Tulojakauman huomioon ottaminen parantaa Suomen asemaa tulovertailussa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Juha Honkkila on Tilastokeskuksen Elinolot-yksikön tilastopäällikkö ja siirtynyt artikkelin valmistumisen jälkeen virkavapaalle työskentelemään Euroopan keskuspankissa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2011.

Suomen viimeaikainen menestys kansainvälisissä hyvinvointivertailuissa ei johdu suomalaisten korkeasta tulotasosta. Suomi on 30 OECD-maan joukossa keskituloinen maa, kun mittarina käytetään kotitalouksien tulojen keskiarvoa. Jos tulojakauma otetaan keskitulojen lisäksi mukaan tarkasteluun, paranee Suomen asema OECD-maiden joukossa hieman. Vain kahdeksan maan hyvinvointi on yksiselitteisesti parempi kuin Suomen.

Maidenväliset hyvinvointivertailut ovat viime aikoina saaneet runsaasti huomiota mediassa. Ymmärrettävistä syistä erityisen paljon julkisuutta sai Newsweek-lehden viime elokuussa julkaisema artikkeli, jossa Suomi arvioitiin maailman parhaaksi maaksi (Newsweek 2010). Noin vuotta aikaisemmin Legatum-instituutin vaurausmittari taas määritteli Suomen maailman vauraimmaksi maaksi 104 maan joukossa (Legatum Institute 2009). Ehkä tunnetuin säännöllinen tutkimus on YK:n kehitysohjelman vuosittain tuotettava inhimillisen kehityksen indeksi (UNDP 2010). Tuoreimmalla listalla Suomi on sijalla kuusitoista 182 maan joukossa.

Ranskan presidentin Sarkozyn asettama niin sanottu Stiglitzin komitea nosti raportissaan (Stiglitz ym. 2009) hyvinvoinnin mittaamisen ja siihen liittyvät ongelmat entistä voimakkaammin julkiseen keskusteluun. Komitea esitti raportissaan suuren joukon suosituksia, joiden pääajatus on, että hyvinvointia pitää tarkastella useasta eri näkökulmasta, ja luotettavaa hyvinvointivertailua on vaikeaa toteuttaa vain yhden mittarin avulla.

Suomen menestys hyvinvointivertailuissa ei perustu tuloihin

Vaikka edellä mainitut kansainväliset hyvinvointivertailut sisältävätkin runsaasti mittareita, on niiden tulkintaan suhtauduttava varauksella. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, yksi mittari ei tuota kovin hyvää tietoa maiden välisistä hyvinvointieroista. Hedelmällisempää onkin tarkastella hyvinvointia eri näkökulmista mittaavia indikaattoreita erikseen.

Yhteistä edellä mainituille vertailuille oli Suomen sijoittuminen kärkipäähän turvallisuutta, demokratian toimivuutta ja koulutusta mittaavissa kysymyksissä. Sen sijaan materiaalisessa hyvinvoinnissa Suomi ei ole aivan parhaiden maiden joukossa. YK:n tilastojen mukaan Suomi on bruttokansantuotteella mitattuna maailman 23. paras maa ja Legatum-instituutin mukaan 16. paras. Newsweek-lehden vertailussa bruttokansantuotteen kasvu on osa talouden dynaamisuus-kategoriaa, jossa Suomen sijoitus oli kahdeksas.

Newsweekin, Legatum Instituten tai YK:n kehitysohjelman materiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreissa on kuitenkin pari selkeää heikkoutta. Ensinnäkin kaikissa kolmessa tutkimuksessa käytettiin mittarina bruttokansantuotetta ja sen kasvua. Toiseksi vertailu tehtiin pelkästään aggregaattitasolla ottamatta huomioon kotitalouksien tulojakaumaa.

Stiglitzin raportissa ja sen pohjalta käydyssä keskustelussa on esitetty voimakasta kritiikkiä sitä kohtaan, että bruttokansantuotetta käytetään hyvinvointi-indikaattorina. Tämä kritiikki on täysin aiheellista. Itse asiassa ihmetyttää, milloin ja miksi bruttokansantuotetta on ryhdytty pitämään hyvinvoinnin mittarina. Useat eri alojen tutkijat ovat Stiglitzin raportin julkaisemisen jälkeen painottaneet, että bruttokansantuote on alun perin kehitetty mittaamaan talouden tuotantoa ja sen rakennetta, ei missään nimessä hyvinvointia (esim. Vanoli 2010).

