viljaa ja heinää tuottavaksi pelloksi. Tuotantorakenteen muutoksen myötä maan merkitys tuotannontekijänä on päässyt unohtumaan. Se nousee yhä keskeisemmäksi luonnonvara- ja ympäristöasioiden vuoksi.

Maailman laajuinen huoli ilmastonmuutoksesta on yksi esimerkki tuotannontekijän merkityksen uudesta tulemisesta ja samalla käsitteen laajenemisesta. Maanpinnan kasvukyvyn ja sen uumenissa piilevien luonnonvarojen lisäksi tuotannontekijä maa sisältää myös maapinnan yläpuolisen ilmakehän.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008