Sukupolvien väliset palkkaerot ovat vähäisiä

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mika Idman on yliaktuaari Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012.

Sukupolvesta toiseen nuorilta edellytetään aikaisempaa parempaa koulutusta. Koulutus vaikuttaa kuitenkin palkkoihin nykyisin vähemmän kuin ennen.

Suomessa eri sukupolviin kuuluvien lukumäärä poikkeaa merkittävästi, mutta millaisia ovat sukupolvien väliset palkkaerot? Tätä kysymystä pohdin tässä artikkelissa. Palkkavertailujen lähteenä käytän Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoa ja sektorikohtaisia palkkatilastoja.

Palkansaajat on jaettu iän mukaan kolmeen eri sukupolveen seuraavasti:

  • 1945–1950 syntyneet muodostavat suurten ikäluokkien sukupolven
  • 1971–1976 syntyneet muodostavat lama- ajan sukupolven
  • 1985–1990 syntyneet muodostavat 90-luvun kasvatit.

Olen valinnut tarkasteluni kohteeksi nämä kolme viisivuotiskohorttia osittain sillä perusteella, että niihin kuuluneiden voi olettaa kohdanneen samankaltaisen tilanteen työmarkkinoille siirtyessään. Lisäksi käytetty sukupolvijako noudattaa suomalaisissa sosiologisissa tutkimuksissa käytettyjä sukupolvijakoja (esim. Alestalo 2007; Häkkinen ym. 2005). Tarkasteltaviin sukupolviin kuuluu noin 30 prosenttia palkansaajista eli 70 prosenttia jää tarkastelun ulkopuolelle.

Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastelen sukupolvien välistä palkkaeroa vuonna 2010 eri taustamuuttujien avulla. Toisessa osassa vertailen eri sukupolvien nuorten palkansaajien palkkausta.

Kolme erilaista sukupolvea

Suurten ikäluokkien sukupolvi on selvästi suurin. Vuosina 1945–1950 syntyi noin 8 000 lasta kuukaudessa. Määrä on nykypäivän mittapuulla todella korkea. Esimerkiksi vuonna 2010 uutisoitiin seuraavasti: "Syntyvyys Suomessa ennätyskorkealla". Vuonna 2010 syntyi noin 5 000 lasta kuukaudessa.

Suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään oli kansantaloudellisesti myönteinen ilmiö, koska työssäkäyvä ikäryhmä oli silloin suhteellisesti suurempi kuin yleensä. Julkisen sektorin merkitys työnantajana kasvoi voimakkaasti suurten ikäluokkien siirtyessä työelämään. Nykyisin suurten ikäluokkien suuri koko koetaan ongelmaksi lähestyvän eläkepommin vuoksi. Suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet tai siirtyvät eläkkeelle lähivuosina (ks. Airi Pajusen ja Kaija Ruotsalaisen artikkeli tässä numerossa).

Lama-ajan sukupolven ikäluokkien opiskeluun tai työelämään siirtyminen ajoittui 1990-luvun vaihteeseen osuneeseen lamaan. Lama-ajan sukupolvi astui työelämään aikana, jolloin työttömyys oli 15–20 prosentin tasolla ja jolloin pätkätyöt, tilapäistyöt ja epätyypilliset työsuhteet yleistyivät. Perinteiset, vakituiset ja pysyvät työsuhteet puolestaan harvinaistuivat. Kyseisen sukupolven elämää on myös leimannut työpaikkojen ja tuotannon häviäminen halpojen työvoimakustannusten maihin. Julkisen sektorin merkitys työnantajana väheni ja yksityisen sektorin työllistävä asema vahvistui lama-ajan sukupolven siirtyessä työelämään.

Lähivuosina työmarkkinoille on saapumassa uusi sukupolvi, 90-luvun kasvatit. Tämä sukupolvi hallitsee uuden tieto- ja viestintätekniikan paremmin kuin edeltävät sukupolvet. Työmarkkinatilanne on kuitenkin nykyisin haastava kyseisen sukupolven kannalta nuorten työttömyyden ollessa poikkeuksellisen runsasta. Työvoiman määrän vähetessä tilanne oletettavasti muuttuu ja julkinen sektori joutuu kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa lähitulevaisuudessa tämän sukupolven työvoimasta.