Aineellisen hyvinvoinnin mittaamiseksi ovat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot bruttokansantuotetta parempi hyvinvointi-indikaattori. Bruttokansantuotteen korvaaminen tuloilla materiaalisen hyvinvoinnin indikaattorina ei silti muuta Suomen asemaa maailman maiden joukossa. Veli-Matti Törmälehto on esittänyt Hyvinvointikatsauksessa julkaistussa artikkelissaan vertailevaa tietoa EU-maiden tulotasoista. Hän totesi Suomen olevan keskituloinen maa Euroopan maiden joukossa (Törmälehto 2008).

Sivun alkuun

Tuloerojen merkitys

Tasaista tulonjakoa pidetään yleensä positiivisena seikkana hyvinvoinnin kannalta. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2010) esittävät kirjassaan The Spirit Level useita esimerkkejä siitä, miten tasainen tulojakauma parantaa hyvinvointia. Suurten tuloerojen maissa on esimerkiksi enemmän terveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia. Bruttokansantuotteen tasolla ei taas ole mitään yhteyttä terveysongelmiin tai sosiaalisiin ongelmiin, jos verrataan vain rikkaita maita keskenään. Rikkaiden maiden vertailu tuo esille useita muitakin muuttujia, joiden perusteella pienten tuloerojen maissa voidaan paremmin kuin suurten tuloerojen maissa. Pienillä tuloeroilla on hyvinvointia parantava vaikutus muun muassa seuraaviin asioihin: luottamus toisia ihmisiä kohtaan, mielenterveysongelmat, elinajanodote ja lapsikuolleisuus.

Tuloerojen vaikutuksesta talouskasvuun ei taloustieteen alalla ole saavutettu täyttä yksimielisyyttä, mutta useat tutkijat ovat osoittaneet epätasaisen tulojakauman haittaavan myös talouskasvua. Suuret tuloerot voivat esimerkiksi johtaa kasvuorientoituneen talouspolitiikan hylkäämiseen (Alesina—Perotti 1996) ja pienituloisten investointihalukkuuden heikkenemiseen (Aghion—Howitt 1998).

Aggregaattitason tulojen tarkastelu ei yksin riitä edes aineellisen hyvinvoinnin mittaamiseen, vaan myös tulojen jakautumisella on merkitystä. Kotitalouksien tulojen hyvinvointivaikutusta voidaan perustella tukeutuen kansantaloustieteen perusajatukseen positiivisesta, mutta vähenevästä tulojen rajahyödystä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että jokainen ansaittu euro lisää kotitalouden kokemaa hyötyä (tai hyvinvointia). Toisaalta hyödyn lisäys pienenee mitä enemmän tulot kasvavat: tuhat euroa kuukaudessa ansaitseva henkilö saa enemmän hyötyä yhdestä lisäeurosta verrattuna henkilöön, joka ansaitsee kymmenen tuhatta euroa kuukaudessa.

Tulonjakomittareiden käyttö kokonaistulojen rinnalla on hyvinvointitarkastelun kannalta olennaista, koska pienet tuloerot koetaan tulojen vähenevän rajahyödyn oletuksen vuoksi hyvinvoinnin kannalta positiivisena asiana. Hyvinvoinnin mittaamisen ongelma tulojen laskevan rajahyödyn oletuksen mukaisesti on se, että tuloista saatavaa hyötyä eri tulotasoilla ei voida numeerisesti mitata. Hyvinvointitarkastelussa pitäisi siten pyrkiä vertailemaan mahdollisimman laaja-alaisesti samassa kohdassa jakaumaa olevia kotitalouksia keskenään.

