Eläkeikätavoite on saavutettavissa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Anna-Maija Lehto on tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012.

Yli 60-vuotiaiden työllisyys on lisääntynyt voimakkaasti. Muutoksen taustalla on paitsi eläkeuudistus myös ikääntyneiden koulutustason nousu, terveydentilan parantuminen ja työtehtävien keventyminen. Eläkeikää lähestyvien joukossa on kuitenkin paljon myös raskaan ja pitkän työuran tehneitä, joille on tärkeää päästä eläkkeelle viimeistään 63-vuotiaana. Työssä jatkamista voidaan edistää parhaiten lisäämällä työssä kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia sekä työntekijälähtöisiä työaikajoustoja.

Suomessa asetettiin vuonna 2009 tavoitteeksi, että 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisiän odote olisi 62,4 vuotta vuonna 2025. Lähtökohtana oli vuoden 2008 eläkeikäodote 59,4 vuotta, jota päätettiin nostaa kolmella vuodella ja etsiä sopivia toimenpiteitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Vuonna 2010 tämä 25-vuotiaalle laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote oli noussut jo 60,4 vuoteen. Se oli kasvanut viidessä vuodessa 1,5 vuodella. On mitä ilmeisintä, että seuraavan 15 vuoden aikana jäljelle jäänyt kahden vuoden nousu toteutuu.

Eläkkeellesiirtymisiän odotteet ovat kasvaneet ennakoitua nopeammin. On kiinnostavaa miettiä, mitä tekijöitä tämän nopean nousun takana on. Julkisuudessa on arveltu, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy lähinnä niiden uusien toimenpiteiden ansiosta, jotka otettiin käyttöön vuoden 2005 eläkeuudistuksessa. Näitä keinoja olivat elinaikakerroin ja niin sanottu superkarttuma eläkkeissä 63 ikävuoden jälkeen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se rakenteellinen muutos, joka ikääntyneiden työvoimassa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rakennemuutos koskee ennen muuta koulutustason voimakasta nousua, jota kuvaan tässä artikkelissa tarkemmin.

Kuvio 1. Eläkkeellesiirtymisiän odote vuosina 1996–2010. Vuotta.

Lähde: Eläketurvakeskus

Ikääntyneiden työssäolo vahvassa kasvussa

Eläkkeellesiirtymisiän odote kertoo laskennallisen eläkkeelle siirtymisen ajankohdan, kun kaikki yli 25-vuotiaiden tai 50-vuotiaiden eläkkeelle siirtymiset ja kuolleisuus otetaan huomioon tiettynä ajankohtana. Alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet toisin sanoen vaikuttavat näihin odotearvoihin. Jos eläkkeelle siirtymistä tarkastellaan vain vanhuuseläkkeelle siirtyneiden osalta, keskimääräinen vanhuuseläkkeelle lähteneiden ikä oli Eläketurvakeskuksen (2011) mukaan 63,5 vuotta vuonna 2010.

Eläketurvakeskuksen mukaan jo kaksi kolmesta eläkkeelle siirtyvästä jää nykyään suoraan vanhuuseläkkeelle. Vielä kymmenen vuotta sitten heitä oli vain joka kolmas: valtaosa jäi eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää työkyvyttömyyden tai työttömyyden kautta.

Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden määrä on pudonnut viimeisten 15 vuoden aikana noin 35 000 hengellä: vuonna 1996 työkyvyttömyyseläkettä sai 247 000 ja vuonna 2010 määrä oli laskenut 211 000 henkeen. Erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrä on vähentynyt. Mielenterveyden häiriöt tosin ovat yleistyneet työkyvyttömyyseläkkeiden syinä, mutta niidenkin vuoksi eläkkeelle jäävien määrä on vähentynyt 1 300:lla vuodesta 2009 vuoteen 2010. (Findikaattori 2012.)

Työssä olevien osuutta työikäisistä kuvaavien työllisyysasteiden kehitys kertoo reaaliaikaisesti työssäolon pidentymisestä. Kuvio 2 näyttää työllisyysasteiden huikean kasvun 55–59-vuotiaiden, 60–64-vuotiaiden ja 65–69-vuotiaiden joukossa.

