Tuloista riippumatta asuminen ja velat aiheuttavat toimeentulovaikeuksia

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Marie Reijo on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2011.

Pelkkä tulotaso ei kuvaa toimeentulon riittävyyttä. Ihmisten omat arviot toimeentulovaikeuksistaan ja taloudellisesta selviytymisestään täydentävät objektiivista tietoa.

Taloudellisia resursseja osoittavat tulot ovat tärkein taloudellisen hyvinvoinnin objektiivinen mittari. Tulonjakotilastoinnissa käytettävissä olevat tulot kuvaavat vuoden aikana saatuja säännöllisiä tuloja (ns. Hicksin tulomääritelmä). Vuositulojen käyttö taloudellisen hyvinvoinnin mittaamiseen on kuitenkin epävarmaa kotitalouksien tulotason muuttuessa. Poikkeuksellisissa tilanteissa kotitalouden muut taloudelliset resurssit kuten nettovarallisuus ja hyvinvointipalvelujen saatavuus varmistavat taloudellista hyvinvointia.

Tulonjakotilastoja käyttävät tutkijat ja asiantuntijat (mm. Atkinson ym. 2010) ovat jo pitkään esittäneet, että yksinomaan käytettävissä olevat tulot eivät kuvaa riittävästi kotitalouksien taloudellista hyvinvointia. Niiden ohella tarvitaan muita tietoja, joiden perusteella aihealuetta on mahdollista tarkastella moniulotteisesti.

Resurssien lisäksi tulee kartoittaa taloudellisen hyvinvoinnin toteutumista, jota esimerkiksi kotitalouksien kulutus tai materiaalinen deprivaatio objektiivisesti mitattavina tekijöinä osoittavat. Samoin tarvitaan subjektiivisia tietoja eli kotitalouksien kokemuksia taloudellisesta hyvinvoinnistaan. Kokemukset liittävät käytettävissä olevat resurssit kotitalouden taloudelliseen hyvinvointiin, myös suhteessa sen aikaisemman ja odotettavissa olevaan taloudellisen tilanteen kehitykseen ja täydentävät näin objektiivista tietoa. Subjektiivisten tietojen merkitys korostuu taloudellisen hyvinvoinnin mittaamisessa etenkin silloin, kun tietoa tärkeistä objektiivisista tekijöistä ei ole käytettävissä tyhjentävästi tai tiedot eivät ole luotettavasti mitattavissa.

Virallisessa tilastoinnissa objektiivisia tietoja on käytetty relevantteina ja valideina taloudellisen hyvinvoinnin kuvaajina. Subjektiivisten tietojen käyttö sen sijaan on enemmän tai vähemmän kyseenalaistettu. Eräänä poikkeuksena ovat tilastointiin vakiintuneet barometrit (esimerkiksi kuluttajabarometrit), jotka mittaavat kotitalouksien luottamusta talouteen sekä kuluttajien mielialoja ja aikomuksia. Vuoden 2010 lopulla julkaistiin ensi kertaa erillisenä Tilastokeskuksen tulonjakotilaston tiedonkeruun yhteydessä kotitalouksilta haastateltuja tietoja koetuista toimeentulovaikeuksista eli tulojen riittävyydestä tavanomaisiin menoihin (tulonjakotilasto 2009). Aiempina vuosina tiedot on tilastoitu pienituloisuus-aiheen yhteydessä.

Käsittelen artikkelissani toimeentulovaikeuksia subjektiivisen taloudellisen hyvinvoinnin osoittimina ja niiden yhteyttä kotitalouksien objektiivisesti mitattavaan taloudelliseen tilaan. Käyttämäni subjektiiviset mittarit kuvaavat kotitalouksien käsityksiä tulojensa riittävyydestä tavanomaisiin ja poikkeuksellisiin menoihin sekä näkemyksiä tarvittavasta minimitulosta. Objektiivisena mittarina ovat käytettävissä olevat tulot. (Ks. tietolaatikko.)