Sivun alkuun

Tulonjakoindikaattorit hyvinvoinnin kuvaajina

Jatkossa keskityn hyvinvoinnin tarkasteluun kotitalouksien tulojen näkökulmasta. Näkökulma kiinnittää huomiota paitsi tulojen tasoon koko kansantaloudessa myös niiden jakautumiseen. Jätän tästä analyysistä pois muut hyvinvointiin vaikuttavat seikat kuten varallisuuden, ajankäytön, terveyden tai subjektiiviset hyvinvointimittarit, vaikka olen toki tietoinen niiden merkityksestä. Yksinkertaisuuden vuoksi käytän myös termiä "hyvinvointi" kuvaamaan tätä kotitalouksien tulojen näkökulmasta mitattavaa materiaalista hyvinvointia. Tarkoituksena on selvittää, muuttuuko käsitys suomalaisten tuloilla mitattavasta hyvinvoinnista suhteessa muihin teollisuusmaihin, jos jakaumatiedot otetaan mukaan tarkasteluun.

Tuloeroja voidaan mitata hyvin monilla indikaattoreilla. Eri indikaattorit kuvaavat hieman erityyppisiä asioita ja painottavat tulojakauman eri kohtia. Jakaumatiedot antavat tärkeää lisätietoa hyvinvoinnin kehityksestä, koska niiden avulla voidaan mitata sitä, miten tasaisesti tulojen positiivinen hyvinvointivaikutus jakautuu eri kotitalouksien kesken.

Pienituloisuusaste sekä ylimmän ja alimman tulokvintiilin tulojen suhdetta mittaava niin sanottu S80/S20-mittari kuvaavat tiettyjen tuloluokkien välisiä eroja. Pienituloisuusaste on niiden henkilöiden osuus, joiden tulot jäävät alle 60 prosenttiin kunkin vuoden mediaanista eli keskivertotulonsaajan tuloista. S80/S20-indikaattori taas kuvaa suurituloisimman viidenneksen tulojen suhdetta pienituloisimman viidenneksen tuloihin. Indikaattorin pienemmät arvot kuvaavat tasaisempaa tulonjakoa, joka siis merkitsee parempaa hyvinvointia.

Molemmilla indikaattoreilla voidaan tarkastella pienituloisimpien suhteellista asemaa, mutta pienituloisimpien tulotasoa eri maissa ne eivät kuvaa. Indikaattorit ovat hyvinvoinnin kannalta myös siinä mielessä ongelmallisia, että niiden muutos ei kerro pienituloisten absoluuttisen hyvinvoinnin muutoksesta. Suomessa pienituloisuusaste on yleensä paradoksaalisesti kasvanut juuri nousukaudella mediaanitulojen nopean kasvun seurauksena, vaikka pienituloistenkin tulot olisivat kasvaneet. Myös S80/S20-indikaattorin arvo on Suomessa 2000-luvulla kasvanut hyvätuloisimpien nopean tulojen kasvun seurauksena. Edes yhdistettynä tietoihin aggregaattitason tuloista ei näiden indikaattoreiden avulla saada kattavaa vertailua hyvinvointieroista jakauman eri kohdissa.

Gini-kerroin kuvaa yhdellä luvulla tulojen hajonnan laajuutta koko jakaumassa. Gini- kertoimen intuitiivinen tulkinta ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Niin sanottu Gini-korjattu keskitulo (tulojen keskiarvo * (1-Gini)) pyrkii yhdistämään tulojen tason ja tulojakauman, mutta sen intuitiivinen tulkinta on vielä vaikeampaa. On epäselvää, miten indikaattorin muutokset todella vaikuttavat hyvinvointiin. Kompensoiko esimerkiksi tulojen keskiarvon kasvu kymmenellä prosentilla sen negatiivisen hyvinvointivaikutuksen, joka aiheutuu Gini-kertoimen kasvusta 23:sta 30:een?

Yksi tapa yhdistää tiedot tulojen tasosta ja niiden jakaumasta on vertailla tulotasoja jakauman eri kohdissa eri maiden välillä niin sanotun Lorenzin käyrän avulla. Lorenzin käyrää käytetään muun muassa Gini-kertoimen laskemiseen. Sen vaaka-akselilla ovat kotitaloudet järjestettynä pienituloisimmasta suurituloisimpaan ja pystyakselilla kotitalouksien aggregoidut tulo-osuudet jakauman eri kohdissa.