Kuvio 2. Työllisyysasteet vanhoissa ikäryhmissä vuosina 1994–2011. Prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus

Kun 60–64-vuotiaiden työllisyysaste oli lamavuonna 1994 vain 16,9 prosenttia, oli saman ikäisten työllisyysaste vuonna 2011 jo 41,8 prosenttia. Myös 55–59-vuotiaiden työllisyysaste kasvoi selvästi 48,7 prosentista 72,7 prosenttiin, ja 65–69-vuotiaiden työllisyysaste nousi 4,6 prosentista 11,7 prosenttiin.

Sivun alkuun

Ketkä jatkavat 60 ikävuoden jälkeen?

Keitä nämä työssä jatkajat sitten ovat? Tätä kysymystä on Tilastokeskuksen aineistojen avulla pohdittu jo aiemminkin (Lehto 2004; Lehto & Sutela 2010).

Muutokset työssä jatkamisessa liittyvät selvimmin koulutusrakenteen muutokseen, joka näkyy myös vanhimpien ikäluokkien koulutustason kohoamisena. Koulutus tuskin sinänsä nostaa eläkkeellesiirtymisikää, mutta mitä koulutetummasta työntekijästä on kyse, sitä kiinnostavammaksi tai fyysisesti vähemmän rasittaviksi työt ilmeisesti koetaan. Tällaisissa töissä jaksaa jatkaa pidempään.

Yli 60-vuotiaiden työssä jatkavien rakenteellisia piirteitä voidaan kuvata hyvin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen avulla. Työvoimatutkimuksen tilasto perustuu kuukausittaiseen 12 000 hengen otostutkimukseen.

Tuorein koulutusrakennetta kuvaava työvoimatilasto on vuodelta 2010. Koulutustaso on sen mukaan vanhimpien työntekijöiden joukossa selvästi korkeampi kuin samanikäisessä väestössä keskimäärin. Korkean asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 60–64-vuotiaiden työllisten joukossa on 38 prosenttia, mutta koko 60–64-vuotiaassa väestössä 28 prosenttia. Vastaavat osuudet 65–69-vuotiaiden joukossa ovat 37 ja 26 prosenttia.

Vuoden 2010 tilaston mukaan 27 prosenttia 60–64-vuotiaista työllisistä oli suorittanut vain perusasteen koulutuksen, kun osuus kaikista tuon ikäisistä oli 36 prosenttia. 65–69-vuotiaiden joukossa vastaavat osuudet ovat 35 ja 45 prosenttia. Korkeampi koulutustaso vaikuttaa siis selvästi työssä jatkamiseen työuraa pidentävästi. Saman on todennut myös Noora Järnefelt (2010) työssäkäyntitilaston aineistoon perustuvassa väitöskirjassaan.

Koulutusrakenteessa tapahtunutta muutosta voidaan havainnollistaa työvoimatutkimuksen viime vuosia koskevien tilastojen avulla. Kuvio 3 näyttää työssä olevien 55–64-vuotiaiden koulutusrakenteen viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajalta. Vain perusasteen suorittaneiden osuus on tänä aikana laskenut 53 prosentista 24 prosenttiin eli enemmän kuin puolittunut.

Kuviosta 3 näkyy myös se, että yhä useammalla ikääntyneellä työntekijällä on korkean asteen tutkinto: osuus on kasvanut 15 vuodessa 24 prosentista 38 prosenttiin. Koska korkean asteen tutkinnot kaikkein selvimmin lisäävät työssä jatkamista yli 60-vuotiaana, on mitä ilmeisintä, että eläkkeellesiirtymisiät nousevat jatkossa jo pelkästään tämän kehityksen seurauksena.

Kuvio 3. Työllisten 55–64-vuotiaiden koulutusrakenne vuosina 1995–2010. Prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Yli 60-vuotiaiden toimialarakenne poikkeaa nuoremmista

Työvoimatutkimuksen tietojen avulla voidaan tutkia myös sitä, millä toimialoilla yli 60-vuotiaat työskentelevät. Tällä tavoin nähdään, onko työssä vanhuuseläkeikään jatkaminen erityisen tyypillistä juuri tietyillä toimialoilla.