Tilastokeskuksen vuoden 2010 palkkarakennetilastossa palkansaajista 29 prosenttia kuului johonkin tarkastelun sukupolvista. Tarkastelun sukupolvien osuus väestöstä oli 23 prosenttia. Suurten ikäluokkien ja 90-luvun kasvattien osuus palkansaajista oli lähellä sukupolven osuutta väestöstä.

Lama-ajan sukupolvien edustajien osuus palkansaajista oli selvästi väestöosuutta suurempi, noin kaksinkertainen. Tämä johtuu siitä, että tämän sukupolven edustajat olivat vuonna 2010 iässä, jolloin opinnot on suurimmalla osalla suoritettu ja ollaan vielä työssä.

Suurten ikäluokkien edustajista osa oli vuonna 2010 jäänyt jo eläkkeelle tai poistunut työmarkkinoilta muista syistä. 90-luvun kasvattien edustajista osalla oli vielä opiskelut kesken ja työssä saatettiin käydä opiskelun ohessa. Nämä seikat on hyvä pitää mielessä, kun jatkossa tarkastellaan sukupolvien palkkaeroja vuonna 2010.

Taulukko 1. Palkansaajat sukupolvittain vuonna 2010.

Sukupolvi Palkansaajia
Määrä		 osuus, % Väestöosuus, %
Suuret ikäluokat 110 390 7 9
Lama-ajan sukupolvi 220 182 14 7
90-luvun kasvatit 121 057 8 7

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010 ja Väestörakenne 2010.

 

Taulukko 2. Palkansaajien ansiot sukupolvittain vuonna 2010.

Sukupolvi Kuukausiansio, e Tuntiansio, e
Suuret ikäluokat 3 154 18,82
Lama-ajan sukupolvi 3 171 18,87
90-luvun kasvatit 2 234 13,15
Palkansaajat yhteensä 3 043 17,94

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010.

Sivun alkuun

Lama-ajan sukupolvi on niukasti parhaiten palkattu

Verrattaessa eri sukupolvien ansioita vuonna 2010 huomataan, että 90-luvun kasvattien palkkataso on paljon kahden muun sukupolven palkkatasoa alempi. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että kyseisen sukupolven edustajat ovat varsin nuoria ja osalla on vielä ammattiin tähtäävät opinnot suorittamatta. Työssä siis käydään opiskelujen ohella, eikä työ vastaa vaativuudeltaan tai palkkatasoltaan lopullisia työtehtäviä.

Lama-ajan sukupolvi parhaassa työiässä olevana on sukupolvista niukasti parhaiten palkattu. On hyvä kuitenkin huomata, että myös suuriin ikäluokkiin kuuluvien keskipalkka on keskimääräistä palkkatasoa korkeampi. Näiden kahden sukupolven ansiotulot ovat hyvin lähellä toisiaan.

Tulokset ovat odotettuja ja yhdenmukaisia sen palkkatilastoista tehdyn havainnon kanssa, että palkkataso ei keskimäärin kohoa ikäluokissa mainittavasti 40 ikävuoden jälkeen. 90-luvun kasvateilla on siis vielä ansioiden nousua odotettavissa mm. tehtävien vaatimusten kasvun myötä, kun taas vanhemmilla sukupolvilla palkkatason huippu on jo yleensä saavutettu.

Ammattiluokittaisessa palkkatarkastelussa sukupolvien välinen palkkaero on purettu osiin. 90-luvun kasvatit ovat edelleen kaikissa ammattiryhmissä heikoimmin palkattu sukupolvi. Ero on selvempi johto- ja asiantuntijatehtävissä ja pienempi suorittavissa tehtävissä.

Vanhempien ikäluokkien edustajat ovat ehtineet työurallaan saada kokemusta, mikä on johtanut vaativimpiin tehtäviin ja tätä kautta korkeampaan palkkatasoon. Kahden jälkimmäisen sukupolven edustajista suhteellisesti suurempi osuus työskenteleekin johto- tai asiantuntijatehtävissä. 90-luvun kasvateista vain harva on ehtinyt edetä urallaan johtajaksi. Lisäksi palkkataso on varsinkin johtajien luokassa selvästi alempi kuin muilla sukupolvilla. Tämä viittaisi siihen, että johtotehtävät eivät ole vielä kovinkaan vaativia.

Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy suurten ikäluokkien ja lama-ajan sukupolven välisestä vertailusta. Johto- ja asiantuntijatehtävissä suurten ikäluokkien keskiansio on korkeampi, kun taas suorittavissa tehtävissä ero on pääosin päinvastainen. Tämä viittaisi siihen, että suorittavissa ammateissa palkkatason huippu saavutetaan nuorempana, ja palkkatasossa voi olla iän myötä jopa negatiivista kehitystä. Vaativammissa tehtävissä taas palkkataso voi nousta vielä vanhemmallakin iällä. Pidempiä työuria tavoiteltaessa haasteita saattaakin esiintyä nimenomaan alhaisen vaativuuden ja palkkatason tehtävissä. Miten motivoida työntekijöitä jatkamaan työssä entistä pitempään, jos palkkakehitys kääntyy negatiiviseksi jo nelikymppisenä?

Taulukko 3. Sukupolvien ansiot ammateittain vuonna 2010.

Ammattiluokitus Suuret ikäluokat Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
  lkm keskiansio, e/kk lkm keskiansio, e/kk lkm keskiansio, e/kk
Sotilaat 1 .. 1 594 3 930 856 2 880
Johtajat 5 004 5 538 8 574 5 267 161 2 586
Erityisasiantuntijat 17 548 4 223 52 578 3 813 4 155 2 426
Asiantuntijat 16 774 3 152 48 426 3 171 11 016 2 375
Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 8 564 2 506 12 467 2 567 6 395 2 075
Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät 13 597 2 310 29 300 2 334 20 492 2 025
Maanviljelijät, metsätyöntekijät, ym. 453 2 219 738 2 174 394 1 695
Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 8 092 2 777 17 521 2 790 15 150 2 385
Prosessi- ja kuljetustyöntekijät 6 094 2 692 16 246 2 863 10 628 2 471
Muut työntekijät 7 287 2 119 8 900 2 208 8 631 1 981

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010.

Sivun alkuun

Vaatimuksena yhä korkeampi koulutus

Kaikilla sukupolvilla korkeampi koulutus on yhteydessä korkeampaan palkkatasoon. Koulutustason mukaan palkkatasossa on sukupolvien välillä kuitenkin eroja.

Alimmissa koulutusasteissa lama-ajan sukupolvi on keskimäärin paremmin palkattu kuin suurten ikäluokkien sukupolvi. Keskiasteen ja sitä korkeamman koulutuksen tasolla ero on kuitenkin päinvastainen. Alempi koulutus tarkoittaa yleensä töitä suorittavissa ammateissa, missä nuoruus saattaa olla hyödyksi tehdyn työmäärän ja sitä kautta palkkatason kannalta. Lisäksi vaativamman taitotason tehtävissä palkka kehittyy vanhemmissakin ikäluokissa, joten lama-ajan sukupolven edustajilla saattaa olla vielä palkkakehitystä odotettavissaan vaativampien tehtävien myötä.

Lama-ajan sukupolvi on paremmin koulutettu kuin suuret ikäluokat. Alemman korkeakoulu- tai sitä ylemmän tutkinnon on suorittanut 40 prosenttia sukupolven palkansaajista, kun suurilla ikäluokilla vastaava osuus on 22 prosenttia. Toisaalta 47 prosenttia suurten ikäluokkien palkansaajista työskenteli johtaja- tai asiantuntija-ammateissa, kun lama-ajan sukupolven palkansaajilla vastaava osuus oli 56 prosenttia.

Karkeana johtopäätöksenä voi esittää, että suurten ikäluokkien edustajat ovat keskimäärin heikommin koulutettuja, mutta heistä lähes sama osuus kuin lama-ajan sukupolven edustajista työskentelee vaativissa tehtävissä. Päättely voidaan kääntää myös toisinpäin: lama-ajan sukupolvelta edellytetään korkeampaa koulutusta, jotta he pääsisivät saman vaativuuden ja palkkatason tehtäviin kuin aiempi sukupolvi.