Toimeentulokokemusten taustalla käsitykset kulutuksen välttämättömyydestä ja kohtuullisuudesta

Toimeentulon riittävyyttä on selvitelty monin eri menetelmin ensisijaisesti kotitalouksien kulutustarpeiden perusteella. Keskeisenä esimerkkinä riittävän toimeentulon määritelmän operationalisoinnista käytäntöön on sosiaaliturvajärjestelmä, joka taloudellisissa ja sosiaalisissa riskitilanteissa takaa toimeentuloa vähimmäisetuuksilla ja sosiaalivakuutuksen ansiosidonnaisilla etuuksilla. Ensin mainituissa sosiaaliturvan taso määräytyy universaaleista välttämättömän ja kohtuullisen kulutuksen tarpeista. Ansiosidonnaiset etuudet liittävät riittävän toimeentulontason puolestaan yksilöllisesti saavutettuun kulutustasoon. Vähimmäistoimeentuloa taataan lisäksi ylivelkaantuneiden velkajärjestelyn maksuvaran ja ulosmittauksen suojaosuuden normeissa.

Viime aikoina on keskusteltu vähimmäisetuuksien tai perusturvan tason riittävyydestä. Keskustelun kohteena ovat olleet viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitetut toimeentulo- ja asumistuki sekä syyperusteiset ja ensisijaiset vähimmäisetuudet, joilla turvataan välttämättömyystason ylittävää kulutusta. On viitattu muun muassa vähimmäisetuuksien suhteellisen tason jälkeenjääneisyyteen kotitalouksien keskimääräisestä tulotasosta ja -kehityksestä. Vähimmäisetuuksien toimeentulon tasoa tarkistetaan1, ja useimmat vähimmäisetuudet on sidottu elinkustannusten nousun huomioon ottaviin indekseihin – vuodesta 2011 lähtien kaikki ensisijaiset vähimmäisetuudet. Vähimmäisetuuksien tason riittävyyttä ja laajemmin koko toimeentuloturvajärjestelmän uudistamista on selvitetty hiljattain sosiaali- ja terveysministeriön sosiaaliturvan uudistamiskomitean, niin sanotun SATA- komitean selvityksessä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009).

Sosiaalisten ja taloudellisten riskien aktualisoituessa yhtenäinen, laaja ja vakiintunut ansiotyöhön osallistuminen takaa yleensä parhaiten riittävän sosiaalivakuutukselle perustuvan toimeentulon tason. Erityisesti työuran alun tai sen vakiintumattoman vaiheen tapahtumissa (mm. työttömyys, pitkäaikaissairastavuus tai lasten syntymät) ansiosidonnaisten etuuksien taso voi jäädä alhaiseksi, ja niitä joudutaan täydentämään viimesijaisilla etuuksilla vähimmäisetuuksia vastaavan tason turvaamiseksi. Ansioetuusjärjestelmässä on kannustinvaikutustensa vuoksi lisäksi piirteitä, joissa toimeentulon huomattava heikkeneminen on mahdollista. Näihin kuuluu pitkäaikaistyöttömyys, jossa ansiosidonnaisen etuusvaiheen jälkeen toimeentulo perustuu yksinomaan vähimmäisetuuksiin.

Vähimmäiskulutuksen ylittävälle, kohtuulliseen tai tavanomaiseen kulutukseen tarvittavan toimeentulon tasolle on vaikeaa, jollei mahdoton vetää yleisiä rajoja. Yksilöllisillä tarpeilla, haluilla ja preferensseillä on suurempi merkitys. (Mm. Aatola 2004.) Jopa vähimmäistoimeentulon taso vaihtelee näkökulmasta ja menetelmästä riippuen, ja niihin (mm. toimeentulotuen lisäosa) sisältyy kotitalouden rakenteen ohella eräitä yksilöllisiä kulutustarpeita huomioon ottavia piirteitä.