Vuoden 2010 työvoimatilasto osoittaa, että 60–64-vuotiaiden ja kaikkien työllisten toimialarakenteet eroavat toisistaan jonkin verran. Ikääntyneet työskentelevät keskimääräistä useammin maa-, metsä- ja kalatalouden toimialalla, jolla työskenteli 7,6 prosenttia 60–64-vuotiaista. Vastaava osuus kaikista 15–64-vuotiaista työllisistä oli 4,1 prosenttia. Myös julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut työllistävät suhteessa enemmän ikääntyneitä työllisiä kuin kaikkia työllisiä keskimäärin. Vanhoista 60–64-vuotiaista työllisistä 6,5 prosenttia toimii julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialalla, kun vastaava osuus kaikista työllisistä on 4,8 prosenttia. Koulutuksen toimialalla työskentelee vanhoista 8,2 prosenttia, mutta kaikista työllisistä 7,1 prosenttia. Terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelee puolestaan 16,6 prosenttia vanhoista työllisistä, mutta 15,5 prosenttia kaikista.

Tilanne on päinvastainen teollisuuden, rakentamisen ja tukku- ja vähittäiskaupan toimialoilla, joilla 60–64-vuotiaat työskentelevät keskimääräistä harvemmin. Erot ovat suurimmat kaupan (8,4 % vs. 12,2 %) ja teollisuuden (12,1 % vs. 14,9 %) toimialoilla. Rakentamisen toimialalla työskenteli 6,6 prosenttia vanhoista ja 7,0 prosenttia kaikista työllisistä.

Toimialarakenteen erot kertovat osaltaan siitä, että ainakin teollisuus- ja rakennusalalla näyttää olevan muita aloja vaikeampi jatkaa vanhuuseläkeikään saakka. Kaupan ala taas on perinteisesti ollut nuorempien suosiossa, ja todennäköisesti myös työnantajat ovat suosineet nuorempia työntekijöitä.

Sivun alkuun

Koulutustaso vaikuttaa työuran pituuteen

Yli 60-vuotiaita työssä jatkajia voidaan kuvata myös sen mukaan, millainen työura heillä on takanaan. Tähän tarjoaa mahdollisuuden Tilastokeskuksen työolotutkimus, jossa on kysytty palkansaajilta heidän työssäolovuosiensa määrää. Työssäolovuodet on laskettu 15-vuotiaasta lähtien pitkät poissaolot vähentäen.

Työolotutkimuksen tulosten mukaan 60–64-vuotiailla palkansaajilla on takanaan keskimäärin 39,3 vuoden työrupeama, naisilla 37,6 vuotta ja miehillä 41,2 vuotta. Koska luvut kuvaavat haastatteluhetken tilannetta 60–64-vuotiailla, aivan lopullista työuran pituutta ne eivät kerro. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Kaikkien palkansaajien ja yli 60-vuotiaiden työkokemusvuodet. Vuotta.

  Kaikki palkansaajat 60–64-vuotiaat
Yhteensä 20,9 39,3
Perusaste 24,5 41,8
Keskiaste 20,0 39,7
Korkea-aste 20,6 37,4
Naiset 20,5 37,6
Perusaste 23,7 38,9
Keskiaste 20,0 37,7
Korkea-aste 20,1 36,8
Miehet 21,3 41,2
Perusaste 25,2 43,8
Keskiaste 20,0 42,4
Korkea-aste 21,3 38,1

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus

60–64-vuotiaiden joukossa naisten ja miesten työssäoloajan ero on siis 3,6 vuotta. Koko palkansaajakunnassa tämä työssäolon kesto on naisilla 20,5 vuotta ja miehillä 21,3 vuotta eli ero on vain 0,8 vuotta.

