Tulojakauman huomioon ottaminen parantaa Suomen asemaa tulovertailussa

  1. Suomen menestys hyvinvointivertailuissa ei perustu tuloihin
  2. Tuloerojen merkitys
  3. Tulonjakoindikaattorit hyvinvoinnin kuvaajina
  4. Jakaumatiedot parantavat hieman Suomen asemaa
  5. Tulojakaumien tarkastelu tarkentaa käsitystä maiden välisistä hyvinvointieroista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Juha Honkkila on Tilastokeskuksen Elinolot-yksikön tilastopäällikkö ja siirtynyt artikkelin valmistumisen jälkeen virkavapaalle työskentelemään Euroopan keskuspankissa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2011.

Suomen viimeaikainen menestys kansainvälisissä hyvinvointivertailuissa ei johdu suomalaisten korkeasta tulotasosta. Suomi on 30 OECD-maan joukossa keskituloinen maa, kun mittarina käytetään kotitalouksien tulojen keskiarvoa. Jos tulojakauma otetaan keskitulojen lisäksi mukaan tarkasteluun, paranee Suomen asema OECD-maiden joukossa hieman. Vain kahdeksan maan hyvinvointi on yksiselitteisesti parempi kuin Suomen.

Maidenväliset hyvinvointivertailut ovat viime aikoina saaneet runsaasti huomiota mediassa. Ymmärrettävistä syistä erityisen paljon julkisuutta sai Newsweek-lehden viime elokuussa julkaisema artikkeli, jossa Suomi arvioitiin maailman parhaaksi maaksi (Newsweek 2010). Noin vuotta aikaisemmin Legatum-instituutin vaurausmittari taas määritteli Suomen maailman vauraimmaksi maaksi 104 maan joukossa (Legatum Institute 2009). Ehkä tunnetuin säännöllinen tutkimus on YK:n kehitysohjelman vuosittain tuotettava inhimillisen kehityksen indeksi (UNDP 2010). Tuoreimmalla listalla Suomi on sijalla kuusitoista 182 maan joukossa.

Ranskan presidentin Sarkozyn asettama niin sanottu Stiglitzin komitea nosti raportissaan (Stiglitz ym. 2009) hyvinvoinnin mittaamisen ja siihen liittyvät ongelmat entistä voimakkaammin julkiseen keskusteluun. Komitea esitti raportissaan suuren joukon suosituksia, joiden pääajatus on, että hyvinvointia pitää tarkastella useasta eri näkökulmasta, ja luotettavaa hyvinvointivertailua on vaikeaa toteuttaa vain yhden mittarin avulla.

Suomen menestys hyvinvointivertailuissa ei perustu tuloihin

Vaikka edellä mainitut kansainväliset hyvinvointivertailut sisältävätkin runsaasti mittareita, on niiden tulkintaan suhtauduttava varauksella. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, yksi mittari ei tuota kovin hyvää tietoa maiden välisistä hyvinvointieroista. Hedelmällisempää onkin tarkastella hyvinvointia eri näkökulmista mittaavia indikaattoreita erikseen.

Yhteistä edellä mainituille vertailuille oli Suomen sijoittuminen kärkipäähän turvallisuutta, demokratian toimivuutta ja koulutusta mittaavissa kysymyksissä. Sen sijaan materiaalisessa hyvinvoinnissa Suomi ei ole aivan parhaiden maiden joukossa. YK:n tilastojen mukaan Suomi on bruttokansantuotteella mitattuna maailman 23. paras maa ja Legatum-instituutin mukaan 16. paras. Newsweek-lehden vertailussa bruttokansantuotteen kasvu on osa talouden dynaamisuus-kategoriaa, jossa Suomen sijoitus oli kahdeksas.

Newsweekin, Legatum Instituten tai YK:n kehitysohjelman materiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreissa on kuitenkin pari selkeää heikkoutta. Ensinnäkin kaikissa kolmessa tutkimuksessa käytettiin mittarina bruttokansantuotetta ja sen kasvua. Toiseksi vertailu tehtiin pelkästään aggregaattitasolla ottamatta huomioon kotitalouksien tulojakaumaa.

Stiglitzin raportissa ja sen pohjalta käydyssä keskustelussa on esitetty voimakasta kritiikkiä sitä kohtaan, että bruttokansantuotetta käytetään hyvinvointi-indikaattorina. Tämä kritiikki on täysin aiheellista. Itse asiassa ihmetyttää, milloin ja miksi bruttokansantuotetta on ryhdytty pitämään hyvinvoinnin mittarina. Useat eri alojen tutkijat ovat Stiglitzin raportin julkaisemisen jälkeen painottaneet, että bruttokansantuote on alun perin kehitetty mittaamaan talouden tuotantoa ja sen rakennetta, ei missään nimessä hyvinvointia (esim. Vanoli 2010).

Aineellisen hyvinvoinnin mittaamiseksi ovat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot bruttokansantuotetta parempi hyvinvointi-indikaattori. Bruttokansantuotteen korvaaminen tuloilla materiaalisen hyvinvoinnin indikaattorina ei silti muuta Suomen asemaa maailman maiden joukossa. Veli-Matti Törmälehto on esittänyt Hyvinvointikatsauksessa julkaistussa artikkelissaan vertailevaa tietoa EU-maiden tulotasoista. Hän totesi Suomen olevan keskituloinen maa Euroopan maiden joukossa (Törmälehto 2008).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011