Sivun alkuun

Toimeentulovaikeudet keskittyvät sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia saaville kotitalouksille

Kun toimeentulon riittävyyttä mitataan tulojen riittävyydellä tavanomaisiin menoihin (ks. tietolaatikko), on lähtökohtana kotitalouden saavuttama yksilöllinen kulutustaso. Vaikeudet liittyvät tällöin joko vaikeuksiin kattaa tavanomaisia menoja säännöllisillä tuloilla, tinkimiseen tai vaikeuksiin selviytyä tavanomaisista menoista tulotason pienenemisen takia. Tavanomaisiin menoihin luetaan kulutuksen ohella säästäminen. Pienituloisimmassa tuloryhmässä on aina kyse absoluuttisista välttämättämyys- tai vähimmäismenoista. Budjettirajoitteisessa taloudessa joudutaan tekemään valintoja, jolloin tavanomaisista menoista selviytyminen voi heikentyä myös yllättävien menojen vuoksi.

Kotitalouden käytössä olevat muut taloudelliset resurssit selittävät osan tulotason ja kokemusten välisistä ristiriitatilanteista. Taloudellista huono-osaisuutta kuten pienituloisuutta ja tyytyväisyyttä on selitetty lisäksi niin sanotulla tyytyväisyysparadoksilla. Sen mukaan tilanteeseen sopeudutaan asettamalla kulutustarpeet ja -halut tyydyttävä tulotaso aikaisempaa alhaisemmalle tasolle. Samoin on esitetty, että taloudellisen tilanteen kokemukset ovat yhteydessä hyvinvointiin elinolojen muilla osa-alueilla. (Mm. Rojas 2004.) Jos vastaaja on liittänyt taloudelliseen tilanteeseensa kielteisiä piirteitä, hän saattaa tuoda haastattelussa sen esiin sosiaalisesti suotavalla tavalla.

Toimeentulovaikeuksia kertoi kokeneensa vuonna 2008 neljännes kaikista kotitalouksista. Osuus on pienentynyt vuodesta 2003 lähtien, jolloin toimeentulovaikeuksissa olevia kotitalouksia oli 30 prosenttia. (Tulonjakotilasto 2009.) Tulojen riittävyydestä tavanomaisiin menoihin on haastateltu vertailukelpoisesti tulonjakotilaston yhteydessä vuodesta 2003 lähtien Euroopan unionin tulo- ja elionolotilastoa (EU-SILC) varten2.

Kokemukset toimeentulovaikeuksista ovat odotetusti yleisimpiä pienituloisimmilla ja harvinaistuvat tulotason noustessa. Keskimääräistä harvemmin toimeentulovaikeuksia esiintyy jo keskimmäisestä tuloluokasta, kolmannesta tuloviidenneksestä, lähtien. Pienituloisimman viidenneksen kotitalouksista runsaalla 40 prosentilla ja suurituloisimman tuloviidenneksen kotitalouksista 8 prosentilla oli toimeentulovaikeuksia vuonna 2008. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot ja arvio vähimmäistulosta keskimäärin tuloryhmittäin vuonna 2008. Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet erikseen.

 
 Tulokvintiiliryhmä  
I II III IV V Kaikki
kotitaloudet
Toimeentulovaikeuksia, % kaikista kotitalouksista 42,7 29,6 22,0 13,9 8,1 24,8
Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet:            
Käytettävissä olevat rahatulot 13 989 25 504 35 078 41 442 61 362 25 668
Käytettävissä olevat ekvivalenttirahatulot 10 654 16 610 21 138 26 237 38 671 16 981
Ekvivalenttivähimmäistulot1) 10 266 12 239 13 631 15 276 21 161 12 474
Ekvivalenttirahatulot/-vähimmäistoimeentulo 1,04 1,36 1,55 1,72 1,83 1,36
Kaikki kotitaloudet            
Käytettävissä olevat rahatulot 13 990 24 686 33 716 42 254 68 325 34 814
Käytettävissä olevat ekvivalenttirahatulot 11 028 16 644 21 224 26 402 43 936 22 849
Ekvivalenttivähimmäistulot1) 9 650 10 796 12 163 13 225 15 962 12 190
Ekvivalenttirahatulot/-vähimmäistoimeentulo 1,14 1,54 1,74 2,00 2,75 1,87
 
Kotitalouksia yhteensä 652 000 498 000 448 000 445 000 471 000 2 513 000
1) Tieto perustuu minimitulojen rahamäärään kuukaudessa, joka on konvertoitu vuositiedoksi (*12) ja laskettu kotitalouden kulutusyksikköä (OECD:n modifioitu) kohti.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.