Työelämään osallistumiseen vaikuttaa vastaajan koulutustaso: korkean asteen suorittaneet eivät ole ehtineet olla yhtä pitkään työelämässä kuin vähemmän aikaa opiskelleet. Senioreilla tämä näkyy siten, että perusasteen tutkinnon suorittaneilla palkansaajilla työkokemusta on 41,8, keskiasteen suorittaneilla 39,7 ja korkean asteen tutkinnon suorittaneilla 37,4 vuotta. Ikääntyneiden naisten ja miesten työkokemusten ero on pienin korkean asteen suorittaneilla: 1,2 vuotta miesten hyväksi. Keskiasteen tutkinnon suorittaneilla miehillä on keskimäärin 4,7 vuotta ja perusasteen suorittaneilla keskimäärin 4,9 vuotta pidempi työura takanaan kuin naisilla. Koulutustason noustessa naisten ja miesten työurien erot siis pienenevät.

Naisilla on Suomessa poikkeuksellisen pitkä työhistoria, koska työstä ei olla kauan poissa lasten hoidon vuoksi kuten monissa muissa Euroopan maissa on tapana. Erityisesti vanhimpien ikäluokkien naisten työkokemukset ovat muualla yleensä paljon lyhyempiä kuin Suomessa. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten halukkaita suomalaisnaiset ovat jatkamaan työssä yli 60-vuotiaina, varsinkin jos he ovat tehneet ikänsä kokoaikatyötä ja hoitaneet myös kodin ja perheen.

Sivun alkuun

Iäkkäillä vähän sairauspoissaoloja

Työolotutkimuksen avulla on mahdollista tutkia monia asioita, jotka koskevat sekä ikääntyneiden työtä että heidän henkilökohtaisia ominaisuuksiaan kuten terveydentilaa.

Terveydentilaa on selvitetty muun muassa tiedustelemalla erilaisia toistuvia kipuja tai särkyjä tai psyykkisiä ja somaattisia oireita. Yli 60-vuotiailla palkansaajilla on kysytyistä oireista niskasärkyä, päänsärkyä, väsymystä ja univaikeuksia vähemmän kuin muun ikäisillä. Vanhat myös kertovat muita harvemmin kärsivänsä sellaisista psyykkisistä oireista kuin masennuksesta, ylirasituksesta ja tunteesta, että "kaikki käy yli voimien". Vanhoilla on sen sijaan muita yleisemmin särkyä selässä, jaloissa ja käsissä.

Työolotutkimukseen sisältyy eräänlainen yksinkertaistettu työkyvyn mittari, jossa kysytään vastaajan omaa arviota nykyisestä työkyvystä asteikolla nollasta kymmeneen. Tällä työkykyindeksillä mitattuna yli 60-vuotiaiden työkyky on alentunut verrattuna kaikkiin palkansaajiin (8,06 vs. 8,50). Vanhoilla naisilla työkyky on kuitenkin alentunut vähemmän (8,19 vs. 8,51) kuin miehillä (7,91 vs. 8,49) suhteessa koko palkansaajaväestöön.

Koulutustaso on selkeästi yhteydessä itse arvioituun työkykyyn 60–64-vuotiailla: vain perusasteen suorittaneilla työkykyä kuvaava luku on 7,86, keskiasteen suorittaneilla 7,94 ja korkea-asteen suorittaneilla 8,27. Luvuista heijastuu se, että miesten koulutustason vaikutus on senioreilla erittäin suuri: 7,65– 7,68–8,31. Vanhojen naisten joukossa koulutusasteen mukaiset erot ovat paljon pienemmät: 8,15–8,14–8,25. Raskaat, vähän koulutusta vaativat työt ovat verottaneet ainakin miesten työkykyä.

Alentuneesta työkyvystä huolimatta vanhemmilla työntekijöillä on vähemmän sairauspoissaoloja kuin palkansaajilla keskimäärin: 51 prosenttia yli 60-vuotiaista on ollut oman sairauden vuoksi pois töistä edellisen vuoden aikana, kun vastaava osuus koko palkansaajakunnassa on 65 prosenttia. Miehillä tämä ero on jopa hieman suurempi: vain 47 prosenttia ikääntyneistä, mutta 62 prosenttia kaikista miespalkansaajista on ollut sairauden vuoksi pois töistä.

