Kannustavuutta vai kohtuullisuutta?
Kansalaiskäsityksiä oikeudenmukaisesta palkasta

  1. Kiinnostuksen kohteena arviot ja mielipiteet palkoista
  2. Myyjien, teollisuustyöntekijöiden ja lääkäreiden palkat sopivalla tasolla
  3. Yritysjohtajat ansaitsevat moninkertaisesti arvioitua enemmän
  4. Ministerit ylipalkattuja?
  5. Suurituloisimpien palkat ovat vastaajien mielestä liian suuret

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on Hyvinvointikatsauksen toimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Ministerit ja suuryritysten johtajat saavat liikaa palkkaa, arvioivat Eriarvoisuus Suomessa -kyselyn vastaajat. Vastaajien käsitykset yritysjohtajien palkoista ovat kuitenkin kaukana todellisuudesta.

Palkka on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kuvaajista. Esimerkiksi verotietojen läpikäyminen julkisuudessa, paperialan lakko ja sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhka liittyvät keskusteluun oikeudenmukaisesta palkkatasosta. Käsitykset siitä, tulisiko palkkaa maksaa koulutuksen, työn vaativuuden, henkilökohtaisten ominaisuuksien tai joidenkin muiden ominaisuuksien mukaan, vaihtelevat melkoisesti.

Viime vuosien palkkakeskusteluissa on keskitytty erityisesti suurituloisimpien ryhmien palkkoihin. Taloustaantuman syitä etsittäessä on keskusteltu myös yritysjohtajien palkitsemisesta erityisesti pankkialalla, jossa tulokseen perustuvan ja holtittomana pidetyn palkkauksen on ajateltu osaltaan johtaneen asuntokuplan puhkeamiseen ja taantuman leviämiseen.

Suurien palkkojen puolustajat perustelevat usein näkemystään kannustinvaikutuksella: parhaiden voimien hankkiminen yrityksen johtoon vaatii kilpailukykyistä palkitsemista. Puolustajien mukaan todella suuret tulot koskevat hyvin pientä osaa ihmisistä, jolloin palkitseminen ei ole keneltäkään muulta pois.

Suuria palkkoja vastaan käytetään usein argumenttina kohtuullisuutta: tyydyttävän ja riittävän elämänlaadun takaamiseksi pienemmätkin palkkiot olisivat riittäviä. Onnellisuuden ei ajatella lisääntyvän samassa suhteessa palkan kanssa (esim. Laaksonen 2007). Palkan ajatellaan kuvaavan työpanoksen arvoa, eikä suuria palkkoja kritisoivien mielestä yksittäisen ihmisen tekemä työ voi olla niin arvokasta, että suuret palkat olisivat perusteltuja.

Millainen palkka sitten olisi sopiva, ja saavatko eri ammattiryhmien edustajat sen minkä ansaitsevat? Tarkastelen seuraavassa kansalaismielipiteitä ja -käsityksiä eräiden ammattiryhmien palkoista Eriarvoisuus Suomessa -kyselyn avulla (ks. laatikko). Tulkitsen vastaukset eräänlaiseksi sosiaaliseksi konsensukseksi oikeudenmukaisesta palkkauksesta. Tarkoituksena on selvittää, kallistuvatko vastaajat kannustimien vai kohtuullisuuden kannalle.

Kiinnostuksen kohteena arviot ja mielipiteet palkoista

Eriarvoisuus Suomessa -kyselyssä esitettiin kaksi palkkoja koskevaa kysymystä. Ensimmäisessä kysyttiin, kuinka paljon vastaaja arvelee eräiden ammattiryhmien ansaitsevan työstään bruttona kuukaudessa. Toisessa kysyttiin, kuinka paljon samoissa ammateissa toimiville tulisi maksaa riippumatta siitä, mitä he todellisuudessa saavat. Kysymykset koskivat seuraavia ammattiryhmiä:

  • terveyskeskuslääkäri
  • suomalaisen suuryrityksen johtaja
  • myymäläapulainen
  • ammatillista koulutusta vailla oleva teollisuustyöläinen
  • Suomen hallituksen ministeri

Kyselyyn on siis valittu sekä julkisessa keskustelussa esiin nousseita "kovapalkkaisten" ryhmiä että tavallisempia ammattiryhmiä. Vastaajille ei ole kyselyn yhteydessä ilmoitettu, miten paljon nämä ryhmät todellisuudessa ansaitsevat. Kumpaankin kysymykseen oli avovastausmahdollisuus, joten vastaaja saattoi ilmoittaa minkä tahansa sopivaksi katsomansa euromäärän. Tämänkaltaisissa tuloja koskevissa avovastauksissa on ongelmana se, miten vakavasti vastaajat suhtautuvat vastaamiseen: vastaaja voi antaa minkä tahansa luvun miettimättä vastauksensa järkevyyttä tai todenperäisyyttä.

Todellisia kuukausiansioita koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen palkkarakenneaineistoon, josta on etsitty mahdollisimman yhteensopivat ammattinimikkeet. Palkkarakenneaineistosta saatava kuukausittainen keskipalkka sisältää peruspalkan lisäksi muun muassa lisät, suoritusperusteiset palkanosat, luontoisetujen verotusarvon sekä lisä- ja ylityökorvaukset. Mukana eivät ole kertaluonteisesti maksettavat erät, kuten lomarahat ja tulospalkkiot. Mikäli tietoja ei palkkarakenneaineistosta löytynyt, olen käyttänyt muita tietolähteitä. Esitän tulokset mediaaneina, joilla tarkoitetaan kaikkien palkkojen keskimmäistä lukua.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.6.2010