Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot
- Onnellisuudesta ja hyveellisyydestä oman edun tavoitteluun
- Teollisen ajan näkökulma
- Talous ympäristöhaittojen ja sosiaalisen pahoinvoinnin tuottajana
- Onnellisuus ja hyvinvointi politiikan päätavoitteeksi
- Hyvinvointivaltiomallin haasteet
- Aidon kehityksen indeksin laskenta
- Kohti subjektiivisen onnellisuuden mittaamista
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Hyvinvointivaltiomallin haasteet
Perinteisen talouskasvuajattelun ongelmat konkretisoituvat nykyisten hyvinvointivaltioiden rahoitusongelmissa, sillä talouskasvu lisää julkisia menoja ja hyvinvointipalvelujen kysyntää. Monissa EU-maissa on vaadittu ja toteutettu julkisen sektorin rajuja säästötoimia talouden alijäämien korjaamiseksi. Saavutettua hyvinvointipalvelujen tasoa siis alennetaan tietoisesti, jotta talouskasvulle luotaisiin edellytykset. Jälkiteollisessa taloudessa vanhat talouspoliittiset keinot eivät enää toimi.
Perinteisen talouskasvun edistäminen ei johda täystyöllisyyteen, vaan työllisyyden kasvu on lähinnä marginaalista. Vanhasta muistista Suomessa tavoitellaan yhä täystyöllisyyden ihannetta talouskasvun avulla. Talouskasvun ja työllisyyden paranemisen kautta tavoitellaan myös julkisen talouden keräämien verotulojen kasvua, jolloin yhteiskunnalla olisi varaa kasvattaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi työnteon kannattavuutta halutaankin parantaa ja työuria pidentää.
Koska progressiivinen verotus ei erityisesti kannusta työntekoon, on verotuksen painopistettä siirretty viime vuosina kulutusverojen suuntaan. Kulutusverotus tunnetusti rasittaa suhteellisesti eniten pienituloisia.
Kohtuutalousajattelu esittää vaihtoehdoksi tasapainoisempaa suhtautumista hyvinvointiamme kasvattaviin asioihin. Työnteon sekä vapaa-ajan, harrastusten, vapaaehtoistoiminnan ja levon tulisi olla tasapainossa. Ympäristö- ja luonnonvarojen hyödyntämisessä pitää ottaa huomioon kestävän kehityksen vaatimukset, jotta hyvinvointia voitaisiin pitää yllä myös tulevaisuudessa. Näin hyvinvointia tuotettaisiin jo alun perin mahdollisimman pienellä sosiaalisella pahoinvoinnilla ja ympäristörasituksella.
Kohtuutalous pyrkii tarjoamaan mahdollisuuden henkisesti rikkaampaan, kiireettömämpään, terveempään, yhteisöllisempään ja luontoa kunnioittavaan elämään. Tämä edellyttää yhteiskunnan sosiaalisen luottamuspääoman kasvattamista sekä itsekkyyden ja ahneuden vähentämistä. Jatkossa hyvinvointia ei voida enää lisätä tehokkaasti pelkästään taloudellista aktiviteettia kasvattamalla ja korjaamalla jälkikäteen syntyneitä ympäristöhaittoja ja poistamalla sosiaalista pahoinvointia.
Kohtuutalousajattelun hyvinvointia tulee jatkossa luoda niin, että samalla synnytetään mahdollisimman vähän pahoinvointia. Tuotannon arvot tulee voida suhteuttaa aiheutettuihin todellisiin kustannuksiin, ja tuotannossa on otettava huomioon kestävän kehityksen vaatimukset, aiheutetut sosiaaliset ongelmat ja ympäristökustannukset. Pyrkimyksenä on yhteiskunta, jossa taloudellisen päätöksenteon perustana on niin sanottu kolmoishyödyn (Triple Bottom Line) periaate, jossa kulutuspäätöksestä hyötyvät päätöksentekijä itse, muut ihmiset ja luonto.
Päivitetty 30.5.2011