Kuvio 4. Terveydentilansa hyväksi kokevien osuus iän mukaan. Prosenttia.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus

Kuviossa 4 on esitetty työolotutkimuksen tieto siitä, miten eri ikäryhmät ovat itse arvioineet omaa terveydentilaansa. Terveytensä hyväksi kokevien osuus laskee iän myötä. Kun tässä esitetyistä ikäryhmistä nuorimmassa (20–24-vuotiaat) 68 prosenttia arvioi terveydentilansa hyväksi, vastaava osuus vanhimmassa ikäryhmässä on vain 42 prosenttia. Vanhin ikäryhmä poikkeaa selvästi myös kaikkien palkansaajien keskiarvosta (42 % vs. 55 %) eron ollessa suurempi miehillä (37 % vs. 53 %) kuin naisilla (47 % vs. 56 %). Miesten oma arvio terveydestä laskee melko tasaisesti iän mukana. Sen sijaan 60–64-vuotiaat naiset kokevat terveydentilansa paremmaksi kuin heitä nuoremmat 55–59-vuotiaat (47 % vs. 43 %).

Sivun alkuun

Millainen työ pitää työssä?

Eläkeikäkeskustelussa tulee toistuvasti eteen kysymys niistä tekijöistä, jotka saisivat työntekijät jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään. Tätä on pyritty selvittämään muun muassa laajoilla haastattelututkimuksilla, kuten Tilastokeskuksen Työolotutkimuksella ja Työterveyslaitoksen Työ ja terveys -tutkimuksella.

Työn sisäiset motivaatiotekijät ovat kaikkein eniten yhteydessä siihen, kuinka todennäköisenä yli 45-vuotiaat pitivät työuransa jatkumista 63 ikävuoden jälkeen (Lehto & Sutela 2010). Tällaisia omaa työtä koskevia motivaatiotekijöitä ovat ennen muuta mahdollisuus kehittyä työssä ja jatkuva uusien asioiden oppiminen. Työyhteisötasolla motivaatiota lisääviä tekijöitä ovat mahdollisuus osallistua oman työn suunnitteluun, arvostuksen saaminen ja esimiehiltä saatu tuki.

Seuraavaksi selvitän työolotutkimuksen avulla, millaisiin työn piirteisiin yli 60-vuotiaana työssä jatkavan työskentely on yhteydessä. Erittelen tuloksia yleisen työtyytyväisyyden, arvostuksen saamisen, työaikoihin vaikuttamisen sekä oman työn ja työyhteisön aikaansaaman työhön motivoitumisen näkökulmasta.

Sivun alkuun

Iäkkäiksi työssä pysyneet tyytyväisiä työn eri osatekijöihin

Kysymys työtyytyväisyydestä on tunnetusti ongelmallinen siksi, että vastausjakaumat ovat yleensä aina hyvin vinoja: lähes kaikki vastaajat ovat joko erittäin tai melko tyytyväisiä. Tästä syystä vain "erittäin tyytyväisten" ryhmiä verrataan usein keskenään jonkinlaisten erojen aikaansaamiseksi.

Omaan työhönsä erittäin tyytyväisten osuudet on esitetty ikäryhmittäin kuviossa 5. Työtyytyväisyys on selvästi sidoksissa ikään siten, että nuorimmat ja vanhimmat ikäryhmät ovat kaikkein tyytyväisimpiä. Naiset ovat yleensä tyytyväisempiä kuin miehet, joskin nuorimpien, alle 30-vuotiaiden joukossa tilanne on päinvastainen eli miehet ovat tyytyväisempiä kuin naiset.

Työolotutkimuksessa on kysytty tyytyväisyyttä myös työn eri osatekijöihin. Yli 60-vuotiaat ovat muita tyytyväisempiä erityisesti kehittymismahdollisuuksiinsa, ammattitaidon arvostamiseen, työn sisältöön ja esimiehen toimintaan. Yli 60-vuotiaat miehet eroavat muista miehistä erityisesti sen suhteen, miten tyytyväisiä he ovat ammattitaitonsa arvostukseen. (Kuvio 6.)