Suora 45 asteen kulmassa oleva Lorenz- käyrä kuvaa täysin tasaista tulonjakoa. Sekä tulojen jakauma että tulotaso voidaan ottaa huomioon tarkastelemalla niin sanottuja yleistettyjä Lorenz-käyriä (Generalized Lorenz- curve, jatkossa GL-käyrä), jossa pystyakselilla mitataan keskitulolla kerrottua tulo-osuutta jakauman eri kohdissa. GL-käyrän avulla on mahdollista laittaa eri maita järjestykseen yksiselitteisesti hyvinvoinnin mukaan (Shorrocks 1983). Jos maalla A on maata B korkeampi keskimääräinen tulotaso ja sen GL- käyrä on joka kohdassa maan B GL-käyrän yläpuolella, on A:n hyvinvointi yksiselitteisesti parempi kuin B:n.

Sivun alkuun

Jakaumatiedot parantavat hieman Suomen asemaa

Käytän eri maiden hyvinvointivertailuun OECD-maiden aineistoa vuodelta 2005 (OECD 2008). Aineistosta saadaan tulodesiilien keskiarvotulot, joten täysin aukottomia vertailuja ei pystytä tekemään jakauman joka kohdasta. Jakauman keskivaiheilla tulodesiilien sisäiset tuloerot eivät poikkea kovinkaan paljon eri maiden välillä, joten niiltä osin tulodesiilien keskiarvoilla saadaan vertailukelpoinen käsitys tulojakaumista. Pieni- ja suurituloisimman viidenneksen sisällä saattavat tuloerot kuitenkin vaihdella eri maissa.

Hyvinvointivertailussa etenkin alimmat tuloluokat ovat tärkeitä, joten jakaumatarkastelun rajoittaminen tulodesiileihin asettaa tiettyjä varauksia tekemilleni tulkinnoille. Tulokäsitteenä käytän kotitalouden käytettävissä olevia tuloja kulutusyksikköä kohden, mikä lienee paras tulokäsite hyvinvointivertailussa, sillä se ottaa huomioon sekä verotuksen ja saadut tulonsiirrot että erot kotitalouksien rakenteessa. Tulotiedot ovat ostovoimakorjattuja eli ne kuvaavat kotitalouksien saamien tulojen ostovoimaa jokaisessa maassa vertailukelpoisella tavalla.

Kolmenkymmenen OECD-maan joukossa Suomi sijoittuu tulojen mediaanilla mitattuna sijalle 15, ja keskiarvolla mitattuna sijalle 16. Tämä ei siis anna kuvaa Suomesta erityisen hyvinvoivana maana ainakaan rikkaiden teollisuusmaiden joukossa. Tulojakauman ääripäät kuitenkin antavat jo viitettä siitä, että Suomen tulojakauma on keskimääräistä suotuisampi. Alimman tulodesiilin käytettävissä olevien tulojen keskiarvo on Suomessa jo kymmenenneksi paras, kun taas ylimmän tulodesiilin keskiarvojen vertailussa Suomi on vasta sijalla 19. Suomen edelle rikkaimman tulokymmenyksen vertailussa menevät muun muassa Italia ja Uusi-Seelanti, jotka eivät ole 20 suurituloisimman OECD- maan joukossa mediaanituloilla mitattuna.

Suomen ja eräiden muiden OECD-maiden hyvinvointieroja havainnollistetaan GL- käyrien avulla kuvioissa 1 ja 2. Kuvioissa käyrien vasen ääripää kuvaa pienituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvoa ja oikea ääripää kaikkien kotitalouksien tulojen keskiarvoa. Kahden maan käyrän välinen etäisyys mittaa niiden tuloeroja jakauman eri osissa. Jos käyrät leikkaavat esimerkiksi kohdassa P30, tarkoittaa tämä sitä, että pienituloisimmalla 30 prosentilla kotitalouksista on näissä maissa keskimäärin yhtä suuret tulot.