90-luvun kasvattien lopullisesta koulutus- ja palkkatasosta ei vielä ole mahdollista todeta mitään, sillä suurella osalla sukupolven edustajista lienee vielä lopullinen tutkinto suorittamatta.

Taulukko 4. Sukupolvien palkansaajien osuudet eri ammateissa vuonna 2010. Prosenttia.

Ammattiluokitus Suuret ikäluokat Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
Sotilaat 0 1 1
Johtajat 6 4 0
Erityisasiantuntijat 21 27 5
Asiantuntijat 20 25 14
Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 10 6 8
Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät 16 15 26
Maanviljelijät, metsätyöntekijät, ym. 1 0 1
Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 10 9 19
Prosessi- ja kuljetustyöntekijät 7 8 14
Muut työntekijät 9 5 11

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010.

Taulukko 5. Keskipalkka koulutusasteittain eri sukupolvilla vuonna 2010. Euroa kuukaudessa.

Koulutusaste Suuret
ikäluokat		 Lama-ajan
sukupolvi		 90-luvun
kasvatit
Perusaste tai tuntematon 2 530 2 791 2 153
Keskiaste 2 629 2 751 2 221
Alin korkea-aste 3 141 2 955 2 616
Alempi korkeakouluaste 4 055 3 276 2 410
Ylempi korkeakouluaste 4 848 4 077 2 799
Tutkijakoulutus 5 780 4 346 ..

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010.

Taulukko 6. Koulutusasteiden osuudet eri sukupolvilla vuonna 2010. Prosenttia.

Koulutusaste Suuret ikäluokat Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
Perusaste tai tuntematon 25 8 15
Keskiaste 34 37 74
Alin korkea-aste 19 15 0
Alempi korkeakouluaste 9 19 10
Ylempi korkeakouluaste 11 19 1
Tutkijakoulutus 3 2 0

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2010.

Sivun alkuun

Nuorten palkkataso on heikentynyt

Millainen palkkataso eri sukupolvilla on ollut samassa elämänvaiheessa? Keskityn tarkastelemaan pelkästään nuoria käytettävissä olevien aineistojen aikarajoitteiden vuoksi. Tarkastelussa käytetyt aineistot ovat kuntasektorin palkansaajien osalta vuosilta 1975–2010 ja kaikkien palkansaajien osalta vuosilta 1995– 2010.

Aluksi tarkastellaan kuntasektorin palkansaajia, koska kuntasektorilta on saatavissa pisimmät aika-sarjat palkansaajien ansioista. Palkka-aineiston avulla voidaan tutkia kaikkia tarkasteltavia sukupolvia työmarkkinoille saavuttaessa (25–30-vuotiaat).

Tuorein palkka-aineisto on vuodelta 2010, joten 90-luvun kasvattien kohdalla käytetty rajaus koskee tosiasiassa vuonna 1980–85 syntyneitä. Tästä huolimatta on suhteellisen turvallista vetää se johtopäätös, että nuorten palkkauksessa ei ole kuntasektorilla tapahtunut sukupolvien välillä suuria muutoksia eli työtään aloittelevat palkansaajat ovat saavuttaneet sukupolvesta riippumatta suunnilleen yhtä suuren suhteellisen palkkatason.

Edellinen tarkastelu koskee siis vain kuntasektorin palkansaajia. Nuoria koskevaa tarkastelua voidaan kuitenkin laajentaa kahden nuorimman sukupolven kohdalla koskemaan kaikkia palkansaajia, kun tarkastellaan 20–25-vuotiaita sukupolvensa edustajia.

Kaikkia palkansaajia tarkasteltaessa näkyy ero nuorten palkkauksessa kahden sukupolven välillä. Lama-ajan sukupolven nuoret näyttävät saaneen hieman parempaa palkkaa suhteessa muihin palkansaajiin kuin 90-luvun kasvatit. Lama-ajan sukupolven edustajien ollessa 20–25-vuotiaita heidän keskipalkkansa oli noin 78 prosenttia muiden palkansaajien keskiansioista. Vuonna 2010, kun 90-luvun kasvattien sukupolvi oli samassa tilanteessa, vastaava suhdeluku oli 73 prosenttia.