Kiinnostavaa on myös se, että yli 60-vuotiaat palkansaajat ovat kaikkein tyytyväisimpiä työpaikoilla käytyihin kehityskeskusteluihin. Tämä koskee yhtä lailla naisia ja miehiä.

Kuvio 5. Työhönsä erittäin tyytyväisten osuus iän mukaan. Prosenttia.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus

Kuvio 6. Ammattitaitonsa arvostamiseen erittäin tyytyväisten osuus iän mukaan. Prosenttia.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Työaikajoustoja käytössä

Työajat ja niissä joustamisen mahdollisuudet ovat palkansaajille tärkeitä kaikissa elämänvaiheissa. Työaikojen yhteensovittaminen nuorena opiskelun kanssa, myöhemmin lastenhoidon, ja vanhemmalla iällä oman jaksamisen ja mahdollisen omien vanhempien hoidon kanssa on tärkeä kysymys.

Työolotutkimuksessa on kysytty, kuinka usein työajassa on joustettava työn tai esimiesten vaatimuksesta. Joustamisen pakko vaihtelee iän mukaan. 60–64-vuotiailla on keskimääräistä hieman vähemmän joustamisen pakkoa: 26 prosentin on joustettava vähintään viikoittain, kun kaikilla palkansaajilla osuus on 29 prosenttia. Iältään 45–49-vuotiaat joutuvat joustamaan työajoissaan viikoittain kaikkein yleisimmin (41 %).

Vanhimmat, erityisesti miehet, voivat käyttää työaikajoustoja omiin tarkoituksiinsa selvästi yleisemmin kuin kaikki palkansaajat (kuvio 7). Täysin samaa mieltä väittämän kanssa on 58 prosenttia vanhimmista miehistä, mutta kaikista miehistä vain 46 prosenttia.

Kuvio 7. Voi käyttää työaikajoustoja riittävästi omiin tarpeisiinsa (pitää täysin paikkansa), osuudet iän mukaan. Prosenttia.

Lähde: Työolotutkimus 2008. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Iäkkäiden työ motivoi

Keskeinen piirre vanhimmille työntekijöille tuntuu olevan se, että heidän työnsä on hyvin motivoivaa useilla tavoilla. Vanhemmat palkansaajat erottuvat muista esimerkiksi siinä, että he ovat tyytyväisempiä kehittymismahdollisuuksiinsa ja mahdollisuuksiinsa toteuttaa itseään työssä.

Työn motivoivuuden merkitys näkyy myös siinä, että yli 60-vuotiaat eivät tunne itseään henkisesti väsyneiksi tai haluttomiksi töihin lähtiessään yhtä usein kuin heitä nuoremmat. Tähän kysymykseen "ei koskaan" -vastanneita on 60–64-vuotiaista 32 prosenttia, mutta kaikista palkansaajista vain 19 prosenttia.

Ikääntyneinä työssä pysyneitä kannustaa työhön todennäköisesti myös se, että he näkevät työn tuloksellisena ja hyödyllisenä paljon useammin (46 %) kuin palkansaajat yleensä (33 %). Yli 60-vuotiailla naisilla ja kaikilla naispalkansaajilla ero on tässä suhteessa suurin (52 % vs. 36 %).

Ikääntyneet palkansaajat myös pitävät työtään tärkeänä ja merkittävänä useammin kuin palkansaajat keskimäärin (50 % vs. 40 %). Naisten keskuudessa tämä ero on suurempi kuin miehillä: 65 prosenttia vanhoista naispalkansaajista kokee näin, kun vastaava osuus kaikilla naispalkansaajilla on 47 prosenttia. Naiset ylimalkaan kokevat työnsä tärkeäksi ja merkittäväksi yleisemmin kuin miehet.

Sivun alkuun

Myös työyhteisö vaikuttaa motivaatioon

Työyhteisöissä on monia tekijöitä, joilla voidaan parantaa ikääntyneiden työssä pysymistä. Työolotutkimuksen tulosten mukaan yli 60-vuotiaaksi työssä jatkaneet palkansaajat erottuvat nuoremmista palkansaajista muun muassa siinä, että heidän esimiehensä antavat enemmän palautetta työn onnistumisesta, kannustavat opiskelemaan sekä tukevat ja rohkaisevat enemmän. Esimiehet myös antavat kiitosta enemmän ja kohtelevat yleensä ikääntyviä tasapuolisesti.