Taulukossa 1 ovat kaikkien OECD-maiden kumulatiivisilla tulo-osuuksilla kerrotut keskitulot eri tulokymmenyksissä. Tulot on skaalattu siten, että Suomen arvo kaikissa tulokymmenyksissä on 100. Sarake P10 kuvaa eroja pienituloisimman desiilin keskituloissa ja sarake P100 eroja kaikkien kotitalouksien keskituloissa. Alimmalla rivillä ovat Suomen tulotiedot ostovoimakorjattuina euroina. Nämä luvut ovat Suomen GL-käyrän leikkauspisteitä eri tulokymmenysten kohdalla.

Taulukko 1. OECD-maiden tulokymmenysten kumulatiivisilla tulo-osuuksilla kerrotut kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, Suomi=100.

  P10 P20 P30 P40 P50 P60 P70 P80 P90 P100
Turkki 14 17 18 19 20 22 23 24 25 29
Meksiko 11 14 16 17 18 19 20 22 24 30
Slovakia 39 41 42 42 42 42 42 42 42 42
Puola 23 29 31 33 34 36 37 38 40 43
Unkari 46 48 48 47 47 47 47 47 48 49
Tšekki 61 63 63 62 61 61 61 61 61 61
Portugali 43 48 50 52 54 55 57 59 62 69
Kreikka 64 69 73 75 77 78 80 82 84 87
Italia 58 66 69 71 73 75 77 78 81 87
Espanja 58 67 71 75 77 79 82 84 86 88
Korea 54 67 75 79 83 85 87 89 91 92
Ruotsi 104 104 104 103 102 101 100 99 98 95
Japani 58 70 77 81 85 87 90 92 95 96
Uusi-Seelanti 68 76 78 80 82 85 88 91 94 98
Suomi 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100
Ranska 96 98 99 99 98 99 99 99 100 101
Tanska 115 114 113 112 112 111 110 109 107 104
Belgia 101 102 102 103 103 104 105 105 105 105
Saksa 82 91 96 98 100 101 102 104 106 107
Australia 91 94 97 99 101 104 106 108 110 111
Islanti 96 107 109 110 109 109 109 109 109 111
Irlanti 85 87 90 93 96 99 102 104 107 111
Itävalta 113 117 118 118 118 118 117 117 118 118
Kanada 88 100 106 109 112 114 117 119 122 125
Norja 121 128 131 131 130 129 128 126 125 128
Iso-Britannia 103 107 109 110 112 114 116 118 122 129
Sveitsi 102 118 124 126 128 128 129 130 131 130
Alankomaat 119 128 130 131 132 132 133 133 133 133
Yhdysvallat 64 84 95 102 108 114 119 124 130 141
Luxemburg 169 175 177 176 175 175 174 174 174 172
Suomi keskiarvo, e 9 049 21 718 36 846 54 317 74 199 96 407 121 165 149 256 181 986 233 659

Lähde: OECD 2008.

Niistä neljästätoista OECD-maasta, joissa tulojen keskiarvo on pienempi kuin Suomessa, kolmessatoista GL-käyrä on joka kohdassa Suomen käyrän alapuolella. Suomen hyvinvointi on siis yksiselitteisesti parempi kyseisiin maihin verrattuna. Suomea pienituloisemmista maista ainoastaan Ruotsissa tulotaso on jakauman alaosassa Suomea suurempi – itse asiassa Ruotsin GL-käyrä kulkee Suomen vastaavan käyrän yläpuolella aina kahdeksanteen desiiliin saakka. Tämä vertailu kuvastaa hyvin keskitulojen käytön ongelmaa hyvinvoinnin mittaamisessa. Tulojen keskiarvo on Suomessa viitisen prosenttia korkeampi kuin Ruotsissa, mutta pienituloisimmalla kolmella neljäsosalla ruotsalaisista on keskimäärin paremmat tulot kuin vastaavassa kohdassa tulojakaumaa olevilla suomalaisilla.