Toimeentulovaikeuksia esiintyi yleisimmin vähimmäisetuuksia saavilla kotitalouksilla, viimesijaisia vähimmäisetuuksia eli toimeentulo- tai asumistukea saavilla kotitalouksilla kaikkein eniten. Heistä lähes 70 prosentilla oli toimeentulovaikeuksia vuonna 2008 (taulukko 2). Ansioeläkkeitä tai tuotannontekijätuloja pääasiallisina tulolähteinään saavista kotitalouksista toimeentulovaikeuksia oli harvemmin eli joka viidennellä vuonna 2008.

Taulukko 2. Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet ja niihin kuuluvat henkilöt pääasiallisen tulolähteen mukaan vuonna 2008.

  Kotitalouksista
%		 Henkilöistä
%		 Yhteensä,
kotitaloudet		 Yhteensä,
henkilöt
Tuotannontekijätulot1) 21,6 22,2 1 634 000 3 897 000
Saadut tulonsiirrot2) 30,8 31,3 880 000 1 351 000
Ansioeläkkeet 20,0 18,2 579 000 853 000
Kansaneläkkeet 45,0 43,9 106 000 133 000
Muut sosiaalietuudet 41,6 37,5 42 000 86 000
Sosiaaliavustukset 61,7 65,6 136 000 257 000
– Sosiaaliavustukset (toimeentulotuki ja yleinen asumistuki) 68,7 70,0 38 000 65 000
– Sosiaaliavustukset (muut) 59,1 64,1 98 000 192 000
– Muut käytettävissä oleviin tuloihin luettavat tulonsiirrot 38,4 41,1 17 000 22 000
Yhteensä 24,8 24,5 2 513 000 5 247 000
1)Tuotannontekijätuloissa palkat sisältävät kaikki palkkana maksettavat luontaisedut, sosiaalietuudet ja omaisuustulot sisältävät asuntotulon.
2)Saaduissa tulonsiirroissa, (jos yli 50 % bruttotuloista), tulonsiirtojen alaerä määrittyy pääasialliseksi tulolähteeksi suurimman (yli 50 % saaduista tulonsiirroista) mukaan.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.

Toimeentulovaikeuksia kokivat keskimääräistä yleisimmin pienituloisten ja vähimmäisetuuksia saavien kotitalouksien lisäksi alle 65-vuotiaat yksinasuvat henkilöt, yksinhuoltajaperheet ja pienten alle 7-vuotiaiden lasten perheet. Toimeentulovaikeuksia oli usein myös työttömien ja opiskelijoiden talouksilla, velkaisilla talouksilla sekä niillä, joiden asumismenot veivät suuren osan – yli 20 prosenttia – tuloista. (Tulonjakotilasto 2009.)

Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien kyky selviytyä yllättävistä menoista ja säästää helpottuu tulotason noustessa, mutta on kaikissa tuloryhmissä selvästi vähäisempää kuin kotitalouksissa keskimäärin (taulukko 3). Toimeentulovaikeuksissa olevista kotitalouksista kuusi prosenttia, mutta kaikista kotitalouksista 47 prosenttia, ilmoitti kykenevänsä selviytymään yllättävistä menoista ja säästämään. Toimeentulovaikeuksissa olevista pienituloisimman tuloviidenneksen kotitalouksista kolmella prosentilla ja suurituloisimpien talouksista 17 prosentilla oli kyky selviytyä yllättävistä menoista ja säästää vuonna 2008.

Taulukko 3. Kotitalouksien kyky selviytyä yllättävistä menoista ja säästää tuloryhmittäin (% tuloryhmästä) vuonna 2008. Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet erikseen.