Yli 60-vuotiaana työssä olevien työyhteisöjä luonnehtii se, että niissä käytetään eri-ikäisten kykyjä tasapuolisesti hyväksi, niissä vanhemmatkin kokevat olevansa mukana suunnittelemassa töitä ja saavansa esimiestukea aina tarvittaessa. Myös syrjintää ja kiusaamista esiintyy vähemmän niiden palkansaajien työpaikoilla, jotka ovat jatkaneet yli 60-vuotiaiksi.

Työolotutkimuksessa on selvitetty edelleen sitä, edistetäänkö työpaikalla ikääntyvien työssä pysymistä. Tässä kysymyksessä on mielenkiintoista se, että työssä pysymisen edistämistä ovat muita harvemmin havainneet 55–59-vuotiaat eli ne, jotka vasta lähestyvät työssä jatkamisen harkinta-aikaa. Tässä ikäryhmässä "ei lainkaan" vastanneiden osuus on 32 prosenttia, kun vastaava osuus 60–64-vuotiailla ja kaikilla palkansaajilla on vain 25 prosenttia. Erityisesti 55–59-vuotiaat naiset ovat sitä mieltä, että työpaikalla ei tapahdu ikääntyneiden työssä pysymisen edistämistä (34 %).

Näiden kahden ikäluokan ero voi johtua myös siitä, että yli 60-vuotiaissa on jo tiettyä valikoitumista: huonoimmassa asemassa olevat eivät ole jatkaneet uraansa yli 60 vuoden.

Ikääntyneillä ja muilla on jonkin verran eroa siinä, minkä tekijöiden he kertovat lisäävän työssä viihtymistään ja minkä tekijöiden vähentävän sitä. Ikääntyvät mainitsevat viihtymistä vähentävistä tekijöistä muita harvemmin tiedon puutteen, työn epävarmuuden ja hankalat asiakkaat. Senioriasema tuo ilmeisesti näissä asioissa varmuutta.

Usein sanotaan, että sosiaaliset suhteet ovat ikääntyneille niin tärkeitä, että he eivät siksi halua luopua työstään. Ikääntyneet kuitenkin mainitsevat "suhteet työtovereihin" työssä viihtymistä lisääväksi tekijäksi harvemmin kuin kaikki palkansaajat keskimäärin (59 % vs. 68 %).

Sivun alkuun

Työssä jatkamiseen voidaan vaikuttaa

Työssä jatkaminen yli 60-vuotiaana on lisääntynyt ja eläkkeelle siirtyminen myöhentynyt. Tästä kertovat niin Tilastokeskuksen työllisyystilastot kuin Eläketurvakeskuksen eläkkeellesiirtymisiän odotetta koskevat tilastot.

Yli 60-vuotiaiden työllisyydessä korostuu koulutuksen merkitys. Koulutustason edelleen noustessa onkin ennustettavissa, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy koko ajan myös tulevaisuudessa.

Suomessa 60-vuotiailla nais- ja miespalkansaajilla on lähes yhtä pitkä työura takanaan. Kun lisäksi tiedetään, että työssäkäynti on ollut kokoaikaista myös naisilla, on syytä olettaa, että varsinkin raskaassa työssä olleet naiset ovat valmiit lähtemään eläkkeelle jo 63-vuotiaina. Naisilla on ollut työn lisäksi myös koti ja perhe hoidettavanaan.

Monilla miehillä taas on takanaan pitkä ja raskas työura esimerkiksi teollisuudessa tai rakennuksilla. Vain perusasteen tutkinnon suorittaneiden 60-vuotiaiden miespalkansaajien työura oli työolotutkimuksen mukaan kestänyt pisimpään, keskimäärin 43,8 vuotta. Nämä raskasta työtä tehneiden joukot ovat vähenemässä työvoiman rakennemuutoksen myötä. Siitä huolimatta Suomessa on vielä melko pitkään heitä, jotka tarvitsevat 63 vuoden eläkeiän.