Yksityiseltä sektorilta puuttuu tässä vertailussa riittävän pitkät aikasarjat empiiristen havaintojen tekemiseen nuorten palkkatasosta. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin esittää, että nuorten palkkatason alentuminen 90-luvun kasvateilla verrattuna edeltävään sukupolveen on pääosin lähtöisin yksityiseltä sektorilta. Euromääräisesti tämä tarkoittaa lähes 150 euron eroa kuukausitasolla. Jos siis nuorten palkkaus olisi ollut vuonna 2010 samalla tasolla kuin edellisellä sukupolvella, olisi nuori palkansaaja saanut keskimäärin 150 euroa enemmän palkkaa kuukaudessa.

Tarkennetaan vielä tarkastelua siten, että otetaan huomioon nuorten palkansaajien koulutusaste ja vertaillaan kahden eri sukupolven nuoria, joilla oli keskiasteen koulutus.

Sukupolvien välinen ero nuorten palkkauksessa pienenee hieman, kun otetaan huomioon vain keskiasteen koulutuksen suorittaneet. Eroa jää vielä kolme prosenttiyksikköä. Rahamääräisesti tämä olisi nykypäivänä noin 80 euroa.

Taulukko 7. 25–30-vuotiaiden palkan suhde muihin palkansaajiin kuntasektorilla sukupolvittain. Prosenttia.

Suuret
ikäluokat		 Lama-ajan
sukupolvi		 90-luvun
kasvatit
91 89 90

Lähde: Tilastokeskus, Kuntasektorin palkat 1975–2010.

Taulukko 8. 20–25-vuotiaiden palkan suhde muihin palkansaajiin sukupolvittain. Prosenttia.

Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
78 73

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2001 ja 2010.

Taulukko 9. 20–25-vuotiaiden keskiasteen koulutuksen suorittaneiden palkan suhde muihin palkansaajiin sukupolvittain. Prosenttia.

Lama-ajan sukupolvi 90-luvun kasvatit
78 73

Lähde: Tilastokeskus. Palkkarakennetilasto 2001 ja 2010.

Sivun alkuun

Uudelta sukupolvelta vaaditaan korkeampi koulutus mutta tarjolla on pienempi palkka

Käytettävissä olevat palkka-aineistot antavat mahdollisuuden sukupolvien välisen palkkaeron pintapuoliseen tarkasteluun. Pintapuolisella tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että voitiin keskittyä vain nuoriin palkansaajiin. Asian perinpohjaisempaa tutkimusta varten tarvittaisiin pidemmälle historiaan meneviä kaikkia palkansaajia koskevia aikasarjoja.

Tarkastelun perusteella suurten ikäluokkien ja lama-ajan sukupolven palkkauksen välillä ei näyttäisi nykyisin keskimäärin olevan suurta eroa lukuun ottamatta vaativia tehtäviä. Mahdollinen syy tähän voi olla se, että johto- ja asiantuntijatehtävissä tehtävien vaativuus kasvaa vielä uran myöhäisemmissäkin vaiheissa, mikä vaikuttaa positiivisesti palkkaan. Sukupolvet kouluttautuvat yhä paremmin, minkä yhtenä seurauksena on se, että keskiarvopalkan saavuttamiseen vaaditaan yhä enemmän koulutusta.

Nuoret ovat palkkauksen suhteen nykyisin hieman edeltävää sukupolvea heikommassa asemassa. Nuorten palkkatason suhteellinen heikentyminen näyttäisi olevan lähtöisin yksityisen sektorin työnantajilta. Jotta nuorten palkkaus olisi nykyään samalla tasolla kuin aiemmalla sukupolvella, edellyttäisi se keskimäärin 150 euron lisäystä tilipussiin.

Lähteet:

Alestalo, Matti 2007. Rakennemuutokset ja sukupolvet. Yhteiskuntapolitiikka 2/2007.
Häkkinen, Antti & Linnanmäki, Eila & Leino-Kaukiainen, Pirkko 2005. Suomi, johon suuret ikäluokat syntyivät. Teoksessa: Antti Karisto (toim.) Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino.

 

Päivitetty 12.3.2012