Hyvinvointierot Suomen ja köyhimpien OECD-maiden välillä ovat erilaisia jakauman eri kohdissa. Kuviossa 1 vertaillaan Suomen GL-käyrää muutaman pienituloisemman OECD-maan vastaavaan käyrään. Mediaanilla mitattuna pienituloisimman OECD- maan Meksikon GL-käyrä on selkeästi Suomen käyrän alapuolella, mutta ero supistuu siirryttäessä jakauman yläosaan. Myös Italian ja Uuden-Seelannin käyrien oikeassa reunassa on nähtävissä vastaavanlainen voimakas nousu. Etenkin Uuden-Seelannin käyrä nousee loppua kohden varsin lähelle Suomen käyrää. Uuden-Seelannin kotitalouksien tulojen keskiarvo on vain noin kaksi prosenttia Suomen keskiarvoa pienempi, mutta pienituloisimmalla 50 prosentilla uusiseelantilaisista on 18 prosenttia Suomen vastaavaa ryhmää pienemmät tulot.

Kuvio 1. Suomen ja eräiden OECD-maiden GL-käyrät.

Lähde: OECD 2008.

Useimmissa vertailuissa Suomen ja Suomea pienituloisempien maiden välillä tulojen keskiarvo näyttäisi siis vähättelevän hyvinvointieroja Suomen hyväksi. Vastaavanlaisia maita, joissa tulojakauma on selvästi Suomea vinompi, ovat lisäksi Turkki, Puola, Portugali, Kreikka, Espanja, Korea ja Japani. Toisenlainen esimerkki kuviossa 1 on Tšekki, jonka GL-käyrä on lähes samanmuotoinen kuin Suomen käyrä. Tšekissä tulotaso on hieman yli 60 prosenttia Suomen tulotasosta jakauman joka kohdassa. Jakaumatiedot eivät siis muuta keskitulojen antamaa kuvaa näiden maiden välisistä hyvinvointieroista. Myös Slovakian ja Unkarin tulojakaumat ovat hyvin lähellä Suomen jakaumaa.

Niistä viidestätoista maasta, joiden tulojen keskiarvo on Suomea parempi, vain kahdeksalla on yksiselitteinen hyvinvointietu Suomeen nähden, kun tulojakauma otetaan huomioon. Kuviossa 2 vertaillaan kahden tällaisen Pohjoismaan, Tanskan ja Norjan, sekä suurituloisimman OECD-maan Luxemburgin GL-käyriä Suomen käyrään. Suomen ja Tanskan väliset hyvinvointierot kapenevat ylemmissä tuloluokissa, mutta tuloerot pysyvät suhteellisen vakaina jakauman joka kohdassa verrattuna Luxemburgiin. Norjaan verrattuna tuloerot kasvavat jakauman yläosassa hieman.

Kuvio 2. Suomen ja eräiden OECD-maiden GL-käyrät.

Lähde: OECD 2008.

Tanska on Ruotsin lisäksi ainoa OECD- maa, johon verrattuna Suomen suhteellinen tulojakauma heikkenee huomattavasti tarkastelussa. Niistä maista, joilla on yksiselitteinen hyvinvointietu Suomeen verrattuna, tulojakauma on Luxemburgin lisäksi Suomen kaltainen Belgiassa ja Itävallassa. Norjan lisäksi Alankomaiden ero Suomeen on varsin pieni. Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä alimman tulokymmenyksen tulot ovat vain pari prosenttia suomalaisten tuloja paremmat, kun tulojen keskiarvolla mitattuna näiden maiden tulotaso on noin 30 prosenttia Suomea korkeampi.

OECD-maiden joukossa on seitsemän maata, joiden tulotaso on keskiarvolla mitattuna Suomea korkeampi, mutta joihin verrattuna suomalaisten tulotaso on parempi tulojakauman alaosassa. Tulojen keskiarvolla mitattu paikoin selkeäkin hyvinvointiero voidaan kyseenalaistaa ottamalla tulojakauma huomioon. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten keskitulot ovat yli 40 prosenttia paremmat kuin suomalaisten, mutta pienituloisimpaan 30 prosenttiin kuuluvien henkilöiden tulot ovat Suomessa keskimäärin korkeammat kuin Yhdysvalloissa.