Raskaiden töiden ohella on kuitenkin yhä enemmän sellaisia töitä, jotka eivät ole niin kuluttavia. Eri tutkimuksissa on selvinnyt, että yhä useammat palkansaajat haluavat jatkaa työelämässä 63 ikävuoden yli. Tätä halukkuutta lisää voimakkaimmin mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia asioita työssä. Työaikajoustot ovat myös erittäin tärkeitä.

Työelämän kehittämisen näkökulmasta on hyödyllistä selvittää, millaista on niiden työ, jotka haluavat jatkaa yli 63-vuotiaiksi. Tämän lisäksi tarvitaan myös sen pohtimista, mitä nykyisten ongelmallisten työolojen takana on. Tuottavuus- ja tehokkuusajattelu voivat liian pitkälle vietyinä olla varsin haitallisia yksityisellä sektorilla. Toisaalta henkilöstöresurssien riittämättömyys voi julkisella sektorilla olla tekijä, joka haittaa työssä jaksamista. Näitä ongelmia pitäisi jatkuvasti analysoida ja pyrkiä vähentämään niiden vaikutusta. Sen tulisi tapahtua samalla, kun jaksamiseen vaikutetaan motivaatiotekijöistä huolehtimalla ja lisäämällä työntekijälähtöisiä työaikajoustoja.

Työolotutkimus on Tilastokeskuksen laaja käyntihaastattelututkimus, jonka avulla seurataan työoloja ja niiden muutosta. Työolotutkimus on toteutettu vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008. Kunakin tutkimuskertana on haastateltu 3 000–5 700 palkansaajaa. Fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työympäristökysymysten lisäksi aineistot sisältävät tietoja töiden sisällöstä, työmarkkina-asemista, työehdoista, työhön kohdistuvista arvoista ja arvostuksista sekä työorganisaatiotason tekijöistä. Viimeisin työolotutkimus vuodelta 2008 koostuu 4 392 palkansaajan yli tunnin kestäneistä haastatteluista. Otos työolotutkimukseen on saatu Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Lähteet:

Eläketurvakeskus 2011. Eläkkeellesiirtymisikä Suomen työeläkejärjestelmässä. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 2/2011.

Findikaattori 2012. Työkyvyttömyyseläkettä saaneet. http//www.findikaattori.fi/ 20.2.2012

Julkunen, Raija 2003. Kuusikymmentä ja työssä. Jyväskylä: SoPhi

Järnefelt, Noora 2010. Education and longer working lives: A longitudinal study on education differences in late exit from working life among older employees in Finland. Tutkimuksia-sarja 2010:1. Helsinki: Eläketurvakeskus.

Lehto, Anna-Maija 2010. Ovatko työurat muutoksessa? Talous & Yhteiskunta 1/2010.

Lehto, Anna-Maija 2004. Pelastusta työssä pysymiseen? Hyvinvointikatsaus 4/2004.

Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna 2010. Ikääntyvien työpanos on vahvassa kasvussa. Tieto&trendit 2/2010.

Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna 2009. Eläkeikää nostetaan harhaanjohtavin perustein. Vieraskynä. Helsingin Sanomat 6.3.2009.

Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna 2008. Työolojen kolme vuosikymmentä: Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008. Helsinki: Tilastokeskus.

Pärnänen, Anna 2011. Organisaatioiden ikäpolitiikat: strategiat, instituutiot ja moraali. Tutkimuksia 255. Helsinki: Tilastokeskus.

Työterveyslaitos 2010. Työ ja terveys Suomessa 2009. Helsinki: Työterveyslaitos.

Väänänen-Tomppo, Irma & Tuominen, Eila & Tuominen, Kristiina 2006. Ikääntyvien palkansaajien työolot ja työhön sitoutumisen edellytykset. Teoksessa: Lehto, Anna-Maija & Sutela, Hanna & Miettinen, Arto (toim.) Kaikilla mausteilla: Artikkeleita työolotutkimuksesta. Tutkimuksia 244. Helsinki: Tilastokeskus.

Päivitetty 4.6.2012