 
 Tulokvintiiliryhmä  
I II III IV V Kaikki kotitaloudet
Yllättävistä menoista selviäminen            
Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet 18,9 28,0 32,8 41,4 52,0 27,5
Kotitaloudet yhteensä 42,3 60,5 69,8 80,7 91,7 66,9
 
Säästämismahdollisuudet            
Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet 6,6 9,9 12,7 20,3 24,4 10,8
Kotitaloudet yhteensä 27,8 43,3 55,0 67,0 81,1 52,6
 
Yllättävistä menoista selviäminen ja säästämismahdollisuudet          
Toimeentulovaikeuksissa olevat kotitaloudet 2,9 5,9 8,7 12,7 16,5 6,3
Kotitaloudet yhteensä 20,7 36,9 49,0 60,8 78,7 46,9
 
Kotitalouksia yhteensä 652 000 498 000 448 000 445 000 471 000 2 513 000

Lähde: Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Toimeentulovaikeuksia kokeneiden vähimmäistoimeentulon tarve oli muita suurempi

Kotitalouksien käsitystä tarvitsemastaan vähimmäistoimeentulon tasosta on taulukossa 1 verrattu toteutuneeseen tulotasoon tuloryhmittäin. Vähimmäistoimeentuloa on mitattu tiedolla pienimmästä mahdollisesta rahamäärästä, jolla kotitalous tulisi toimeen (ks. tietolaatikko). Tiedot on muunnettu OECD:n kulutusyksikköluvulla eri kotitalousrakenteiden välillä ekvivalenteiksi eli niissä on otettu huomioon kotitalouksien erilaisesta rakenteesta johtuvat kulutustarpeet.

Toimeentulovaikeuksissa olevien pienituloisimpien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (10 654 euroa) olivat vain hieman suuremmat kuin niiden elämiseen tarvitsema vähimmäistulo (10 266 euroa). Tulotason noustessa käytettävissä olevien rahatulojen ja vähimmäistulon suhde suurenee. Keskimmäisestä tuloviidenneksestä lähtien toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot olivat yli 1,5-kertaiset, suurituloisimmassa ryhmässä 1,9-kertaiset vähimmäistuloon verrattuna. Toimeentulovaikeuksissa olevien keski- ja suurituloisten tavanomaisiin menoihin sisältyy enemmän välttämättömyyden ylittävää kohtuullista, mahdollisesti jopa ylelliseksi luonnehdittavaa kulutusta, joita vähimmäistulotasolla voidaan tarvittaessa karsia.

Vähimmäistulotason tarve riippuu tuloista. Tuloryhmien väliset erot tarvittavassa vähimmäistulossa ovat kuitenkin pienemmät kuin todellisissa tuloissa. Suurituloisemman ryhmän tarvitsema vähimmäistulo, 15 962 euroa, oli lähes 1,6-kertainen verrattuna pienituloisimman ryhmän tuloon, mutta jäi silti alle 70 prosenttiin koko kotitalousväestön keskimääräisistä käytettävissä olevista ekvivalenteista rahatuloista (22 849 euroa). Neljännessä tuloryhmässä suhde keskiarvotuloihin oli alle 1,4-kertainen.

Kun vertailukohdaksi otetaan Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) köyhyysriskin raja (60 prosenttia käytettävissä olevien ekvivalenttien rahatulojen mediaanista), kahden suurituloisimman ryhmän tarvitsema vähimmäistulo ylitti tämän. Rajatulo oli 12 577 euroa vuonna 2008. Ainoastaan suurituloisimman tuloryhmän tarvitsema vähimmäistoimeentulo ylitti keskiarvotuloihin perustuvan köyhyysriskin raja-arvon (60 prosenttia keskiarvosta), joka oli 13 871 euroa vuonna 2008.

Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien tarvitsema vähimmäistulo oli keskimääräistä suurempi kuin muilla kotitalouksilla jokaisessa tuloryhmässä. Tämä koskee etenkin suurituloisia. Taustalla voi olla toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien suurempi tulotarve tai realistisempi arvio tarvitsemastaan vähimmäistulosta.