Kuviossa 3 on verrattu kolmen tällaisen maan GL-käyriä Suomen käyrään. Koska GL-käyrien leikkauspisteiden havaitseminen kuvioista on vaikeaa, on käyrät skaalattu siten, että Suomen käyrä saa arvon 100 jakauman joka kohdassa. Niissä jakauman kohdissa, jossa GL-käyrä kulkee Suomen käyrän alapuolella, ovat keskitulot pienemmät kuin Suomessa. Leikkauspiste osoittaa siis sen kohdan jakaumaa, jossa Suomen hyvinvointi jää huonommaksi. Esimerkiksi vasta suurituloisimman kymmenyksen kohdalla Ranskan GL-käyrä nousee Suomen vastaavan käyrän yläpuolelle. Irlannissa keskimääräiset tulot ovat yli kymmenen prosenttia Suomen tason yläpuolella, mutta vielä tulojakauman puolivälissä suomalaisten keskitulot ovat selvästi irlantilaisia korkeammat.

Tulojakaumien huomioiminen parantaa Suomen suhteellista asemaa OECD-maiden tulovertailussa. Vielä kolmen alimman desiilin tulovertailussa Suomi on sijalla 12 esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Saksan edellä, mutta toisaalta Ruotsin takana. Tulojakaumien tarkastelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Suomen viimeaikainen menestys hyvinvointivertailuissa perustuu muihin tekijöihin kuin kotitalouksien poikkeuksellisen hyvään tulotasoon.

Kuvio 3. Eräiden OECD-maiden GL-käyrien ero Suomen käyrään.

Lähde OECD 2008.

Sivun alkuun

Tulojakaumien tarkastelu tarkentaa käsitystä maiden välisistä hyvinvointieroista

Vaikka poliittisilla päätöksentekijöillä ja medialla on toiveita kuvata hyvinvointia yhdellä pelkistetyllä mittarilla, joka ottaisi huomioon laajan joukon hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, on tällaisen mittarin rakentaminen äärimmäisen vaikea tehtävä. Pelkästään materiaalista hyvinvointia joka ottaisi huomioon sekä tulojen tason että niiden jakauman hyvinvointivaikutukset, ei voida kuvata yhdellä selkeästi tulkittavissa olevalla mittarilla.

GL-käyrillä voidaan vertailla tulojakauman eri kohdissa olevien tuloja maiden välillä, mutta yksiselitteistä hyvinvointimittaria ei pystytä niidenkään avulla rakentamaan. Muiden näkökulmien liittämistä yhteen indikaattoriin en lähtenyt tässä artikkelissa edes yrittämään. Tulojakaumien tarkastelu keskitulojen rinnalla antaa kuitenkin huomattavasti laajemman käsityksen materiaalisesta hyvinvoinnista eri maissa kuin pelkkä keskitulojen vertailu.

Lähteet:

Aghion, P. – Howitt, P. 1998. Endogenous Growth Theory. MIT Press, Cambridge, MA.
Alesina, A. – Perotti, R. 1996. Income Distribution, Political Instability, and Investment. European Economic Review 40.
Legatum Institute 2009. The 2009 Legatum Prosperity Index. An Inquiry into Global Wealth and Wellbeing.
Newsweek 16.8.2010.
OECD 2008. Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries. OECD, Paris.
Shorrocks, A.F. 1983. Ranking Income Distributions. Economica, 50.
Stiglitz, J. – Sen, A. – Fitoussi, J.-P. 2009. Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. Saatavissa: www.stiglitz-sen-fitoussi.fr. [Viittauspäivä 26.1.2011]
Törmälehto, V.-M. 2008. Suomalaisten tulot Euroopan keskitasoa. Hyvinvointipalvelut eivät paranna sijoitusta. Hyvinvointikatsaus 2/2008.
UNDP 2010. Human Development Report 2010. The Real Wealth of Nations: Pathways to Human Development. Palgrave Macmillan, New York.
Vanoli, A. 2010. On the Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress (2009). Presented at the 13th Conference of the "Association de Comptabilité nationale", 2.–4.6.2010, Paris.
Wilkinson, R. – Pickett, K. 2010. The Spirit Level. Why Equality is Better for Everyone. Penguin Books.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 30.5.2011