Otostutkimukset otettiin hitaasti käyttöön virallisissa tilastoissa

  1. Ensimmäiset osittaistutkimukset
  2. Otostutkimukset tulevat väestölaskennan korvikkeiksi
  3. Suomen julkinen sektori omaksuu otostutkimukset
  4. Helsinki etunenässä otostutkimusten käyttäjäksi
  5. Työvoimatutkimus oli Tilastokeskuksen ensimmäinen otostutkimus
  6. Kaikki kotitaloudet kulutustutkimuksen otokseen vuonna 1966
  7. Yksityiset tutkimuslaitokset tienraivaajina

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Vesa Kuusela on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Lähes kaikissa maissa surveytutkimukset ovat vallanneet alaa saman kaavan mukaan. Edelläkävijöinä ovat olleet yksityiset tutkimuslaitokset, ja niiden jälkeen akateemiset tutkijat ovat ottaneet otosmenetelmän käyttöönsä. Julkinen sektori on yleensä omaksunut menetelmän viimeisenä. Suomenkin tilastovirasto teki ensimmäisen otostutkimuksen vasta vuonna 1958.

Sen jälkeen kun Current Population Surveyn (CPS) tuottamat tiedot otettiin virallisen tilaston osaksi Yhdysvalloissa, ovat otostutkimuksiin perustuvat tilastot vakiinnuttaneet paikkansa monien maiden virallisissa tilastoissa. CPS:n aloittaminen oli vedenjakaja, josta tämä kehitys varsinaisesti alkoi (ks. Kuusela 2009). Ensimmäisen onnistuneen galluptutkimuksen ja sitä seuranneen keskustelun on arvioitu lisänneen sekä suuren yleisön että tiedeyhteisön luottamusta otostutkimuksiin ja niiden uskottavuuteen (Hansen 1987).

Alun perin surveymenetelmä kehitettiin yhteiskunnallisia tutkimuksia varten täydentämään väestölaskennan tietoja. Vuosisata sitten otantatutkimusten soveltaminen väestötutkimuksiin ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa kuin nykyisin infrastruktuurin heikkouden ja väestötietojen puutteiden vuoksi. Suurimmat käytännön ongelmat olivat otoksen poiminnassa ja tiedon keruun järjestämisessä.

Edustava otos on mahdollista poimia vain, jos väestörakenne on tunnettu ja väestöstä on saatavilla esimerkiksi edustava luettelo tai kartta. Ainoana mahdollisena tietojenkeruutapana pidettiin "laskijoiden" eli haastattelijoiden käyttöä. Tällaisen tiedonkeruun organisointi on työlästä ja vaatii paljon resursseja. Yksinkertaista satunnaisotantaa ei pidetty mahdollisena tiedonkeruun vaikeuden ja kustannusten vuoksi.

Ensimmäiset osittaistutkimukset

Alkuaikoja leimasi lisäksi epäily, että ihmispopulaatio on niin monimuotoinen ja vaikeasti hallittava, ettei siitä voi saada luotettavaa käsitystä osittaistutkimuksilla.1800-luvun puolivälin tienoilla Adolphe Quetelet pyrki osoittamaan, että lähes kaikki ihmisten ominaisuudet noudattavat väestötasolla normaalijakaumaa. Hänen kuluisin ideansa lienee niin sanottu keskiarvoihminen, l'homme moyen. Keskiarvoihminen oli ihanne, jonka kaltaisia kaikkien ihmisten teoriassa piti olla - poikkeamat keskiarvosta saattoi tulkita virheiksi.

Quetelet'n ajatusten innoittamana syntyivät ensimmäiset yhteiskunnalliset osittaistutkimukset, kun ranskalainen insinööri Frederic Le Play kehitti niin sanotun monografiamenetelmän. Sen ideana oli tutkia vain tyypillisiä keskiarvotapauksia, ja välttää ääritapauksia. Haastateltaviksi valittiin esimerkiksi tyypillisiä työläistalouksia. Tästä menetelmästä tuli hyvin suosittu 1800-luvun lopulla.

Veera Hjeltin tekemä Tutkimus ammattityöläisten toimeentuloehdoista Suomessa 1908-1909 oli ensimmäinen Suomessa tehty osittaistutkimus. Se perustui monografiamenetelmään, ja siinä tutkittiin tyypillisiä työläistalouksia, "normaaliperheitä". Jonkin verran muokattuna ja laajennettuna koskemaan "yhteiskunnan eri piirejä" tämä tutkimusmenetelmä säilyi Suomessa aina 1960-luvulle asti.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 30.9.2009