Yrittäjäkotitalouksien tulot ja pienituloisuus

  1. Yksinyrittäjyys on tavallisin yrittäjyyden muoto
  2. Mikä on yrittäjäkotitalous?
  3. Yrittäjäkotitaloudet ovat keskivertotalouksia suurempia
  4. Tulokehitys suotuisinta työnantajayrittäjien talouksissa
  5. Yrittäjien asema tulojakaumalla
  6. Pienituloisuus yleisintä yksinyrittäjätalouksissa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Kaisa-Mari Okkonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.

Yrittäjäkotitalouksien tulotaso on keskimäärin parempi kuin kaikkien suomalaisten kotitalouksien. Yrittäjien tulotasoissa on kuitenkin eroja. Myös yrittäjien pienituloisuus vaihtelee merkittävästi.

Tulonjakotilastossa yrittäjät jaetaan yleensä maatalousyrittäjiin ja muihin yrittäjiin. Ryhmien sisäinen moninaisuus kuitenkin häviää tilastollisiin keskilukuihin, eivätkä yksin omaa yritystä pyörittävän yrittäjän ja useita kymmeniä henkilöitä työllistävän yrityksen toimitusjohtajan väliset tulo- ja elinoloerot pääse näkyviin. Tarkastelen tässä artikkelissa tulonjakotilaston pohjalta yrittäjäkotitalouksien tuloja ja pienituloisuutta jakamalla yrittäjät pienempiin ryhmiin. Tarkoituksena on kuvata yrittäjätalouksien tuloihin ja eräisiin muihin taustatekijöihin liittyviä eroja 20 vuoden aikajaksolla.

Yksinyrittäjyys on tavallisin yrittäjyyden muoto

Yrittäjätalouksia eli talouksia, jonka viitehenkilö on yrittäjä, on noin 7 prosenttia kaikista kotitalouksista. Yrittäjätalouksien määrä on kuitenkin pienentynyt vuodesta 1990 vuoteen 2009. Syynä kehitykseen on maatalousyrittäjätalouksien väheneminen. Vuonna 2009 maatalousyrittäjätalouksia oli yli puolet vähemmän kuin vuonna 1990. Vaikka muiden yrittäjien määrä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana, se ei ole riittänyt korvaamaan maatalousyrittäjien määrän vähenemistä. (Taulukko 1.)

Maatalousyrittäjyyden vähennyttyä suurimmaksi yrittäjätalouksien ryhmäksi ovat tulleet yksinyrittäjien taloudet. Yksinyrittäjiä – siis sellaisia yrittäjiä, joilla ei ole palkattua työvoimaa – on 38 prosenttia kaikista yrittäjätalouksista. Yksinyrittäjiksi luetaan tässä tarkastelussa myös vapaat ammatinharjoittajat, ja ryhmään kuuluu muun muassa lääkäreitä, freelancereita, toiminimellä toimivia ammattiautoilijoita ja liikkeenharjoittajia. Ulkopuolista työvoimaa palkanneet yrittäjät jaetaan tässä tarkastelussa pientyönantajayrittäjiin ja työnantajayrittäjiin: pientyönantajilla on 1–4 työntekijää ja työnantajilla 5 tai enemmän. Sekä pienempien että suurempien työnantajayrittäjien talouksien määrä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana noin neljänneksellä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Yrittäjätalouksien määrä ja muutos vuosina 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2009.

Yrittäjätaloustyyppi 1990 1995 2000 2005 2009 Muutos
1990–2009, %
Maatalousyrittäjä 85 000 68 000 51 000 44 000 36 000 -58
Pientyönantajayrittäjä 37 000 39 000 39 000 41 000 46 000 24
Työnantajayrittäjä 20 000 15 000 22 000 29 000 25 000 25
Yksinyrittäjä 62 000 63 000 64 000 74 000 68 000 10
Kaikki yrittäjät 204 000 185 000 177 000 187 000 175 000 -14

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.3.2012