OECD tutki tulonjaon muutokset

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Veli-Matti Törmälehto on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

Tuloerot ovat kasvaneet useimmissa OECD-maissa kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Suomessa tuloerot ovat kasvaneet - hyvin alhaiselta lähtötasolta - selvästi enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin.

Tuloerot eivät Suomessa ole enää "maailman pienimmät", mutta nopeasta kasvusta huolimatta taso on edelleen OECD-maiden keskivertoa alempi. Tämä ilmenee OECD:n tuoreesta julkaisusta, joka käsittelee tulonjakoa ja sen muutoksia 1980-luvun puolivälin jälkeen. Pienten tuloerojen maita ovat nykyisin enää Ruotsi ja Tanska. Suomen tuloerot ovat OECD-maiden keskitasoa tai hieman pienemmät, ja Suomeen vertautuvia maita ovat Norja ja Keski-Euroopan maat. Anglosaksiset maat ja Etelä-Eurooppa muodostavat suurehkojen tuloerojen maaryhmän. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Tuloerojen taso 1980-luvun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä (Gini-kerroin). Kuviosta puuttuvat suurien tuloerojen maat Turkki ja Meksiko.

Lähde: OECD 2008.

Tuloerojen kasvu on Suomessa ollut suurempaa kuin useimmissa OECD-maissa. Kuviossa 1 tämä ilmenee Suomen suurempana etäisyytenä kuvion lävistäjästä. Gini-kertoimen muutos prosenttiyksiköissä on ollut lähes Uuden-Seelannin tasoa (6) ja prosentteina tarkasteltuna OECD-maiden suurinta (30). Keskimääräinen Gini-kertoimen muutos OECD-maissa on ollut noin 2 prosenttiyksikköä eli noin 7 prosenttia 1.

Suomen osalta julkaisun tietolähteenä on Tilastokeskuksen tulonjakotilasto, joka on tietysti jo aikaa sitten kertonut tuloerojen muutoksista erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla. OECD:n edellinen laaja tulonjakoraportti (Atkinson ym. 1995) kertoi tilanteesta 1980-luvun puolivälissä, jolloin tuloerot olivat Suomessa vielä pienet, eräillä tunnusluvuilla mitaten jopa OECD-maiden pienimmät.

Tulojen muutos

Talouskasvu ja sitä myötä tulojen kasvu on 1990-puolivälin jälkeen ollut Suomessa suotuisaa verrattuna useimpiin OECD-maihin. Keskimääräinen tulojen vuosimuutos OECD-maissa oli noin 2 prosenttia, kun Suomessa vastaava luku oli noin 3 prosenttia. Tuloerojen kasvu Suomessa on näkynyt erityisesti suurituloisimpien tulojen poikkeuksellisen voimakkaana kasvuna.

Suomessa suurituloisten tulokehitys on ollut selvästi muita maita parempaa, keskituloisten tulokehitys jonkin verran muita parempaa ja pienituloisten OECD:n keskitasoa (kuvio 2). Kuviosta voi myös päätellä, että Uuden-Seelannin voimakas tuloerojen kasvu ajoittui aiemmalle kymmenvuotisjaksolle (1985-1995) kuin Suomessa. OECD:n tulosten perusteella näyttäisi, että tulokehitys on esimerkiksi Saksassa, Yhdysvalloissa ja erityisesti Japanissa ollut melko vaatimatonta.

Kuvio 2. Tulojen muutos 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin tulojakauman eri kohdissa, % vuodessa keskimäärin.

Lähde: OECD 2008.

Sivun alkuun

Mitkä tekijät ovat muutosten taustalla?

Useimmissa maissa väestö on ikääntynyt ja kotitalouksien keskikoko pienentynyt. Tällöin suhteellisesti pienituloisen väestön osuus lisääntyy ja kotitalouksien jäsenten yhteisen kulutuksen ja kotitaloustuotannon hyötyjä menetetään. Väestön ikärakenteen ja kotitalouksien rakenteiden muutos on vaikuttanut tuloeroihin yleensä ottaen varsin vähän, vaikka maiden välillä on toki eroja. Suomessa Gini-kertoimen kuuden prosenttiyksikön kasvusta vuodesta 1986 vuoteen 2004 demografiset tekijät selittävät noin prosenttiyksikön. Suomessa, kuten muissakin maissa, kotitalouksien rakennemuutokset vaikuttaisivat olevan ikärakenteen muutoksia merkittävämpi tekijä, vaikka näiden tekijöiden erottaminen toisistaan onkin vaikeaa (esimerkiksi yksin asuvien ikääntyneiden osuuden kasvu).