Sivun alkuun

Asumisen kalleus, velkaantuminen ja ansiotulojen epävarmuus usein toimeentulovaikeuksien taustalla

Taulukossa 4 esitetään arvioita kotitalouksien suhteellisesta riskistä kokea toimeentulovaikeuksia, kun otetaan samanaikaisesti huomioon useita selittäviä tekijöitä. Tulokset osoittavat taustatekijöiden itsenäistä vaikutusta riippumatta muista tekijöistä kuten kotitalouden viitehenkilön iästä ja tulotasosta. Perheellisyys tai lasten lukumäärä eivät olleet analyysissä mukana, koska niiden vaikutukset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, kun muut tekijät otettiin huomioon. Tiedot on esitetty erikseen pienituloisimmille ja keski- ja suurituloisille ryhmille, joiden tavanomaisten menojen taso ja rakenne eroavat, ja joilla myös toimeentulovaikeuskokemusten voidaan olettaa olevan eriluonteisia.

Taulukko 4. Pienituloisten, keski- ja suurituloisten toimeentulovaikeuksien suhteellinen riski (ristitulosuhteet) eräiden taustatekijöiden mukaan vuonna 2008. Erilliset asetelmaperusteiset logitanalyysit tuloryhmille.

Pienituloisimmat kotitaloudet ( I, II tulokvintiili) Keski- ja suurituloiset kotitaloudet (III, IV, V tulokvintiili)
Kotitalouden viitehenkilön ikä
(10-vuotisikäryhmä) ja kotitalouden
tulodesiiliryhmä (käytettävissä olevat
ekvivalenttirahatulot) on vakioitu:		 Ristitulo-
suhde		 95 % luottamus-
välit		 Kotitalouden viitehenkilön ikä
(10-vuotisikäryhmä) ja kotitalouden
tulodesiiliryhmä (käytettävissä olevat
ekvivalenttirahatulot) on vakioitu:		 Ristitulo-
suhde		 95 % luottamus-
välit
Pääasiallinen tulolähde
– Ansiotulot tai -etuudet 1,000    
– Sosiaalietuudet, muut tulonsiirrot 1,733 1,290 – 2,327 Sosioekonominen asema
– Sosiaaliavustukset 1,804 1,267 – 2,568 – Ei yrittäjät 1,000  
Sosioekonominen asema – Yrittäjät ** 1,883 1,272 – 2,789
– Ei työttömät 1,000   – Ei työttömät 1,000  
– Työttömät 1,424 0,996 – 2,036 – Työttömät** 4,604 1,660– 12,771
Asunnon hallintaperuste   Asunnon hallintaperuste
– Omistus 1,000   – Omistus 1,000  
– Vuokra, muu** 1,547 1,229 – 1,947 – Vuokra, muu** 1,660 1,254 – 2,199
Asumismenojen tulo-osuus   Asumismenojen tulo-osuus
<20 % 1,000   <20 % 1,000  
20–40 % 1,439 1,156 – 1,791 20–40 % 1,228 0,934 – 1,614
yli 40 %** 1,873 1,382 – 2,539 yli 40 %* 2,152 1,171 – 3,957
Velkaisuus   Velkaisuus
– Velaton 1,000   – Velaton 1,000  
– Velallinen*** 2,050 1,668 – 2,519 – Velallinen*** 3,071 2,267 – 4,160
Arvio oman taloudellisen tilanteen kehityksestä   Arvio oman taloudellisen tilanteen kehityksestä
– Säilyy ennallaan 1,000   – Säilyy ennallaan 1,000  
– Paranee* 1,353 1,052 – 1,742 – Paranee 1,694 1,296 – 2,215
– Huononee*** 1,835 1,235 – 2,727 – Huononee** 2,117 1,673 – 2,678
***, **, * Piste-estimaattien (p) tilastollinen merkitsevyys (Wald-testisuure): *** p<0,0001; **p<0,01,*p<0,5. Piste-estimaatteina ovat ristitulosuhteet (odd ratios) eli vetosuhteet, joissa OR1...n = (p1...n/(1-p1...n))/ (p0/1-p0)). Selittävien tekijöiden viitearvona käytetyn luokan OR0 on arvo 1,000.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.

Työttömyys ja tulonsiirtoina saadut sosiaalietuudet ja avustukset ovat yleisimpiä kaikkein pienituloisimpien joukossa, mikä heikentää oletetusti näiden tekijöiden itsenäistä vaikutusta toimeentulovaikeuksien kokemiseen, kun tulotasoa kuvaavana tietona on vakioitu täsmällisempi tulokymmenysryhmä. Sitä vastoin vuokra-asuminen, asumisen kalleus (asumismenojen tulo-osuus yli 40 prosenttia) ja velkaisuus lisäävät edelleen toimeentulovaikeuksien suhteellista riskiä tilastollisesti merkitsevästi muista tekijöistä riippumatta. Esimerkiksi velkaisilla pienituloisilla kotitalouksilla toimeentulovaikeuksien suhteellinen riski on noin kaksinkertainen velattomiin kotitalouksiin verrattuna. Pienituloisten kotitalouksien näkemys taloudellisen tilanteensa kehityksestä huonompaan – ehkä yllättäen myös parempaan – tuo nykyiset toimeentulovaikeudet suuremmalla todennäköisyydellä esille verrattuna tilanteeseen, jossa taloudellisen tilanteen odotetaan säilyvän ennallaan.

Keski- ja suurituloisten kotitalouksien pääasialliset tulolähteet ovat ansiotulot, ansioetuudet ja/tai omaisuustulot. Saaduissa tulonsiirroissa muut sosiaalietuudet ovat hyvin marginaalisia tulolähteitä. Tässä joukossa kuten pienituloistenkin ryhmässä asumisen kalleus ja velkaisuus selittävät toimeentulovaikeuksia. Kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan työttömyys ja yrittäjänä toimiminen lisäävät toimeentulovaikeuksien suhteellista riskiä tilastollisesti merkitsevästi muihin ryhmiin verrattuna. Tulokset taloudellisen tilanteen näkymien vaikutuksista ovat samansuuntaisia kuin pienituloisilla, mutta ainoastaan huononeminen on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toimeentulovaikeuksien riskiin.

Tulotason ohella asumisen kalleus ja velkaisuus ovat keskeisesti yhteydessä toimeentulovaikeuksien kokemiseen. Korkeat asumis- ja velanhoitomenot välttämättöminä ja tavanomaisina menoina verottavat tulojen käyttöä muuhun. Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien mahdollisuudet selviytyä yllättävistä menoista ja säästää ovatkin selvästi heikommat, samoin arvioitu vähimmäistoimeentulon määrä on suurempi kuin muilla kotitalouksilla (taulukot 1 ja 3). Keski- ja suurituloisilla erityisesti työttömyydestä ja yrittäjillä yritystoiminnan vaihteluista ja heikkenemisestä seuraa taloudellista haavoittuvuutta, jolloin tulotason alentuessa on vaikea selviytyä totutuista ja tavanomaisista menoista. Työttömyystilanteissa ansioetuusjärjestelmän riittämätön taso tai sen ulkopuolella olo voi syventää vaikeuksia.

Se, osoittaako toimeentulovaikeuskokemusten pienempi riski vakaana pysyvien taloudellisen tilanteen näkymissä tilanteeseen sopeutuneisuutta (tyytyväisyysparadoksi), ja toisaalta suurempi riski muuttuvissa näkymissä objektiivisesti huonontunutta ja/tai huonontuvaa taloudellista tilannetta, osin tilanteen tiedostamista ja sopeutumattomuutta, vaatii lisäanalyysia ja tulkintaa. On selvää, että kotitalouksien yksilölliset kulutustarpeet ja käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat edellä käsiteltyjä moninaisemmat ja tulosten taustalla.