Palkansaajien palkkaerot vaikuttavat käytettävissä olevien tulojen eroihin koko väestössä, mutta vain osatekijänä. Palkkaerot ovat kasvaneet useissa maissa, mutta Suomi on yksi niistä maista, joissa merkittävää kasvua ei ole havaittavissa. Hyvä työllisyyskehitys itse asiassa tasoitti palkkatulojen jakautumista kaikkien kotitalouksien välillä 1990-luvun lopulla, kun käytettävissä olevien tulojen erot kasvoivat.

Sivun alkuun

Omaisuustulojen kasvu vaikuttaa Suomessa

Syytä tuloerojen kasvuun onkin haettava muista kuin palkkatuloista. Yrittäjätulot ja voimakkaasti keskittyneet omaisuustulot ovat vaikuttaneet tuloerojen kasvuun, ja näin on käynyt erityisesti Pohjoismaissa 2. Suomessa tuloeroja ovat kasvattaneet nimenomaan omaisuustulot, jotka ovat pääsääntöisesti pääomatuloina verotettuja 3. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa käytössä oleva eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa ansiotuloja verotetaan progressiivisesti ja pääomatuloja suhteellisesti, on yhdessä pääomatulojen tulo-osuuden nousun kanssa keskeinen osatekijä tuloerojen kasvussa.

Tulonsiirtojen ja verotuksen kautta tapahtuvan tulojen uudelleenjaon väheneminen on merkittävä piirre useiden maiden tuloerojen kasvussa. Näin on käynyt muun muassa kaikissa Pohjoismaissa. Tulonsiirtojen uudelleen jakavaa vaikutusta käsittelevä luku OECD:n raportissa on valitettavasti Suomen osalta vertailukelvoton, sillä Suomen osalta työeläkkeitä on käsitelty markkinatulona (omaisuustulona) eikä tavanomaisen käytännön mukaisesti julkisena tulonsiirtona. Tämä on ongelma, koska tulonsiirtojen tasaavaa vaikutusta arvioidaan suhteessa markkinatuloihin.

Raportissa tehdään arvioita tuloeroista laajennetulla tulokäsitteellä ottamalla huomioon myös julkiset hyvinvointipalvelut (terveys- ja koulutuspalvelut, sosiaalinen asuminen). Hyvinvointipalvelut tasoittavat rahatulojen jakautumista, sillä ne kohdentuvat suhteellisen tasaisesti tuloviidenneksiin, jolloin pienituloisemmat hyötyvät niistä suhteellisesti suurituloisia enemmän (ks. Lindqvistin artikkeli tässä lehdessä). Niiden huomioiminen ei kuitenkaan merkittävästi muuta maiden välistä järjestystä tuloerojen suhteen.

Sivun alkuun

Tuloerojen kasvu ollut merkittävää

OECD tulkitsee tuloerojen kasvun olleen kohtuullista, mutta merkittävää ("Moderate but significant"). Suomessa tuloerojen kasvu on ollut kolminkertaista OECD-maiden keskiarvoon verrattuna prosenttiyksiköistä laskien. Muutoksen voi siten sanoa olleen merkittävää, vaikka tulkintaan vaikuttavat myös asenteet suhteellisia tuloeroja kohtaan. Samaan aikaan kotitalouksien tulokehitys on ollut ripeää ja pienituloisuus kiinteällä rajalla määriteltynä ("absoluuttinen" tuloköyhyys) sekä itse koetut toimeentulovaikeudet selvästi vähentyneet (Tilastokeskus 2008).

Osa tuloerojen muutoksista on luonnollista seurausta demografisista tekijöistä ja yleisestä talouskehityksestä. Lienee kuitenkin selvää, että tuloerojen kasvu sisältää myös eriarvoisuuden kasvua tai ainakin eriarvoiseksi koettua kasvua. Tässä viimesijaisen perusturvan reaalitasojen heikko kehitys suhteessa työ- ja omaisuustuloihin sekä eriytetty tuloverojärjestelmä ja sen niin sanottu muuntamisongelma (lähinnä työtulojen muuntaminen osinkotuloksi) ovat keskeisiä tekijöitä.

______

1  Gini-kertoimen muutoksen arviointi prosenttiyksikköinä tai prosentteina ei ole ongelmatonta, mutta näin OECD tietoja raportoi.
2  Tietojen vertailukelpoisuus erityisesti omaisuustuloissa on suuri ongelma, ja on tietysti aiheellista kysyä, mikä merkitys on sillä, että Pohjoismaissa tuloja kyetään mittaamaan rekistereistä, kun muualla joudutaan turvautumaan pitkälti haastattelutietoihin.
3  OECD:n tutkimuksen tulokäsite ei sisällä myyntivoittoja tai laskennallista asuntotuloa.

Lähteet:

Atkinson, A. B. - L. Rainwater - T. M. Smeeding, 1995. Income Distribution in the OECD Countries. Social Policy Studies No. 18. OECD. Paris.
OECD, 2008. Growing unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries. OECD. Paris.
Tilastokeskus, 2008.Tulonjakotilasto 2006.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 16.3.2009