_____

1 Alkuperäiset laskelmat perustuvat kotitalouksien kulutusmenoihin ja tarvebudjetteihin. Perusturvan tason riittävyyttä arvioidaan ja tarkistetaan poliittis-hallinnollisesti muun muassa kotitalouksien keskimääräisen tulotason ja -kehityksen perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 32). Vähimmäistoimeentulon tasoa on arvioitu mm. konsensusmenetelmällä (Forma ym. 1999; Lehtinen ym. 2010).

2 Arvioitaessa käytettävän tietolähteen tietojen laatua, on otettava huomioon, että tieto toimeentulovaikeuksista on tiedonkeruuajankohdalta. Sen sijaan tulotiedot ovat tiedonkeruuvuotta edeltävältä viitevuodelta ja väestöryhmittäiset taustatiedot joko tulojen viitevuodelta tai viitevuoden lopulta. Toimeentulovaikeuksien määritelmässä tulot eivät rajaudu eksplisiittisesti käytettävissä oleviin tuloihin eivätkä tavanomaiset menot kulutusmenoihin.

Lähteet:

Aatola, L. 2004. Näkökulmia kohtuulliseen kulutukseen. Teoksessa: Erilaisia kulutusuria. Toim. Kirsti Alhlqvist – Anu Raijas. Tilastokeskus, Helsinki.
Atkinson, A. B. – Marlier, E. –Wolff, P. 2010. Beyond GDP, measuring well-being and EU-SILC. Teoksessa: Income and living conditions in Europe. Toim. Anthony B. Atkinson – Eric Marlier. Eurostat statistical books. European Commission, Eurostat, Luxemburg.
Forma, P. – Heikkilä, M. – Keskitalo, E. 1999. Mikä on kohtuullinen minimi? Vähimmäisturvan taso konsensusmenetelmällä arvioituna. Raportteja 240. Stakes, Helsinki.
Lehtinen, R. – Varjonen J. – Raijas, A. – Aalto, K. – Pakoma, R. 2010. Mitä eläminen maksaa. Kohtuullisen minimin viitebudjetit. Julkaisuja 4. Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki.
Rojas, M. 2004. Well-being and the Complexity of Poverty. A subjective well-being approach. UNU- WIDER, Research Paper No. 2004/29.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA) ehdotukset sosiaaliturvan uudistamiseksi. Selvityksiä 62.
Tulonjakotilasto 2008. Julkaisemattomia tietoja tulonjakotilaston aineistosta. Tilastokeskus.
Tulonjakotilasto 2009. Subjektiivinen toimeentulo (ennakkotiedot). Tulot ja kulutus. Tilastokeskus.

____

Subjektiivista toimeentuloa selvitettiin seuraavin haastattelukysymyksin:
1. Kun taloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko
tavanomaiset menonne niillä katetuiksi:

1. suurin vaikeuksin
2. vaikeuksin
3. pienin vaikeuksin
4. melko helposti
5. helposti
6. hyvin helposti?

2. Kun taloutenne kaikki tulot ja menot otetaan huomioon,
jääkö teille yleensä rahaa, jonka voisitte säästää?

1. Kyllä
2. Ei tai hyvin vähän

3. Pystyisikö taloutenne maksamaan yllättävän 900 euron suuruisen
laskun kuukauden maksuajalla ottamatta luottoa tai pyytämättä
apua (tuttavilta, sukulaisilta tai sosiaalitoimistosta)?

1. Kyllä
2. Ei

4. Seuraavaksi kysyn mielipidettänne toimeentuloonne kuluvasta rahamäärästä.

Mikä on mielestänne pienin mahdollinen rahamäärä kuukaudessa, jonka kotitaloutenne tarvitsisi välttämättömiin elinkustannuksiin ja asumismenoihin tullakseen toimeen nykyoloissa?
Laskekaa mukaan taloutenne ja sen jäsenten tavanomaiset kuukausimenot.
(Älkää laskeko mukaan mahdollisen yrityksenne rahoitustarpeita.)

 

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 7.3.2011